WE ARE ONE

WE ARE ONE
WE ARE ONE / copyright©SeijaTuulikki (omat kuvat)
ELÄMÄNI MAAN PÄÄLLÄ MUODOSTAA HELMINAUHAN. OLEN JOKA KEHOLLISTUMISESSANI MUODOSTANUT HELMEN, JA KEHOLLISTUMA KEHOLLISTUMAN JÄLKEEN HELMENI NÄYTTÄVÄT ERILAISILTA. TÄSSÄ KEHOLLISTUMASSA MINULLE TARJOTAAN APUA, JONKA KAUTTA SAAN TÄSTÄ HELMESTÄ KAUNIIN, SÄIHKYVÄN, PYÖREÄN HELMEN, JOKA HEIJASTAA KAIKKEA KAUNISTA YMPÄRILLÄÄN OLEVAA. SEURAAN SISÄISTÄ ÄÄNTÄNI JA HERÄTÄN AIKAISEMMIN HANKKIMANI VALMIUDET KÄYTETTÄVIKSI TÄSSÄ HETKESSÄ.

VAIN MINÄ OLEN VASTUUSSA SIITÄ, MITÄ ELÄMÄSTÄNI TULEE.


LUKIJANI, OLENNAINEN OSA KOKONAISUUTTA

LUKIJANI, oleellinen osa kokonaisuutta :)

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Kataarit - nuo puhtaat













Kataarien vaihtoehtoinen näkemys kristinuskosta on kiehtonut ihmismieliä vuosisatoja. Vaikka nämä "kerettiläiset" tuhottiin viimeiseen mieheen ja naiseen inkvisition ja maallisen vallan toimesta tulella ja miekalla 1300-luvun alkuun mennessä, heidän muistonsa elää voimakkaana ja ansaitsee kunnioituksemme.

Kataarien dualistinen oppi

Sisäinen kuningaskunta HENKI
Alkulähde
Sielun lankeaminen aineeseen
Ulkoinen maailma AINE
itsekuri
elämänohjeet
Paluu alkulähteeseen

Katarismi on jyrkästi dualistinen oppi hyvästä ja pahasta. Tässä se muistuttaa varsin paljon gnostilaisuutta.

Opin kannattajat uskoivat systemaattisesti ja täysin seuraaviin periaatteisiin:

1. Jumala on kaikkivaltias Hyvässä ja ikuisuudessa, mutta
2. ajassa on olemassa pahan juuri, joka tekee pahaksi kaiken alunperin hyvän fyysisen ilmentymän.
3. Pahan alkulähde on loppujenlopuksi vain vähäinen tai ainakin vain eräänlainen puolinainen olemassaolo (se on ja ei ole).
4. Paha voi ilmentyä vain sekoituksena.
5. Todellinen Jumala on luonut kaiken omasta substanssistaan eikä olemettomudesta.
5. Luomakunta on ikuinen Lujan tavoin.
7. Luoduilla ei ole vapautta.

Näinen seitsemän periaatteen varaan rakentuu katarismin dialektinen perusta, joka erottaa sen muista aikansa kristillisistä kerettiläisyyksistä. Kyseisistä prinsiipeistä muodostuu orgaaninen kokonaisuus, jossa jokainen periaate tukee loogisesti muita.

Kataarit olivat siinä määrin absolutisteja, että he hylkäsivät maailman. He tahtoivat päästä irti aineen vallasta, lihan ja ulkoisen maailman vallasta, ja seurata alkukristillisiä, Hengen, sisäisen valtakunnan hyveitä.

Saavuttaakseen tavoitteensa he kehittivät periksiantamattoman itsekurin ja tulivat samalla antaneeksi tärkeän impulssin myöhempien kristillisten luostarijärjestöjen askeettisuuden ihanteelle.

Ihminen oli tämän näkemyksen mukaan aineelliseen kaapuun laskeutunut valonsäde, jonka tuli pyrkiä vapautumaan aineen vallasta. Puhdas usko ja elämänmuoto muodostivat tien - apostolisen sellaisen - takaisin Hengen yhteyteen.

Katarismi edisti toisenlaista, henkisempää ja puhtaampaa uskonnollista näkemystä ja oppia kuin korruptoitunut, vallanhimoinen ja oman "totuutensa" päihdyttämä katolinen kirkko.

LÄHDE: Erkki Lehtiranta, FM, toimittaja

http://teosofia.ning.com/profiles/blogs/kataarit-nuo-puhtaat 

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Säteiden uusi kirjo


























Seitsemän luovan energian sädettä

Noin sata vuotta sitten teosofit, mm. H.P.Blavatsky ja C.W. Leadbeater, rupesivat puhumaan ns. seitsemästä henkisen energian säteestä.

Sanotaan, että yksilön sielulla ja persoonallisuudella on kummallakin omat säteensä. Nämä ilmentävät tapoja, joilla asianomainen luontaisimmin toimii. Edelleen on kerrottu, että kansakunnilla ja maailmanhistorian kausilla on hallitsevat säteensä, joiden energia sävyttää niiden elämää ja kulttuuria.

Hallitsevana säteenä on Vesimiehen ajalla seitsemäs säde ja sen ohella viides säde.

Säde-energiat ovat luonteeltaan henkisiä perusenergioita, virikkeitä, jotka johtavat ihmisiä, luontoa, ja Maata toimintaan. Tämä voi tapahtua monella tasolla; konkreettisena materiaalisena tekemisenä tai esimerkiksi psykologisena tai henkisenä toimintana tai mielipiteinä ja katsomuksina, jotka ohjaavat ihmisten ja kansakuntien tekemisiä.

Se, miten yksilö käyttää häntä elähdyttävää säde-energiaa, riippuu hänen vaspaasta tahdostaan, olosuhteistaan ja ominaisuuksistaan. Lisäksi häneen vaikuttavat hänen aikakautensa ja kansakuntansa säteet, jotka tarjoavat hänen käyttöönsä tiettyjä energian tyyppejä.

Säde-energia ei sinänsä ohjaa häntä hyvään tai pahaan, vaan antaa hänelle voimaa toteuttaa aikeensa.

Vaikka kyse ei olekaan fysiikan tuntemista energioista, ne ansaitsevat energian nimen, koska ne kantavat henkistä virikettä, joka johtaa työhön ja toimintaan myös fyysisellä tasolla.

