ÄIDIT, ÄITIYS JA JUMALAINEN FEMINIINISYYS

Kirjoittanut Jennifer Hoffman (enlighteninglife.com)
Uutiskirjeestä 12.5.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

USA:ssa vietettiin tänä viikonloppuna äitienpäivää ja tämä päivä vaikuttaa meihin monin tavoin riippuen äiti-lapsisuhteestamme. Jotkut asiakkaani kauhistelevat tätä päivää, kun he surevat rakkaan äitinsä kuolemaa. Toiset jotka ovat vihaisia äidilleen, viettävät päivän vihaisena, katkerana ja turhautuneena. Jotkut lapsettomista asiakkaistani itkevät lapsia, joita heille ei koskaan syntynyt. Useat asiakkaani jotka ovat kokeneet käsittämättömän lapsen menettämisen, viettävät päivän hiljaa surren menetystään. Ja toiset viettävät ilontäyteisen, kiitollisen ja arvostavan päivän äitinsä kanssa. Riippumatta siitä, oliko tuo kokemus upea vai kamala, se on täyttänyt tarkoituksen elämässäsi, ja jos et ole selvittänyt tunteitasi siihen liittyen, laiminlyöt tärkeän osa sielukasvuasi.
 
Odotamme äidin tyydyttävän fyysiset ja tunnepuolen tarpeemme niin, että meistä voi tulla tyytyväinen ja onnellinen aikuinen. Mutta unohdamme, että ennen syntymää teimme sopimuksen sen olennon kanssa, josta tulisi äitimme tässä elämässä, ja selvitimme tavat, miten hän voisi voimaannuttaa meitä ja antaa parhaan polun parantumiseemme. Voimaoppitunnit ovat harvoin helppoja ja niihin liittyy usein paljon heikentämistä, jotta voimme löytää voiman itsestämme. Vaikka postikorttien äiti on suloinen ja lempeä nainen, joka pyyhkii kyyneleemme, sitoo haavamme ja leipoo pipareita, oma kokemuksemme äidistä voi olla hyvin erilainen. Mutta jokaisella äidillä ja lapsella on side, minkä tarkoitus on parantuminen, kasvu, anteeksianto ja transformaatio, mikä lopulta johtaa karmakierron loppumiseen ja kehittymiseen uusiin olemisulottuvuuksiin.
 
Mestaruusmatkamme etenee, kun pystymme selvittämään energiakerroksia, ja jokaisessa parantumisosassa tulemme pisteeseen, missä meidän on annettava myötätuntoa, anteeksiantoa ja hyväksyntää saattaaksemme tämän syklin loppuun. Tämä on meille tienhaara ja seuraava askel vie meitä joko eteenpäin valaistumiseen ja ylösnousemukseen tai taaksepäin menneisyytemme tuskaan. Niin paljon kuin haluammekin surra, vaahdota, raivota ja katua äitivalintaamme tai vaatia häneltä anteeksipyyntöä kaikista asioista, mitä hän teki tai oli tekemättä, elämänpolkumme suunta riippuu halukkuudestamme hallita tunteemme, myös äitiämme koskevat. Silloin kun suljemme sydämemme tuskallisten tai vaikeiden äitimuistojen vuoksi, katkaisemme myös itseltämme pääsyn jumalaiseen feminiinienergiaan.
 
Ei sekoiteta äitiyttä jumalaiseen feminiinienergiaan, koska ne ovat kaksi eri asiaa. Äiti vanhempana suorittaa yhteiskunnallista ja biologista tehtävää. Jumalainen feminiinienergia on energiarakenne, mitä ilmaistaan kykynä olla luova, myötätuntoinen, hoivaava ja välittävä. Se ei rajoitu naispuoliseen ihmiseen, vaan on osa sekä miestä että naista. Kumpikin vanhempamme voi opettaa meille jumalaista feminiinienergiaa ja miten sitä käytetään tasapainossa jumalaisen maskuliinisuuden kanssa. Se epätasapaino mitä he opettavat meille peilaamalla omaa epätasapinottomuuttaan, voi kuitenkin olla portaali suurimpaan parantumiseen ja transformaatioon. Mutta tuomitsemme jumalaisen feminiinisyyden sen kautta, mitä koemme ihmisäitimme kanssa, ja kiellämme tämän osan itsestämme tämän suhteen torjumisena ja näin olemme kadottaneet kosketuksen jumalaiseen feminiinisyyteen.
 
Riippumatta siitä, mikä kokemuksesi oli äitisuhteesta tässä elämässä, se oli osa matkaasi etkä ollut siinä haluton osallistuja, vaan halukas kanssaluoja. Miten selviydymme äitienergiakokemuksestamme? Erotamme totuuden ja harhan. Totuus on henkinen matkamme - harha on se, miten se ilmeni aineellisessa maailmassamme. Henkisestä perspektiivistä äitimme on vain energiailmentymä siitä henkiolennosta, jonka tarkoitus on auttaa meitä karmakierron parantamisessa. Aineellisessa maailmassa äitienergia on oppitunti tunteista, voimasta, voimaantumisesta, parantumisesta, transformaatiosta ja evoluutiosta. Karma ei ole yksisuuntainen katu, mekin olemme osallistuneet tämän matkan jokaiseen muunnelmaan. Voit muuttaa harhan sellaiseksi, mikä heijastaa vaalituinta todellisuuskuvaasi ja parantaa ja päästää irti ne menneisyyden aspektit, joiden osalta olet valmis, jotta kuvasi voi tulla esiin voimakkaampana, voimaantuneempana ja parantavampana.
ÄIDIT, ÄITIYS JA JUMALAINEN FEMINIINISYYS
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Henkinen Äitiys

Maria puhuu Pamelan kautta

15.12.2007, Tilburg

Rakkaat ystävät!

Olen suurta iloa tuntien ja teille kaikille avoimin sydämin täällä tänään. Minä olen Maria. Olen ollut Joshuan äiti. Minä edustan naispuolista Kristus-energiaa, jota on nyt syntymässä Maan päälle yhä suuremmassa määrin. Naispuolinen energia on pitkään ollut alistetussa asemassa yhteiskunnassanne samoin kuin sydämissänne. 

