Jälleensyntyminen Michael - käsikirja 2 osa

Michael Loppu osa

JATKO OSA 2 Loppu osa
TAITAJA

TAITAJA (+ luovuus, - itsepetos)

Taitajan sisin olemus on luovuus; halu tuoda elämään jotain sellaista, jota siinä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Kuinka tämä voidaan saavuttaa? Vastaus: pääasiallisesti keksimisen ja näppäryyden kautta. Taitaja on tavanomainen ilmaisun rooli, joka pohjautuu kekseliäisyyteen luoda uusia muotoja ja ilmapiirejä. Taitajalle koko elämä on kangas, johon voi aina maalata jotain uutta ja erilaista. Jos voisit kurkistaa taitajan pään sisälle, saattaisit nähdä hänen ajattelevan vaikka näin:

"Tämä väriyhdistelmä on mielenkiinnoton eikä ilmaise mitään. Minun täytyy hieman käsitellä sitä. Muutan paikkaa. Kokeillaan näitä värejä, sillä ne antavat kodikkaan tunnelman, kun taas nuo koristeet tuovat hivenen arvokkuutta ilmapiiriin. Nyt se on hyvä, mutta huomenna muutan paikan kokonaan uudestaan luodakseni erilaisen vaikutelman. Haluan todella tehdä täällä jotain aivan uutta. Sellaista, joka kiinnittää ihmisten huomion. Näin ollen minun täytyy käydä ostoksilla saadakseni uusia kalusteita, jotka sopivat näihin väreihin..."

Taitaja: Suhde itseen

Taitajat erikoistuvat ilmaisemiseen luovuuden ja keksimisen kautta. Yksi sen muodoista on, että he luovat ilmapiirin ryhmätilanteessa. Joskus pelkkä taitajan läsnäolo riittää aiheuttamaan muutoksen ja se muuttaa myös muiden huoneessa olevien ilmaisun laatua. Toisin sanoen taitajan ei tarvitse välttämättä tehdä mitään saadakseen aikaan vaikutuksen. Hänen läsnäolonsa riittää.

Niille lukijoille, jotka ovat oikeutetusti epäileviä, me suosittelemme jotain kokemusperäistä tutkimusta. Jos taitaja on ryhmässä onneton tai tyytymätön, meidän kokemuksemme on, että koko ryhmä muuttuu varautuneeksi ja pidättyväiseksi. Tarkistettaessa asiaa taitajan ryhmän jäseniltä voidaan saada varteenotettavia tuloksia.

Taitaja on korkean värähtelytason rooli. Tämä antaa heille mahdollisuuden "virrata" ja olla joustavia suhteessaan elämään. He pystyvät käsittelemään monia erilaisia tehtäviä samanaikaisesti. Taitajat luovat paljon mahdollisuuksia, joihin he voivat tarttua kiinni, mutta jotka saattavat harhaannuttaa muita rooleja.

Liike-elämässä he saattavat koheltaa monien asioiden kimpussa yhtäaikaa ja käydä käsiksi niihin heti; talouteen, verotukseen, tuotannon aikatauluihin, markkinointiin - ja kaikki tämä ilmeisen puolisokealla tavalla. He hajottavat käyttövoimansa eikä heillä riitä sitä asioiden loppuunsaattamiseen. Taitajat ovat ilmaisevasti luovia joka tasolla ja lähestyvät maailmaa ikään kuin se olisi kangas, jonka he voivat maalata mieleisekseen. Monien mielestä heidän oma ihonsa on tuo kangas ja tatuoinnin viehätys on lähes vastustamaton. Elleivät he voi olla luovia, he tuntevat itsensä turhautuneiksi, sulkeutuvat tai joutuvat suunniltaan. Heille luovuus on tapa ylläpitää terveyttä.

Michelangelo on hyvä esimerkki taitajasta. Viimeisessä elämässään hän pyrki täydellisyyteen taiteellisessa työssään, jossa saavutti huippunsa hänen kaikissa elämissään kehittynyt luovuus. Hän pääsi tuohon täydellisen luovuuden päämäärään ja lopetti elämiensä kiertokulun.

Taitajia miellyttää luova pukeutuminen, joka usein erottaa heidät joukosta. Heillä on uusia ja erilaisia hiustyylejä ja kokeilevia pukeutumistapoja, jotka ovat erikoisuudessaan aivan rajatapauksia. Taitajat eivät ole luovia ainoastaan varsinaisessa taiteessa, vaan he luovat myös ideoita, mielialoja, tunneympäristöjä tai uusia rakenteita.

Nuoren sielun iässä taitajat ovat mitä todennäköisimmin luovia puhtaasti fyysisellä tasolla. Vanha taitajasielu työskentelee myös käsitteiden kanssa - tämä tarkoittaa ideoita ja ilmapiirejä. Luovuus saattaa virrata niin vahvasti ja nopeasti, että he eivät halua käyttää aikaansa odottamiseen nähdäkseen mitä ovat luoneet. Tällainen seurannan puuttuminen jättää jälkeensä keskeneräisiä projekteja.

Taitaja: Suhde toisiin

Taitajat ovat kameleontin kaltaisia - mestareita vaikuttamaan joltain toiselta roolilta. Näin heitä on vaikea tunnistaa. Tämä tekee heistä hyviä näyttelijöitä ja usein he todellakin rakastavat teatteria. He eivät ehkä kuitenkaan kykene näyttelemään jatkuvasti, vaan ikävystyvät ja siirtyvät johonkin muuhun. Se paljastaa heidät.

Taitajat tulevat hyvin toimeen esittäjien kanssa. He ovat samankaltaisia opastajien kanssa ja molemmilla on taipumusta muistaa kehon ulkopuoliset kokemukset. Taitajat voivat pelätä sotureita, jotka edustavat heille vastakkaista olemisen tapaa. Soturien tapa toimia luotettavasti, keskittyneesti ja vastakkainasettelevasti aiheuttaa heissä vaistomaisesti pelkoa. Tämä pelko saattaa myös juontaa juurensa historiallisista tapahtumista, joissa taitajilla ei ollut mitään mahdollisuutta soturin hyökätessä miekkansa kanssa.

Kuten myöhemmin käy ilmi, taitajat tulevat yleensä toimeen hallitsijoiden kanssa. Hallitsija työllistää taitajan luovuuden ja taiteellisuuden. Taitajat puolestaan nauttivat hallitsijan vallasta ja voimasta. He ovat yleinen pari liike-elämässä ja avioliitossa.

Taitajien mielestä päivittäiset rutiinit ovat tylsiä ja ikävystyttäviä, joten he saattavat luoda uutta vain lievittääkseen ikävystymistään. Kekseliäisyydestään johtuen heistä voi tulla petollisia ja he vääristelevät tietoa vain siksi, koska heillä on voimakas halu luovuuteen. Juorun syntyminen on hyvä esimerkki taitajan vaikutusmahdollisuudesta.

Taitajan itsensä kannalta tämä rooli on fyysisellä tasolla vähiten miellyttävä ja sen vuoksi he näyttävät olevan etäisiä, epäkäytännöllisiä ja hajanaisia muihin päämäärätietoisiin rooleihin verrattuna. Tavanomaisena roolina he työskentelevät mielellään kahden kesken tai pienissä ryhmissä. He säikähtävät isoja joukkoja, joissa heidän luovuutensa hajoaa. Tästä ovat poikkeuksena esimerkiksi näyttelijöinä toimivat taitajat.

Taitaja: Suhde ympäristöön

Taitajia on noin 18 % maapallon väestöstä ja amerikkalaisista heitä on peräti 30 %. He ovat niin nopeita ideoimaan, että ovat usein edellä aikaansa. Joskus, kun yhteiskunta on kaikessa laajuudessaan omaksunut heidän ideansa (esimerkiksi viimeisimmän muotivirtauksen), taitajat ovat jo ikävystyneet ja alkaneet luoda jotain aivan uutta ja erilaista. Koska he ovat niin paljon edellä aikaansa, he tuntevat muita rooleja enemmän itsensä yksinäisiksi tai väärinymmärretyiksi. Ja sitä he todella ovatkin! He kokoontuvat taiteellisiin tukiryhmiin ja yhteisöihin, joissa voivat löytää toveruutta ja ymmärtämystä. He eivät kuitenkaan välttämättä ymmärrä hyvin toisiaan.

Taitajat suuntautuvat usein taiteeseen ja luovuutta vaativiin tehtäviin; kirvesmiestaitoihin, sisätilojen koristeluun, arkkitehtuuriin, muotiin, meikkaamiseen tai hiusmuotoiluun. He edustavat kaikilla aloilla uutta luovaa näkökulmaa, jollaista tarvitaan menestymisen takeeksi.

Taitajia voisi sanoa sivilisaation arkkitehdeiksi siinä mielessä, että he luovat ideat, joiden ympärille yhteiskunta ja kulttuuri rakentuu. Esimerkkejä tästä ovat demokratia ja sosialismi tai rahan käyttäminen vaihtokaupan välineenä. Länsimaisissa kulttuureissa naispuolisilla taitajilla on helpompaa, koska heille sallitaan enemmän luovaa vapautta. Miespuoliset taitajat ponnistelevat enemmän seksuaalisen identiteettinsä puolesta ja saattavat jopa joutua käyttäytymään machomiehinä, jotta muut miehet hyväksyisivät heidät. Tällä hetkellä miespuoliset taitajat ovat selvästi tuomassa pehmeitä arvoja ja luovuutta maskuliinisuuteen. Kun myöhemmin puhumme sotureista, näemme että heitä on tällä hetkellä enemmän naisina tasoittamassa tietä naisten hyväksymiselle, jotta nämä voisivat toimia entistä suoremmin ja päämäärätietoisemmin - eli miehisillä ominaisuuksilla.

Positiivinen ääriraja: Luovuus
Välittömiä, uudistavia, omaperäisiä, seikkailumielisiä, mielikuvitusrikkaita, kaukokatseisia, kekseliäitä, pelureita, tunnelman luojia, poikkeavia, tavoittelevat uutta, tuottavat kaaosta (jonka soturit organisoivat), isällisiä (olivatpa sitten miehiä tai naisia).

Negatiivinen ääriraja: Itsepetos
Hyvin sekavia, muita harhaan johtavia, vastuuntunnottomia, äreitä, itseään sääliviä, vilpillisiä, hetken mielijohteesta toimivia, oikullisia, toimivat tunneperäisemmin kuin muut roolit ja näin ollen heillä on taipumusta syviin masennustiloihin, pehmeitä, heikkotahtoisia, antavat muiden hallita tilanteita ja luopuvat näin omasta voimastaan.

ESITTÄJÄ

ESITTÄJÄ (+ tiedon välittäminen, - monisanaisuus)

"Ei, pelkään, että olette ymmärtäneet minut väärin. Itse asiassa halusin sanoa, että hamsterin tila on vaikea, mutta ei vakava. Kuunnelkaa, teidän täytyy yksinkertaisesti ymmärtää. Itse asiassa minun olisi ehkä parasta laittaa se kirjallisena kaikille. Hamsteri on kärsinyt aiemminkin ja se kärsii jälleen, mutta se kestää kriisit aivan niin kuin me kaikki olemme kestäneet nämä viime hetket. Katsotaanpa, minusta näyttää yhä, että ette ole ymmärtäneet. Kuinka voisin esittää sen eri tavalla? Minulle on äärimmäisen tärkeää, että ymmärrätte mitä yritän sanoa teille. Ehkä sanonkin tämän humoristisemmin, tai pitäisikähän minun vähätellä sitä hieman ja yllättää teidät vartioimattomina. Ei, uskon kuitenkin, että dramaattinen kuvaus on paras. Odottakaapa hetkinen niin haen hamsterivaatteeni. Jospa kuitenkin kertoisin teille hieman lisää hamstereista, niin tuntisitte oman olonne hieman paremmaksi."

Esittäjä: Suhde itseen

Taitajien tavoin myös esittäjät ovat erittäin luovia. He ovat taitavia sanojen luovassa käytössä ja niiden ilmaisussa. Päinvastoin kuin taitajat he viihtyvät isoissa ryhmissä vetäen huomion puoleensa kaikissa mahdollisissa tilanteissa. He rakastavat hauskanpitoa enemmän kuin muut roolit ja heillä on leikillisyyttä ja kykyä viihdyttää julkisesti. Tämän vuoksi he kypsyvät hitaasti. He ovat suuntautuneet enemmän hauskanpitoon kuin täysikasvuisen elämän vakavampiin puoliin.

Esittäjät ovat lahjakkaita sanojen ilmaisemisessa ja luovassa käyttämisessä ja muovaavat kieltä ainutlaatuisella ja epätavallisella tavalla. Esittäjä korjaa ensimmäisenä englannin kielen väärinkäyttöä tai tarkoituksen väärin tulkitsemista.

Esittäjä: Suhde toisiin

Esittäjillä on taipumusta julistaa omaa moraaliaan ja he ovat hyviä käsittelemään sanoja tavalla, joka saatetaan tulkita jopa vilpilliseksi. Esittäjät leikkivät totuudella. He kykenevät kyllä näkemään totuuden, mutta saattavat muunnella sitä. He hallitsevat pettämisen ja silmänkääntötaidon ja tämä tekee heistä hyviä näyttelijöitä, kaupustelijoita ja "käärmeöljyn" myyjiä. He odottavat yleisöltään huomiota ja kiusaantuvat elleivät saa sitä. Päinvastoin kuin opastajat he eivät odota kuuntelijoidensa kasvavan siitä mitä he sanovat. He vain yksinkertaisesti haluavat tarinoida ja pitää hauskaa.

Esittäjät ottavat elämän kevyesti ja ovat luonnostaan elämänhaluisia ja myönteisiä. Vakaammat roolit saattavat ajatella, että elämää ei ole tarkoitettu helpoksi ja että esittäjät eivät näe vastuutaan. Mutta esittäjät jatkavat hyppelehtimistään ja pelleilyään. He tulevat hyvin toimeen taitajien kanssa, sillä taitajat ovat esittäjiä täydentävä rooli. He tulevat toimeen myös tutkijoiden kanssa, sillä molemmat rakastavat tiedon keräämistä; esittäjät sen kertomista ja tutkijat sen varastoimista. Sotureilla saattaa olla vaikeuksia esittäjien kanssa johtuen esittäjien taipumuksesta muunnella luovasti kuulemiaan asioita. Molemmille on kuitenkin yhteistä hauskuuden ymmärtäminen.