Henkisen energian värähde voi kuitenkin resonoida esimerkiksi valon sävyjen tai myös sävelten kanssa. Eri säteisiin liitetäänkin usein värejä, jotka symboloivat kyseisiä energioita. Eri lähteet antavat kuitenkin säteille hieman erilaisia värejä.

Eri ihmiset saattavat tavoittaa näiden energioiden resonanssit eri tavoin ja siten heidän kokemuksensa väreistä voivat olla erilaisia. Erikoista on myös, että eri säteisiin liittyvien Arkkienkeleiden tunnusvärit eivät monestikaan ole samoja kuin heidän säteidensä värit.

Sanotaan, että keskivertoihmistä hallitsee yleensä hänen persoonallisuuden säteensä, mutta kun hän kehittyy henkisesti, hän tulee yhä paremmin kuvastamaan sielunsa sädettä.

Värijärjestelmä perustuu Janet McCluren kanavoimiin mestari D.K:n viesteihin.

Lähtökohtana on Alkulähteen, Jumalan, eriytymätön kaikenkattava Valkea Valo.

Ensimmäinen säde:
Jotta luominen tulisi mahdolliseksi, tästä säteilee Ensimmäinen säde.
Tahto, Voima ja Tarkoitus.

Tämän säteen ominaisuuksia ovat tahdonvoima, rohkeus, johtajuus, päämäärätietoisuus jne.

Hallitsemattomana persoonallisuuden säteenä se voi toisaalta johtaa kovuuteen, ylpeyteen ja sotaisuuteen.

Sanotaan, kun ensimmäinen säde oli luotu, syntyi tahto ja päämäärä luoda maailma. Jotta tämä voisi toteutua, tarvittiin muitakin energian laatuja, ja niin ensimmäinen säde synnytti kaksi uutta sädettä, toisen ja kolmannen.

Ensimmäisen säteen väri on punainen.

Arkkienkeli on Mikael. Mikaelin tunnusväri on kuitenkin sininen.

Toinen säde:
Rakkaus-Viisaus.

Toisen säteen ominaisuuksia ovat jumalallinen rakkaus ja sydämen viisaus, voima, uskollisuus tyyneys, kärsivällisyys, intuitiio ja kirkas äly.

Toisaalta sen piirissä saattaa esiintyä esimerkiksi liiallista opiskelua, välinpitämättömyyttä, kylmyyttä ja epäluuloisuutta.

Toisen säteen väri on sininen, mutta se voi esiintyä myös vaaleanpunaisena, erityisesti rakkaus-aspektissaan. Myös valkoinen saattaa tulla kysymykseen.

Toinen säde on Jumalan Poika-aspektin säde.
Toisen säteen Arkkienkeli on Jofiel. Hänen enkelivärinsä on keltainen.

Kolmas säde:
Aktiivinen kuova Äly, Kestävyys.

Kolmas säde antaa keskittymiskykyä, kärsivällisyyttä, organisointikykyä, filosofista ymmärrystä ja laajaa näkemysstä sekä abstrakteihin että käytännön kysymyksiin.

Se on toimeenpaneva ja loppuunsaattava säde, siinä missä ensimmäinen säde on aloitteentekijä ja toinen säde huolehtii rakkaudesta ja koulutuksesta.

Heikkoutena voi olla esimerkiksi laiskuutta, jääräpäisyyttä ja välinpitämättömyyttä.

Kolmatta sädettä edustaa Jumalan Pyhä Henki-aspekti.

Kolmannen säteen väri on keltainen.

Sen Arkkienkeli on Samuel. Enkeliväri on vaaleanpunainen.

Näitä kolmea sädettä pidetään pää- eli aspektisäteinä, jotka edustavat luomisen kolminaisuutta: Tahto, Rakkaus ja Äly.

Kerrotaan, että vain nämä kolme sädettä saattavat esiintyä ihmisen hengen eli monadin säteenä, vaikka kaikki seitsemän sädettä ovat mahdollisia hänen sielunsa ja persoonallisuutensa säteiksi.

Kolmas säde synnyttää lisäksi neljö sivu- ja atrivuuttisädettä tarkentamaan luomisen keinoja. Sivusäteiksi kutsuminen ei vähennä niiden merkitystä, vaan ne toimivat itsenäisesti.

Neljäs säde:
Harmonia konfliktin kauta, Ykseys moninaisuudessa, Kauneus, Taide.

Tämä säde asettaa perustan fyysiselle olemassaololle. Se antaa tarvittavan vastuksen, jotta henki voi asua materiassa.

Se asbotroi muiden säteiden rakentavia värähteitä ja heijastaa niihin sisältyviä konflikteja.

Se etsii emotionaalista tasapainoa käymällä läpi ristiriitoja. Se joka hallitsee neljännen säteen energian, elää harmoniassa.

Neljäs säde löytää kauneuden olemassaolosta ja jalostuneessa muodossaan se elähdyttää taiteita, niin kuvataidetta kuin musiikkia tai esittävää taidetta.

Neljäs säde onkin ollut vahvassa asemassa monilla suurilla taiteilijoilla. Useat heistä ovat myös joutuneet kokemaan tämän säteen konfliktipuolen.

Neljännen säteen väri on vihreä.

Neljännen säteen Arkkienkeli on Gabriel. Hänen enkelivärinsä on valkoinen.

Viides säde:
Konkreettinen tieto, Looginen päättelykyky, Järki ja Tiede.

Tämä on täsmällisen tiedon säde, joka tahtoo nähdä ja selittää totuuden säälimättömän oikein. Terve järki on kunniassa ja kriittisyys saattaa olla liiankin kovaa.

Tämä säde tukee käsitteellistä ajattelua ja suuntautuu ihmisen mentaalikehon rakentamiseen siinä missä neljäs säde toimii tunnekehossa ja kolmas säde on tekemisissä ihmisen identiteetin kanssa.

Viidennen säteen väri on oranssi.

Sen Arkkienkeli on Rafael. Enkeliväri on vihreä.

Tässä säteessä on mm. mestari Hilarion, jonka eräs kanavoitu viesti on vaikuttanut tämänkin kirjoitussarjan syntymiseen.

Kuudes säde:
Omistautuminen, Antaumus, Idealismi ja Palvonta.