Naispuolinen energia on luomisen alkuvoimaa, perustavaa laatua oleva osa Kaikkea Mitä On. Naispuolinen energia synnyttää elämää ja sitä virtaa jokaisessa. Ilman sitä teitä ei olisi olemassa, ei sieluna eikä ihmisolentona. Energian naispuolinen virtaus tuo mukanaan taikaa tähän aikaan ja haluaa valaista joulukuun pimeyttä sekä teidän sisäisiä kamppailujanne ja raskaita mielialojanne. 

Joskus te ihmettelette, että mitä hyötyä teidän elämästänne on Maa-planeetalla. Minä vakuutan teille, se on arvokasta ja sillä on tarkoitus. Te teette tärkeää työtä täällä. Teidän läsnäolollanne on vaikutus kaikkeen elämään ympärillänne, te tuotte muutosta maailmaan. Mutta sen ei tarvitse olla huomionne polttopisteessä. Teidän ei tarvitse lainkaan keskittyä toisiin tehdäksenne vaikutuksen. Salaisuus on siinä, että teidän tarvitsee keskittyä pelkästään itseenne ja oman olemuksenne eheyteen. Kun täytätte itsenne rakastavalla tietoisuudella ja hyväksytte itsenne kaikkine ominaispiirteinenne, te luotte kanavan, jota pitkin valo pääsee helposti luoksenne ja virtaa automaattisesti myös toisiin. Teidän tarvitsee todellakin kiinnittää huomio ainoastaan itseenne, jotta täyttäisitte tehtävänne täällä Maan päällä. 

Tässä mielessä haluaisin tänään puhua siitä, kuinka te voitte olla henkinen äiti itsellenne. Minä edustan kristillisen perinteen äitienergiaa. Mutta mitä se oikein tarkoittaa? Äitiys on naispuolisen energian olennainen puoli: äiti nähdään luonnon olemuspuolena, joka antaa elämän, hoivaa ja pitää huolta. Mutta onko tämä mielikuva riittävä? Historian kuluessa minusta on kehitetty mielikuvia, jotka ovat olleet kovin vääristeltyjä ja jotka on esitetty väärässä valossa. Siksi haluaisin kertoa teille hieman enemmän elämästäni Maan päällä, kun olin Joshuan äiti. 

Minut on usein esitetty pyhimyksenä, mutta en todellakaan ollut sellainen tuolloisen elämäni aikana. Olin tavallinen lihaa ja verta oleva nainen, koin suuria emotionaalisia tunnekuohuja, ja kaikki ne asiat, joita te käytte läpi elämässänne, ovat tuttuja minulle. Synnyin "iltatähtenä" perheeseeni, olin seitsemäs lapsi eli kuopus, jolla oli monia vanhempia veljiä ja siskoja. Olin myös melkoisen jääräpäinen lapsi. Pienenä opin jo varhain, että minun oli pidettävä huoli itsestäni luottamatta toisten apuun. Vanhempani olivat kyllä tukenani, mutta en ollut heidän huomionsa keskipisteenä. Se kuitenkin sopi luonteelleni jossain määrin, sillä pidin siitä, että sain olla omassa fantasiamaailmassani ja touhuta omiani. 

Tytöksi olin aika vahva ja seikkailunhaluinen. Minulla oli myös voimakas sisäinen tunne asioista, enkä helposti poikennut siitä ohjauksesta. En juurikaan välittänyt siitä, mitä toiset ajattelivat minusta. Minulla oli vanhempia veljiä, jotka aika ajoin kiusasivat minua, ja sen vuoksi tajusin jo varhain, että minun oli rakennettava oma ylpeyteni ja itsekunnioitukseni, jota saatoin olla oma itseni. Olin hieman erilainen. Saatoin aistia energioita ja minulla oli taipumus "katsoa ihmisten läpi". Ihmisten jutellessa niitä näitä saatoin tuntea, että he peittivät asioita ja tunnetiloja, jotka olivat väkivaltaisia tai raskaita, vaikkakin heidän pinnallinen käytöksensä oli tyyntä ja hallittua. Se hämmensi minua lapsena. Aistin, että jotakin oli vialla, ja ihmettelin miksi, mutta kukaan ei selittänyt sitä minulle. Sen vuoksi tunsin lapsena oloni joskus yksinäiseksi, ja usein minut ymmärrettiin väärin. Olin mielelläni ulkona luonnossa ja pidin kotona olevista eläimistä.

Pahin asia, joka minulle sattui lapsuudessani, oli äitini kuolema. Se tapahtui ollessani vielä melko nuori, teini-ikäinen. Äitini oli suhteellisen vanha, koska hän sai minut myöhäisellä iällä. Hänen kuolemansa oli ensimmäinen kohtaamiseni menetyksen kanssa. Se oli hyvin tuskallinen kokemus, ja tunsin itseni murtuneeksi ja hylätyksi. Kun istuin äitini vieressään hänen kuolinvuoteellaan, tuntui aivan kuin olisin menettänyt osan itsestäni. Osa minusta näytti kuihtuvan pois peruuttamattomasti. Enkä voinut pitää siitä kiinni, minun oli päästettävä irti. Itse asiassa se osoittautuisi suurimmaksi oppitunniksi, joka minun oli opittava elämässäni: irtipäästäminen. 

Otan nyt pitkän harppauksen eteenpäin aikaan, jolloin poikani Joshua syntyi. Kuten kuka tahansa äiti, jumaloin pientä vauvaani ja halusin suojella häntä harmeilta. Alkuun en niinkään tajunnut, että Joshuassa oli jotakin erikoista. Toki tiesin – koko elämäni – että näkymätön käsi ohjaa meidän elämäämme. Aistin, että elämässämme oli käynnissä jotakin suurempaa, jotakin sellaista, jota emme voi taivuttaa omaan tahtoomme, omiin inhimillisiin tarpeisiimme ja haluihimme. Tiesin myös, että tämä suurempi voima oli hyväntahtoinen ja viisas. Siinä on viisautta, jota emme useinkaan pysty ihmismielellä käsittämään. Vasta jälkeenpäin me tajuamme, että elämä tuo meille juuri sitä mitä tarvitsemme. Kun näin tosiaan tapahtuu, se saattaa näyttää julmalta ja epäoikeudenmukaiselta.

