SELVIYTYMISKÄSIKIRJA, OSA 182

Jatkuvia seuralaisia kanavoinut Aisha North (aishanorth.wordpress.com )
19.8.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Aionien ajan ihmiskunta on kulkenut varjoissa - monet itse tehtyjä - mutta nyt lopultakin jotkut teistä ovat huomanneet, että valo loistaa juuri ja juuri sen kraatterin reunan yli, missä olette rypeneet hyvin pitkään. Ja olette siksi ottaneet tehtäväksenne kiivetä ylös tuosta synkästä kraatterista ja lähestyä valoa. 

Tämän tekemällä olette myös saaneet valon loistamaan voimakkaammin ja näin toimintanne on tuonut valon hyvin monien muiden ihmisten huomaamaksi. 

 Toisin sanoen, se mikä oli ennen synkkä ja ankea kuilu monille, on nyt alkanut erottua selvemmin sen valon vuoksi, minkä toitte alas kiivetessänne ylös, joten nyt useammat ja useammat kanssaihmisenne alkavat myös panna merkille eron näiden kahden tilan välillä. Selitetäänpä.

Olemme usein maininneet, että te ette nosta ainoastaan itseänne ylös siitä suosta, missä olette olleet jumissa hyvin pitkään, vaan teoillanne pakotatte myös toiset liittymään seuraanne. Tiedämme, ettei tämä ole uusi aihe kenellekään teistä, mutta se kannattaa toistaa, kun teillä on tapa antaa sen livahtaa muististanne. Ja silloin tapahtuu kaksi asiaa. 

Ensinnäkin, näytätte kadottavan fokuksen omaan polkuunne ja ajattelevan, että olette eksyneet tälle kielekkeelle kulkiessanne pimeydestä ylös valoon. Lisäksi joillakin teistä on voimakas taipumus tuntea, että olette jotenkin vastuussa monien muiden vetämisestä perässänne ylös kohti valoa ja sen tuloksena sinkoudutte takaisin siihen syvään pimeään kuoppaan, mistä juuri ryömitte ulos. Kumpikin asia on hyvin tehotonta - vähintäänkin - eikä kumpikaan todella osa omaa etsintäänne.

Selitetäänpä taas, mikä todellinen polkunne on - nimittäin pyrkiminen valoon ja sen ankkuroiminen kykenemällänne tavalla, varmistaen näin valolle paljon tukevamman jalansijan pienellä planeetallanne. Ja olette jo tehneet mahtavaa työtä siinä ja vaikka edelleen välttämättä haluattekin katsoa takaisin pimeyteen ja vältellä tätä jatkuvasti kirkastuvaa valoa, missä olette, niin tultuanne näin pitkälle, ei ole enää paluuta. 

Toisin sanoen, vaikka jalkanne näyttävätkin sotkeutuneen eilispäivien verkkoon, muu sielunne on jo ulkona ja hengittää huomisen raikasta ilmaa. 

Ja kun teette niin, tämän raikkaan ilman tuoksahdus koskettaa myös niiden keuhkoja, jotka ovat edelleen jumissa vanhassa suossa. 

Kuten sanoimme, pelkästään vapauttamalla itsenne vapautatte monia muita, mutta sotkeudutte tehokkaasti takaisin tuohon vanhaan ansaan, jos luulette, että teidän tarvitsee jäädä taakse ja työntää toisia ylöspäin heidän valitsemastaan asuinpaikasta.

Teidän on tarkoitus olla tiennäyttäjiä, kuten olemme jo sanoneet monta kertaa, ja nyt siitä tulee totta hyvin monin tavoin. 

Kuten jo hyvin tiedätte, olette kaikki menossa aikajaksoon, jolloin pimeys näyttää kasvaneen itsensä yli. Tai toisin sanoin ilmaistuna, jolloin negatiivisuus näyttää nielaisevan suurimman osan siitä, mitä piditte taattuna. Se tekee sen saadakseen itsensä näyttämään voimakkaammalta, mitä se oikeasti on, koska tämä pimeys on jo menettänyt maaperänsä, minkä varastamiseksi se on taistellut kovasti. Se on menettänyt maaperänsä eikä se enää koskaan voi saada sitä takaisin, mutta kun tämä liukuu vielä kauemmas sen otteesta, se esittää tietysti suurta show'ta yrittääkseen todistaa muuta. 

Niinpä valoanne kaivataan kipeästi, rakkaat ystävät, kun olette jo keränneet riittävästi tätä elämän antavaa substanssia hengittääksenne vapaasti, silloinkin kun kanssaihmisenne tuntevat, että heidän keuhkoistaan imetään viimeinenkin vapauden henki.

Ja muistakaa, että vain hengittämällä vapaasti autatte toisia vetämään henkeä. Teitä ei pyydetä antamaan valoanne toisten suuhun ja kehoon. Tämä on varoitus, koska on edelleen monia, jotka tuntevat kiitollisuudenvelkaa toisille ja uskovat edelleen siihen harhaan, että jos he eivät anna valoaan toisille, kaikki tuomitaan. Tilanne ei ole näin, kun vain ne jotka päättävät jäädä pinnan alle, pysyvät siellä.  

Kaikki jotka haluavat tulla ylös haukkaamaan ilmaa, tekevät sen, ja nähdessään teidät he tietävät, että ilma on tuossa tilassa mahdollista heille kaikille.

Puhumme arvoituksellisesti, kuten aina, mutta viesti on selkeä. 

Ainoa vastuunne on pysyä tyynenä ja keskittyneenä ja jatkaa valon hengittämistä sisään ja sen hengittämistä taas ulos.  

Silloin ja vain silloin voivat toiset seurata jalanjäljissänne. 

He eivät voi tehdä sitä, jos auliisti sukellatte syvyyksiin työntämään toisia pintaan. Silloin hukutte vain heidän draamaansa ja suruunsa ja teidän kanssanne hukkuu myös monia muita. 

Pysykää siis siellä, missä olette, ja tehkää, mitä teette hyvin upeasti - nimittäin ruumiillistatte Lähteen koko mahtavuudessaan ja jatkatte voimapilarina olemista sortuvalle maailmalle.

SELVIYTYMISKÄSIKIRJA, OSA 182

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.