Tämä on monien uskonnollisten ajattelijoiden ja mystikoiden säde.

Kuudennen säteen palvovalle antaumukselle on tyypillistä, että palvojalla on kohde, jota hän rakastaa yli kaiken, kun toisen säteen tuottama rakkaus saattaa ola universaalia rakkautta.

Kuudennen säteen energai antaa rakkudelle polttopisteen ja opastaa näin etsijää löytämään korkeamman todellisuuden sisimmästään. Omistautuminen voi kohdistua muuhunkin kuin uskonnolliseen kohteeseen ja saattaa kääntyä fanaattisuudeksi ja mustasukkaisuudeksi.

Kuudes säde siirtyy taka-alalle nyt alkavana uutena aikana, jolloin seitsemäs ja viides säde ovat aktiivisia. Sen tehtäväksi tulee toimia vastapainona, joka tasapainottaa hallitsevia säteitä.

Kuudennen säteen väri on indigonsininen, ja siinä on mm. mestari Lady Nada.

Arkkienkeli on Uriel, enkeliväri yhdistelmä kultaa, rubiininpunaista ja tummaa violettia.

Seitsemäs säde:
Transmutaatio, Violetti Liekki, Rituaalisuus ja Magia.

Tämän säteen ominaisuuksiksi on perinteisesti mainittu seremoniallinen järjestys, magia ja rituaalisuus.

Uuden ajan auetessa on ilmennyt, että sen olennaisimpia piirteitä on transmutaatioa, joka toteutuu violetin puhdistavan liekin avulla.

Rituaalista tai maagista on tapa, jolla tämä puhdistus käynnistää kehitysprosessin ihmisessä.

Tämä johtaa sisäisen ja ulkoisen todellisuuden yhteyteen, luovuuteen ja vapauteen unohtamatta organisointikykyä.

Seitsemännen säteen väri on violetti.

Tässä säteessä on mm. Mestari r., joka tunnetaan myös nimellä Saint Germain.

Arkkienkeli on Zadkiel. Tässä tapauksessa enkeliväri on sama kuin säteen väri, vaalea violetti.

Oranssi väri syntyy punaisen ja keltaisen yhtyessä; Tiedon energia syntyy suuntaavasta Tahdosta ja luovasta Älystä.

Vihreä syntyy sinisen ja keltaisen sekoittuessa; Harmonia vallitsee, kun rakkaus ja kestävyys ovat hoitaneet konfliktin, jonka viisauden ja älyn kohtaaminen oli synnyttänyt.

Indigo on sinistä, jossa on punaista mukana; Antaumus syntyy, kun Tahto antaa Rakkaudelle suunnan.

Vaalea violetti sekoittuu punaisesta ja sinisestsä, keltainen antaa sille vaaleuden. Valkeassa Magiassa yhdistyvät Tahto, Rakkaus-Viisaus ja Luova Äly.

Havaitaan, että tällä tavoin seitsemän sädettä edustavat kaikkia mahdollisia ei-tyhjiä kolmen aspektisäteen kombimaatioita, jos ajatellaan, että kombinoituvat säteet ovat mukana keskenään samalla vahvuudella.
Jos säteiden keskinäisiä suhteita voidaan muuttaa, syntyy lisää mahdollisia energiakoostumuksia. Näin tapahtuu, jos muodostetaan edelleen kombinaatioita jo syntyneistä seitsemästä säteestä.

Lähde: 
Seppo Ilkka, Tmi Uusi Säde







torstai 4. kesäkuuta 2009

Sen no kaze



















watashino ohaka no mae de
nakanaide kudasai
soko ni watashi wa imasen
nemutte nanka imasen

sen no kaze ni sen no kaze ni natte
ano okina sora wo fukiwatatte imasu
akini wa hikari ni natte
kirameku yuki ni naru
asa wa tori ni natte
anata wo mezamesaseru
yoru wa hoshi ni natte
anata mimamoru

watashino ohaka no maede
sokoni watashi wa imasen
shinde nanka imasen
sen no kaze ni senno kaze ni natte
ano okina sora wo fukiwatatte imasu

Tuhat tuulta

älkää itkekö
hautani edessä
en ole siellä
en ole nukkumassa

olen tuhat tuulta
jotka puhaltavat läpi suuren taivaan
syksyllä muutun
pellolle väreileväksi valoksi
talvella olen timanttien lailla
kimmeltävä lumi
aamulla olen lintu
joka herättää sinut
illalla tähti
joka suojelee sinua

älkää itkekö haudallani
en ole siellä
en ole kuollut
olen tuhat tuulta
jotka puhaltavat läpi suuren taivaan

omo-u
ikuisesti muistaen

Yuki Kikugawa-Rajama
enkeli-ystäväni

Kotia kohti










"Olen joskus aikojen alussa tehnyt päätöksen elää irti Alkulähteestä (Jumalasta) saadakseni kokemuksia. Kokeakseni täytyy minun olla subjekti ja objekti. Ego, jonka kautta minä toimin tässä maailmassa elää aina tulevassa ja menneessä. Ego velloo tunnelmissa, joita ei oikeasti ole. Kun ymmärrän, että tämä kaikki näkemäni, eritoten tuska ja kärsimys ovat harhaa, mieleni luomaa heijastetta, voin hyvin luopua siitä. Mutta pelkään, että menetän yksilöllisyyteni, oman identiteetin. Minulle sanotaan: " Ei sitä tarvitse pelätä!" Minun tarvitsee vain päästä huolistani ja kärsimyksistäni irti ja palata henkiseen kotiini.

Voin valita, elänkö onnellisesti Rakkaudessa vai kärsimyksessä erillään Alkulähteestä (Jumalasta). Todellisuudessä en ole koskaan Alkulähteestä (Jumalasta) eronnutkaan. Kun minulta viedään turva, alan etsiä. Silloin voin herätä ja nostaa katseeni ylemmäksi. Todellista turvaa, Alkulähteen (Jumalan) ja Enkeleiden Rakkautta, minulta ei viedä pois, se on aina läsnä.