Esittäjä: Suhde ympäristöön

Esittäjät hakeutuvat esimerkiksi kirjailijoiksi, näyttelijöiksi, julkisiksi puhujiksi, lehtimiehiksi ja toimittajiksi. Päinvastoin kuin taitajat heitä on lukumäärältään vähän - vain noin 11 % väestöstä. Esittäjät pitävät tiedon välittämisestä. Heidän suurin halunsa on varmistaa, että tieto levitetään selvästi ja että kaikki saavat sen. He vaativat kovaäänisimmin lehdistön vapautta ja lehtimiesten pääsyä kansainvälisiin tapahtumiin. Raportoidessaan näistä tapahtumista he tuovat mukaan ainutlaatuisen näkökulmansa yrittäen löytää inhimillisen tekijän, yllättävän tiedon tai jonkun salatun muistion. Esittäjät pyrkivät tuomaan huumoria ja hauskaa kaikille muille ja yrittävät opettaa heille etteivät ottaisi elämää niin vakavasti.

Positiivinen ääriraja: Tiedon välittäminen
Ilmaisevia, viisaita, viihdyttäviä, nopeasti havainnoivia, dramaattisia, humoristisia, tiedonhaluisia, eivät hämmenny, värikkäitä, työskentelevät omasta näkökulmastaan käsin, järkeviä, puhuvat hyvin, hyviä kaikessa tiedon välittämisessä, opettavat ottamaan elämän myönteisesti ja suruttomasti, uskovat että voit saavuttaa kaikki mitä haluat elämässäsi ja pitää silti hauskaa - kasvavat sen vuoksi hitaasti.

Negatiivinen ääriraja: Monisanaisuus
Pitkäpuheisia, kavalia, huomiota vaativia, äänekkäitä, mauttomia, ylikäyttäytyviä, itseensä keskittyviä, ikävystyttäviä, tunkevat tiedon alas kurkustasi, opettavat sinulle jotain välittämättä siitä haluatko oppia, tungettelevia, juoruavia, valheellisia, epäluotettavia, vastuuntunnottomia ja omituisen "läpinäkyviä" luonteita

SOTURI

SOTURI (+ vakuuttavuus, - pakottaminen)

Mitä tarkoittaa olla soturi ja mitä toimintoja soturit suorittavat yhteiskunnissa? Tavallaan he toimivat kuin sotilasmuurahaiset, jotka tarjoavat suojaa pesälle tai kuin työmehiläiset, jotka tekevät paljon mehiläispesän hyväksi. Soturi on tavanomainen toiminnan rooli, joka on suuntautunut fyysiseen toimintaan. Seuraava kuvaa soturin ominaisuuksia:

"Olen parhaimmillani organisoidessani. Voin mennä järjestäytymättömään sekasortoon ja saada sen kuntoon. Teen usein suurimman osan työstä itse, koska silloin tiedän, että se on tehty hyvin. Käyn käsiksi ongelmiin ja haasteisiin, koska pystyn yleensä suunnittelemaan menetelmät niiden ratkaisemiseksi. Haasteet tekevät elämän elämisen arvoiseksi. Jos minulla ei ole päämäärää olen hukassa, masentunut ja minusta tuntuu ettei minulla ole tarkoitusta.

Ruoka, juoma, hyvä seura ja seksi ovat niitä, joista todella nautin fyysisessä kehossa. Minua miellyttävät voittamista ja osaamista vaativat urheilulajit. Etenen päämäärästä toiseen järjestelmällisesti ja keskittyneesti. Saapuessani työhön laadin listan, mitä sen päivän aikana tulee tehdä. Vietän lopun päivää yksinkertaisesti toimimalla tuon listan mukaan."

Soturi: Suhde itseen

Soturit lähestyvät elämää kaikilla viidellä aistillaan. Tämä on kaikkein fyysisin rooli ja soturit haluavat päästä asioiden ytimeen. Heillä on hyvä keskittymiskyky, he ovat erinomaisia taktikoita ja taitavia johtajia. Soturit asettavat päämääriä ja saattavat tuntea olonsa hyvin epämukavaksi tai sairastua helposti ilman niitä. He ovat usein niin keskittyneitä, että näkevät ainoastaan sen, mikä on suoraan heidän edessään ja silloinkin vain yhden asian kerrallaan. Koska he ovat toimintaan suuntautuneita, heitä miellyttävät voimakkaat ja kestävät kehot.

Soturit ovat usein yksinäisiä taistelijoita ja takertuvat projekteihin aivan itsekseen. Tämäntyyppinen työhevosena oleminen näännyttää ja on yleistä, että soturit kuolevat ylenpalttiseen työntekoon. Heillä on usein enemmän elämiä kuin muilla rooleilla, koska he kuolevat nuorempina johtuen aktiivisesta ja seikkailunhaluisesta elämäntavasta. He ryntäävät mielellään suin päin taisteluihin.

Eräs sotureille tyypillinen luonteenpiirre on, että he haluavat ansaita sen mitä heillä on. Toiset roolit voivat hyväksyä varakkuuden tai menestyksen lahjana, mutta soturit iloitsevat ponnistelusta. He nauttivat menestyksestä vain, kun tietävät todella ansainneensa sen. Elämä on kilpailu, joka tulee voittaa. Valaistuminen merkitsee soturin kohdalla sitä, että hän tietää tarkalleen mitä tekee seuraavaksi ja kuinka sen voi suorittaa. Usein he ovat ensimmäisiä, jotka havaitsevat mitä tietyssä tilanteessa tulisi tehdä. He turhautuvat ihmisryhmissä, joissa ovat riippuvaisia toisten harkinnasta ja voivat tulla kärsimättömiksi muiden epäröinnistä, koska näkevät toiminnan tilanteen lopullisena ratkaisuna.

Myöhemmissä elämänkierroissa soturin lähestymistapa pehmenee ja hän voi olla kypsä, lämmin ja hellä ihminen. Soturit oppivat olemaan myös sääliviä kiertonsa loppuvaiheessa. Jopa vanhan sieluniän alkuvaiheessa soturilla on vielä taipumusta olla säälimätön mieluummin itseään kuin toisia kohtaan. He väheksyvät usein itseään ja voivat pakottautua korkeisiin ihanteisiin ja periaatteisiin. Tämä vaatii myös tinkimätöntä rehellisyyttä.

Koska soturit ovat niin yksipuolisesti suuntautuneita, he eivät voi käsitellä kuin yhtä asiaa kerrallaan. Soturi unohtaa joskus perheen, ystävät ja harrastukset, koska on niin keskittynyt työhönsä tai päinvastoin.

Soturi: Suhde toisiin

Soturit rakastavat organisointia, suunnittelua ja kontrollointia. Tämä tekee heistä erinomaisia liikemiehiä, johtajia ja kehittäjiä. He eivät pysähdy mihinkään pyrkiessään päämääräänsä.

Soturit ovat yhteiskunnan suorittajia aivan kuten työmuurahaiset muurahaisyhteiskunnassa. He ymmärtävät periaatteita ja haluavat taistella sen puolesta, minkä he uskovat olevan oikein. He ovat luonnostaan taistelunhaluisia ja koska soturi on tavanomainen rooli, he viihtyvät parhaiten kahdenkeskisessä toiminnassa.

Elämänkiertojensa varhaisemmissa vaiheissa soturit hakeutuvat ristiriitoihin hyvin fyysisellä tavalla - he vetävät esiin miekkansa järjestääkseen erimielisyytensä. Myöhemmin tämä taistelunhaluisuus muuttuu pehmeämmäksi ja sitä nähdään enää vain oikeussaleissa ja yhtiöiden hallintohuoneissa.

"Clint Eastwood, hyvä esimerkki soturista, muutti sanonnan 'Alkakaahan laputtaa! Hoitakaa homma puolestani' uhkaksi ja tiivisti siinä soturin roolin negatiivisen äärirajan: pakottamisen.

Soturin arkkityyppiä ylistetään cowboyna - miespuolisena perustyyppinä USA:ssa; siellä näitä ominaisuuksia pidetään hyvin suosittuina. Soturit ovat hyviä vanhempia, koska heidän perhe-elämänsä kulkee kuin kello. Lapset tietävät tarkalleen mitä on odotettavissa. Perheen kuri on oikeudenmukaista ja nopeaa ja sen vuoksi lapset käyttäytyvät hyvin ja tietävät paikkansa. Soturit ovat parhaita leimautumismalleja lapsille ja nuorille ja he ovatkin tavallisesti vastuussa kasvatusjärjestelmistä.

Soturit ovat suoria, mutkattomia ja huonoja valehtelijoita. He eivät luota sellaisiin, joiden on helppo esittää totuus korkeasti luovia sanoja käyttäen. Kun soturit ikävystyvät, he hautovat mielessään juonia itsensä viihdyttämiseksi ja saattavat muuttua myös riitaa haastaviksi samasta syystä. Huolimatta urhoollisesta järjestelykyvystään soturit eivät halua ottaa lopullista vastuuta. He haluavat hallitsijan selustaksi. Soturin tunnuslause on: "Helvettiin tarkoitukset, antakaa minulle tuloksia!" Tällainen yksipuolinen näkemys voi olla hyökkäys toisten roolien herkkätunteisuutta kohtaan.

Soturi: Suhde ympäristöön

Maailmassa on aika paljon sotureita, noin 20 %. Yhdysvalloissa on eniten sotureita ja taitajia (molempia 30 %). Heidän vaikutuksensa näkyy selvästi amerikkalaisessa yhteiskunnassa, esimerkiksi taipumuksena käräjöintiin.

Sotureiden voimakkaat ja kestävät kehot mahdollistavat sen, että heillä on usein hyvin toiminnallisia ammatteja kuten poliisi, urheilija, palomies, rakennustyöläinen, vartija tai merimies. Heitä voi olla myös tarjoilijoina, lääkäreinä, sairaanhoitajina tai postinjakajina. Soturit ovat onnellisimpia eläessään seikkailurikasta ja aktiivista elämää, jossa he voivat tehdä sitä mitä parhaiten osaavat.

Soturit valitsevat usein miehen kehon, koska silloin yhteiskunta antaa heille ikään kuin luvan tapahtumarikkaaseen ja toiminnalliseen elämäntapaan. Naispuoliset soturit voivat turhautua yhteiskunnan asettamiin rajoituksiin. Tällä hetkellä kuitenkin 2/3 sotureista on naisia.

Aiemmin naispuoliset soturit olivat prostituoituja ja kevytkenkäisiä ylhäisönaisia. Monissa kulttuureissa nämä henkilöt nauttivat jännittävästä ja vapaasta elämäntavasta ja ylhäisönaiset olivat usein ainoita, joiden annettiin oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Soturit ovat vastuussa suurten organisaatioiden ja sosiaalisten virastojen, kasvatusjärjestelmien sekä sotilas- ja hallintokoneistojen luomisesta ja toiminnasta.

Soturin rooli yhteiskuntien kehityksessä kiertyy sotavoimien ympärille. Kun yhteiskunta muuttui paimentolaisista paikallaanpysyväksi, järjestetyn puolustuksen tarve tuli välttämättömäksi. Heimon varakkuus ja ruokavarat pidettiin yhdessä paikassa ja sitä piti puolustaa. Se synnytti ensimmäisen perheen ulkopuolelle menevän puolustamisen tarpeen. Sotavoimien organisoimisen periaatteet, jotka kehittyivät näistä alkuajoista, ovat perustana myös nykyaikaiselle byrokratialle.

Positiivinen ääriraja: Vakuuttavuus
Tuotteliaita, itsensä hallitsevia, järjestelmällisiä, vastakkainasettelevia, keskittyneitä, "Robin Hoodmaisia", totuutta rakastavia, kekseliäitä, päättäväisiä, perheeseen suuntautuvia, suojelevia, äidillisiä (vastakohtana isälliselle), puolustavia, taitavia, perusteellisia, ylpeitä, periaatteellisia, arvostavat älyperäistä keskusta, hyviä liikkuvan keskuksen taidoissa, käteviä käsistään, käytännöllisiä, luotettavia, lainkuuliaisia ja haasteita rakastavia.

Soturit ovat hyviä luomaan menetelmiä, joilla huolehditaan kodittomista, heikoista ja sairaista. He organisoivat kouluja, sairaaloita, palokuntia ja laativat lakeja niin, että ihmiset tuntevat itsensä suojatuiksi ja hoidetuiksi - yhteiskunnan sosiaalisen rakenteen suojaamiksi. Soturit ovat yhteiskunnan rakentajia ja kasvattavat sivilisaatiota niin, että taitajat voivat viedä kulttuuria eteenpäin. He ovat hyviä opettamaan henkiinjäämistaitojaan; he opettavat esimerkiksi lapsille, kuinka selviydytään aikuisuuteen. Soturit arvostavat fyysistä tasoa; seksiä, erilaisia tuoksuja, koskettelua ja syömistä.

Negatiivinen ääriraja: Pakottaminen
Tyrannimaisia, kapea-alaisia, pelottelevia, häikäilemättömiä, tunneperäisesti pidättyviä, ylikiihtyneitä, stressaantuneita, rajoittuneita, "kuumakalleja", käskeviä, hioutumattomia, tahdittomia, etsivät riitatilanteita, väittelynhaluisia, raastavia, julmasti kohtelevia, eivät anna anteeksi, epäluuloisia, epäinhimillisiä, epäjohdonmukaisia ja vältteleviä.