Ja siltä se näytti kasvattaessani Joshuaa. Kun hän varttui, tuli pian selväksi, että hänessä oli jotakin erikoista. Hänellä oli huomattavia lahjoja ja kykyjä ja hän oli yhtä jääräpäinen kuin minä olin ollut lapsena. Toisaalta tunnistin tuon erikoisen energian hänessä aika hyvin, mutta toisaalta se oli minusta hyvin vaikeaa. Äitinä sitä haluaa suojella lastaan maailman pahoilta voimilta. Mutta minun poikani ei halunnut suojelua, hän halusi puhua ja loistaa valoaan avoimesti maailmaan. Häntä ajoi eteenpäin sisäinen missio, jokin suurempi voima, joka opasti häntä kulkemaan aivan omaa polkuaan maailman muuttamiseksi. Minulta meni monta vuotta ja tunsin suurta ahdistusta ennen kuin pystyin hyväksymään sen. Sillä hänen ilmestymisensä herätti epäluottamusta vakiintuneessa yhteiskuntajärjestyksessä ja hän otti riskejä. Hän rikkoi tiettyjä sääntöjä ja rajoja, ja sen vuoksi hän sai haasteita ja jopa uhkauksia. Minun oli vähitellen luovuttava peloistani ja tarpeestani kontrolloida häntä, ja tehdä tilaa sille ainutlaatuiselle valolle, jota tuomaan hän tänne tuli.

Maallisin termein voitaisiin sanoa, että minun oli luovuttava äitiydestäni. Minun oli päästettävä irti siitä osasta itseäni, jolla oli taipumus olla ahdistunut, ylihuolehtiva ja kontrolloiva. Lopulta tajusin, että hän ei ollut minun lapseni. Toki minä olin synnyttänyt hänet kehoni avulla, mutta hän ei ollut minun. Hän oli kypsä sielu omasta ansiostaan, ja hän halusi muokata ja luoda omaa elämäänsä aivan omintakeisella tavallaan. Lisäksi häntä olivat tukemassa taivaalliset voimat, jotka valmistivat erityisen polun hänelle. Mutta eikö tämä ole totta meidän kaikkien kohdalla? Jokaisella Maahan syntyvällä lapsella on erityinen polku, hänen oma polkunsa, jonka tämä sielu on valinnut. Se teidän äitien on tajuttava ja sitä teidän on kunnioitettava. Heti kun lapsi tulee ulos kohdustanne, teidän on opittava antamaan hänen olla ja luottamaan hänen sisäsyntyiseen vahvuuteensa ja kykyihinsä ratkaista ne ongelmat, joita hän elämässään tulee kohtaamaan. 

Loppujen lopuksi kuolema ristillä oli Joshuan oma valinta. Hän salli sen tapahtuvan. Minun oli tunnustettava, että se oli hänen päätöksensä, että se kuului hänen sielunsa polkuun ja oli sen vuoksi tarkoituksenmukaista. Itkin katkeria kyyneliä ja sydämeni täyttyi pimeydestä ja epätoivosta, kun katselin hänen kuolevan. Älkää luulko, että minä pystyin voittamaan kärsimykseni helposti ja suhtautumaan rauhallisin mielin siihen mitä tapahtui. En ollut pyhimys. Tapahtuma musersi minut ja todellakin se oli "sielun pimeä yö" minulle. Samalla tämä kokemus opetti minulle suuren totuuden ja lopulta se vapautti minua valtavasti. Mutta se tuli vasta jälkeenpäin. Joshuan läsnäolo elämässäni kohotti minua ja lopulta minä sallin itseni kohoamisen. Se oli tuolloisen elämäni rohkein teko. Joshuan kautta tullut Kristus-energia haastoi minua katsomaan, kun hän kuoli raakojen tappajien käsiin, ja silti luottamaan siihen meitä suurempaan voimaan, että korkeampi viisaus ohjaa meitä kaikkia. 

Kun annoin itseni ja suruni tälle korkeammalle viisauden lähteelle, heräsin syvällä sisimmässäni. Se herätti korkeamman minäni ja sai sen tulemaan esiin tuolloisen maallisen elämäni ajaksi. Aloin todella tajuta, että sitä sisäistä rauhaa ja vapautta, jota te kaikki niin kaipaatte, ei voida koskaan saavuttaa elämää kontrolloimalla. Kuitenkin äitiys on teidän kulttuurissanne yhdistetty tarrautumiseen ja kontrollointiin. Sanotaan, että hyvä äiti menee vaikka läpi harmaan kiven lastensa takia eikä koskaan lakkaa taistelemasta heidän puolestaan. Vaikka pyyteetön rakkaus joskus näyttääkin sinnikkyydeltä ja leppymättömyydeltä, minulle aito äitiys merkitsi sitä, että päästin irti peloistani ja odotuksistani Joshuan suhteen. Suurin saavutukseni oli siinä, että päästin irti Joshuasta ja annoin hänen olla oma itsensä. Vasta silloin pystyin tajuamaan sen suunnattoman kauneuden ja puhtauden koskien sitä, kuka hän oli ja mitä hän edusti. Vasta silloin pystyin todella olemaan hänen tukenaan, hänen vertaisenaan, sielunkumppanina, äitinä sanan henkisessä merkityksessä. Tämä oli minun raskain tehtäväni: oppia olemaan henkinen äiti ja päästämään irti maallisen äidin tunteista.

Kun kuolin silloisessa elämässäni ja tulin tälle puolelle, olin toisaalta väsynyt ja loppuun kulunut. Olin kokenut niin paljon, niin monia emotionaalisia ylä- ja alamäkiä. Mutta toisaalta tunsin rikastuneeni paljon. Suuri valo oli koskettanut minua ja sen kautta korkeampi minäni pystyi tulemaan esiin ja ilmentymään Maan päälle. Olin päästänyt irti, olin lopultakin hyväksynyt, että asiat olivat niin kuin ne olivat. Päästin irti maallisesta äitiydestäni (huolehtivan, kontrolloivan äitiyden merkityksessä) ja tulin äidiksi henkisessä mielessä.