Samalla hetkellä kun päästän tuskasta otteeni, se lakkaa olemasta. Mitä suurempi minun egoni on, sitä suurempi on myös harha ja kärsimys. Kun päästän maallisesta harhasta irti, käännyn Rakkauden ja Alkulähteen (Jumalan) puoleen. Silloin tajuan oleellisen. Käsitän, etten oikeasti tarvitse maallista. Kaikki mitä tarvitsen on Rakkaudessa ja Alkulähteessä (Jumalassa). Samala pystyn myös luopumaan itsekkyydestäni, joka on kaiken pahan alku ja juuri.

Rakkauden polkua ei välttämättä tarvitse löytää kärsimyksn kautta, mutta monet kulkevat Rakkauteen juuri raskainta tietä. Kysymys on siitä olenko valmis luopumaan omista huolistani. Huoleni voin antaa Alkulähteelle (Jumalalle) tai Enkeleille muutettavaksi. Omia kärsimyksiäni minun tulee katsoa silmiin ja sitten luopua niistä. Saan siitä valtavan helpotuksen. Tiedostamatonta tuskaa on varastoituna sydämeeni suuret määrät. Pelkään, että minua satutetaan ja pelkään Rakkautta. Kun tajusin, että minua Rakastetaan, minusta huolehditaan, sydänchakrani aukesi ja Rakkaus alkoi virrata myös ympärilleni. Rakkauden Kultainen virta laajenee ja kasvaa, itsekkyyteni häviää. Muutos on henkinen. Huolista luopuminen on kaikki mitä minun pitää tehdä. Ei muuta. Se on vain pitkä prosessi, ei se hetkessä tapahdu.

Vaatii omakohtaisia kokemuksia, ennen kuin sen voi syvällisesti ymmärtää. Kokemuksia ei voi kukaan toisille antaa, mutta voi näyttää tietä. Ensin voi tutustua Enkeleihin ja Energeettiseen Maailmaan. Käyttämään energiaa hyödyksi. Kun näkymätön maailma tulee näkyväksi, käsitän, ettei se mihin ennen uskoin, olekaan totuus. Muutos tapahtuu minussa pikkuhiljaa.

Voimme tehdä paratiisin tänne maan päälle, jokainen erikseen tai sitten isommalla joukolla. Kun käännyin sisäänpäin, kotia kohti, yllättäin huomasinkin olevani jo perillä, enhän minä koskaan mennekään lähtenytkään. Koti, siellä on ykseys, täydellisyys, ja Rakkaus. Se oli ensimmäinen ja tärkein askeleeni ja olen lähempänä kotia kuin uskoinkaan".

pohdiskeluani

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Jalokiven kimallusta ja Jeesuksen kohtaaminen

























Olin ottanut aika vastentahtoisesti maalaustarvikkeeni esiin, sillä olin päättänyt käyttää aamupäiväni luonnostellakseni jonkin aiheen. Mikä se olisi, sitä en tiennyt. En koskaan suunnitellut etukäteen maalauksiani ellei minulta ollut pyydetty mitään erikoista.

Puristelin tuubeja levylle. Etsin jotakin määrätyn vihreää ja sinistä. Näin vain sieluni silmillä pilvitasanteen ja yritin hahmotella sen utuista pintaa. Tarvitsin siihen sinistä ja valkoista ja aavistuksen jotakin harmaata.

Maalasin ja maalasin. Tuntui siltä, että vihreä jäisi taas kuivumaan, sillä niin aina jollekin värilleni kävi.

Nyt sain mieleiseni untuvapilven hahmoteltua. Sen jälkeen katsoin vielä ylemmäksi ja äkkiä huomasin korkealla pilvieni yläpuolella loistavan valoa hehkuvan pisteen.

Samalla minua aivankuin huimasi, mutta se kesti vain hetken, niin että saataoin keskittyä valon tarkkailuun.

Oli taas tapahtumassa siirtyminen utopiaan. Joskus käytin sellaista termiä siitä. Nyt vain tunsin, että aloin kohota kohti valopistettä. Mutta eäysin varma en ollut siitä, vetikö valo minua puoleensa. Lähestyin sitä huimaa vauhtia ja kohta silmiäni alkoi häikäistä ja minun oli pakko kääntää katseeni muualle.

Jonkin ajan kuluttua sain matkani pysähtymään, sillä minusta tuntui että valo saattaisi polttaa, vaikka tiesin että yleensä valot olivat lempeän lämmön täyttämiä. Kuitenkin silmiini osunut hehku varoitti minua, vaikka tiesin sen olevan vain refleksi, joka toimi minussa. Jäin ilmaan katselemaan valoa ja hetken ihmettelin, mitä tapahtuisi maalatulle pilvimuodostelmalle. Nyt en tuntenut enää lähelläni maalausta enkä huonetta, jossa olin äsken aloittanut työskentelyn.

Valo liikahti ja jatkoi matkaansa eteenpäin vaakasuoraan. Tunsin siirtyväni sen mukana. Se oli alkanut lähettää sykkivää viestiä tietoisuuteeni, enkä olisi kyennyt vastustamaan sen vetovoimaa. Syöksyimme jonnekin. Tunsin valon tekevän kaarevasti matkaa ikäänkuin seuraten maapallon pintaa.

Sitten jossain eteläisellä pallonpuoliskolla se äkkiä teki muutoksen ja käänsi matkansa suoraan ylöspäin. Seurasin mukana enkä todella olisi pystynyt vastustamaan sen lempeää, mutta kuitenkaan vahvaa imua. Kohta lähestyimme aluetta joka pimensi koko taivaan valtavan suurelta alueelta.

Näin valon etsivän oikeata aluetta, jolta se voisi nousta kaarevan reunan yläpuolelle. Vihdoin se katosi näkyvistäni, mutta voima veti minut samaan suuntaan. Kohta löysin itseni maisemasta, joka hiveli silmiäni. Näin kumpuilevia vuoria erilaisissa sinertävissä väreissä. Jossakin näin vihreää sijoittuneena johonkin avaraan laaksoon, joka oli vuorijonojen välissä. Olin tasaisella aukiolla. Täällä näin pieniä koristeistutuksia, joitten keskellä seisoi puita joita en voisi nimetä lehtien muodon enkä värin mukaan. Kukkienkin muoto sai minut sanattomaksi ja väri vaikutti minuun hyvin vahvasti. Kuinka voi sininen läikkyä kuin jalokivi, samoin kivet maassa? Niiden muoto oli kaikkea muuta kuin luonnon muovaama. Ne näkyivät läpi, joten saatoin katsella nurmea kiven alla. Siellä se tuntui kasvavan ja viihtyvän.