Soturit kykenevät toimimaan voimakkaasti aseistautuneissa tilanteissa ja jos vakaumus pettää, he voivat vetää esiin miekkansa ja turvautua väkivaltaan. Tällainen käytös koetaan pelottavana muiden roolien taholta, jotka normaalisti vetäytyvät tällaisista tilanteista. Johtuen keskittyneisyydestään soturit hämmentyvät joskus siitä, miksi kaikki lähtevät pois heidän luotaan. He eivät yksinkertaisesti näe tai ymmärrä, että pakottava lähestymistapa on hyökkäys toisia kohtaan.
HALLITSIJA

HALLITSIJA (+ hallitseminen, - itsevaltius)

Miksi hallitsijoita on niin vähän ja mikä heissä on niin ainutlaatuista? Kuinka löydät hallitsijan tai tunnistat, jos itse olet sellainen? Ensimmäinen asia, joka tulee muistaa on se, että hallitsija on korostunut toiminnan rooli, joka on antautunut tekemään asioita laajalla, kaukokatseisella tavalla. Hallitsija nauttii valvonnasta ja toiminnan ohjaamisesta. Koska he ovat niin laajakatseisia ja "musertavan voimakkaita" heitä tarvitaan vain vähän. Pienikin hallitsija pystyy toteuttamaan paljon. Hallitsija saattaisi sanoa seuraavalla tavalla:

"Kun ajattelen elämää, mietin miten voisin elää sen parhaiten - suurimmalla arvokkuudella, hallinnalla, tyylillä ja tuottavuudella. Itseni hallitseminen on minulle yhtä tärkeätä kuin tilanteiden hallitseminen ja haluan käyttää toisia rooleja apuna tämän saavuttamiseksi. En pelkää vastuun jakamista ja käytän toisia ihmisiä siihen, missä he ovat hyviä. Pystyn ennakoimaan kuinka asiat tulevat menemään ja näen tilanteet osana laajempaa kokonaisuutta; ikäänkuin shakkipelinä, jota olen pelaamassa. Samalla kun jaan tehtäviä ja käytän ihmisiä suorittamaan asioita puolestani, minulla on aina mielessäni heidän hyvinvointinsa. Haluan tehdä suuret joukot tyytyväisiksi ja ellen voi tehdä sitä, minusta tuntuu etten ole hallinnut tilannetta oikealla tavalla. Haluan valloittaa, mutta vain yhteisen edun vuoksi. Toisin sanoen: olkaamme kaikki voittajia!"

Hallitsija: Suhde toisiin

Hallitsijat suuntautuvat tilanteisiin, joissa he voivat jakaa vastuuta. Voisit kuulla hänen sanovan alaisilleen: "Tämän työn haluan saada tehdyksi. Suorittakaa se loppuun siihen mennessä kun palaan lomaltani." Se on osa heidän täydellistä hallitsemistaan ja johtajuuttaan.

Hallitsijat ovat erinomaisia johtajia ja poliitikkoja, koska näissä ammateissa voidaan ohjata toimintaa. Heillä on usein luonnostaan kuninkaallinen käytös ja he innostavat toisia ihmisiä olemaan kuuliaisia ja omistautuvia. Hallitsijoilla on kyky kerätä ihmisiä yhteen jonkin syyn vuoksi. Kuuliaisuus, jonka he saavat aikaan on huomattavaa ja heillä on erikoinen tapa saavuttaa haluamansa saamalla ihmiset tarjoamaan sitä ennen kuin he ehtivät itse sitä pyytää. Jos hallitsija etsii taloa, joku usein tarjoaa hänelle juuri sellaista kuin hän haluaa. Se ei ole hallitsijalle ainoastaan miellyttävää, vaan myös edullisempaa, koska toinen ihminen lähestyy häntä eikä päinvastoin.

Hallitsijat ovat johtajia sijoitusmaailmassa, seurakuntien kirkkoherroja jne. Heillä voi olla valtava määrä seuraajia ja he ylläpitävät henkilökohtaisia suhteita jokaiseen niistä tuhansista yksilöistä, jotka arvostavat heidän lahjojaan. Perheissä he pitävät tilanteita hallinnassaan. He ovat joko sen nuorimpia tai vanhimpia jäseniä ja tuntevat voimakasta vastuuta seurauksista monissa tilanteissa, koska tuntevat olevansa niissä lopullinen auktoriteetti. Tämä kattaa liike-elämän ja erityisesti perhe-elämän, jossa he tuntevat tarvetta ohjata kaikkia perheenjäseniä ja huolehtia heidän hyvinvoinnistaan. Vanhasieluiset hallitsijat ovat epäröiviä ja luopuvat usein tästä vastuusta. Elämänkierron myöhemmissä vaiheissa hallitsijat ovat anteliaita, jaloja ja hyvin sääliviä muita kohtaan. Nuoremmat hallitsijat hakeutuvat kuuluisuuteen ja julkisuuden valokeilaan.

Hallitsijat tulevat hyvin toimeen useimpien muiden roolien kanssa, mutta tuntevat erityistä sukulaisuutta palvelijoihin, jotka usein huolehtivat heistä. Soturit kerääntyvät mielellään hallitsijoiden ympärille ja vastapalvelukseksi hallitsija palkitsee heidän kuuliaisuutensa. Taitajat ja hallitsijat nauttivat toistensa seurasta, koska heillä molemmilla on lahja nähdä kauaskantoisesti. Tutkija ja hallitsija ovat hyvä työpari. Hallitsijoille voi tulla vaikeuksia opastajien ja esittäjien kanssa, koska kaikki nämä roolit pitävät parrasvaloista.

Hallitsija: Suhde ympäristöön

Hallitsijoita on noin 2 % väestöstä. Vaikka he ovat hajaantuneet ympäri planeettaa, heitä löytyy eniten teknologian keskuksista, joissa he voivat käyttää kykyjään parhaiten. Hallitsijoita on vähän Intiassa ja Kiinassa. Sen sijaan USA:ssa, Japanissa ja Saksassa he ovat vallassa. Kun kolmannen maailman valtiot kehittyvät, voimme odottaa näkevämme siellä paljon hallitsijoita.

Halussaan hallita kaikkia tilanteita he etsivät äärikokemuksia tuntien joskus kuuluisuuden ja onnen ja toisina aikoina yhteiskunnan pohjamudan ollessaan kulkureita, maankiertäjiä tai sosiaalisia hylkiöitä. Huomatkaa, että hallitsijat eivät aina ole johtavissa asemissa. He voivat olla missä tahansa sosiaalisessa luokassa tai yhteiskunnallisessa asemassa. Klassinen vanhan hallitsijan ammatti on baarinpitäjä, jonka baari on pienen yhteisön sosiaalinen keskus - he voivat olla myös seurojen johtajia, partureita jne.

Kuuluisia hallitsijoita:

John Muir, John F. Kennedy, Aleksanteri Suuri, Jeesus, Jack Kerouac, William Randolph Hearst, Aristoteles Onassis, J. Paul Getty, Franklin Roosevelt, Rikhard Leijonamieli, Mark Anthony, Raisa Gorbatshov, (entisen Neuvostoliiton johtajan Mihael Gorbatshovin (esittäjä) puoliso ja sisimmän olemuksen kaksonen) sekä Katherine Hepburn.

Positiivinen ääriraja: Hallitseminen
Päteviä, vaikuttavat ympäristössään olevien ihmisten pyrkimyksiin, lempeitä, luonnollisia johtajia, karismaattisia, jaloja, johtotaitoisia, itsevarmoja, vakaita, monipuolisia, ovat selvillä tilanteista, ennakoivia, hyviä tehtävien jakamisessa ja rahan käsittelemisessä, hiljaisempia ja sävyisämpiä kuin soturit, tulevat toimeen kaikkien kanssa ja innostavat alamaisuuteen, sitoutumiseen ja omistautumiseen. Ovat hyviä kenraaleita, presidenttejä ja yhtymien pääjohtajia.

Hallitsijat toimivat "työntövoimana" siten, että he saavat muut ihmiset kosketuksiin karmansa ja myös hallitsijan itsensä kanssa.

Negatiivinen ääriraja: Itsevaltius
Käskeviä, kontrolloivia, vaativia, kärsimättömiä, julmia, musertavia, liioittelevia, myöntymättömiä, ylimielisiä äärimmäisyyteen saakka ja saavat tavallisesti muut ihmiset tekemään mitä haluavat.

TUTKIJA

TUTKIJA (+ tieto, - teoretisointi)

Mikä on tutkijoiden roolissa niin ainutlaatuista, että se erottaa heidän kykynsä ja lahjansa muista pareina esiintyvistä rooleista? Kuinka tunnistat itsesi, jos olet tutkija tai kuinka tunnistat sellaisen ympäristöstäsi? Tutkijan tärkein tuntomerkki on hänen neutraalisuutensa. Hän näyttää neutraalilta, tuntee usein neutraalisti ja vieläpä reagoikin samalla tavoin moniin sellaisiin tilanteisiin, mitä muut roolit eivät tekisi. Käytettäessä vertauskuvana pyörää, tutkijan rooli on toimia keskiönä, jonka ympärillä muut roolit pyörivät. Tämä tarkoittaa, että he ovat vallanneet neutraalin tilan, joka mahdollistaa muiden roolien keskinäisen kanssakäymisen. Kun tutkija on läsnä, muut roolit ymmärtävät helpommin toisiaan ja heillä on parempi kyky kommunikoida keskenään. Tutkija saattaisi ajatella seuraavalla tavalla:

"Hmmmmm! Tämäpä näyttää mielenkiintoiselta. Haluaisin tietää tästä enemmän. Onkohan tästä kirjoitettu jotain? Tai onkohan joku kerännyt tietoa tästä ennestään? Haluaisinpa päästä siihen käsiksi. Mitähän tapahtuisi, jos ottaisin osan tästä ja kokeilisin sitä? Se olisi varmaan jännittävää! Vaikka saisin outojakin tuloksia, se voisi silti olla mielenkiintoista. Mitä? Tiedätkö sinä jonkun Tiibetissä, joka on tutkinut tätä ja jolla on kirjasto aiheesta? Pakkaan laukkuni! Eikö sinne mene mitään lentokonetta? Minun täytyy alkaa tutkia miten pääsen sinne! Katsotaanpa noita karttoja ja haetaan joitakin Tiibetiä käsitteleviä kirjoja. Otetaan mukaan muistikirjoja ja tallennetaan koko matka tapahtumineen."

Tutkija: Suhde itseen

Tutkijan avaisana on neutraalisuus - he ovat loistavia välittäjiä. Erityisesti elämiensä myöhemmissä kierroissa he ovat paljon vähemmän itsepäisiä kuin muut roolit ja heillä on 360-asteen kyky nähdä tilanteiden kaikki puolet.

Tutkijat ovat suuntautuneet tiedon kokoamiseen. Eivät välttämättä siinä tarkoituksessa, että jakaisivat tai välittäisivät sitä muille, vaan pitääkseen sitä vain saatavilla. Tutkijat ovat parhaimmillaan tallentaessaan, kuvatessaan ja eritellessään sitä mitä on tapahtunut, kun tilanne on jo ohi. Heillä on oivallinen jälkinäkö. He yhdistävät tietoa ja ovat erinomaisia historioitsijoita. Koska tutkija on neutraali rooli, he toimivat usein katselijoina ja tarkkailijoina.

Tutkijat ovat poikkeuksellisen uteliaita ja etsivät kaikkea, mistä eivät vielä tiedä tarpeeksi. He haluavat valita aiheen ja tutkia sitä perinpohjin. Vain he voivat omistaa koko elämänsä yhden asian tutkimiselle yrittäessään ymmärtää sen kaikki puolet; esimerkkinä jonkin kasvi- tai hyönteislajin tutkiminen. Johtuen luonnollisesta uteliaisuudestaan heillä on taipumusta mennä sinne minne 'enkelitkään eivät uskalla mennä'. Myöhemmissä elämänkierroissaan he haluavat joskus tutkia omaa tietoisuuttaan kokeilemalla ja saattavat käyttää psykedeelisiä huumeita tai viettää aikoja eristetyissä tiloissa.

Tutkijan rooli on vakaa vastakohtana "virtaaville" rooleille, joita ovat taitaja, palvelija ja opastaja. Sellaisenaan he ovat perinpohjaisia ja aika paljon fyysiseen suuntautuneita. He nauttivat seikkailusta ja useimmista fyysisistä kokemuksista. Heidän seikkailuntajunsa on kuitenkin erilainen kuin soturin. Tutkija etsi seikkailua uteliaisuudesta tietääkseen enemmän, kun taas soturi etsii uusia haasteita ja toimintaa. Tutkijat ja soturit ovat hyviä yhteistyökumppaneita.

Valaistuminen tarkoittaa tutkijalle ymmärtämistä, joka on vastakohta mille tahansa fyysisen tuloksen saavuttamiselle. Johtuen vakaudestaan heillä on enemmän fyysistä kestävyyttä kuin muilla rooleilla. He kykenevät kestämään äärimmäistä ilmastoa ja vastakkaisia olosuhteita. Tutkijat kokoavat tietoa ja varastoivat kokemuksia kehoonsa. Tämä aiheuttaa sen, että heillä on enemmän fyysisiä ongelmia (kipua ja tuskaa lihaksissa ja luustossa) kuin millään muulla roolilla. He voivat parantua oppiessaan ymmärtämään ettei heidän tarvitse varastoida kokemuksiaan kehoonsa ja että ne voidaan vapauttaa sieltä tietoisesti.

Tutkijat haluavat kokea hyvin monenlaista elämiensä aikana ja koota tietoa älyperäiseltä, tunneperäiseltä ja fyysiseltä tasolta. Heillä on elämänsä aikana yleensä useita eri ammatteja ja sen lisäksi paljon erilaisia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Johtuen kiinnostuksestaan tietoon he toimivat mielellään ainakin osittain älyperäisen keskuksen kautta.

Tutkija: Suhde toisiin

Tutkijat ovat käveleviä kirjastoja toisille rooleille, jotka menevät heidän luokseen kysymään tietoa. Muut roolit arvostavat tutkijoita, koska he pystyvät säilyttämään neutraalin näkökulman.

Elämiensä kierron loppuvaiheessa tutkijat kaatavat kokemustensa ja tietojensa koko kuorman maailmankaikkeuden kirjastoon niin sanotuiksi Akaasisiksi Tiedostoiksi. Seuraava maailmankaikkeus perustuu tähän tiedostoon tallennettuihin kokemuksiin. Aika ajoin tutkijat ovat tietämättömiä siitä suuresta tietovarastosta, jonka he ovat koonneet elämiensä aikana. Vain kysyttäessä tiettyä kysymystä he kykenevät sanomaan mitä he siitä tietävät. Muutoin tutkijat voivat vaikuttaa hiljaisilta ja vaatimattomilta ja muiden roolien silmissä jopa tunneperäisesti pidättyviltä. Tämä ei tarkoita sitä etteivätkö he kokisi tunteita. He voivat kokea kiihkeitäkin tunteita ja intohimoa, mutta pidättyvät vain niiden ilmaisusta.