Teitä kaikkia pyydetään tulemaan henkiseksi äidiksi itsellenne. Te kaikki ponnistelette kovasti tiettyjen negatiivisten itsenne osien kanssa. Ne ovat emotionaalisia tukoksia tai negatiivisia uskomuksia itsestänne. Yrittäkää katsoa niitä henkisen äidin silmin: ei sellaisen äidin, joka haluaa ratkaista ne kaikki, vaan äidin, joka näkee teidät ja joka tunnistaa teidän ainutlaatuisen energianne. Äiti, joka ei halua muuttaa teitä, vaan kunnioittaa teitä sellaisina kuin olette. Tuntekaa sellaista äidin energiaa hetken aikaa. Voitte aistia tämän energian säteilevän minusta, mutta se ei ole minun. Minä en omista sitä. Kyse on enemmänkin värähtelystä tai tietoisuuden tasosta, jolle minun oli noustava vapauttaakseni itseni. Se on universaalia ja se on teidän kaikkien saavutettavissanne. Se on teidän perintönne, sillä teidän kaikkien on tarkoitus tulla henkiseksi äidiksi sisimmässänne olevalle Kristus-lapselle.

Pääsette käsiksi henkisen äitiyden energiaan lakkaamalla hetkeksi ratkaisemasta ongelmia ja vain katsomalla niitä, antamalla niiden olla jonkin aikaa. Pystyttekö saamaan kokoon itsenne rakastamisen ja arvostamisen tunnetta samalla kun teillä on jokin ongelma? Siitä se alkaa.

Muistakaa, kuinka äiti katsoo vastasyntynyttä lastaan. Toisaalta on fyysistä likellä olemisen läheisyyttä ja toisaalta ikään kuin katsotte lasta kaukaa, sillä teidät täyttää syvä kunnioitus pelkkää lapsen olemuksen ihmettä kohtaan. 

Noin pieni olento ja silti kokonainen ja täydellinen, ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Kypsä sielu, jonka on seurattava omaa polkuaan elämässä. Siinä vasta ihme!

Uskaltakaa nyt katsoa itseänne tällä tavoin. Ottakaa vähän etäisyyttä itseenne ja ymmärtäkää, kuinka te olette kulkeneet omaa polkuanne koko elämänne ja kuinka te olette aina yrittäneet rakentaa tyydyttävää todellisuutta itsellenne. Vaikka teette virheitä, kuten te niitä kutsutte, te yritätte parhaanne luodaksenne onnellisuutta tai löytääksenne tien pois tuskasta ja epätoivosta. Antakaa itsellenne mahdollisuus ja sallikaa suurpiirteisesti itsellenne näitä virheitä. Te ette ole täällä ollaksenne täydellisiä. Siitä tulisi itse asiassa melko ikävystyttävää. Te olette täällä elääksenne ja kokeaksenne ja mennäksenne kokemustenne läpi tuntien ihmetystä, vaikka kokemukset olisivatkin negatiivisia.

Pahin asia, mikä teille voi sattua ihmisinä, on se, kun te lakkaatte menemästä eteenpäin, kun ette ole avoimia uusille kokemuksille enää. Näin käy, kun juututte täysin johonkin ongelmaan tai uskomusjärjestelmään. Aina kun tunnette jääneenne jumiin ettekä näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin passiivisesti kestää elämänne surkeutta, silloin olette henkisesti kuolleita. Elämässänne ei enää ole tilaa, ei ilmaa hengittää, ei ihmeen tuntua. 

Jos tilanne on tämä, yrittäkää ottaa vähän etäisyyttä tilanteeseen tai ongelmaan. Yrittäkää hengittää sen ympäri. Kuvitelkaa, että ongelmalla on jokin paikka kehossanne, esimerkiksi siellä missä tuntuu kireyttä tai kipua, ja antakaa hengityksenne virrata sitä paikkaa kohti ja ympäröikää se avaralla tilalla. Tuntekaa ilman pehmeä tuulahdus ympäröimässä kireää ja jännittynyttä energiaa, ja tunnistakaa sielunne alkuperäinen kipinä siinä. Se on puhdas tietoisuus ja ihmeen tunne. Muistakaa, että olonne täällä on vain väliaikaista, teidän ei tarvitse ottaa sitä niin vakavasti! Tämä on peliä, suurta peliä, ja silmänräpäyksessä olette takaisin toisella puolella, ja te muistatte. Teidän ei tarvitse tehdä kaikesta niin raskasta, tämä on vain yksi hetki ajassa. Hengittäkää sisään tilaa ja laajentakaa itseänne, avatkaa itseänne ja nouskaa kyseisen ongelman yläpuolelle. Te olette paljon mahtavampi kuin se. Tuntekaa, kuinka asiat alkavat jälleen liikkua siinä tilassa, jonka luotte hengityksellänne. 

Jos tuntuu kerta kaikkiaan mahdottomalta löytää tilaa sisimmästänne, yrittäkää liikkua fyysisesti. Tehkää mitä vain, mutta älkää ajatelko sitä ongelmaa. Menkää ulos, lähtekää kävelylle, keskittäkää huomionne johonkin muuhun saadaksenne energian liikkeelle, saadaksenne jälleen yhteyden hengityksen virtaan, ihmeen tunteeseen, siihen valoon, joka te olette. Jättämällä ongelman pois mielestänne saatte uusia vastauksia, uusia näköaloja. Vastaukset eivät koskaan tule tahdostanne tai mielestänne. Jos vaatimalla vaaditte, että "minun on keksittävä mitä minun pitää tehdä", silloin te painostatte itseänne ja menette jumiin. Vastaus tulee aina silloin, kun laajennatte ja avaatte tietoisuuttanne, ettekä kavenna sitä keskittymällä ankarasti. Ja mikäli teillä on pakonomainen ja levoton mieli ettekä näytä pystyvän päästämään irti, liikkukaa fyysisesti – menkää juoksulenkille, kävelemään tai uimaan tai ihan mitä tahansa. Fyysinen liikkuminen tyynnyttää päässänne olevan energian.