Ne olivat kuin suuria jalokiviä jokainen, hiottu vain erilaisiksi. Kauanko minä maiseen maisemaan tottunut saatoin tuijottaa niitä joutumatta täydellisen lumouksen valtaan?

Äkkiä näkökenttääni tuli lukuisia värikkäissä verhoissa olevia hahmoja. Ne istuivat noiden säikkyvien kivien vieressä jokainen vaipuneena tarkkaavaiseen hiljaisuuteen.

Minusta tuntui, että näin ja tunsin heidän ajatuksiaan. Ja juuri nyt en tuntenut minkäänlaisen vaikeuden tai tuskan hallitsevan kiveä tarkkailevaa katsojaa.

Uskoin ja tajusin olevani astraalialueella, sillä tuskin olisin millekään planeetalle päässyt näin henkimuodossani. Nämä planeetat ovat kyllä todellisia, mutta vain niille jotka ovat siirtyneet rajan toiselle puolelle. Siksi tämä on kuin satua ja lumousta silmilleni ja koko olemukselleni.

Sen ainakin tajusin, että tämä on rauhan maa enkä saattanut kuvitella, että kukaan tänne siirtynyt enää kaipaisi maan ilmapiiriin. Maakin omistaa määrätyn mystisen voiman tuntemuksen, mutta siinä on paljon animaalista. Täällä tuntemukset ja voima ovat äärimmäisen eteerisiä, kuitenkin hyvin suloisia.

Tuoksuja on monenlaisia, melkein yhtä paljon kuin värejä. Jokainen voi mennä kiven luokse , joka on hiottu määrätyllä tavalla niin, että sen säteet saavat katsojan aivan määrätysti tuntemaan ja rauhoittumaan. Tuoksu joka niistä lähtee lisää katseen vaikutusta.

Jokainen sielu tarvitsee maisen matkansa jälkeen tällaisen levon, kauneuden ja rauhan keitaan. Sillä melkein jokainen tulee tänne suuren tuskan vallassa.

Täällä on lukemattomia tapoja rahoittaa tulijaa. Jotkut tarvitsevat siihen läikkyvän veden kimalluksen, toiset kirkon hartaan taivaallisen tunnelman.

Missään kirkossa täällä en ole nähnyt ristiinnaulittua kärsivänä ja vert vuotavana. Taivaalliset voimat ovat vapauttaneet hänet ikuisesta taakastaan, sillä myös hänelle kuuluu pyhien lepo ja rauha.

Maria ja lapsi eivät myöskään kuulu sielujen tämän tason näkyihin, sillä täällä on hänetkin vapautettu määrätyn objektin osasta. Kaikille lihasta syntyneille kuuluu rauhan ja vapauden ja levon matka, niin äidille kuin pojallekin.

Heidät on kohotettu niin korkealle, että heitä ei saavuta maisen tuskien alituinen valitusääni. Lepo olkoom heillä ja heidän kanssaan, ajattelin.

Näin äitejä pienine lapsineen ja pienine lammikkieläimineen. Kaikilla heillä oli yhteinen rauha ja oikeus tähän tuntemukseen. Siunasin heidät jokaisen ja päätin palata takaisin huoneeseeni. Nyt tuli tielleni aivan kuin seinä, en siis päässyt eteenpäin. Odotin, sillä tiesin että kohta vapautuisin tästä tilasta. Ja niin seinä vihdoinkin liukui pois edestäni ja edessäni seisoi valkokaapuinen hahmo.

Tuota hahmoa olin kaivannut tuekseni. Tuosta hahmosta olin lukemattomien tavoin uneksinut, sillä nyt näin juuri hänet, josta olin juuri äsken kertonut. Siinä oli Jeesus hyvin kauniina ja ylevänä edessäni. Katsoimme hetken toisiimme ja odotin, että hän olsi huomannut ja sanonut minulle jotakin. Nyt hän kuitenkin jatkoi matkaa eteenpäin ohitseni. Olin polvistunut hänen eteensä, mutta hän vain vilkaisi minuun ja jatkoi matkaansa laaksoon, jossa olin äsken katsellut tapahtumia.

Tunsin syvää pettymystä ja lohduttomuus täytti mieleni. Enkö minä ole kyllin hyvä, että minua tarvitsisi huomata?

Äkkiä tajusin; minähänolin täällä vain matkalla, ikään kuin kirjaamassa näitä tapahtumia ja näkyjä. En siis todellisuudessa kuulu tänne, eikä minulle kuulu mitkään erikoiset suosionosoitukset.

Katselin hänen menoaan, yksinäistä menoa halki laakson kohti taivaanrantaa. Kenenkään en nähnyt kohottavan kasvojaan kun hän meni ohi. Hän siis oli tänne itsestään selvästi kuuluvaolento, mutta hän ikään kuin kietoutuu yksinäisyytensä rauhaan ja jokainen kunnioittaa sitä itsestään selvyytenä.

Ilman minkäänlaista ajan tuntemusta tai tietoa matkasta, jonka heti tein alas maalaukseni viereen, en havainnut.

Istuin vain tuolillani ja tuijotin muutamaa pilvenhattaraa, joita olin ehtinyt sille hahmotella. Tunsin kuitenkin syvää rauhaa ja kiitollisuutta. Ja olin syvästi kiitollinen äskeisestä kokemuksestani.

Edes itselleni en täysin näitä kokemuksia voinut analysoida. Tiedän vain, että ne tapahtuvat ja loppuvat aikanaan.

Mutta suunnaton rikkaus, joka on tullut elämääni näiden matkojen kautta, on sanoinkuvaamattoman arvokas.

Lähde:
Irene Keski-Kujala: Valon ja varjon maat 1997- kirja.




Timantti

Männyn Valo
Galan Kristus ristillä
Salvadon Dali Dalin Kristus

"Kävelen metsässä. Huomaan ikivanhan puun, jonka runko on kauniisti sammaloitunut. Puuvanhus on sammaleen avulla vihdoin löytänyt Rakkautensa, jumalallisen suojansa. Se on saanut vihreän peitteen ruskealle rungolleen. Sammaleen pieniin vesipisaroihin kohdistuu valoa. Pienessä pisarassa näen oman kuvani heijastuman.

Ihmisten tulisi luonnon kauneuden ja voiman kautta löytää todellinen itsensä, sielunsa heijastuma. Ihmisten tulisi huomata, kuinka valo tuo esiin kauneuden ja puhtauden kaikesta, mihin se kohdistuu.

Valo-olennot kannattelevat minua käsiensä päällä. Aluksi olen vaakatasolla ikään kuin ristin muotoisena. Mieleeni tulee Jeesus ristillä.

Yht´äkkiä nousen ja minut nostetaan ylös. Irtaannun valo-olentojen otteesta ja muutun samantien kaikkia sateenkaaria edustavaksi energiapylvääksi. Olen pelkkää energiaa leijuen valo-olentojen yläpuolella. Minä energiaryppäänä murenen pienen pieniksi timanteiksi sataen kuin pienet valopisarat maahan, haluamaani kohteeseen. Olen tämä timanttisade.

Olen energian muuttaja, olen luoja. Minun säteeni on timanttisäde, joka muuttaa kaiken haluamansa. Timantti sisältää kaiken energian, mitä Alkulähde voi tarjota".

Olen Valossa. Olen universumin Rakkauden Lähettiläs.
"pohdiskeluani"

Valon voitto materiasta


Elämäni muodostuu kovin helposti rutiineiksi. Aina ennenkin olen tehnyt näin ja siksi sitä jatkan. Miksi? No, se antaa minulle turvallisuutta, antaa tunteen jatkuvuudesta. Miksi pelkään jatkuvuuden ja turvallisuuden vähenevän tai loppuvan? Pelkään mitä mistäkin seuraa, haluaisin tehdä oikein. Onko oikeaa ja väärää? On kuulema vain tekoja ja suhtautumista, joista on erilaiset seuraukset. Jos seuraus on vääränlainen enkä itse sitä huomaa, minua rakastava elämä näyttää sen minulle. Jos huomaan itse seurauksien olevan minun elämääni sopimatomia voin itse lähteä niitä muuttamaan. Joka tapauksessa olen saanut itselleni kokemuksia ja olen kasvanut.


Elämän tarkoitus on siis auttaa minua kasvamaan kokemusteni kautta, niin että minun sisäinen ääneni alkaa kuulua ja ohjata minua kohti kevyempiä energioita, kohti Valoa.


Kun katson ääneni ohjausta se antaa minulle rohkeutta kohdata päivistä toiseen uusia haasteita. Se kannustaa minua kohtaamaan itseni yhä uusissa tilanteissa, jotta saisin kasvulleni lisää virikkeitä.


Kun ääni alkaa kuulua sisällä, siitä tulee minulle ikään kuin uusi aisti. Minun ei ole syytä pelätä omaa kasvuani, sillä se vie minua kohti Valoa.


Olemme kaikki samalla kasvun tiellä, jokainen joka lähtee henkiselle tielle, pääsee osalliseksi siitä tiedosta, jota maailmankaikkeus itsestään antaa halukkaille.


Haluan oppia itsenäisesti katsomaan asioita monelta kantilta, en halua tyytyä puolinaisiin totuuksiin. Tutkin, epäilen, etsin, löydän. Olen jatkuvasti etsimässä, sillä totuus on laajempi kuin uskallan uskoakaan. Laajeneminen on valon voittoa materiasta, kehon muutosta Valoksi. Värähtelytasoni nousee, kehoni puhdistuu ja kevenee, sillä Valo ei ole raskautta vaan laajaa säteilyä, jonka vaikutus ulottuu huomattavasti laajemmalle kuin mihin pelkkä fyysinen keho koskaan pystyy.
"pohdiskeluani"

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Elävä metsä


"Metsä on metsä. Tuijotan edessäni olevia mäntyjä, kuin ne olisivat unta. Olen vain metsässä, hievahtamatta, tuntikausia kunnes minusta tulee osa maisemaa. Metsä hyväksyy minut paljastaen itsensä minulle".
runoni



"Havupuu, runko ruskea, alaosastaaan harmaa ja vanhetessaan se paksunee kilpikaarnaksi . Neulaset pitkät ja pareittain. Keltaiset hedekukat levittävät ympäristöön paljon siitepölyä ja pienista punaisista emikukista muodostuu käpyjä. Pitkät juuret syvällä maassa ja latva korkealla ilmojen tuulettamana. Minun sydämessäni tällä puulla on aina ollut aivan erityinen asema. Lähestyn sitä kunnioittaen, kosketan sitä, hyväilen sen muotoja ja yritän lukea uurteiden ja kyhmyjen kieltä. Nojaan puuta vasten ja käyn istumaan sen juurellehiljaa, kuvittelen olevani itsekin tämä puu. Koen puun mielikuvia välähdyksenomaisesti: sade lankeaa oksilleni, tuuli huojuttaa minua, ja antaa minulle tukensa".  oma

Mökki Vihdin Koikkalassa





























Vihdin kunta 1867. Suurin järvi Hiidenvesi.

Olen saanut viettää kesiäni näissä maisemissa lapsuudessani. Isän tekemä kesämökki sijaitsi Koikkalassa viljapeltojen keskellä kalliolla. Pääkslahdessa uitiin ja nautittiin eväitä. Sinne oli matkaa mutta ei se haitannut kun luonto oli niin kaunis. 

Nykyisinkin saan nauttia myös luonnosta. Asun lammenrannalla, ympärillä on mäntymetsää ja pihapiirini olen istuttanut pihlajia, kuusia, koivuja, mäntyjä, sireenejä sekä katajia.

Tuulen soidessa puiden lehdissä tulee Vihti mieleen. Siellä aina tuuli soi ja jutteli minulle. Täällä vanha kuusi juttelee minulle ja tuo ihana oma istuttamani pihlajapuu lohduttaa kun itkettää tai olo on muuten alamaissa.

Kiitän, että saan asua luonnon keskellä hiljaisuudessa ja rauhassa sekä kuunnella tuulen ja lintujen ääniä.

Kiitos, kiitos, kiitos
Rouvisten Sukuseura 

Laatokan Valamon luostari






Olen käynyt Laatokan Valamon luostarissa 2005 ja uudelleen 2011/1-3.7. Mukaani matkalta on tullut painokuvaikoneja, jotka valitsin intuitiivisesti; esim. Valamolainen ihmeitätekevä Jumaläidin ikoni.




Isäni on muuten kotoisin Koiviston kylästä.

Valamon luostarin pääkirkko



















Terveiset Valamon luostarista. Kävin siellä hiljentymässä huhtikuussa 2009. Oli hieno kokemus, suosittelen.

Luostarielämän keskipiste on kirkko. Nykyisin Valamon luostarissa on kolme kirkkoa ja kolme tsasounaa. Kirkkorakennukset ja niiden esineistö räydentävät kirkon opetusta hyvin monipuolisella tavalla. Pääosa luostarin ikoneista ja esineistä on peräisin Laatokan Valamosta.

Valamon luostarin pääkirkko on pyhitetty Kristuksen kirkastumisen kunniaksi ja sen temppelijuhlaa vietetään vuosittain 6.8. Pääkirkkoa kutsutaan myös kesäkirkoksi erotuksena siihen rakenteellisesti liittyvässtä pyhittäjille Sergeille ja Hermanille omistetusta talvikäyttöön tarkoitetusta pienemmästä pyhäköstä.

Kirkon suurin yhtenäinen tila on kirkkosali, joka kuvaa maanpäällistä taistelevaa seurakuntaa. Salin keskellä on analogi eli kapea kalteva pöytä, jonka päällä on ikoni. Se on kirkkovuoden kierrosta riippuen joko kuukausi- tai juhlapäivän ikoni. Salin itäseinän oikealla ja vasemmalla sivulla ovat näkyvillä paikoilla ihmeitätekevinä kunnioitetut Vanamolainen ja Konevitslainen Jumaläidin ikoni. Nämä pyhäinkuvat erottuvat muista sillä, että niiden edessä riippuu useita palavia lampukoita eli öljylyhtyjä. Se, että ikonia kunnioitetaan ihmeitätekevänä merkitsee sitä, että monet sen edessä rukoilleet ovat saaneet rukousvastauksen ja esim. parantuneet sairauksista. Jumalan näkymätön armovoima voi sillä tavalla vaikuttaa ikonin näkyvän materian välityksellä. Ikonien edessä on kynttilänjalkoja, joihin voidaan sytyttää rukousuhrina tuohuksia eli vahakynttilöitä.

Ortodoksinen kirkkorakennus rakennetaan aina itä-länsisuuntaan siten, että alttarihuone on kirkon itäpäässä. Kirkon eteinen kuvaa katuvaa maailmaa, kirkkosali maanpäällistä taistelevaa seurakuntaa ja alttari tulevaa maailmaa eli Jumalan valtakuntaa, jonne taistelevan seurakunnan jäsenet ovat matkalla. Alttarihuoneen yhdistää kirkkosaliin ikonostaasiksi kutsuttu kuvaseinä.

Kaikki ortodoksiset kirkot pyritään rakentamaan, sisustamaan ja koristamaan mahdollisimman kauniiksi, koska kirkko on ikään kuin maanpäällinen taivas. Valamon luostarissa tämä näkyy erityisen selvästi kirkollisten juhlien aikaan, jolloin kirkkosalia koristavat esimerkiksi runsaat kukka-asetelmat.

Valamon luostari
Uusi-Valamo
esite

Valontyöntekijä

Valontyöntekijä on henkisesti tasapainossa. Hän on omassa keskuksessaan. Hän kuuntelee, on täysin avoin. On ihanaa olla hänen lähellään. Mitä on tämä viehätys? Hänen säkeensä koskettavat Minua, ne ovat Alkulähteen (Jumalan) Rakkautta. Myötätuntoisia, kutsuvia säikeitä, ne puhuvat minun DNA:lleni. Hän on intuitiivinen ja tasapainoinen ja hän tietää, kuka minä olen. Hän tietää hyvin paljon, koska hänen säkeensä ovat ulkona. Kvattisäikeet, joita meillä kaikilla on keskenämme, mutta joita kaikki eivät tunne tai käytä. Se on henkinen ominaisuus, jota tarvitsee kehittää ja parannella.

Hän puhuu solurakenteelleen, ja se kuuntelee pomoa ja hän on tuo pomo. Minun valaistumiseni on koko kehon valaistumista. Se on kaikkialla missä solujani on. Hän muistaa kuka hän on. Hän sanoo itselleen, joka päivä: "Minä olen riittävä. Tämä sopii minun sielulleni. Jos yksin oleminen on tieni, tulen tekemään työni yksin. Kiitos Alkulähteelle (Jumalalle) minä olen, kuka olen."

Hänellä on Alkulähteen (Jumalan) Rakkaus elämässään eikä hän ole yksin. Hän antaa luvan kaikelle tapahtua ja valitsee sen vapaasti. Valotyöntekijä on rakastunut ihmiskuntaan.

Tällä hetkellä DNA:hamme tooimitetaan enemmän informaatiota kuin koskaan aiemmin. Se on voimakasta ja esoteerista (henkistä) kurkota ottamaan kädestä omaa korkeampaa itseäsi, mikä on jumalainen.

Kuka ymmärtää sinua paremmin kuin sinä? Alkulähde (Jumala) on energia, jonka kanssa olet aina ollut ja jonka kanssa tulet aina olemaan - ja se on sisälläsi.
 pohdintaani

Skeemaigumeni Johannes rippi-isä

"Aurinko paistaa, en kärsi olla sisällä menen kävelemään. Käyn mielelläni yksin kävelemässä, rakastan luontoa. Minne katsonkin, kaikki liikuttaa mieltä; joka puu ja joka pensas, entä pienet lintuset - sirkuttaen lentelevät puusta puuhun, takertuvat pikku jaloillaan oksaan ja noukkivat jotakin ja pupu valkoturkki juoksee ohi, istahtaa takajaloilleen ja katselee ympärilleen, sitten loikkii eteenpäin. Niin on kaikki opettavaista, että väkisinkin tulevat kyyneleet silmiin ja kaikessa näkyy Jumalan kaitselmus. Kuinka ihmeellisesti on kaikki luotu ja kaikesta Hän huolehtii, ei mikään ole jäänyt unohduksiin. Lintuset niin pienen pieniä, jalat kuin oljenkorret, mutta toimeen vain tulevat ja löytävät ravintonsa pakkasellakin. Kunnia olkoon Herra kun annat meidän suurten syntisten ajoittain kokea että tunnemme Sinut, se on Sinun laupeuttasi. Ilman Sinun apuasi me syntiset emme kykene tajuamaan luontoa emmekä saavuttamaan ainoatakaan hyvettä. Vapaa tahtomme, joka on Sinun antamasi, kykenee vain pyrkimään hyvään, mutta hyvän saavuttaminen ja siinä pysyminen riippuvat jo Sinun avustasi. Yhä pyydän Sinulta Herra; niiltä valheilta jotka Sinä tiedät, pelasta meidät syntiset."

Skeemaigumeni Johannes
1873 Trevin kylä
5.6.1958 Heinävesi Valamo
kirja

Unen ja valveen välimailla

















Unen ja valveen välinen raja on häilyvä. Näitä tiloja yhdistää kaksi siirtymävaihetta, jotka ovat hajanaisia, vaikeasti määriteltäviä ja melkein yhtä arvoituksellisia kuin unimaailma itse; hypnagoginen vaihe (siirtyminen valveesta uneen) ja hypnopompinen vaihe (siirtyminen valveesta uneen). Kummallekin ovat luonteenomaisia oudot, lyhytaikaiset, toisiaan seuraavat mielikuvat, jotka usein ovat hyvin kauniita. Voi opetella luomaan hypnagogisia mielikuvia siten, että tieten tahtoen estät itseäsi vaipumasta täyteen uneen. Säilytä huomiokykysi jollakin tasolla käyttämällä hyväksi pikku ärsykettä, kuten musiikkia, ja antamalla mielesi vaeltaa vapaana. Huomaat, miten tarkkaavaisuutesi vaihtelee tietoisuuden eri tasojen välillä ja tuottaa eläviä ajatuksia ja mielikuvia, jotka näyttävät yhtäkkiä ponnahtavan jostain silmiesi eteen.

Kun otan nokoset istualtani, torkahdan; pääni nytkähtää alaspäin ja herään. Näin pääsen unen rajamaille, tilaan jossa voi esiintyä hypnagogisia mielikuvia.

Unieni sisältämät merkitykset välittyvät tyypillisesti symboleina, ja ne esittäavät sellaisia ajatuksia, käsitteitä tai tunteita, joita on vaikea pukea sanoiksi. Kun alan ymmärtää tätä symbolikieltä, huomaankin unien usein olevan erittäin merkityksellisiä ja kätkevän lomaansa tunteita tavalla, joka on valvetilassa mahdollinen vain runoudessa sekä maalaus- ja sävelteiteessa.

Kun tutkin uniani saan kosketuksen tähän symbolikieleen, joka viitoittaa tien yhä syvemmälle piilotajuntaani. Tämä taas antaa minulle tilaisuuden lähteä kiehtovalle (ja välillä pelottavallekin) löytöretkelle kohti omaa minääni. Saatan matkalla saada millaisen viestin hyvänsä, ja sen erityinen merkitys riippuu aina omasta henkilökohtaisesta tilanteestani sekä peloistani ja muista tärkeistä asioista.

Uneni antavat minulle mahdollisuuden kuunnella tietoisen ja tiedostamattoman mieleni välistä keskustelua ja tämän ansiosta oppia ymmärtämään itseäni entistä paremmin ja lisätä sisäisen minäni sopusointua.

Uneni viestittää, että haluaisin laajentaa näkökulmiani tai tutkia tuntemattomia teitä ja uusia mahdollisuuksia.

Tason 1 unet
tuntuvat kertovan suoraan asioista, joista olen tietoinen mutta usein niihin kätkeytyy tai ne paljastavat jotain syvällisempää.

Tason 2 unet
on ainesta personallisesta piilotajunnastani.

Tason 3 unet
heijastavat kollektiivisen piilotajuntani käsittelemiä syvällisiä asioita.

Minussa on kolme puolta: mieli, ruumis ja henki. Kun ne toimivat sopusoinnussa keskenään, olen eheä. Unet, jotka ovat piilotajuntaan avautuvia ikkunoita, voivat auttaa minua löytämään ne kadoksissa olevat langat, jotka sitovat yhteen älyllisen, fyysisen ja henkisen puoleni.

Kun otan vaarin unieni opetuksista, arjen tapahtumat eivät enää halitse minua. Minusta tulee jälleen eheä olento, jollainen minun on oikeus ollakin.

Uneni kertovat, millainen olen. Ne heijastavat todellista olemustani ja tuvat siten päivänvaloon sekä heikkouteni että mieleni syvimpiä kerroksia.

Vapautuakseni peloistani, jotka pulpahtavat uniini kerta toisensa jälkeen, minun on ensin kyettävä tunnistamaan ne ja sitten tarkasteltava niitä perinpohjin.

Olen löytänyt sisimmästäni rauhan keitaan. Käyn siellä säännöllisesti ja vartioin sitä huolellisesti, jotta stressaavat tai epämiellyttävät ajatukset eivät pääsisi tunkeutumaan sinne.

pohdintaani

Hiljaisuuden ääni

Lähde:
H.P. Blavatsky
Hiljaisuuden ääni

"Auta luontoa ja työskentele sen kanssa, ja luonto on pitävä sinua yhtenä luojistaan ja totteleva. Ja se avaa sinulle selkoselälleen portit salaisiin kammioihin ja paljastaa katseellesi kätketyt aarteensa puhtaan neitsellisen povensa sisimmissä syvyyksissä. Aineellisen käden saastuttamattomana näyttää se aarteensa ainoastaan hengen silmille, sille silmälle, joka ei koskaan sulkeudu, jolle ei mitään kätkettyä ole missään luonnon valtakunnassa."


Podintaani

Ennen kuin voin päästä luonnon salaisuuksista perille, minun on päästävä kosketuksiin luonnon kanssa, minun on kunnioitettava sitä ja kuunneltava sitä. Silloin vähitellen sen kauneus ja salaisuudet avautuvat minulle. Vain henkiselle näölle se tekee sen täydellisesti.


Olen nöyrä totuuden edessä, jonka verhot yksi kerrallaan poistuvat silmieni edestä kehitykseni myötä. Annan Rakkauden ja palvelun olla elämääni rikastuttamassa ja sävyttämässä. Sen Rakkauden kautta kaikki elämä saa joskus täyttymyksensä.