Tutkija: Suhde ympäristöön

Tutkijoita on noin 13 % väestöstä. Koska he ovat suuntautuneet tiedon kokoamiseen, heidän ammatillinen mielenkiintonsa kohdistuu filosofiaan, historiaan ja tieteeseen. Tutkijoita voi kyllä löytyä mistä tahansa ammatista, kuten muitakin rooleja, mutta he ovat onnellisimpia yliopistoissa tai paikoissa, joissa he pääsevät käsiksi tietoihin. Tutkijan tunnuslause voidaan tiivistää George Santayanan kuuluisaan sananparteen: "Ne, jotka eivät voi muistaa menneisyyttään, ovat tuomitut toistamaan sen."

Tutkijoista tuntuu, että heidän velvollisuutensa on selvittää mitä on opittu, niin että yhteiskunta voi kehittyä eteenpäin uusilla kokemuksilla ja uudella tiedolla. Alkukantaisemmissa yhteisöissä tutkijoille lankesi luontaisesti shamaanin tai noitatohtorin asema. Heidän tarkka ja perinpohjainen luonteensa tekee heistä luonnollisia kokemukseen perustavia tieteilijöitä. Niinpä he ovat usein asiantuntijoita luonnonparannuskeinoissa koskien yrttejä, mausteita ja luonnonmukaisia menetelmiä. He ovat niitä, jotka pystyvät syytä etsittäessä kokoamaan lentokoneen osista uudestaan sen jälkeen, kun se on murskaantunut. Tällainen työ vaatii tarkkuutta, jollaista vain tutkijalla voi olla.

Kuuluisia tutkijoita:

Heraklitos, Oppenheimer, Carlos Casteneda, Galileo, Earl Warren, Henry VIII, Unkarin Pyhä Elisabeth, Caesar Augustus, Pierre Curie, Immanuel Kant, Platon, Ouspensky, Howard Hughes, Rodney Collin, Picasso, Margaret Thatcher, Margaret Mead ja Sokrates.

Positiivinen ääriraja: Tieto
Ymmärtäviä, viisaita, totuudenmukaisia, perusteellisia, käytännöllisiä, yhdistäviä, neutraaleja, välittäjänä toimivia, vakaita, uteliaita, havainnoivia, selkeitä, johdonmukaisia, uskaliaita, menevät minne tahansa yhden kerran, rohkeita (mutta vaiteliaita siitä), estävät ihmisiä toistamasta virheitään, koska he muistavat ne, ovat toisten roolien "puhdistusjoukko". He tallentavat sen mikä toimi tai ei toiminut sen jälkeen, kun taitajat ovat johtaneet tilanteen sekasortoon ja soturit ovat järjestäneet sen.

Negatiivinen ääriraja: Teoretisointi
Teoretisoivia, käsitteellisiä, sekavia, älyllistäviä, erakkomaisia, varautuneita, esiintyvät erehtymättöminä, käskeviä, ikävystyttäviä, pitkäveteisiä, hitaita, tylsiä, "rutikuivia", nirsoja, epäjohdonmukaisia johtuen vellovista tunteista, tavoittamattomia ja ylpeitä. Negatiivisella äärirajalla tutkijat saattavat ajatella, että jo tietävät asian vaikka itse asiassa kehittelevät vasta teorioita. Tämä teoretisointi naamioi tietämättömyyden todellisesta tilanteesta ja antaa tutkijalle vaikutelman hallinnasta ja näin ollen väärän käsityksen ymmärtämisestä. Tällä tavalla tutkijat pystyvät huiputtamaan itseään ja toisia ihmisiä. 

 

Lähde:

 

http://keskustelu.suomi24.fi/node/4050052 

Jälleensyntyminen Michael - käsikirja / I 0sa jatkuu

1 OSA
Jälleensyntymisoppi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että emme voi kuluttaa loppuun maailman
happivarastoja tai saastuttaa valtameriä tulematta takaisin kokemaan niiden seuraukset; emme voi
myöskään hävittää maailman metsiä tai eläinkantoja. Elämme päätöstemme kanssa.

Tämä kirja on kauan kadoksissa ollut kartta, joka paljastaa epätasaisen ja eksoottisen maaperän ääriviivat ja sen halki kulkevan polun. Tästä löydät ne olennaiset ainesosat, jotka muodostavat persoonallisuutesi: roolin, jota näyttelet, elämäsi päämäärän, perusasenteesi sekä olemassaolevat kompastuskivesi. Löydät myös tavan, jolla voit parantaa itsetuntemustasi sekä hyväksyä muut ilman ehtoja.

Michaelin Käsikirjan sisältämät ajatukset ovat suodattuneet pienten ryhmien kautta, jotka noudattavat niitä elämässään. Niiden mukaan maailmankaikkeus ja elämä sinänsä on järjellinen systeemi, ei sattumanvarainen kaaos. Siinä on selvästi toisistaan erottuvia ainesosia kuten sisin olemus, väärä persoonallisuus, jälleensyntyminen, meissä kaikissa oleva ykseys jne.

Nämä ajatukset voivat auttaa ymmärtämään planeetan kasvua, kun suurin osa maailman siviilisaatioista jatkaa nopeaa yhdentymistään tuhansien vuosien erilläänolon jälkeen. Yhdentymisen myötä voi tulla tietoisuus toiminnasta henkilökohtaisessa mittakaavassa ja myös maailmanlaajuisesti.
Jälleensyntymisoppi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että emme voi kuluttaa loppuun maailman happivarastoja tai saastuttaa valtameriä tulematta takaisin kokemaan niiden seuraukset; emme voi myöskään hävittää maailman metsiä tai eläinkantoja. Elämme päätöstemme kanssa.

Michaelin Oppijärjestelmän omaksumisessa ratkaisevin koetinkivi on hyväksyä ajatus jälleensyntymisestä. Kun tämä kynnys on ylitetty, väistämätön kysymys kuuluu: "Kuinka kaikki toimii?" Tässä Michael -kirjallisuus tarjoaa parhaan saatavilla olevan tukensa. Voit testata

Yksi peruskäsite, jonka jokainen voi tunnistaa itsessään on meissä jokaisessa oleva yksilöllinen persoonallisuus. Lyhyesti sanottuna persoonallisuus koostuu niiden valintojen summasta, joita olemme kuhunkin fyysiseen elämäämme tehneet. Olemme valinneet elämälle päämäärän, pääasiallisen asenteen, jota käytämme, toimintatavan, jolla pyrimme päämääräämme ja kehotyypin tuomaan lisäväriä elämäämme. Valitsemme tietysti myös sen, keskitymmekö toimintaan vai annammeko tunteiden tai ajatusten ohjata elämäämme. Lisäksi otamme mukaan myös muutamia kompastuskiviä. On kuitenkin olemassa yksi asia, joka ei muutu ponnistellessamme toistemme kanssa läpi jälleensyntymiskierron planeetan "villissä viidakossa". Se on sisimmän olemuksemme "rooli". Se on meidän todellinen olemuksemme, joka ohjaa kulkuamme fyysisellä tasolla.

NELJÄ ERI ILMENEMISMUOTOA
Roolit kuten kaikki muutkini päällyslehdet on ryhmitelty neljään osaan sen mukaan, mikä on niiden olennainen sävy tai ainutlaatuinen erityispiirre. Nämä neljä ilmenemismuotoa ovat: innostava, ilmaiseva, toimiva ja yhdistävä.

INNOSTAVAT

Innostavia rooleja ovat palvelija (tavanomainen) ja opastaja (korostunut)t. Nämä roolit kokevat olemisensa tärkeäksi silloin, kun elämä innostaa heitä. He kiirehtivät ja motivoivat muita ihmisiä uusiin asioihin koskivatpa ne sitten uraa, rakkautta tai sisäistä paljastamista. Innostavat päällyslehdet kuten kiihkeys ovat erityisen läheisessä suhteessa tuntemiseen ja aisteihin.

ILMAISEVAT

Ilmaisun rooleja ovat taitajan (tavanomainen) ja esittäjän (korostunut) roolit. Näille rooleille on annettu lahja välittää ideoita ja tunteita merkkien, vertauskuvien, liikkeiden, puheen, värin ja muodon kautta. Nämä luovat roolit tuovat kauneutta, jännitystä, intohimoa ja väriä elämäämme. Ilmaiseva päällyslehti kuten esimerkiksi epäily on juuri sitä.

TOIMINTAAN SUUNTAUTUVAT

Toimintaan suuntautuvia rooleja ovat soturi (tavanomainen) ja hallitsija (korostunut). Niitä voidaan luonnehtia sanalla perusteellisuus. Ne ovat fyysiseen keskittyviä ja haluavat, että asiat tulevat tehdyksi. Kaikille toiminnan päällyslehdille kuten esimerkiksi hyökkäävyydelle on ominaista mieluummin tekeminen kuin ilmaiseminen tai innostaminen.

YHDISTÄVÄ

Tutkijan neutraali rooli kuuluu yksin tähän yhdistävän käyttäytymisen ryhmään. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkija kokee elämän pääasiallisesti tiedon vastaanottamisena, järjestämisenä ja varastoimisena. Kaikki yhdistävät päällyslehdet, kuten esimerkiksi tarkkailu, ovat luonteeltaan neutraaleja ja suuntautuneet jonkin tiedon vastaanottamiseen.

ROOLIEN ESITTELY

Jokainen ihmisolento, vaikkakin hän on ainutlaatuinen, on omaksunut jonkun seuraavista seitsemästä roolista: Palvelija, Taitaja, Soturi, Opastaja, Esittäjä, Hallitsija tai Tutkija. Edellä mainitut tarkoittavat tapaa käsittää ympäröivä maailma eivätkä viittaa tavanomaisiin ammattinimikkeisiin. Tutkijoiden ei välttämättä tarvitse työskennellä kirjastossa; he voivat olla kirjailijoita, tiedemiehiä, näyttelijöitä tai heillä voi olla mikä tahansa ammatti, joka antaa mahdollisuuden tutkia kohdetta suurimmalla mahdollisella mielenkiinnolla. Sotureiden ei välttämättä tarvitse valita uraa armeijassa - he voivat olla liikemiehiä, terapeutteja, opettajia tai heillä voi olla mikä tahansa ammatti, joka antaa heille mahdollisuuden muovailla ympäristöään niin, että asiat tulevat tehdyksi. Tämä pätee kaikkiin rooleihin.

ROOLIEN TUNTEMISEN MERKITYS

Aivan kuten näyttelijä pystyy esiintymään paremmin tuntiessaan roolihahmonsa luonteen, niin myös me voimme elää tehokkaammin tietäessämme omat ja toistemme roolit. Roolien tunteminen voi myös auttaa laajemmassa mittakaavassa itsensä hyväksymistä tavalla, jota itsetarkastelu puhtaasti henkilökohtaisesta näkökulmasta ei ehkä saisi aikaan.

Jokaisella roolilla on omat erityispiirteensä ja ne näkyvät ihmisten elämässä huolimatta siitä, mikä on heidän kasvatuksensa ja kulttuurinsa. Tutkijoiden täytyy kysellä, taitajien luoda, opastajien innostaa, soturien toimia, palvelijoiden palvella, esittäjien kertoa ja hallitsijoiden johtaa. Nämä ominaisuudet ovat niin olennaisia rooleille, että kun ihmisiä estetään elämästä roolilleen luonteenomaisella tavalla (sisäiset tai ulkoiset esteet), he saattavat tuntea itsensä toimintakyvyttömiksi aina sairastumiseen saakka. Tässä toteutuu vanha sanonta "Tunne itsesi". Mitä enemmän tunnet omaa rooliasi - sitä mikä se on, mitkä ovat sen positiiviset ja negatiiviset äärirajat, mikä on sen suhde toisiin rooleihin ja kuinka sitä voidaan käyttää mahdollisimman viisaasti ja tehokkaasti - sitä enemmän tiedät mikä on oma osuutesi ja sitä enemmän tunnet itseäsi.

KUINKA LÖYDÄT OMAN ROOLISI?

Ymmärrät seuraavaa parhaiten, jos lukiessasi yrität samalla löytää oman roolisi. Tarkastele tietoa sisälläsi ja sovittele sitä itseesi niin kuin yrittäisit saada erilaisia vaatekappaleita sopimaan keskenään. Joillekin "Ahaa"-elämys tulee nopeasti - tarpeellinen määrä tietyn roolin erityispiirteitä saa itsetuntemuksesi värähtelemään ja valaisemaan elämäsi kysymyksiä "Miksi?" ja "Minkä tähden?". Toisille "Ahaa"-elämys tulee hitaammin. Tämä johtuu siitä, että jotkut ihmiset ovat kadottaneet sisäisen olemuksensa hennon mutta vakaan valon ansaitessaan omaisuuttaan, hoitaessaan äitiyden tehtäväänsä tai jostakin muusta syystä. Saattaa olla myös vaikeaa tunnistaa opastajan roolia virkamiehen sosiaalisesta näkökulmasta.

Useimmiten kuitenkin oman roolin tunnistamisen vaikeus johtuu voimakkaasti juurtuneesta leimautumisesta (ehdollistamisesta), joka kohdistuu ajatteluun ja tuntemiseen ja jolloin käyttäydytään toista roolia muistuttavasti. Tietyissä perheissä - jopa kokonaisissa kulttuureissa - on syitä, joiden vuoksi ihmiset omaksuvat tiettyjen roolien luonteenpiirteitä ja välttävät joidenkin toisten roolien ominaisuuksia. Esimerkiksi USA:ssa naisia on opetettu käyttäytymään palvelijoina riippumatta siitä onko se heidän todellinen roolinsa vai ei. Tästä on seurauksena, että nainen, joka lukee tätä tunnistaa palvelijan ominaisuuksia itsessään, vaikka hän itse asiassa on tutkija, joka on leimautunut käyttäytymään palvelijan roolille ominaisella tavalla. Läntisessä maailmassa miehiä on opetettu olemaan soturi-tyyppisiä ja lukiessaan tätä he epäilemättä tunnistavat soturin roolin sopivan itseensä. Kuitenkin mies saattaa olla taitaja, joka ponnistelee todellista luonnettaan vastaan näyttääkseen miehekkäältä machomieheltä kulttuurin asettamien vaatimusten painostamana. Meitä on opetettu toimimaan tietyllä tavalla, vaikka tosiasiassa meitä varten olisi olemassa aivan toisenlainen tie. Sisäinen tiemme kuitenkin selkenee ja sen voi tunnistaa aika ajoin. Koettaessa syvää tyydytystä ja kokemuksen rikkautta toimitaan sisimmän olemuksen todellisesta roolista käsin.

Oman roolisi löytäminen antaa sinulle mahdollisuuden värähdellä sen mukana ja huomaat, että elämäsi tulee helpommaksi ja nautittavammaksi. Roolisi vastainen toiminta vaatii suuria ponnistuksia, jos vertaat sitä helppouteen "mennä virran mukana" eli toimia sisäisten taipumustesi mukaisesti.

Seuraavassa testissä voit yrittää selvittää mikä on Sinun sisimmän olemuksesi eli sielusi rooli. Testin jälkeen voit lukea tarkemmin valitsemastasi roolista. Testi ja tekstit on lainattu Michaelin Käsikirjasta ja niiden tekijänoikeudet omistavat José Stevens, Ph.D. ja Simon Warwick-Smith. Kopioiminen muuhun kuin omaan käyttöön on kielletty.

Seuraavassa on joitakin väittämiä, jotka kuvaavat tavallista elämää. Saatat samaistua kaikkiin tai moniin niistä. Kokeile niitä itseesi ja katso ovatko ne todella osa sinua. Jotkut tietävät välittömästi mikä sopii heihin. Miten tahansa onkin, voit tarkastella roolien erilaisuutta lukemalla seuraavat väittämät:

1. Haluan pitää ihmisistä huolta ja järjestää asiat niin, että heillä on hyvä olla. Työskentelen mieluummin taustalla ja varmistan, että kaikki on hallinnassa. Muiden suora palveleminen innostaa minua eniten elämässäni.

2. Tunnen usein voimakasta tarvetta kertoa ihmisille, mikä minun mielestäni on heille parasta. Minulla on syvä käsitys elämäntehtävästäni. Olen melko innostunut saavuttamaan sen, minkä käsitän olevan korkeinta hyvää. Useimmat ihmiset eivät arvosta omaa hengellisyyttään.

3. Haluan luoda ilmapiirejä, mielialoja ja tilanteita. Tunnen itseni usein niin luovaksi etten tiedä mitä tekisin ensiksi. Elämä on minun "kankaani" ja haluan ilmaista itseäni ainutlaatuisella tavalla. Jos en voi ilmaista luovuuttani maalaamalla, ompelemalla tai jollain muulla tavalla, tunnen oloni hirvittävän turhautuneeksi ja ahdistuneeksi.

4. Sanat sekä tapa, millä asiat sanotaan, ovat minulle äärettömän tärkeitä. En halua tehdä sitä, mikä ei ole hauskaa. Pidän ryhmän tai joukon huomiosta ja viihdytän heitä omilla taidoillani.

5. Haluan, että asiat järjestyvät. Olen tekijä ja kaikkein eniten haluan tuloksia. Asian periaate merkitsee eniten. Jos otan osaa kiistaan, voitan sen tavallisesti.

6. Jos teen jotain, teen sen erinomaisesti. Pidän suurista asiakokonaisuuksista ja valvon, että ne suoritetaan. Olen hyvä jakamaan tehtäviä muille. En pysähdy ennen kuin todella ymmärrän mitä olen tekemässä.

7. Olen synnynnäisesti utelias ja haluan tutkia asioita. Tunnen itseni neutraaliksi enkä pidä tunteiden voimakkaasta osoittamisesta. Tavoittelen tietoa ahnaasti ja tallennan sen kaiken.

Jos haluat lisätietoa valitsemastasi roolista, klikkaa kyseisen väittämäryhmän numeroa.

PALVELIJA

PALVELIJA (+ palveleminen, - orjuus)

Mikä on palvelija ja kuinka voit tunnistaa, jos olet itse sellainen? Tärkein asia, joka tulee tietää palvelijoista on se, että he todella haluavat auttaa ja tekevät melkein mitä tahansa ja kenen puolesta tahansa. Heillä on tavallisesti ystävällinen ja helposti lähestyttävä ulkonäkö. Tyypillinen palvelija saattaisi ajatella seuraavalla tavalla:

"Sanon yleensä 'Kyllä' mihin tahansa pyyntöön, jos se on kohtuullinen. Annan mielelläni vauhtia niin, että asiat hoituvat. Olen käytännöllinen ja minulla on taipumusta ajatella niitä pieniä elintärkeitä asioita, jotka ihmiset tavallisesti unohtavat. Jos menemme retkelle, minä olen se, joka muistaa tulitikut ja pullonavaajan. Joskus tiedän mikä on parasta muille ihmisille ja järjestän niin, että se tapahtuu. Pidän siitä, että asiat tehdään minun tavallani ja ihmiset harvoin havaitsevat sen tapahtuvan. Useimmat eivät tunne olevansa kovin rakastettuja ja niinpä minä avaan sydämeni toisista huolehtimiseen. Huolehdin ihmisistä, jotka ovat sairaita tai ostan syntymäpäivälahjoja. Toisista välittäminen on tärkeä asia ja minä arvostan sitä suuresti."

Palvelija: Suhde itseen

Palvelijat ovat yleensä vaatimattomia ihmisiä eivätkä tee itsestään tärkeitä. He saavat paljon aikaan etsimättä palkkiota tai ylenpalttista kiitosta. Heillä on sisäinen kyky olla luotettavia, käytännöllisiä ja tuottavia. Palvelijan voiman salaisuus ja merkitys kaikille muille rooleille on se, että he saavat asiat tapahtumaan hiljaa ja tehokkaasti. Palvelijoita voi olla vaikea tunnistaa, koska he ovat usein leimautuneita kulttuurinsa perusteella tai vanhempiinsa, joilla saattaa olla eri roolit.

Jokaisessa elämässä muut päällyslehdet, esimerkiksi hallitseminen tai voima, värittävät heidän palvelunsa luonnetta. Palvelija, jolla on päämääränä hallitseminen, on johtaja niiden palvelemisessa, joita hän ohjaa. Vastakohtana on palvelija, jonka päämääränä on alistuminen. Hän omistautuu asialle tai johtajalle, jota haluaa seurata. Nopein tie hengellisessä kasvussa on muiden palveleminen eli toisten tarpeiden asettaminen omien edelle. Muut roolit (paitsi opastaja) ovat selvästi etääntyneitä tällaisesta toiminnasta. Tämä johtuu ponnistelusta, jota tarvitaan opeteltaessa palvelemaan muita. Luopuminen tarkoittaa palvelijan kohdalla negatiivisessa äärirajassaan teeskentelyä. Tällöin he eivät ole antautuneet tosissaan, vaan järjestävät tilanteet niin, että heillä on niihin salainen tai suora hallinta.

Palvelija: Suhde toisiin

Palvelijat asettavat toisten ihmisten tarpeet etusijalle ja helpottavat näin omaa hengellistä kasvuaan. He auttavat yhteiskunnan tasaista toimimista varmistamalla, että kaikki saavat avun. Lyhyesti sanottuna palvelijat huolehtivat ja rakastavat. He ovat parhaimmillaan valvoessaan asioita ollessaan ikäänkuin näyttämön takana varmistamassa, että tilanteet etenevät niin kuin heidän mielestään on kaikkein sopivinta. Negatiivinen ominaisuus on, että palvelijat välttävät ihmisten kohtaamista ja ovat mieluummin viekkaita, epäsuoria ja jättävät asioita sanomatta.

Palvelijoilla on silmää nähdä yksityiskohtia ja he pystyvät ajoittamaan hyvin asioita. Kun tilanne ei ole heidän valvonnassaan, he tuntevat olonsa epämukavaksi, turhautuvat ja joutuvat ansaan tai alistuvat riippuvaisiksi toisista ihmisistä. He saattavat joutua "vangeiksi" ja muiden hyväksikäytettäviksi johtuen halustaan olla avuksi. Palvelijat hakeutuvat lääkäreiksi, sairaanhoitajiksi, psykoterapeuteiksi, tarjoilijoiksi, hovimestareiksi tai muihin palveluammatteihin. He antavat toisille rooleille mahdollisuuden tehdä työnsä toimimalla tukena. Palvelijat hoitavat muita kun he ovat loukkaantuneita, tuovat ruokaa kun he ovat nälkäisiä ja antavat suojan sitä tarvittaessa. Palvelijan rooli on tavanomainen ja niinpä he työskentelevät mielellään kahden kesken ihmisten kanssa. He eivät viihdy johtavissa asemissa. Silloin tällöin palvelija kuitenkin kokee elämänsä "korostuneeksi" - kuten kuningatar Elisabeth II.

Palvelija: Suhde ympäristöön

Palvelijoita on noin 30 % koko maapallon väestöstä eli lukumäärältään eniten. Joku saattaa kysyä: "Miksi kukaan haluaisi olla palvelija? Sehän kuulostaa sisältävän niin paljon työtä." Vastaus on, että palvelijat ovat itse sekä innostuneita palvelusta että myös innostavat muita. He tietävät, että muiden palveleminen on todellista nöyryyttä ja lyhin tie valaistumiseen.

Palvelijan roolista käytettiin tässä oppijärjestelmässä ennen nimeä "orja" johtuen heidän historiallisesta toimimisestaan orjina tai palvelijoina. Yhteiskunta on kuitenkin voittanut orjuuden ja palvelijan rooli on kehittynyt "helpottajan" rooliksi. Sana "orja" on harhaanjohtava, koska se sisältää kielteisen ilmauksen roolista, joka tekee eniten rakkauden töitä muita kohtaan.

Palvelijat ovat mieluummin taka-alalla eikä heistä tule niin näkyviä kuin muista rooleista. Kuitenkin kuninkaat ja kuningattaretkin saattavat olla palvelijoita. He ovat ajautuneet valtaan vaikkakin vastahakoisesti. Vaikka palvelijoita on lukumääräisesti eniten kaikista rooleista, heitä on suhteellisesti eniten Intiassa ja Kiinassa. Molemmissa maissa on vallalla voimakas työkeskeinen suuntaus tuottavuuden aikaansaamiseksi maiden siirtyessä kohti nuoren sielun varhaista ymmärrystasoa. USA:n kaltaisissa maissa on tällä hetkellä suhteellisen vähän palvelijoita, noin 10 % väestöstä ja suurin osa heistä on jo yli 40-vuotiaita.

Positiivinen ääriraja: Palvelu
Huolehtiva, lämmin, rakastava, innostava, kyvykäs, toisiin suuntautunut, pätevä, luotettava, ystävällinen, hoivaava, omistautunut, saavuttaa henkisen kasvun muiden palvelemisen kautta ja on herkkä.

Negatiivinen ääriraja: Orjuus
Orjamaisesti riippuvainen, uhriksi asettuva, marttyyrinomainen, itsensä uhraava, taivutteleva, ei anna vastakaikua, turhautunut, omavaltainen, salamyhkäinen, salakavala, mateleva, ylikäyttäytyvä, ovimatoksi asettuva, kykenemätön toimintaan, tuntee olevansa rajoittunut, kykenemätön näkemään sopivaa palvelumuotoa ja ajaa sen vuoksi ihmisiä heille soveltumattomiin toimintoihin ja paikkoihin.

OPASTAJA

OPASTAJA (+ ohjaus, - kiihkomielisyys)

Miten opastaja eroaa palvelijasta? Kuinka pystyt tunnistamaan tämän roolin ihmisjoukosta? Opastaja on palvelija korostuneessa muodossa. Opastajan sisin olemus on ohjaaminen ja kyky palvella muita innostamalla heitä ottamaan vastaan haasteita ja kasvamaan. He voivat saada toisen antautumaan jollekin tunteelle tai vastavuoroisesti saada hänet syttymään taisteluun aina kuolemaan saakka. Opastajat tuntevat vetoa pyrkiä siihen, minkä he käsittävät korkeammaksi hyväksi. Heistä saattaa jopa tuntua, että muut ovat sokeita ja tietämättömiä asian kiireellisyydestä. Toiset taas saattavat tuntea, että elämä on järjestyksessä ja korkeampi hyvä saa odottaa.

Otetaan esimerkki, joka kuvaa hyvin sitä, miten opastaja saattaisi toimia muihin rooleihin verrattuna: Pieni liikeyritys on juuri vaihtanut omistajaa ja työntekijät ihmettelevät, mitä uudet omistajat heiltä nyt odottavat. Yrityksen uusi johtaja on opastaja. Ensimmäinen lähestyminen on asiaan tutustuminen laajemmalti. Miten yritystä olisi johdettava, mihin suuntaan ja millä tarkoituksella? Yrityksen johdolla täytyy olla näkemys, joka yhdistää ihmisten lahjakkuudet ja taidot työskentelemään heidän puolestaan. Sitten he yrittävät innostaa työntekijöitään ja saada heidät oivaltamaan esittämiensä näkemysten hyvät puolet ja sen, kuinka jokainen voi myötävaikuttaa yrityksen tulokseen merkittävästi. Opastajan haaste on hänen laajan innoittavan näkemyksensä yhdistäminen siten, että se antaa ihmisille ymmärryksen tarkoituksesta ja saa jokaisen tuntemaan, kuinka hänen ponnistelunsa sopivat tähän tärkeään päämäärään.

Opastaja: Suhde itseen

Opastaja on poikkeuksellisen korkean värähtelytason rooli - kaikkein "virtaavin" rooli. He ovat vähiten huolissaan fyysisistä asioista mukaanlukien oman kehonsa ja kykenevät näkemään myös näkyjä. Opastajilla on tavallisesti korkea energiataso ja he toimivat vauhdikkaasti. Koska he valvovat myöhään illalla ja nousevat ylös hyvin aikaisin, he voivat olla mukana monissa asioissa sellaisella tehokkuudella, joka lamaannuttaisi toiset. Tutki opastajaa lähemmin niin löydät häneltä tehtävän ja tarkoituksen. Häntä seuraavat kerääntyvät saamaan neuvoja henkilökohtaisiin ja hengellisiin asioihinsa. He siirtyvät vauhdilla kokemuksesta toiseen ja "työntävät" myös muita liikkumaan nopeasti. Tämän tuloksena he saattavat nopeuttaa elämiensä kiertokulkua enemmän kuin muut roolit.

Opastajat toimivat mieluummin tunneperäisestä keskuksesta ja nauttivat korkeammista tunnetasoista. Älyperäisestä keskuksesta toimivat saattavat syyttää opastajia liiasta hajottamisesta tai liian vähästä asioihin perehtymisestä, koska opastajat toimivat enemmän tunteen kuin järjen perusteella.

Opastajan rooli on yksi vaikeimmin käsiteltävistä eikä se useinkaan ole hallinnassa ennen kuin vasta vanhassa sieluniässä. Yksi tapa ymmärtää tätä on ajatella viulua. Muihin soittimiin verrattuna viulun hieno sointi on herkempi yritettäessä saada aikaan puhdasta ääntä. Pienikin virhe voi saada viulun pois vireestä, mutta kun se on vireessä, se herättää kuuntelijassa syvää tunneperäistä vastakaikua.

Opastaja: Suhde toisiin

Opastajat ovat joskus niin pakonomaisesti innostamassa muita etteivät he ole kiinnostuneita siitä, ovatko heidän tietonsa tarkkoja vai ei. Tämä voi saattaa muut roolit hälytystilaan, koska he ovat paljon tarkempia tosiasioista. Opastajat toimivat hetken mielijohteesta ja näkevät näkyjä. Heidän epäkäytännöllisyytensä johti menneinä aikoina siihen, että heitä surmattiin.

Opastajat ovat usein poliitikkoja ja voivat olla hyvin kiihkomielisiä pyrkimyksissään. Sotureille on kehittynyt epäluottamus opastajiin. Vuosisatojen ajan opastajat ovat innoittaneet sotureita taisteluun, jossa he ovat saaneet surmansa, koska tilanteiden tosiasioista ei ollut varmaa tietoa. Tarkastele sotureita niin havaitset heissä olevan sisäistä kyynisyyttä papillista kiihkoa kohtaan.

Opastajat tulevat yleensä hyvin toimeen heitä täydentävien palvelijoiden ja tutkijoiden kanssa, koska nämä voivat ymmärtää heitä paremmin kuin muut roolit. Opastajat sekoitetaan joskus taitajiin, sillä molemmat ovat korkean värähtelytason rooleja.

Opastaja: Suhde ympäristöön

Toisin kuin palvelijoita, opastajia on vain hyvin pieni määrä (noin 7 %) ja he ovat jakautuneet ympäri maapalloa. Johtuen voimakkaasta innostamisominaisuudestaan ja kyvystään helpottaa hengellistä kasvua he ovat kovasti kysyttyjä. He palvelevat auttamalla ja innostamalla muita itsetutkisteluun. Koska heidän roolinsa on korostunut, he kykenevät olemaan vuorovaikutuksessa suurtenkin ihmisryhmien kanssa. Opastajia on usein ministeriöissä ja sotilasjohdossa ja näin he voivat ohjata suuria ihmisjoukkoja. He ovat myös erinomaisia radio- ja TV-persoonallisuuksia tai vastaavia korkean profiilin omaavia henkilöitä, mutta pärjäävät hyvin myös vaatimattomammissakin ammateissa kuten auttamistehtävissä. Opastajat ovat erinomaisia parantajia; käyttäen sisäistä ohjausta he kykenevät auttamaan toisia tunneperäisesti ja hengellisesti. Heimojen joukossa he ovat usein parantajia, lääkintäihmisiä ja shamaaneja.

Alkukantaiset heimot tarvitsivat voimakasta johtajaa ja johtajuus kehittyi kahdella tavalla - joko suoraan pakottamalla (yleinen piirre sotureille ja hallitsijoille) tai muuttamalla häikäilemättömästi sisäinen taikausko peloksi. Tämä jälkimmäinen menetelmä oli alkua papillisuudelle ja järjestäytyneille uskonnoille. Erityisesti nuoren sieluniän vaihetta elävissä alkukantaisissa yhteiskunnissa opastajat olivat taipuvaisia käyttämään ihmisten taikauskoa poliittisiin tarkoituksiin. Opastajan rooli on kaikkein poliittisin rooli ja niinpä he ovat ensimmäisiä, jotka nousevat kuuluisuuteen lapsisielujen yhteiskunnissa. Yksi esimerkki tästä on Libyan Muammar Gaddafi.

Kuuluisia opastajia:

Useimmat kuuluisat evankelistat ovat opastajia. Muita esimerkkejä: Tuomas Akvinolainen, Thomas Merton, Rasputin, Allen Ginsberg, Prinsessa Diana, Hitler, Konstantinus, Napoleon, Idi Amin, Julius Caesar, Nero, J.S. Bach, Khomeini, Jesse Jackson, Kuningas Arthur's Guinevere ja Nancy Reagan.

Positiivinen ääriraja: Ohjaus
Sääliä tuntevia, innostavia, huolehtivia, innostuneita, parantavia, lämpimiä, ohjaavia, tunneperäisesti suuntautuvia, hoivaavia, näkyjä näkeviä, tehtävänsä tajuavia, inhimillisiä, ovat tietoisia planeetasta tai maastaan kokonaisuutena ja pyrkivät rikkomaan ihmisten paikalleenjuuttuneisuutta ja totuttuja tapoja.

Negatiivinen ääriraja: Kiihkomielisyys
Intoilevia, kiihtyneitä, epämaailmallisia, käännyttäviä, ilmassa leijuvia, saarnaavia, toimivat järjenvastaisesti, ajattelemattomia näkyjensä seuraamisessa, epäkäytännöllisiä, heillä on taipumusta luokitella toiset riippumatta siitä onko heissä oikeata tai väärää, taipumusta taantumuksellisuuteen, kiihkouskonnollisia ja ylikäyttäytyviä.

Lähde: http://keskustelu.suomi24.fi/node/4050052

Jälleensyntyminen

Michael on ei-fyysinen opettaja, joka käyttää välikappaleenaan meedioita voidakseen välittää sanoman, joka perustuu oman itsen ja toisten epäitsekkääseen hyväksymiseen. Michael on sieluperheen nimi ja se koostuu 1050 yksittäisestä sielusta, jotka ovat eläneet lukemattomia elämiä fyysisellä tasolla ja nyt, päätettyään kokemuksensa Maa-planeetalla, opettavat auttaakseen täällä oppituntiensa kanssa kamppailevia etsijöitä. Michael-nimi on tarkoitettu pelkästään tuon sieluperheen tunnistamiseksi eikä sitä pidä sekoittaa arkkienkeli Mikaeliin.

Tietoa on löydettävissä myös seuraavista Michaelin opetuksen aiheista: Jälleensyntyminen, päällyslehtikartta ja sanasto.

JÄLLEENSYNTYMINEN

Oletko koskaan ajatellut tai kokenut tunteen, että olet jollain tavoin osa historiaa? Katsoessasi esimerkiksi elokuvaa, jossa kuvataan suurta uskonnollista tapahtumaa tai jotain tiettyä sotaa, tunne-elämäsi herää poikkeuksellisen voimakkaasti. Saattaa olla myös niin, että tunnet joitakin maita tai kulttuureita kohtaan erityistä vetovoimaa. Tiedemiehet puhuvat "geenimuistista" tai käyttävät muita perimään liittyviä termejä, mutta oletko ajatellut, että olet elänyt mukana noissa tapahtumissa, jotka koet nyt voimakkaasti? Se punainen lanka, joka yhdistää meidät koko planeetan historiaan, on todella viehättävä ja avaa aivan uuden näkymän tarkastella elämää ihmisen kehossa. "Tyhjänpäiväistä höpinää", saatat sanoa, mutta käytäpä hetki pohtiaksesi muutamia vaihtoehtoja, joilla olemassaoloamme selitetään. Seuraavassa kolme erilaista vaihtoehtoa:

1. Olemme tulosta sattumasta ilman luovan järjen mukanoloa eikä meillä ole tarkoitusta tai minkäänlaista päämäärää. Kuinka mahdollisena pidät sitä, että laittamalla ompelukoneen osat tyhjään laatikkoon ja ravistamalla sitä voimakkasti, tuloksena on toimiva ompelukone tai että siitä syntyisi jokin muu käyttökelpoinen laite? Mutta jos laatikkoon laitettaisiin jokin toimiva laite ja ravistettaisiin, niin ajan kanssa mieluummin kuin että se "jalostuisi", se todennäköisesti hajoaisi. Ihminen - ja koko planeetta kaikkine elämänmutoineen - on paljon monimutkaisempi "rakennelma". Ihminen voi luoda, tuntea, käyttää päättelykykyään ja toimia ajatuksiinsa ja tunteisiinsa pohjautuen. Kuinka todennäköisenä pidät mahdollisuutta, että ihminen ja koko monimuotoinen elämä tällä planeetalla olisi tulosta sattumien yhteentörmäyksestä?

2. Toinen vaihtoehto on uskontojen tarjoama maailmankatsomus ja koska valikoima on todella runsas, tässä voidaan tarkastella asiaa vain karkeiden perusasioiden tasolla. "Jumala on auktoriteetti, ihminen on vaivainen maan matonen ja ellei se toteuta Jumalan tahtoa, se joutuu helvettiin! On kuitenkin olemassa pelastus valituille, jotka ovat muita parempia, viisaampia, ymmärtäväisempiä, nöyrempiä..." Lista on loputon ja pelastuminen selitetään kunkin "pastorin" omasta näkökulmasta. Tuntuisiko uskottavalta, että meillä olisi Jumala, joka joko pelastaisi tai passittaisi meitä iänkaikkiseen helvettiin sen perusteella, miten elämme elämämme ja teemme valintoja käyttäen yhtä prosenttia aivokapasiteetistamme?

Yhä useampien mielestä ajatus alkaa tuntua täysin mahdottomalta - ainakin kaikkien niiden mielestä, jotka ovat uskaltaneet asettaa kysenalaiseksi uskontojen edustaman maailmankatsomuksen. Terve epäily vie eteenpäin. Lähtökohdat ihmisillä ovat hyvin erilaisia ja vaikka kirkkojen edustajat (johtuen kaiketi omasta vastikään heränneestä epäilystään) ovat alkaneet puhua (ravitermiä käyttäen) "tasoituslähdöistä", saarnat ontuvat aina vain entistä enemmän. Jos uskallat ilman pelkoa tuomiosta asettaa asian kyseenalaiseksi ja tarkastelet uskontoja niiden todellisen sisällön perusteella, paljonko annat pisteitä sille, että esimerkiksi kristinusko antaisi oikea selityksen olemassaolollemme?

3. Kolmas vaihtoehto eli jälleensyntyminen haastaa edelliset todelliseen voimainkoitokseen, joka käydään jokaisen ihmisen sisällä. Olemassaolon tarkoitus on kaikkein henkilökohtaisin asia. Jälleensyntyminen tarvitsee vähemmän uskoa kuin edelliset vaihtoehdot - itse asiassa se ei tarvitse uskoa lainkaan, sillä se on luonnollinen seuraus siitä, että luovutaan tuomituksi tulemisen pelosta. Asiasta tulee yhtä luonnollinen kuin siitä, että maapallo on pyöreä. Lenkkeilijän ei tarvitse ottaa huomioon sitä, että maapallo on pyöreä hölkkäillessään pitkin tuttuja polkuja. Samoin on jälleensyntymisen kohdalla, koska molemmille tapauksille on yhteistä se, että mukana ei ole pelkoa, vaan luottamusta

Jälleensyntymisen hyväksyminen näyttää sen punaisen langan, joka yhdistää meidät koko planeetan historiaan, mutta tärkein seuraus on kuitenkin se, että se herättää ajattelemaan ihmisten erilaisuutta ja elämän tarkoitusta aivan uudella tavalla. Jälleensyntyminen ei kumoa evoluutioteroriaa eikä tee tyhjäksi Luojan olemassaoloa. Se yhdistää nämä kaksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Kaikki planeetan elämänmuodot ihmiskehoa myöten ovat todella kehittyneet vuosimiljoonien aikana, mutta luovan järjen ohjaamina - ei sattuman tuloksena. Ja kaiken takana on Luoja, josta Michael-kirjallisuudessa käytetään nimitystä Tao, koska se on on länsimaisia ihmisiä ajatellen kaikkein neutraalein sana eikä se herätä juurikaan visuaalisia kuvia kuten tekee esimerkiksi nimitys "Jumala". Näin jälleensyntyminen yhdistää tiedemiehet ja saarnaajat.

Jälleensyntyminen selittää myös sen, miksi meillä on niin erilaiset lähtökohdat ja ajatus sielunikään perustuvasta kehitysmallista antaa maailmanlaajuisesti käsityksen kehityksen todellisista haasteista. Ja ehkä kaikkein tärkein ja käyttökelpoisin seuraus jälleensyntymisen hyväksymisestä on luonnollinen mielenkiinto sitä kohtaan, miten valmistaudumme kuhunkin yksittäiseen elämään ja mitä kaikkea siihen kuuluu. Seuraavassa lyhyt yhteenveto, jossa annetaan perustiedot seuraavista aiheista: sielunikä, roolit, päällyslehdet, karma, ihmissuhteet ja monadit. Lisää tietoa saat kirjaesittelyistä.

SIELUN IKÄ JA TASOT

Fyysisellä tasolla koetaan viisi eri sielunikää, joita ovat vastasyntyneen, lapsen, nuoren, kypsän ja vanhan sielun iät ja kussakin niissä on seitsemän alatasoa.

Vastasyntyneessä sieluniässä sieluilla on vain vähän kokemusta ja sen vuoksi he usein hakeutuvat elämään yksinkertaista elämää rajatuissa olosuhteissa, kunnes kokemus fyysisellä tasolla olemisesta ei enää tunnu niin oudolta ja pelottavalta kuin alussa. Vastasyntyneiden sielujen tunnuslause on: "Ei tehdä sitä". Se on tunne, joka syntyy siitä, että kaikki on uutta sekä sitä ympäröivästä pelosta.

Lapsisielun iässä rajoittuneisuus vielä jatkuu, mutta ulottuu jo laajemmalle alueelle. Lapsisielut suuntautuvat usein aktiivisesti ulospäin ja saavuttavat silloin tällöin merkittävän asemankin, vaikka heiltä vielä usein puuttuu ymmärrys asioiden syvemmästä merkityksestä. Heidän ankarat käsityksensä asioista eivät rajoita pelkästään heitä itseään, vaan myös niitä, jotka ovat heidän ympärillään. Lapsisielujen tunnuslause on: "Tee se oikein tai älä tee sitä ollenkaan."

Selkeästi suurin määrä sieluja on tällä hetkellä nuoressa sieluniässä. Se on aikaa, jolle on tunnusomaista halu toimia; saada aikaan muutosta – tämä on sielujen mielissä päällimmäisenä. Usein nuorten sielujen toive on saada toiset pitämään itsestään tai sitten torjumaan heidät suoralta kädeltä. Tässä sieluniässä on paljon energiaa ainakin fyysisessä mielessä. Nuoren sielun tunnuslause on "Tee niin kuin minä sanon" ja pääpaino on sanalla "Minä". Maailman keskimääräinen sielunikä on nyt siirtymässä nuoresta kypsään.

Kypsät sielut suuntautuvat enemmän sisäänpäin ja pyrkivät ymmärtämään. Ei ole epätavallista, että kypsä sielu kamppailee tunteiden ja niihin liittyvän ymmärryksen kanssa koko tämän sieluniän ajan. Kypsän sielun tunnuslause on: "Tee se missä tahansa muualla, mutta älä täällä." Vaikea sielunikä, jota leimaa usin saippuaoopperadramatiikka ja syvä itsepetos.

Vanhoille sieluille on tärkeätä oleminen sekä kahtiajaon hyväksyminen fyysisen tason maailmaan liittyvien totuuksien ja Taon ja sisimmän olemuksen maailmankaikkeudellisten totuuksien välillä. Sielu on lähtöisin Taosta ja palaa siihen, koska se on osa Logosta. Vanhat sielut tuntevat vetovoimaa asioihin, jotka antavat heille mahdollisuuden olla niin häiriöttömästi kuin mahdollista ja tästä syystä monet vanhat sielut pyrkivät kiertonsa loppuvaiheessa elämään yhtä yksinkertaisesti kuin vastasyntyneet sielut. Vanhan sielun tunnuslause on: "Tee sinä omat asiasi, minä teen omani." Suomen keskimääräinen sielunikä on lähestymässä vanhaa sielunikää, mutta kestää vielä kauan ennen kuin voidaan sanoa, että kansakunta kokonaisuutena ilmentäisi tuota sielunikää.

Jokaisella sieluniällä on omat etunsa eikä ole tarkoituksenmukaista olettaa, että mikään sielunikä olisi toistaan "parempi" tai "huonompi". Kaikissa voidaan saada aikaan läheistä vuorovaikutusta, sisimmän olemuksen yhteyttä ja kehitystä ja jokainen vaihe voi viedä sielua eteenpäin, jos ymmärrystä tapahtuu. Ajateltaessa "vanha sielu on parempi" tai "viisaampi" tai "muiden yläpuolella", kieltäydytään kiertoon liittyvästä oppitunnista.

Seuraavassa lyhyesti seitsemän eri roolia:

Palvelijat: Palvelijan rooli on tavanomainen ja sijaitsee innostavalla akselilla. (Selvitys termeistä "innostava", "ilmaiseva", "toimintaan suuntautunut" ja "yhdistävä" on "Michaelin käsikirjan" esittelyssä). Tässä sisin olemus pyrkii palvelemaan yhteistä hyvää mitä tahansa se palvelijan mielestä sitten onkin. Tuon valinnan tekee palvelija itse. Tämä rooli tuntee usein vetovoimaa opetuksen, lääketieteen, diplomatian, virastojen ja palveluammattien pariin. Palvelijan roolin positiivinen ääriraja on palvelu ja negatiivinen orjuus.

Taitajat: Taitajan rooli on tavanomainen ja sijaitsee ilmaisun akselilla. Tämä rooli etsii kohteen, jonka se voi toteuttaa fyysisessä muodossa. Taitajat viihtyvät hyvin tekniikan, taiteiden, perinnöllisyys- ja kasvitieteen, puusepäntaitojen, tanssin ja runouden parissa. Monet urheilijat ovat taitajia. Tämän roolin positiivinen ääriraja on luovuus ja negatiivinen itsepetos.

Soturit: Soturin rooli on tavanomainen ja sijaitsee toimintaan suuntautuvalla akselilla. Tämä rooli etsii haasteita. Luonteeltaan soturi on hyvin luotettava sekä ystävänä että vihollisena. Soturit tuntevat vetovoimaa ammatteihin, jotka tukevat toimintaa ja tuovat mukanaan haasteita. Soturin roolin positiivinen ääriraja on vakuuttavuus ja negatiivinen pakottaminen.

Tutkijat: Tutkijan rooli on neutraali ja yhdistävä. Tämä rooli pystyy kaikkein parhaiten ymmärtämään toisia rooleja. Tutkija etsii tietoa ja pitää elämää kokeiluna. He tuntevat vetovoimaa tietopuolisiin ammatteihin ja mietiskelyyn suuntautuvaan elämään. Tutkijan roolin positiivinen ääriraja on tieto ja negatiivinen teoretisointi.

Esittäjät: Esittäjän rooli on korostunut ja sijaitsee ilmaisun akselilla. Tämä rooli pyrkii kaikissa asioissa vuorovaikutukseen. He tuntevat vetovoimaa viihteen kaikkia muotoja kohtaan mukaan lukien politiikan ja lain sekä myös uskonnon. Esittäjän roolin positiivinen ääriraja on tiedon välittäminen ja negatiivinen monisanaisuus.

Opastajat: Opastajan rooli on korostunut ja sijaitsee innostavalla akselilla. Tämä rooli pyrkii palvelevaan korkeampaa hyvää minkä tahansa opastaja sitten sellaiseksi käsittääkin. Opastaja haluaa auttaa, neuvoa ja nostaa mielialaa sekä myös saarnata ja hakeutuu työhän, joka mahdollistaa sellaisen palvelemisen tai jota voidaan käyttää tuollaisen lopputuloksen saavuttamiseen. Opastajan roolin positiivinen ääriraja on ohjaus ja negatiivinen kiihkomielisyys.

Hallitsijat: Hallitsijan rooli on korostunut ja on toimintaan suuntautuvalla akselilla. Positiivinen ääriraja on hallitseminen ja negatiivinen ääriraja itsevaltius. Hallitsijat nauttivat valvonnasta ja toiminnan ohjaamisesta ja suuntautuvat tilanteisiin, joissa he voivat jakaa vastuuta. Hallitsijat eivät ole aina johtavassa asemassa; he voivat olla yhtä hyvin missä tahansa sosiaaliluokassa. Klassinen vanhassa sieluiässä olevan hallitsijan ammatti on baarinpitäjä jossain pienessä yhteisössä. Tällaisesta paikasta tulee helposti paikkakunnan sosiaalinen keskus.

PÄÄLLYSLEHDET
Jos menee vaikeaksi jatkakaa lukemista seuraavalta sivulta eli osa 1 lukekaa helpoimmin ymärrettävä
teksti ensin ja vaikee osat myöhemmin suosittelen.

Kun ajatus jälleensyntymisestä on omaksuttu, herää automaattisesti kysymys siitä, kuinka valmistaudumme aina uuteen elämään. Tässä esitetty perustuu Michaelin oppijärjestelmään, jonka mukaan valitsemme kuhunkin elämään nk. päällyslehdet. Se tarkoittaa, että aiemmin kuvatun sisimmän olemuksen roolin "päälle" tai ympärille asetetaan ikään kuin suodattimet, jotka antavat valinnan mukaan erilaisen sävyn kullekin persoonallisuudelle. Katso päällyslehtikarttaa.

PÄÄMÄÄRÄ:

Ensimmäinen päällyslehti on päämäärä ja niitä on seitsemän, kuten kaikkia muitakin . Neutraali päämäärä on rentoutuminen ja sen positiivinen ääriraja on vapaasti virtaava ja negatiivinen tehottomuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö ei tekisi mitään elämänsä aikana, sillä on olemassa niitä, jotka ovat valinneet tämän päämäärän ja saaneet paljonkin aikaan, mutta tehokkuus on ajoittunut tavallisesti lyhyelle ajanjaksolle.

Ilmaisuun suuntautuvia päämääriä ovat arvostelu ja hyväksyminen. Arvostelun positiivinen ääriraja on rakentava arvostelu ja negatiivinen torjuminen. Hyväksymisen positiivinen ääriraja on pyyteetön rakkaus ja negatiivinen mielistely.

Innostavia päämääriä ovat uudelleenarviointi ja kasvu. Uudelleenarvioinnin positiivinen ääriraja on yksinkertaisuus ja negatiivinen luovuttaminen. Kasvun positiivinen ääriraja on kehitys ja negatiivinen ääriraja sekavuus.

Toimintaan suuntautuvia päämääriä ovat alistuminen ja hallitseminen. Alistumisen positiivinen ääriraja on omistautuminen ja negatiivinen nöyristely. Hallitsemisen positiivinen ääriraja on johtajuus ja negatiivinen itsevaltius.

ASENNE:

Asenne viestittää tavasta, jolla persoonallisuus katsoo elämää. Asenne näkyy usein siinä, kuinka henkilö suhtautuu toisiin, sillä se perustuu asenteen muokkaamiin käsityksiin.

Neutraali asenne on pragmaattinen ja sen positiivinen ääriraja on käytännöllisyys ja negatiivinen ehdottomuus.

Ilmaisevia asenteita ovat epäilevä ja ihannoiva. Epäilyn asenteen positiivinen ääriraja on tutkiminen ja negatiivinen epäily. On syytä huomauttaa, että useimmat ihmisten tekemät älyyn perustuvat edistykselliset keksinnöt ovat lähtöisin tätä asennetta käyttäviltä ihmisisltä.

Innostavia asenteita ovat järkähtämätön ja hengellinen. Järkähtämättömyyden positiivinen ääriraja on rauhallisuus ja negatiivinen alistuminen. Hengellisen asenteen positiivinen ääriraja on oikeaksi todistaminen ja negatiivinen uskomuksiin luottava.

Toimintaan suuntautuvia asenteita ovat kyyninen ja ralistinen. Kyynisen asenteen positiivinen ääriraja on vastakkainasettelu ja negatiivinen panettelu. Realistisen asenteen positiivinen ääriraja on objektiivisuus ja negatiivinen subjektiivisuus.

PERUSOMINAISUUS:

Kirja KESYTÄ LOHIKÄÄRMEESI kertoo yksinomaan perusominaisuuksista. Siinä kirjailija José Stevens (Ph.D.) kutsuu näitä pelkoihin perustuvia ominaisuuksia nimellä "lohikäärme". Suosittelemme, että tutustut kirjan esittelyyn.

Perusominaisuuden merkitys

Koska perusominaisuus on este, kompastuskivi ja lisärasite, todellinen kysymys kuuluu: "Miksi me tarvitsemme perusominaisuutta? Miksi koko elämän suunnitelma on luotu niin huolellisesti; asetettu päämäärä johon pyritään, asenne ja toimintatapa auttamaan sen saavuttamista ja sitten sekaan on heitetty kompastuskivi, joka pyrkii estämään tämän kaiken?" Seuraavassa muutamia syitä:

Tärkeä

Ellei meillä ei olisi mitään ylimääräisiä vaikeuksia ja jos muistaisimme ja käyttäisimme täyttä kapasiteettiamme, menisimme liian kevyesti kaiken läpi. Voittaisimme ilman, että meidän tarvitsisi olla vuorovaikutuksessa itsemme tai toistemme kanssa. Se olisi kuin "Trivial Pursuit" -pelin pelaamista vastaukset näkyvillä. Lyhyesti sanottuna: se ei olisi mitään peliä!

On haaste luontaiselle unohtamiskyvyllemme olla tietoinen päällyslehdistä ja omista vaikeuksista, kuten esimerkiksi perusominaisuudesta.

Toisin kuin muut päällyslehdet, perusominaisuus voidaan poistaa. Se muodostaa suuren osan väärää persoonallisuutta ja sen eliminoiminen antaa todelliselle persoonallisuudelle mahdollisuuden tulla esiin. Tämän urotyön suorittaminen voi muuttaa elämäsi suunnan ja tuoda sinut lähemmäksi päämäärääsi.

Kun tunnet perusominaisuutesi, tiedät tarkalleen milloin sinulla on taipumusta ottaa se esille. Esimerkiksi: "Ei tämä ole sitä, että olisin hidasälyinen, vaan minun perusominaisuuteni on kärsimättömyys enkä anna itselleni (tai toisille) tarpeeksi aikaa oppimiseen."

Kun sinun on helppo ylittää kompastuskivesi, alat hyväksyä itseäsi enemmän. "Voi, olinpa jälleen itsepäinen" tai "Taidan tehdä itsestäni taas marttyyrin." Sietämällä omia kompastuskiviäsi voit sietää tai ainakin ymmärtää niiden ilmenemistä toisilla ihmisillä.

Ylpeys ja Itsensä aliarviointi

Koska perusominaisuudet toimivat usein pareittain, niitä on syytä käsitellä yhdessä. Ilmaisun akselilla olevat ylpeys ja itsensä aliarviointi perustuvat molemmat väärään käsitykseen omasta arvosta. Ylpeys paisuttaa suhteettomasti minää ja itsensä aliarviointi heikentää itsetuntemuksen peruskäsitystä.

Kuvaannollisesti sanoen ylpeät ihmiset vaikuttavat siltä kuin heihin olisi pumpattu liikaa ilmaa. Heidän rintansa pullistuvat ulospäin ja he nostavat nenänsä ylös. Heidän sanotaan olevan täynnä itseään. Reagoidessaan ylpeisiin ihmisiin muut tuntevat usein halua puhkaista heidän ilmapallonsa ja tyhjentää heidät eli palauttaa heidät omaan kokoonsa.

Kaikki perusominaisuudet voivat aika ajoin liukua vastakkaisen parinsa puolelle. Itseään aliarvioivat ihmiset saattavat yhtäkkiä paisua ja muuttua ylpeiksi. Tästä johtuen myös ylpeät ihmiset voivat yllättäen "tyhjentyä" nöyryyttävän kokemuksen seurauksena.

Kärsimättömyys ja Marttyyrius

Kärsimättömyys ja marttyyrius perustuvat molemmat väärään käsitykseen ajasta ja paikasta. Kumpikin perustuu pelkoon siitä, että aika ja olosuhteet asettavat rajoituksia. Kärsimättömyyden kohdalla ihmisiä rajoittaa pelko siitä, että aika loppuu kesken. He pelkäävät, että ei ole tarpeeksi aikaa ehtiä jonnekin tai saada tiettyä työtä tehdyksi. Heidän vastauksensa tähän pelkoon on, että he kiirehtivät saamaan jotakin valmiiksi ennen kuin aika loppuu.

Marttyyriuden kohdalla ihmisiä rajoittaa pelko, että olosuhteet ovat esteenä. He tuntevat ja uskovat siihen, että jos ei olisi muita ihmisiä tai tiettyjä tilanteita, he olisivat vapaita tekemään valintoja. Koska kaikki valinnan mahdollisuudet tuntuvat olevan tukossa, he voivat ainoastaan uikuttaa ja valittaa pystymättä minkäänlaiseen toimintaan.

Molempien perusominaisuuksien "haltijat" kokevat, että liikkumatilaa ei ole lainkaan tai että sitä on rajoitettu. Sen vuoksi kärsimättömyys ja marttyyrius luokitellaan toimintaa estäviksi aivan niin kuin ylpeys ja itsensä aliarviointi tukkivat tien innostukselta.

Ahneus ja Itsensä tuhoaminen

Ahneus ja itsensä tuhoaminen perustuvat vääriin käsityksiin itsensä ilmaisemisesta. Kumpaankin sisältyy pelko käytöksen ja halujen hallinnan menettämisestä. Itsensä tuhoamiseen liittyviä asioita kokevat ihmiset pelkäävät menettävänsä käytöksensä hallinnan. Yrittäessään saada hallintaansa elämää, joka näyttää pyörivän villisti omaa rataansa, nämä ihmiset turvautuvat epätoivoisiin menetelmiin päästäkseen tasapainoon. Heidän riippuvuutensa ja yrityksensä hillitä tuskaa voivat päättyä ennenaikaiseen kuolemaan. Tämä itsensä ilmaisun muoto johtaa ilmaisun loppumiseen.

Ahneuden kohdalla perimmäinen pelko on, että elämässä ei ole koskaan tarpeeksi sellaista, joka voisi tuottaa henkilökohtaisen tyydytyksen ja onnen. Rakkaus, raha, valta ja kiintymys ovat aina jossain muualla kuin kotona. Tämän perusominaisuuden kanssa kasvotusten joutuvat ihmiset jatkavat loputonta hanhenjahtiaan etsien kaikista vääristä paikoista sellaista, jota he epätoivoisesti haluavat. Samanaikaisesti he yrittävät hallita kyltymättömiä himojaan riistämällä itseltään ja toisilta sen, mitä he todella haluavat.

Koska nämä kaksi perusominaisuutta kaivavat maata todellisen itsensä ilmaisemisen jalkojen alta, ne luokitellaan ilmaisua estäviksi lohikäärmeiksi. Ristiriitaista tässä on se, että toiset ihmiset kokevat ne eräänlaisina itseilmaisun muotoina.

Itsensä tuhoaminen voi liukua ahneuden puolelle niin, että itsetuhokäytös ottaa ahneuden muodon. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun käytetään liian paljon alkoholia tai syödään ylenmääräisesti. Samalla tavoin ahneus voi johtaa itsetuhokäytökseen silloin, kun ihmiset hemmottelevat itseään liikaa tai laiminlyövät turvallisuuttaan tavoittelemalla ahneutensa asettamia päämääriä.

Itsepäisyys

Itsepäisyys perustuu väärään käsitykseen vaikutusvallasta. Tätä perusominaisuutta käyttävät henkilöt vastustavat auktoriteetteja ja kaikkia, jotka yrittävät saada heitä tekemään jotain, johon he eivät tunne olevansa valmiita. Heidän itsepäisyytensä on eräänlaista ajan ostamista - tapahtumien kulun hidastamista niin, että heidän ei tarvitse kohdata muutosta. Tällaiset ihmiset pelkäävät muutosta sanan varsinaisessa merkityksessä ja yrittävät pysäyttää sen sanomalla "EI" myös silloin, kun he saattaisivat haluta sanoa "KYLLÄ".

TOIMINTATAPA:

Ilmaisevia toimintatapoja ovat varovaisuus ja voima. Varovaisuden positiivinen ääriraja on harkitseminen ja negatiivinen pelko. Varovaisuus on tavanomainen toimintatapa eikä se saa aikaan voimakkaita kokemuksia. Voiman positiivinen ääriraja on arvovalta ja negatiivinen alistaminen.

Innostavia toimintatapoja ovat pidättyväisyys ja kiihkeys. Pidättyväisuuden positiivinen ääriraja on hillitseminen ja negatiivinen estyneisyys. Kiihkeyden positiivinen ääriraja on itsensä toteuttaminen ja negatiivinen samaistuminen. Kiihkeys on kypsien sielujen ja myös taitajan roolin suosikki. Se antaa elämään dramatiikkaa.

Toimintaan suuntautuvia toimintatapoja ovat kestävyys ja hyökkäävyys. Kestävyyden positiivinen ääriraja on hellittämättömyys ja negatiivinen muuttumattomuus. Kestävyyden negatiiviselle äärirajalle juuttunut yrittää päästä pois ansaksi muodostuneesta tilanteesta liukumalla hyökkäävyden positiiselle äärirajalle eli voimakastahtoisuuteen ja tämä sekoitetaan helposti itsepäisyydeksi. Hyökkäävyyden negatiivinen ääriraja on riidanhaluisuus.

Neutraali ja pariton toimintatapa on tarkkailu. Puolet ihmisitä käyttää tätä toimintatapaa. Tarkkailun positiivinen ääriraja on selkeys ja negatiivinen valvonta.

KARMA

Karma: Huono käytös ei välttämättä aiheuta karmaa. Se on seurausta siitä, että estetään toiselta sielulta hänen elämäänsä liittyvien valintojen tekeminen ilman, että siitä on sovittu etukäteen. Murhaan liittyvä karma on tietysti kaikkein vaikein. Karmaa syntyy myös hylkäämisen tuloksena silloin, kun hylätty osapuoli ei selviä yksin. Esimerkkeinä puolen vuoden ikäisen lapsen jättäminen ilman ruokaa, vaatteita tai suojaa tai suuren ja köyhän perheen hylkääminen, jolle hylkäävä osapuoli on ainoa elannon lähde. Karmaa syntyy myös häirinnästä, joka tarkoittaa sitä, että tahallisesti tunkeudutaan toisen mielen tai persoonallisuuden alueille manipuloimalla tai riistämällä häneltä ajatuksen vapaus. Tähän kuuluvat kaikki äärimmäisyyksiä hipovien uskonnollisten ryhmien käyttämät käännytysmenetelmät sekä myös psykologinen terrorisointi ja nk. aivopesu.

Karma on epäilemättä kaikkein voimakkain side sielujen välillä, vaikka se on usein epämiellyttävä. On olemassa myös toinen karman muoto, joka on huomattavasti harvinaisempi ja siitä voitaisiin käyttää nimitystä filantrooppinen karma. Siinä sielu sydämen hyvyydestä luo valinnan, jonka perusteella toinen sielu voi kokea elämässään jotain sellaista, joka ei muutoin olisi ollut mahdollista.

Oma karma keskittyy tiettyihin kokemuksen perusalueisiin. Niitä ovat: kehon ulkonäkö, terveys, varakkuus tai sen puuttuminen, seksuaaliset mieltymykset, käytös sekä perhesuhteet. Nämä alueet antavat perinteisesti kaikkein voimakkaimmat kokemukset elämässä.

Seksuaaliset mieltymykset, tavat ja suhteet ovat toiseksi eniten omaa karmaa luova alue. Tämä liittyy tavallisesti leimautumiseen, vanhempiin, kulttuuriin ja menneitten elämien seksuaalisiin kokemuksiin. Olet saattanut syntyä mieheksi, jonka odotetaan toimivan hallitsevana osapuolena seksuaalisesti, mutta mikäli olet valinnut päämääräksesi alistumisen, se on ristiriidassa toiveittesi kanssa. Tämä saattaa muodostua antoisaksi itsekidutuksen ja itsensä aliarvioimisen lähteeksi, kunnes kehität hyväksymistä omia menettelytapojasi kohtaan. Sama pätee naiseen, joka on valinnut päämääräkseen hallitsemisen, mutta jolta kulttuuri odottaa alistuneisuutta seksuaalisessa kanssakäymisessä. Seksuaaliset tunteet ja niiden purkaminen, kuten masturbaatio ja mielikuvituksen käyttäminen, liitetään yleensä häpeään ja syyllisyydentunteeseen. Ne ovat jälleen tulosta perheen ja kulttuurin leimaamisesta ja niistä voi kehittyä vuosia kestäviä vahvoja oman karman aiheuttajia.

MONADIT

Monadi: Kokeiluun suuntautuva yksikkö, jossa kokemukset koetaan suhteen molemmin puolin. Esimerkkejä ovat vanhempi/lapsi –monadi tai opettaja/oppilas –monadi. Tämä ei tarkoita, että jokainen lapsi tai vanhempi olisi suorittamassa tätä monadia tai että jokainen opettaja ja oppilas olivat suorittamassa opettaja/oppilas –monadia. Näissä yksikön saamissa kokemuksissa on paljon enemmän. Sielut, jotka ovat sitoutuneet vanhempi/lapsi –monadiin, käyttävät suurimman osan elämästään käsittelemällä tuota ihmissuhdetta eivätkä kaikki kokemukset ole ollenkaan miellyttäviä.

Vanhemman ja lapsen välinen side ulottuu kauas kolmannen ja neljännen sisäisen monadin taakse ja jatkuu usein siihen saakka kunnes toinen kuolee. Ei ole epätavallista, että vanhempi/lapsi –monadi häiritsee kummankin osapuolen yksityiselämää siinä laajuudessa, että se vanhempi, joka ei ole monadissa mukana, suljetaan ulkopuolelle tai että monadissa mukana oleva lapsi ei kenties koskaan saa onnistunutta seksuaalista ihmissuhdetta niin kauan kuin tuo vanhempi on elossa. Tämä ei tarkoitta sitä, että jokainen "mammanpoika" suorittaisi parhaillaan omaa osuuttaan vanhempi/lapsi –monadissa, mutta se on yksi muoto, jonka tuo monadi voi saada.

On olemassa kahdenlaisia monadikoostumuksia: selvästi yleisin on molemminpuolinen, jossa sielut vaihtavat "tehtäviä" monadin aikana. Toinen ja harvinaisempi muunnelma on tandem-monadi, jossa kummatkin sielut käyvät läpi yhdessä tiettyjä kokemuksia kuten esimerkiksi siirtymällä rauhallisesta elämästä stressaavaan elämäntapaan yhden elämän aikana ja sitten he käyvät läpi samanlaisia vaikeuksia siirtyen stressistä seesteisempään kauteen jossain toisessa elämässä. Nämä elämät ovat harvoin peräkkäisiä eikä saatujen oppituntien tuoma ymmärrys vaikuta ennen kuin monadit on suoritettu loppuun.

Seitsemän sisäistä monadia: Kaikki sielut, jotka elävät tarpeeksi pitkään täyttääkseen nämä monadit, kokevat ne vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäinen sisäinen monadi on syntymä tai tarkemmin sanoen ensimmäisen henkäyksen ottaminen, jolloin sielu tulee kehoon miltei kaikissa tapauksissa.

Toinen sisäinen monadi on minän yksilöityminen eli hetki, jolloin lapsi tajuaa olevansa erillinen olento. Tämä tapahtuu tavallisesti ennen kahta ikävuotta, vaikkakin joissain tapauksissa se voi tapahtua myöhemminkin.

Kolmas sisäinen monadi on pesästä lähtemisen vaihe, jolloin irtaudutaan perheestä. Tälle on tunnusomaista perusominaisuuden esilletulo ja se tapahtuu tavallisesti 18-21 ikävuoden paikkeilla ainakin länsimaisissa kulttuureissa miehet suorittavat sen helpommin loppuun johtuen miehille ja naisille asetetuista erilaisista yhteiskunnallisia odotuksista.

Neljäs sisäinen monadi tapahtuu yleensä 35 ikävuoden paikkeilla ja muistuttaa hieman keski-iän kriisiä. Tässä monadissa on kaksi vaihtoehtoa. Toisessa päällyslehdet ilmentävät itseään ja todellinen persoonallisuus nousee esiin siitä, mitä on opittu, jäljitelty, mihin se on ohjelmoitu tai mitä sille on opetettu ja jälkimmäisessä vaihtoehdossa väärä persoonallisuus ottaa vallan kokonaan itselleen. Tämä monadi on erityisen vaikea ja sen läpikäyminen kestää usein kaksi tai kolme vuotta.

Viidettä sisäistä monadia voitaisiin kutsua "eläkeläismonadiksi". Tässä elämää tarkastellaan siinä valossa, mitä sielu on suunnitellut tekevänsä ja verrataan sitä siihen, mitä todellisuudessa on saatu aikaan. Tässä vaiheessa ymmärretään, että elämäntehtävä on suurelta osin suoritettu. Tämä ajoittuu 65-75 ikävuosien välille riippuen siitä, minkälainen toiminta on työllistänyt sielun elämää ja tämän ei välttämättä tarvitse liittyä millään tavoin kyseisen henkilön työhön.

Kuudes sisäinen monadi tuo esiin sen, mikä on yksilön fyysinen elämän kannalta kohtalokasta -kuoleman läheisyyden tajuaminen. Sen ei tarvitse olla epämiellyttävää, mutta mitä enemmän henkilö on kiinni kehossa ja fyysisessä tasossa, sitä vaikeammaksi tällainen monadi todennäköisesti muodostuu.

Seitsemäs sisäinen monadi on tietysti itse kuolema.

Edellä esitetyt lyhyet kuvaukset ovat vain pintaraapaisu siitä valtavasta materiaalista, joka on esitetty nk. Michael-kirjallisuudessa ja tämän tarkoitus on ollut vain hiukan selvittää käytettyjä termejä.

Lähde: 
http://keskustelu.suomi24.fi/node/4050052