Ottamalla yhteyttä sisimmässä olevaan henkiseen äitiin te voitte taas antaa itsellenne vähän tilaa. Otatte yhden askeleen taaksepäin, päästätte irti itsenne arvostelusta, ja silloin saatte uutta tilaa olla. Negatiivisille asioille annetaan myös tilaa, sillä teissä oleva äiti tajuaa, että niilläkin on jokin syy ja ne johtuvat jostakin tietystä menneisyyden seikasta. Kun tunnette itsenne hyvin surulliseksi ja pettyneeksi, kuvitelkaa äidin käsi olkapäällenne. Tuntekaa hänen kevyt mutta silti lohduttava kosketuksensa. Oikean äidin tarvitsee vain katsoa teitä ja nähdä lävitsenne yhdellä silmäyksellä lohduttaakseen teitä. Antakaa tämän lohdutuksen olla kanssanne, laskeutuen taivaasta ja nousten syvältä sisältänne. Vakuuttakaa itsellenne, tietäkää, että teillä on kaikki hyvin: te teette parhaanne, ja on sallittua tehdä virheitä. Virheet ovat osa tätä peliä. Antakaa itsellenne vähän pelivaraa elämiseen: valintojen tekemiseen, virheiden tekemiseen ja sitten taas uusien valintojen tekemiseen. Siitä elämisessä on kyse. Jatkuva liikkuminen ja kasvaminen ja keksiminen ja ihmeen aistiminen tulee sen mukana. Elämisen taidossa on kyse valitsemistilan löytämisestä kaikelle sille, mitä teille tapahtuu. Jos te löydätte sen tilan, missä teillä on vapaus valita tapa, millä koette jonkun asian, te olette elämän mestareita Maan päällä. Asiat helpottuvat jopa synkissäkin olosuhteissa, ja saatte vastauksia, joita te (teidän mielenne) ette olisi odottaneet. Te sallitte vallan elämän taialle. 

Minä asustan nyt vapauden ja luovan ilon valtakunnassa. Maallisen elämän taakat eivät enää ole harteillani ja minä nautin luonanne vierailemisesta, yhteyden ottamisesta teihin sydämestä käsin. Haluan painottaa teille, että te voitte saada saman vapauden ja ilon omalla ainutlaatuisella tavallanne, jopa Maan päällä ollessanne. Vapaus on nyt teidän kaikkien ulottuvillanne, jos uskallatte päästää irti ja luottaa teitä opastavaan rakkauden käteen. Nyt on aika juhlia elämää. Antakaa valon, ilman ja tilan tulla elämäänne, jotta se saa jälleen virrata jumalallisen sielunne rytmiin.  

 © Pamela Kribbe 2008

www.jeshua.net

VOIMAPÄIVÄ ja Henkinen Äitiys

Tänään OVI aukeaa kohti todellista Vapautta. Meillä on mahdollisuus luopua syyllisyyden tuskastamme ja kiinnittyä Jumalalliseen ohjaukseemme.

Totuus Tiedostaminen Rakkaus ovat ominaisuuksia meissä, jotka värähtelevät paljon aienpaa voimakkaammin.

Valo meissä on voimallinen suojamme.

Jeesuksen tuleminen tapahtuu nimenomaan Sydämen tasolla. 

Pyhä Kristus- minä eli Korkeampi mInäni.

Kristusminä on sisäinen opettajani, Suojelijani ja Rakkain Ystäväni. Hän on myös intuitioni ääni, jonka kuulen Sydämessäni ja Sielussani.

Hän erottaa sisimmässäni tien hyvän ja pahan välillä neuvoen, mikä on oikein ja väärin. Maa voi siirtyä eteenpäin vain Sydämen kautta.

Kristus-tietoisuus on pohjimmiltaan RAKKAUTTA.

On Ihmeiden, Valon ja Rakkauden aika! Avaa Sydämesi, ja ota se vastaan :)

SINÄ olet Tärkeä Osa koko tätä Universaalin Rakkauden Aikaa. 

Tänään ei tule Maailmanloppua ( maailmanlopun kokee  tavallaan jokainen omakohtaisesti , jos jotain ikävää itselleen tapahtuu). 

jeesus-tulee-takaisin 
Kristuksen paluusta 

Jeesus on jo jokaisessa meissä, on ollut ja tulee  aina olemaan sisällämme Sydämessämme Kristus-energiana Rakkautena. 

Hiljenny

Hän odottaa että avaamme hänelle oven ja otamme hänet vastaan, Sydän Avoimena.

lue vielä...
Kristus - Tietoisuus 

Minä kartta 
Salaisuus
Jeesuksesta 

HENKINEN ÄITIYS 

Rakkaat Ystävät,

Olen täällä Suuren Ilon Kera ja Sydän Avoimena Teille Kaikille. Olen Maria. Olen ollut Jeesuksen äiti. Edustan Kristus-energian feminiinipuolta, mikä syntyy nyt maan päälle aina vain suuremmassa määrin. Feminiinienergia on ollut kauan tukahdutettuna yhteiskunnassanne ja myös sydämissänne.

Feminiinienergia on luomakunnan perusvoima, Kaikkeuden perustanlaatuinen osa. Se Synnyttää Elämän ja Virtaa kaikissa. Ilman sitä Teitä ei olisi - sieluna eikä ihmisenä. Energian feminiinivirtaus kuljettaa myös taikaa tänä aikana ja se haluaa valaista nyt joulukuussa pimeyden sekä sisäiset kamppailunne ja raskaammat mielialanne.

Mietitte joskus, mitä varten tämä kaikki on, tämä elämänne maaplaneetalla. Kerron Teille, että se on arvokasta ja Palvelee tarkoitusta. 

Teette täällä tärkeää työtä. Olemuksellanne on vaikutusta kaikkeen elämään ympärillänne - tuotte muutoksen maailmaan. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla huomionne keskipiste. Teidän ei tarvitse ollenkaan keskittyä toisiin vaikuttaaksenne.

Salaisuus on siinä, että Teidän täytyy keskittyä yksinomaan itseenne ja olemuksenne vilpittömyyteen. Kun täytytte Rakastavasta Tietoisuudesta, sen hyväksynnästä kuka olette kaikkine puolinenne, luotte kanavan, jonka kautta Valo tulee helposti Teihin ja virtaa automaattisesti myös toisiin. 

Teidän todellakin tarvitsee kiinnittää huomiota vain itsenne toteuttaaksenne tehtävänne täällä maan päällä.

Tässä yhteydessä haluaisin puhua teille tänään siitä, miten voitte olla henkinen äiti itsellenne. Edustan äitienergiaa kristillisessä perinteessä. Mutta mitä se oikeastaan merkitsee? 

Äitiys on feminiinienergian merkittävä osa: äiti nähdään luonteeltaan elämän antavana, hoivaavana ja välittävänä. Mutta onko tämä koko kuva? Historian saatossa minusta loihdittuja kuvia on vääristelty ja tulkittu väärin. Haluaisin siksi kertoa teille vähän elämästäni maan päällä, silloin kun olin Jeesuksen äiti.

Minut on usein kuvattu pyhimyksenä, mutta en varmasti ollut sellainen elämäni aikana. Olin tavallinen, verta ja lihaa oleva nainen. Tunsin suuria tunnemyllerryksiä ja minulle on tuttua se, mitä käytte läpi elämässänne. 

Tulin myöhään synnyinperheeseeni - seitsemäntenä lapsena jolla oli monia vanhempia sisaria ja veljiä. Olin melko voimakastahtoinen lapsi. Lapsena opin varhain, että minun oli pidettävä huolta itsestäni eikä minun pitänyt luottaa toisiin. 

Vanhempani olivat minua varten, mutta en ollut heidän huomionsa keskipiste. Tämä kuitenkin sopi jossain määrin luonteeseeni, sillä rakastin olemista omassa mielikuvitusmaailmassani ja kulkemista yksin.

Tytöksi olin aika Rohkea ja seikkailunhaluinen. Minulla oli myös voimakas sisäinen aistimus enkä poikennut tuosta opastuksesta helposti. En ollut kovin huolissani siitä, mitä muut ajattelivat minusta. 

Minulla oli vanhempia veljiä, jotka silloin tällöin kiusasivat minua, ja siksi käsitin varhain, että minun oli välttämätöntä rakentaa ylpeyttäni ja itsearvostustani, jotta saatoin olla se, kuka olin.

Olin vähän erilainen. Pystyin aistimaan energioita ja minulla oli taipumusta "katsoa ihmisten läpi". Usein heidän rupatellessaan saatoin tuntea, että he kätkivät asioita, tunteita, jotka olivat väkivaltaisia tai raskaita, kun taas heidän käyttäytymisensä oli pinnalta tyyntä ja asettunutta. Tämä hämmensi minua lapsena. 

Tunsin, että jokin oli vialla, ja ihmettelin miksi, muttei kukaan selittänyt sitä minulle. Olin siksi myös toisinaan yksinäinen lapsi ja tunsin usein itseni väärinymmärretyksi. 

Rakastin luonnossa olemista ja pidin talon ympärillä olleista eläimistä.

Pahin minulle lapsuudessa sattunut asia oli äitini kuolema. Olin silloin vielä melko nuori, teini-ikäinen. Äitini oli suhteellisen vanha, koska olin syntynyt myöhään. Hänen kuolemansa oli minulle ensimmäinen kohtaaminen menetyksen kanssa. 

Se oli hyvin tuskallinen kokemus ja tunsin murenevani ja tulevani hylätyksi. Kun istuin hänen vierellään kuolinvuoteella, tuntui, kuin olisin menettänyt osani. Osa minusta näytti häviävän peruuttamattomasti pois. Enkä pystynyt pitämään siitä kiinni, minun oli päästettävä irti. 

Tämä seikka osoittautui suurimmaksi oppitunniksi, joka minun oli elämässäni opittava: irtipäästäminen.

Otan nyt suuren loikkauksen eteenpäin, aikaan jolloin poikani Jeesus syntyi. Aivan kuin kuka tahansa äiti, jumaloin pikkuvauvaani ja halusin suojata sitä harmeilta. Alussa en niinkään käsittänyt, että Jeesuksessa oli jotain erityistä. 

Sen tiesin - koko elämäni ajan - että näkymätön käsi ohjaa elämäämme. 

Aistin, että jokin suurempi toimi elämässämme, jokin mitä emme voi taivuttaa tahtoomme, inhimillisiin tarpeisiimme ja haluihimme. Tiesin myös, että tämä suurempi voima oli hyväntahtoinen ja viisas. 

On viisautta, mitä emme voi usein ihmismielellämme tajuta. Vasta jälkeenpäin käsitämme, että elämä tuo meille juuri sitä, mitä tarvitsemme. Tapahtuessaan tilanne voi vaikuttaa julmalta ja epäoikeudenmukaiselta.

Ja tältä minusta vaikutti kasvattaessani Jeesusta. Kun hän kasvoi, tuli pian selväksi, että hänessä oli jotain erityistä. Hänellä oli huomioita herättäviä lahjoja ja taitoja ja hän oli voimakastahtoinen, aivan kuin minä olin ollut lapsena. 

Tunnistin tämän erityisenergian hänessä toisaalta erittäin hyvin, mutta toisaalta minusta se tuntui hyvin vaikealta. Äitinä haluaa suojella lastaan maailman pahoilta voimilta. Mutta poikani ei halunnut suojelua. 

Hän halusi puhua ja loistaa valoaan avoimesti maailmalle. Häntä kuljetti sisäinen tehtävä, suurempi voima, joka opasti häntä seuraamaan omaa polkuaan muutoksen tuomiseksi maailmaan.

Minulta vaati monta vuotta ja paljon ahdistusta hyväksyä se. Sillä hänen julkinen esiintymisensä aiheutti epäluottamusta vallinneessa järjestyksessä ja hänelle koitui riskejä. 

Hän rikkoi tiettyjä sääntöjä ja rajoja ja siksi hänet haastettiin ja häntä myös uhattiin. Vähitellen minun oli päästettävä irti pelostani ja tarpeestani kontrolloida häntä ja tehtävä tilaa sille Ainutlaatuiselle Valolle, jota hän tuli tänne tuomaan.

Maallisilla termeillänne ilmaistuna voitaisiin sanoa, että minun oli päästettävä irti äitiydestäni. Minun oli päästettävä irti siitä osastani, jolla oli taipumusta olla ahdistunut, määräilevä ja kontrolloiva. Lopulta käsitin, ettei hän ollut minun lapseni. 

Kyllä, hän oli syntynyt kauttani, kehoni kautta, mutta hän ei ollut minun.  

Hän oli itse oikeutettu kypsä sielu, joka halusi muotoilla ja luoda oman elämänsä omalla tavallaan. Lisäksi häntä tukivat tässä Taivaalliset Voimat, jotka kannattivat hänen Erityispolkuaan.

Mutta eikö tämä päde meihin kaikkiin? Sillä jokaisella maan päälle tulevalla lapsella on Erityispolku, oma polkunsa, jonka tämä sielu on valinnut. 

Tämä Teidän pitäisi äitinä käsittää ja kunnioittaa sitä. Heti kun lapsi tulee kohdusta, täytyy opetella antamaan hänen olla ja Luottamaan hänen Sisäiseen Voimaansa ja kykyihinsä ratkaista ne ongelmat, joita hän kohtaa elämänsä aikana.

Lopulta, sehän oli Jeesuksen valinta kuolla ristillä. Hän salli sen tapahtua. Minun oli tunnustettava se tosiasia, että tämä oli hänen päätöksensä, joka kuului hänen sielunsa polkuun ja oli siksi tarkoituksenmukainen. 

Itkin katkeria kyyneleitä ja Sydämeni oli täynnä pimeyttä ja epätoivoa, kun katselin hänen kuolemaansa. Älkää luulko, että minun oli helppoa päästä yli surustani ja saada rauha tapahtuneen osalta. En ollut pyhimys. Se järkytti minua ja se todellakin oli "sieluni pimeä yö".

Samalla tämä kokemus opetti minulle suuren totuuden ja lopulta se toi minulle äärettömän vapautumisen. Mutta tämä tuli jälkeenpäin. Jeesuksen läsnäolo elämässäni kohotti minua ja lopussa sallin itseni kohota. 

Tämä oli rohkein teko tuossa elämässäni. Jeesuksen kautta tullut Kristus-Energia haastoi minut näkemään hänen kuolevan raakojen tappajien käsissä ja kuitenkin luottamaan tuohon Suurempaan Voimaan, tuohon Korkeampaan Viisauteen, joka Opastaa Meitä Kaikkia.

Antautuminen ja suruni luovuttaminen tälle viisauden korkeammalle lähteelle herätti minut syvemmillä tasoilla. Se herätti korkeamman itseni ja sai sen tulemaan esiin tuon maallisen elämäni aikana. 

Aloin todella käsittää, että Sisäistä Rauhaa ja Vapautta, mitä Te kaikki niin kovasti kaipaatte, ei voi koskaan saavuttaa haluamalla kontrolloida elämää.

Äitiys minun kulttuurissani kuitenkin liittyi kiinnittymiseen ja kontrollointiin. Sanottiin, että hyvä äiti menee läpi harmaankin kiven lastensa puolesta eikä koskaan lakkaa taistelemasta heidän vuokseen. 

Vaikka Ehdoton Rakkaus joskus ottaakin sitkeyden ja hellittämättömyyden muodon, minulle todellinen äitiys merkitsi sitä, että päästin irti peloistani ja odotuksistani Jeesuksen osalta.

Suurin saavutukseni oli, että päästin irti Jeesuksesta ja annoin hänen olla sitä, kuka hän oli. 

Vasta silloin pystyin tuntemaan sen pakahduttavan Kauneuden ja Puhtauden, kuka hän oli ja mitä hän edusti. 

Vasta silloin pystyin todella olemaan häntä varten tasavertaisena, sielukumppanina ja äitinä sanan henkisessä merkityksessä. 

Tämä oli raskain tehtäväni: oppia olemaan henkinen äiti ja päästämään irti maallisen äidin tunteista.

Kun kuolin tuossa elämässä ja siirryin tähän ulottuvuuteen, olin toisaalta väsynyt ja riutunut. Olin kokenut hyvin paljon ja käynyt läpi hyvin monia tunteiden ylä- ja alamäkiä. Mutta toisaalta tunsin todella rikastuneeni. Suuri Valo oli Koskettanut Minua ja sen kautta korkeampi Itseni oli pystynyt tulemaan esiin ja ilmentymään maan päällä. 

Olin päästänyt irti, olin hyväksynyt pohjimmiltani, että asiat olivat niin kuin olivat. Päästin irti maallisesta äitiydestäni (huolestuneen, hallitsevan äitiyden mielessä) ja minusta oli tullut äiti henkisessä mielessä.

Teitä kaikkia kutsutaan tulemaan henkiseksi äidiksi itsellenne. 

Te kaikki kamppailette intensiivisesti tiettyjen negatiivisten osienne kanssa. 

Nämä ovat tunnetukoksia tai negatiivisia uskomuksia itsestänne. Yrittäkää katsoa tilannetta henkisen äidin silmin: ei äidin joka haluaa ratkaista kaiken, vaan äidin joka näkee ainutlaatuisen energianne ja antaa sille tunnustusta. 

Äidin joka ei halua muuttaa Teitä, vaan kunnioittaa Teitä sellaisena, kuka olette.

Tuntekaa tällaista ÄitiEnergiaa jonkin aikaa. Voitte aistia tämän energian sellaisena, joka Säteilee minusta, mutta ei ole minun. En omista sitä. Se on enemmänkin värähtelyä tai tietoisuustaso, jolle minun oli kohottava vapautuakseni. Se on universaalia ja Teidän kaikkien käytettävissänne. 

Se on perintönne, sillä Teidän kaikkien on tarkoitus tulla henkiseksi äidiksi Kristus-lapselle sisällänne.

Voitte päästä henkisen äitiyden energiaan lopettamalla hetkeksi yrityksen ratkaista ongelmianne ja vain katsomalla niitä - sallimalla niiden olla jonkin aikaa. 

Voitteko aikaansaada Rakkauden ja Kiitollisuuden tunteen itseänne kohtaan, kun Teillä on tämä ongelma? 

Se on alku.

Muistakaa, miten äiti katsoo vastasyntynyttä lastaan. 

Toisaalta siinä on fyysisen läheisyyden intiimiyttä ja toisaalta ikään kuin katsotaan lasta kaukaa, koska ollaan täynnä kunnioitusta sen olemuksen suurta ihmettä kohtaan. Niin pieni olento ja kuitenkin eheä ja kokonainen - eikä vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. 

Kypsä Sielu, jonka on määrä seurata omaa polkuaan elämässä. Mikä ihme!

Uskalla nyt katsoa itseäsi tällä tavalla. Luo nyt vähän etäisyyttä itseesi ja oivalla, miten olet kulkenut aivan omaa polkuasi koko elämäsi ajan ja miten olet aina yrittänyt rakentaa tyydyttävän todellisuuden itsellesi. Virheitä tehdessäsikin - kuten Te niitä kutsutte - yrität parhaasi voidaksesi luoda onnellisuutta tai löytää tien ulos tuskasta ja epätoivosta. 

Anna itsesi olla vähän aikaa ja salli armeliaasti nämä virheet. Et ole täällä ollaksesi täydellinen. Siitä tulisi itse asiassa tylsää. Olet täällä elääksesi, kokeaksesi ja siirtyäksesi kokemustesi läpi tuntien ihmetystä, vaikka ne olisivat negatiivisiakin.

Pahinta mitä teille voi ihmisenä tapahtua, on se, että Te ette enää liiku, ette ole enää avoin uuden kokemiselle. Tämä tapahtuu, kun jäätte täysin kiinni johonkin ongelmaan tai uskomusjärjestelmään. Aina kun tunnette olevanne täysin jumissa eikä teillä näytä olevan muuta vaihtoehtoa, kuin passiivisesti kestää kurjuutta elämässänne, niin olette henkisesti kuollut. Elämässänne ei ole enää tilaa, ei ilmaa hengittää, ei ihmeen tuntua.

Jos tilanne on tämä, yrittäkää ottaa vähän etäisyyttä tilanteesta tai ongelmasta. Yrittäkää hengittää sen ympärille. Kuvitelkaa, että tuolla ongelmalla on paikka kehossanne, esim. sillä missä tuntuu kireältä tai kipeältä, ja antakaa hengityksenne virrata vaivattomasti tuota paikkaa kohti ja ympäröidä se tilalla.

Tuntekaa ilman kevyen henkäyksen ympäröivän tuo kireä ja kouristunut energia ja tunnistakaa siinä sielunne alkuperäinen kipinä. Se on puhdasta tietoisuutta ja ihmeen tuntua.

Muistakaa, että olette täällä vain tilapäisesti. Teidän ei tarvitse ottaa tätä niin vakavasti! 

Kyse on pelistä, mahtavasta pelistä ja silmän räpäyksessä olette takaisin toisella puolella - ja muistatte. Teidän ei tarvitse tehdä kaikesta niin raskasta. Tämä on vain yksi hetki ajassa. Hengittäkää sisään taas tilaa ja laajentakaa itseänne, avautukaa ja kohotkaa tuon ongelman yläpuolelle. Olette paljon suurempi kuin se. Tuntekaa, miten asiat alkavat taas liikkua siinä tilassa, minkä luotte hengityksellänne.

Jos tuntuu suorastaan mahdottomalta löytää tilaa sisälle, yrittäkää liikkua fyysisesti. Tehkää mitä tahansa, paitsi ajattelette tuota ongelmaa. Menkää ulos, tehkää kävelylenkki, keskittäkää huomionne johonkin muuhun vain saadaksenne energian liikkumaan ja yhdistyäksenne taas hengityksen virtaan, ihmeen tuntuun, siihen valoon mikä olette.

Mielenne poistaminen ongelmasta tuo Teille uusia vastauksia, uusia näkökulmia. Vastaukset eivät koskaan tule tahdostanne tai mielestänne. Jos vaaditte, että "minun on keksittävä nyt, mitä minun tarvitsee tehdä", niin aiheutatte itsellenne painetta ja joudutte jumiin. 

Vastaus tulee aina Laajentamalla ja Avaamalla Tietoisuuttanne, ei sitä kaventamalla ja kovasti keskittämällä. 

Jos mielenne on pakkomielteinen ja levoton ettekä näytä pystyvän päästämään irti, liikkukaa fyysisesti - menkää juoksemaan, kävelemään tai uimaan, tavalla ei ole merkitystä. Fyysinen liike tyynnyttää energiaa päässänne.

Yhdistymällä henkiseen äitiin sisällänne voitte antaa itsellenne taas tilaa.  

Otatte askeleen taaksepäin, päästätte irti itsenne tuomitsemisesta ja tämä saa aikaa uutta tilaa olla. Negatiivisille asioillekin annetaan tilaa, kun äiti sisällänne käsittää, että ne ovat jostain syystä - niillä on määrätty syy menneisyydessä. Kun teistä tuntuu hyvin surulliselle tai pettyneelle, kuvitelkaa äidin käsi olkapäällenne. Tuntekaa hänen hienovarainen, mutta kuitenkin lohduttava kosketuksensa.

Aidon äidin täytyy pelkästään katsoa Teitä ja hän näkee yhdellä silmäyksellä lävitsenne voidakseen lohduttaa Teitä. 

Antakaa tämän lohdutuksen olla kanssanne - laskeutua taivaasta ja nousta syvältä sisällänne. Vakuuttakaa itsellenne, tietäkää, että olette ok: teette parhaanne ja on ok tehdä virheitä. Virheet ovat osa tätä peliä.

Antakaa itsellenne vähän pelivaraa elää: 

tehdä valintoja, tehdä virheitä ja sitten tehdä uusia valintoja. 

Tästä elämisessä on kyse - jatkuvasta liikkeestä, kasvusta ja löytämisestä ja tämän kaiken mukana kulkevasta ihmeen tunnusta. Elämisentaito on tilan löytämistä valinnoille kaikessa, mitä teille tapahtuu. Jos löydätte sen tilan, missä teillä on vapaus valita tapa, jolla koette jonkin asian, olette elämän mestari maan päällä. Asiat tulevat rennommiksi - vaikeatkin olosuhteet - ja saatte vastauksia, joita te (mielenne) ette olisi odottaneet. 

Antakaa elämän taian ottaa valta.

Asun nyt vapauden ja luovan ilon ulottuvuudessa.  

Minulla ei ole enää maallisen elämän taakkoja ja nautin olla täällä vierailijana yhdistyen Teihin Sydämestä. 

Haluan painottaa Teille, että Te voitte jakaa omalla ainutlaatuisella tavallanne saman Vapauden ja Ilon ollessanne maan päällä. 

Vapaus on nyt teidän kaikkien saatavilla, jos uskallatte päästää irti ja luottaa Teitä Opastavan Rakkauden Käteen. Nyt on aika juhlia elämää.

Päästäkää Valoa, ilmaa ja tilaa Elämäänne, jotta se voi Virrata taas kerran jumalaisen Sielunne Rytmin Mukaisesti. 

Äiti Mariaa kanavoinut Pamela Kribbe
15.12.2007 Tilburg, Alankomaat
Cosmic Lighthouse -verkkolehti, numero 04/2008 (www.cosmiclighthouse.com)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine