Oppilaita ja Opettajia
John Cali:
Olette luultavasti kuulleet tämän monta kertaa: olemme kaikki oppilaita ja opettajia toisillemme. Mielenkiintoinen käsitys, jota en ole juurikaan ajatellut moneen vuoteen.
Katselin lyhyen videon viime viikolla Wayne Dyeristä. Hän puhui keskustelusta, minkä hänen kaksi tytärtään kävivät teini-ikäisinä yhtenä aamuna aamiaisella. Se meni jotenkin näin:
Ensimmäinen tytär: "Jos sinulla ei olisi jalkoja, käyttäisitkö kenkiä?"
Toinen tytär: "Tämä on naurettavaa! Mitä tarkoitat? En tietenkään!"
Ensimmäinen tytär: "Miksi sitten käytät noita rintsikoita?"
Wayne sanoi näiden tytärten olevan toistensa sielunkumppaneita. Kuitenkin he todella osaisivat ärsyttää toisiaan.
Hänen pointtinsa oli, että jokaisella elämäämme ilmestyvällä on jotain opetettavaa meille - olemme kaikki oppilaita ja opettajia toisillemme.
Päällikkö Joseph puhui tästä aiheesta monta vuotta sitten, mutta olin unohtanut sen, kunnes näin Waynen videon. Kuten näette, Joseph ottaa vähän erilaisen näkemyksen oppilaisiin ja opettajiin.
Päällikkö Joseph
Mitä ajattelette itsestänne - oppilaita vai opettajia? Vai kenties eri aikaan kumpaakin? Toisella kerralla opettaja, toisella kerralla oppilas?
Mitä jos sanoisimme, että te ette ole kumpaakaan?
Se on totta. Ette ole opettaja ettekä oppilas. Olette luoja - Jumalan kaltainen ja kuva.
Luojat eivät ole oppilaita eivätkä opettajia. Vaikkakin ollessaan ihmismuodossa he voivat ottaa toisen tai kummankin roolin tosinaan. Tietysti voitte esittää roolia - ja esittää sitä hyvin - on se sitten opettajan tai oppilaan rooli.
Tutkitaanpa hetken, mitä opettaja on, mitä oppilas on.
Voiko kukaan ns. opettaja oikeastaan kertoa teille mitään, mitä ette jo tiedä - ainakin jollain tietoisuutenne tasolla? Ei. Voiko kukaan ns. oppilas oppia hänen opettajaltaan mitään, mitä hän ei jo tiedä jollain tasolla? Ei.
Mistä tässä opettaja-oppilassuhteessa sitten oikeastaan on kyse?
Siinä on kyse muistamisesta - sen muistamisesta, kuka todellisuudessa olette. Teillä jotka olette opettajia, ei ole mitään opetettavaa oppilaillenne. Teillä jotka olette oppilaita, ei ole mitään opittavaa opettajiltanne.
Olette sitten opettaja tai oppilas, tiedätte jo kaiken! Ei ole kerrassaan mitään, mihin teillä ei ole jo pääsyä. Teillä ei ole ehkä täysin tietoista tajuntaa kaikesta, mitä jo tiedätte. Mutta se mitä sielutasolla tiedätte, on ääretöntä.
Tieto on siellä. Ja se on aina käytettävissänne myös ihmismuodossa, jos vain muistatte, että olette kaikkien kokemustenne luoja.
Ja niinpä tarkoituksenne tulla yhteen opettajina ja oppilaina - eikä sillä ole merkitystä, pidättekö itseänne jompanakumpana vai molempina - on muistuttaa toisianne yhdestä ainoasta tosiasiasta: ei ole mitään etsittävää, ei ole mitään löydettävää. Kaikki on jo sisällänne. Tiedätte kirjaimellisesti kaiken!
Tulette yhteen oppilas-opettajasuhteessa tai kaikissa muissa suhteissa vain muistuttamaan toisianne siitä, että olette Jumala. Pitäkää vähän hauskaa sen kanssa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Olette luultavasti kuulleet tämän monta kertaa: olemme kaikki oppilaita ja opettajia toisillemme. Mielenkiintoinen käsitys, jota en ole juurikaan ajatellut moneen vuoteen.
Katselin lyhyen videon viime viikolla Wayne Dyeristä. Hän puhui keskustelusta, minkä hänen kaksi tytärtään kävivät teini-ikäisinä yhtenä aamuna aamiaisella. Se meni jotenkin näin:
Ensimmäinen tytär: "Jos sinulla ei olisi jalkoja, käyttäisitkö kenkiä?"
Toinen tytär: "Tämä on naurettavaa! Mitä tarkoitat? En tietenkään!"
Ensimmäinen tytär: "Miksi sitten käytät noita rintsikoita?"
Wayne sanoi näiden tytärten olevan toistensa sielunkumppaneita. Kuitenkin he todella osaisivat ärsyttää toisiaan.
Hänen pointtinsa oli, että jokaisella elämäämme ilmestyvällä on jotain opetettavaa meille - olemme kaikki oppilaita ja opettajia toisillemme.
Päällikkö Joseph puhui tästä aiheesta monta vuotta sitten, mutta olin unohtanut sen, kunnes näin Waynen videon. Kuten näette, Joseph ottaa vähän erilaisen näkemyksen oppilaisiin ja opettajiin.
Päällikkö Joseph
Mitä ajattelette itsestänne - oppilaita vai opettajia? Vai kenties eri aikaan kumpaakin? Toisella kerralla opettaja, toisella kerralla oppilas?
Mitä jos sanoisimme, että te ette ole kumpaakaan?
Se on totta. Ette ole opettaja ettekä oppilas. Olette luoja - Jumalan kaltainen ja kuva.
Luojat eivät ole oppilaita eivätkä opettajia. Vaikkakin ollessaan ihmismuodossa he voivat ottaa toisen tai kummankin roolin tosinaan. Tietysti voitte esittää roolia - ja esittää sitä hyvin - on se sitten opettajan tai oppilaan rooli.
Tutkitaanpa hetken, mitä opettaja on, mitä oppilas on.
Voiko kukaan ns. opettaja oikeastaan kertoa teille mitään, mitä ette jo tiedä - ainakin jollain tietoisuutenne tasolla? Ei. Voiko kukaan ns. oppilas oppia hänen opettajaltaan mitään, mitä hän ei jo tiedä jollain tasolla? Ei.
Mistä tässä opettaja-oppilassuhteessa sitten oikeastaan on kyse?
Siinä on kyse muistamisesta - sen muistamisesta, kuka todellisuudessa olette. Teillä jotka olette opettajia, ei ole mitään opetettavaa oppilaillenne. Teillä jotka olette oppilaita, ei ole mitään opittavaa opettajiltanne.
Olette sitten opettaja tai oppilas, tiedätte jo kaiken! Ei ole kerrassaan mitään, mihin teillä ei ole jo pääsyä. Teillä ei ole ehkä täysin tietoista tajuntaa kaikesta, mitä jo tiedätte. Mutta se mitä sielutasolla tiedätte, on ääretöntä.
Tieto on siellä. Ja se on aina käytettävissänne myös ihmismuodossa, jos vain muistatte, että olette kaikkien kokemustenne luoja.
Ja niinpä tarkoituksenne tulla yhteen opettajina ja oppilaina - eikä sillä ole merkitystä, pidättekö itseänne jompanakumpana vai molempina - on muistuttaa toisianne yhdestä ainoasta tosiasiasta: ei ole mitään etsittävää, ei ole mitään löydettävää. Kaikki on jo sisällänne. Tiedätte kirjaimellisesti kaiken!
Tulette yhteen oppilas-opettajasuhteessa tai kaikissa muissa suhteissa vain muistuttamaan toisianne siitä, että olette Jumala. Pitäkää vähän hauskaa sen kanssa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
2.3.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti