Henkeä kanavoinut John Cali ( www.greatwesternpublishing.org)
13.9.2011
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
John Cali
Kirjoitimme tämän päivän artikkelin kolme päivää 11.9.2001 jälkeen, mutta sitä ei koskaan julkaistu nettisivuillamme.
Tämä on paljon pidempi artikkeli kuin normaalisti. Toivon, että kestätte meitä ja löydätte lohtua ja rauhaa Hengen sanoista.
-----------
Tiistain 11.9. kaltaisilla tapahtumilla - vaikka ovatkin tuskallisia sydämelle ja kamalan traagisia ihmisnäkökulmasta - on aina suuri mahdollisuus hyvään. Olen varma, että maailma näkee edessä olevina päivänä ja vuosina paljon hyvää tulevan näistä olosuhteista.
Tuohon hyvään sisältyy niiden ammottavien ja vuotavien haavojen parantaminen, joita yksilöt, ryhmät ja maat ovat aiheuttaneet toisilleen ja itselleen.
Olen jo nähnyt positiivisia muutoksia ihmisten käyttäytymisessä - olen varma, että myös monet teistä ovat nähneet.
Yksi esimerkki. Ajelin kotiin useita tunteja hyökkäyksen jälkeen. Asun Washingtonin lähiössä Virginiassa. Ne jotka myös asuvat tällä alueella tai ovat käyneet täällä, tietävät, millaista liikenne normaalisti on. Lempein tapa sen kuvaamiseen on "kiihkeä".
Kuitenkin tiistaina käytännössä jokainen kohtaamani ajaja valtatiellä ajoi järkevästi - ja mikä merkille pantavaa, useimmat noudattivat nopeusrajoituksia. Tuntui siltä, että melkein kaikilla oli uutta kunnioitusta elämää kohtaan.
Kun pääsin kotiin, menin hölkkäämään, kuten teen useimmiten iltapäivällä. Monet olivat naapurustossa tulleet aikaisemmin kotiin töistä. Koulut olivat loppuneet aikaisemmin.
Ihmisiä oli kerääntynyt kaduille ja he puhuivat hiljaisella äänellä, jotkut lastensa kanssa. Varmasti monet puhuivat naapureilleen, jotka olivat olleet vieraita tiistaihin saakka. Täälläpäin ihmiset asuvat vierekkäin vuosia eivätkä koskaan ystävysty tai edes puhu toisilleen.
Mutta nyt ihmisillä tuntui olevan tarve yhdistyä sisartensa ja veljiensä kanssa syvemmällä, rakastavammalla tavalla. Elämä oli yhdessä uskomattoman karussa hetkessä tullut yhtäkkiä taas arvokkaaksi.
Ainakaan tiistaina ei ollut vieraita naapurissa.
Jos tiistain hyökkäykset vaikuttivat johonkin teistä tai rakkaistanne henkilökohtaisesti, sydämeni on kanssanne.
Lähetän teille ja jokaiselle tällä postituslistalla rakkauttamme ja tukeamme. Olemme kiitollisia, että elämänne on koskettanut omaamme.
************
Seuraavassa pitkä kysymys yhdeltä uutiskirjeemme lukijalta, joka lähetettiin meille 11.9. tapahtumien jälkeen. Sen jälkeen on Hengen vastaus.
"Hei,
En ole varma, miten valitsette viikon tai kuukauden kysymyksen vastattavaksi, mutta minulla on kysymys. Anteeksi sen pituus, mutta en tiedä, miten muuten ilmaisisin tämän sanoin.
Tiedetään hyvin, että monet meistä ovat käsitelleet posttraumaattisia stressivaikutuksia ja surua tapahtumien jälkeen 11.9. riippumatta siitä, vaikutettiinko meihin suoraan. Omalta osaltani tiedän, että tuona päivänä sydänchakrani avautui paljon enemmän ja olen paljon tunteellisempi nyt, mikä ei ole huono asia!
Kuitenkin suruni ja tuskani kulkee nyt hyvin syvällä ja minusta on joskus vaikeaa käsitellä maailmaa.
Luin tänään jotain, missä sanottiin, että koko maailman katseltua tapahtumia tuona päivänä, meillä on nyt nuo kamalat kuvat pysyvästi kaivertuneena kolmanteen silmäämme. Purskahdin välittömästi itkuun lukiessani tämän - se tuntui kuin ilmestykseltä minulle. Se kuulosti todelta ja aidolta.
Tunnen kyllä, että kolmas silmäni on jotenkin arpeutunut, vammautunut. Riippumatta siitä, mitä positiivisia tunteita minulla on, mitä positiivisia askelia otan tai vaikka meditoin tunteja, tuo suru on kavertuneena.
Kysymykseni luultavasti on, että jos uskoo siihen - että nuo kuvat on kaivertuneena kolmanteen silmäämme - mitä voimme tehdä sen voittamiseksi? Tämä tuntuu minusta olevan psyykkisellä ja henkisellä tasolla ja vaatii psyykkistä ja henkistä parannusta. Olenko pahasti hakoteillä?
Kiitos kuuntelemisesta. Tämä tuntuu todella isolta asialta minulle."
Henki
Syyskuun 11. päivän tapahtumat olivat suuri tilaisuus ja avautuminen monille teistä. Tarkoituksemme ei ole sivuuttaa sitä inhimillistä kärsimystä ja surua, mitä tuo päivä toi. Mutta jotta parantumista olisi, pyytämääsi parantumista, teidän on katsottava tuon kohtalokkaan päivän tapahtumia korkeammasta perspektiivistä. Ja tehdäänpä niin.
Mainitsit jo yhden merkittävän edun itsellesi tuon päivän tapahtumista. Sanoit: "? tuona päivänä sydänchakrani avautui paljon enemmän ja olen paljon tunteellisempi nyt, mikä ei ole huono asia!"
Olemme samaa mieltä - se ei ole "huono asia". Itse asiassa se on hyvin ihmetyksen täyteinen asia. Ja voisitte hyvin kysyä: "Miksi tämä on ihmetyksen täyteinen asia?"
Koska silloin kun tunteenne avautuvat, olette syvemmin yhteydessä korkeampaan itseenne, sieluunne. Tunteenne ovat poikkeuksellisen voimakas kommunikointikeino teidän ja sielunne välillä. Hyvin yksinkertaisesti ilmaistuna, silloin kun teistä tuntuu hyvältä, olette harmoniassa sielunne kanssa. Silloin kun olonne on paha, ette ole.
Ja silloin kun olonne on paha, se on myös hyvä asia. Miksi? Koska sielunne kertoo teille, että olette epäharmoniassa. Ja se kertoo teille:
"Katso rakkaani, jota rakastan ja ihailen, olet liikkumassa minusta poispäin. Olet vieraantumassa siitä ilosta ja autuudesta, missä olen ikuisesti. Sinun ei tarvitse tehdä sitä. Haluan olla syvästi ja intiimisti yhteydessä sinuun aina ja kaikin tavoin.
"Yhdessä voimme tehdä taikaa. Voimme tehdä ihmeitä. Voimme luoda kaikki unelmasi ja toiveesi. Myös hurjimmat, intohimoisimmat unelmasi ja toiveesi. Voimme ilmentää kaiken, mitä olet koskaan halunnut tässä elämässä. Voit saada sen kaiken!
"Olen rakastunut sinuun päästä varpaisiin. Ihailen sinua. Haluan palauttaa tämän intiimin yhteyden kanssasi, mikä meillä kerran oli. Voimme saada sen taas. Sinun täytyy vain muistaa. Vain muistaa."
Tätä sielunne sanoo teille.
Kyllä, "tuo suru on olemassa." Mutta ei kaiverrettuna pysyvästi. Se pysyy siellä vain niin kauan, kun annatte sille huomiotanne, keskitytte siihen. Jos vedätte huomionne ja fokuksenne täysin pois siitä, niin se lakkaa olemasta - teillä.
Se on todella näin yksinkertaista. Taatusti se ei ole aina helppoa, erityisesti maailmanne ollessa mieltynyt tuskaan ja suruun. Mutta maailman tie ei ole teidän tienne ellette päätä olla niiden lampaiden joukossa, jotka seuraavat sen sijaan, että ovat paimen, joka johtaa.
Vaikka koko maailma poikkeaisi teistä, voitte silti olla paimen, joka johtaa, se joka johtaa tietä teille.
Olette itse asiassa ainoa, joka voi koskaan johtaa tietä sillä polulla, joka on ehdottomasti ja täydellinen teille. Kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestanne.
Ja palataanpa kohtaasi surun kaivertumisesta kolmanteen silmäänne.
Onko se oikeasti kaivertuneena sinne? Se on, mutta vain jos - sanojasi käyttäen - "uskoo siihen".
Tietenkään kukaan teistä jotka olette hyvin herkkiä värähtelyille - kuten useimmat teistä ovat - ei voi olla liikuttumatta tai tuntematta 11.9. tapahtumia. Mutta kokemanne tunteet voivat olla laukaisualusta kaikelle, mitä haluatte luoda seuraavaksi elämässänne.
Kyllä, voitte tietysti vapaasti velloa menneisyydessä ja elää uudestaan nuo tuskalliset hetket. Mutta voitte yhtä vapaasti keskittyä muualle. Ja keskittyä siihen, mitä haluatte luoda itsellenne tulevina päivänä ja vuosina.
Tässä on kyse vain fokuksesta. Lasermaisella fokuksella voitte luoda ihmeitä. Tai voitte luoda katastrofeja. Se riippuu teistä. Olette kaiken sen luoja.
Älkää antako maailman horjuttaa ja vietellä teitä. Maailmanne näyttää tänä päivänä elävän kiihottavista draama- ja katastrofitarinoista. Ja niinpä se luo omalla fokuksellaan lisää samaa.
Mutta te voitte luoda itsellenne taivaan maan päälle, vaikka marssisittekin sellaisen rummun tahdissa, joka on täysin vieras muulle planeetalle.
Koko maailma voisi olla menossa helvettiin ja te voisitte elää paratiisissa maan päällä.
Menneisyys, edes viimeaikainen menneisyys, ei kahlehdi tai vangitse teitä, ellette usko niin tapahtuvan. Kolmas silmänne ei ole "arpeutunut". Te ette ole vammautunut. Paitsi jos uskotte olevanne. Mihin tahansa uskottekin, niin luotte kokemuksia vahvistamaan uskomuksenne - ei toisinpäin.
Jos uskotte olevanne täysin vapaa (ja te todella olette), voitte luoda ja luotte upean ja iloisen elämän, mitä haluatte itsellenne.
Teette sen antamalla huomionne sille, mitä haluatte. Ja olemalla antamatta huomiotanne sille, mitä ette halua. Se on melko yksinkertaista.
Se "psyykkinen ja henkinen parantuminen" mitä pyydät, on jo teidän. Muistakaa: "Pyytäkää ja saatte." Mutta ette voi vaatia parantumista vellomalla tuskassanne. Vaaditte sitä ja teette siitä täysin omanne asumalla siinä loistossa ja suuruudessa, mitä sielutasolla olette. Silloin olette parantunut.
Ei ole muuta tapaa.
lue
Norma Gentile: Miten maanjäristys muunsi aivojamme - ja tapaamme ajatella?
Tämä on paljon pidempi artikkeli kuin normaalisti. Toivon, että kestätte meitä ja löydätte lohtua ja rauhaa Hengen sanoista.
-----------
Tiistain 11.9. kaltaisilla tapahtumilla - vaikka ovatkin tuskallisia sydämelle ja kamalan traagisia ihmisnäkökulmasta - on aina suuri mahdollisuus hyvään. Olen varma, että maailma näkee edessä olevina päivänä ja vuosina paljon hyvää tulevan näistä olosuhteista.
Tuohon hyvään sisältyy niiden ammottavien ja vuotavien haavojen parantaminen, joita yksilöt, ryhmät ja maat ovat aiheuttaneet toisilleen ja itselleen.
Olen jo nähnyt positiivisia muutoksia ihmisten käyttäytymisessä - olen varma, että myös monet teistä ovat nähneet.
Yksi esimerkki. Ajelin kotiin useita tunteja hyökkäyksen jälkeen. Asun Washingtonin lähiössä Virginiassa. Ne jotka myös asuvat tällä alueella tai ovat käyneet täällä, tietävät, millaista liikenne normaalisti on. Lempein tapa sen kuvaamiseen on "kiihkeä".
Kuitenkin tiistaina käytännössä jokainen kohtaamani ajaja valtatiellä ajoi järkevästi - ja mikä merkille pantavaa, useimmat noudattivat nopeusrajoituksia. Tuntui siltä, että melkein kaikilla oli uutta kunnioitusta elämää kohtaan.
Kun pääsin kotiin, menin hölkkäämään, kuten teen useimmiten iltapäivällä. Monet olivat naapurustossa tulleet aikaisemmin kotiin töistä. Koulut olivat loppuneet aikaisemmin.
Ihmisiä oli kerääntynyt kaduille ja he puhuivat hiljaisella äänellä, jotkut lastensa kanssa. Varmasti monet puhuivat naapureilleen, jotka olivat olleet vieraita tiistaihin saakka. Täälläpäin ihmiset asuvat vierekkäin vuosia eivätkä koskaan ystävysty tai edes puhu toisilleen.
Mutta nyt ihmisillä tuntui olevan tarve yhdistyä sisartensa ja veljiensä kanssa syvemmällä, rakastavammalla tavalla. Elämä oli yhdessä uskomattoman karussa hetkessä tullut yhtäkkiä taas arvokkaaksi.
Ainakaan tiistaina ei ollut vieraita naapurissa.
Jos tiistain hyökkäykset vaikuttivat johonkin teistä tai rakkaistanne henkilökohtaisesti, sydämeni on kanssanne.
Lähetän teille ja jokaiselle tällä postituslistalla rakkauttamme ja tukeamme. Olemme kiitollisia, että elämänne on koskettanut omaamme.
************
Seuraavassa pitkä kysymys yhdeltä uutiskirjeemme lukijalta, joka lähetettiin meille 11.9. tapahtumien jälkeen. Sen jälkeen on Hengen vastaus.
"Hei,
En ole varma, miten valitsette viikon tai kuukauden kysymyksen vastattavaksi, mutta minulla on kysymys. Anteeksi sen pituus, mutta en tiedä, miten muuten ilmaisisin tämän sanoin.
Tiedetään hyvin, että monet meistä ovat käsitelleet posttraumaattisia stressivaikutuksia ja surua tapahtumien jälkeen 11.9. riippumatta siitä, vaikutettiinko meihin suoraan. Omalta osaltani tiedän, että tuona päivänä sydänchakrani avautui paljon enemmän ja olen paljon tunteellisempi nyt, mikä ei ole huono asia!
Kuitenkin suruni ja tuskani kulkee nyt hyvin syvällä ja minusta on joskus vaikeaa käsitellä maailmaa.
Luin tänään jotain, missä sanottiin, että koko maailman katseltua tapahtumia tuona päivänä, meillä on nyt nuo kamalat kuvat pysyvästi kaivertuneena kolmanteen silmäämme. Purskahdin välittömästi itkuun lukiessani tämän - se tuntui kuin ilmestykseltä minulle. Se kuulosti todelta ja aidolta.
Tunnen kyllä, että kolmas silmäni on jotenkin arpeutunut, vammautunut. Riippumatta siitä, mitä positiivisia tunteita minulla on, mitä positiivisia askelia otan tai vaikka meditoin tunteja, tuo suru on kavertuneena.
Kysymykseni luultavasti on, että jos uskoo siihen - että nuo kuvat on kaivertuneena kolmanteen silmäämme - mitä voimme tehdä sen voittamiseksi? Tämä tuntuu minusta olevan psyykkisellä ja henkisellä tasolla ja vaatii psyykkistä ja henkistä parannusta. Olenko pahasti hakoteillä?
Kiitos kuuntelemisesta. Tämä tuntuu todella isolta asialta minulle."
Henki
Syyskuun 11. päivän tapahtumat olivat suuri tilaisuus ja avautuminen monille teistä. Tarkoituksemme ei ole sivuuttaa sitä inhimillistä kärsimystä ja surua, mitä tuo päivä toi. Mutta jotta parantumista olisi, pyytämääsi parantumista, teidän on katsottava tuon kohtalokkaan päivän tapahtumia korkeammasta perspektiivistä. Ja tehdäänpä niin.
Mainitsit jo yhden merkittävän edun itsellesi tuon päivän tapahtumista. Sanoit: "? tuona päivänä sydänchakrani avautui paljon enemmän ja olen paljon tunteellisempi nyt, mikä ei ole huono asia!"
Olemme samaa mieltä - se ei ole "huono asia". Itse asiassa se on hyvin ihmetyksen täyteinen asia. Ja voisitte hyvin kysyä: "Miksi tämä on ihmetyksen täyteinen asia?"
Koska silloin kun tunteenne avautuvat, olette syvemmin yhteydessä korkeampaan itseenne, sieluunne. Tunteenne ovat poikkeuksellisen voimakas kommunikointikeino teidän ja sielunne välillä. Hyvin yksinkertaisesti ilmaistuna, silloin kun teistä tuntuu hyvältä, olette harmoniassa sielunne kanssa. Silloin kun olonne on paha, ette ole.
Ja silloin kun olonne on paha, se on myös hyvä asia. Miksi? Koska sielunne kertoo teille, että olette epäharmoniassa. Ja se kertoo teille:
"Katso rakkaani, jota rakastan ja ihailen, olet liikkumassa minusta poispäin. Olet vieraantumassa siitä ilosta ja autuudesta, missä olen ikuisesti. Sinun ei tarvitse tehdä sitä. Haluan olla syvästi ja intiimisti yhteydessä sinuun aina ja kaikin tavoin.
"Yhdessä voimme tehdä taikaa. Voimme tehdä ihmeitä. Voimme luoda kaikki unelmasi ja toiveesi. Myös hurjimmat, intohimoisimmat unelmasi ja toiveesi. Voimme ilmentää kaiken, mitä olet koskaan halunnut tässä elämässä. Voit saada sen kaiken!
"Olen rakastunut sinuun päästä varpaisiin. Ihailen sinua. Haluan palauttaa tämän intiimin yhteyden kanssasi, mikä meillä kerran oli. Voimme saada sen taas. Sinun täytyy vain muistaa. Vain muistaa."
Tätä sielunne sanoo teille.
Kyllä, "tuo suru on olemassa." Mutta ei kaiverrettuna pysyvästi. Se pysyy siellä vain niin kauan, kun annatte sille huomiotanne, keskitytte siihen. Jos vedätte huomionne ja fokuksenne täysin pois siitä, niin se lakkaa olemasta - teillä.
Se on todella näin yksinkertaista. Taatusti se ei ole aina helppoa, erityisesti maailmanne ollessa mieltynyt tuskaan ja suruun. Mutta maailman tie ei ole teidän tienne ellette päätä olla niiden lampaiden joukossa, jotka seuraavat sen sijaan, että ovat paimen, joka johtaa.
Vaikka koko maailma poikkeaisi teistä, voitte silti olla paimen, joka johtaa, se joka johtaa tietä teille.
Olette itse asiassa ainoa, joka voi koskaan johtaa tietä sillä polulla, joka on ehdottomasti ja täydellinen teille. Kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestanne.
Ja palataanpa kohtaasi surun kaivertumisesta kolmanteen silmäänne.
Onko se oikeasti kaivertuneena sinne? Se on, mutta vain jos - sanojasi käyttäen - "uskoo siihen".
Tietenkään kukaan teistä jotka olette hyvin herkkiä värähtelyille - kuten useimmat teistä ovat - ei voi olla liikuttumatta tai tuntematta 11.9. tapahtumia. Mutta kokemanne tunteet voivat olla laukaisualusta kaikelle, mitä haluatte luoda seuraavaksi elämässänne.
Kyllä, voitte tietysti vapaasti velloa menneisyydessä ja elää uudestaan nuo tuskalliset hetket. Mutta voitte yhtä vapaasti keskittyä muualle. Ja keskittyä siihen, mitä haluatte luoda itsellenne tulevina päivänä ja vuosina.
Tässä on kyse vain fokuksesta. Lasermaisella fokuksella voitte luoda ihmeitä. Tai voitte luoda katastrofeja. Se riippuu teistä. Olette kaiken sen luoja.
Älkää antako maailman horjuttaa ja vietellä teitä. Maailmanne näyttää tänä päivänä elävän kiihottavista draama- ja katastrofitarinoista. Ja niinpä se luo omalla fokuksellaan lisää samaa.
Mutta te voitte luoda itsellenne taivaan maan päälle, vaikka marssisittekin sellaisen rummun tahdissa, joka on täysin vieras muulle planeetalle.
Koko maailma voisi olla menossa helvettiin ja te voisitte elää paratiisissa maan päällä.
Menneisyys, edes viimeaikainen menneisyys, ei kahlehdi tai vangitse teitä, ellette usko niin tapahtuvan. Kolmas silmänne ei ole "arpeutunut". Te ette ole vammautunut. Paitsi jos uskotte olevanne. Mihin tahansa uskottekin, niin luotte kokemuksia vahvistamaan uskomuksenne - ei toisinpäin.
Jos uskotte olevanne täysin vapaa (ja te todella olette), voitte luoda ja luotte upean ja iloisen elämän, mitä haluatte itsellenne.
Teette sen antamalla huomionne sille, mitä haluatte. Ja olemalla antamatta huomiotanne sille, mitä ette halua. Se on melko yksinkertaista.
Se "psyykkinen ja henkinen parantuminen" mitä pyydät, on jo teidän. Muistakaa: "Pyytäkää ja saatte." Mutta ette voi vaatia parantumista vellomalla tuskassanne. Vaaditte sitä ja teette siitä täysin omanne asumalla siinä loistossa ja suuruudessa, mitä sielutasolla olette. Silloin olette parantunut.
Ei ole muuta tapaa.
lue
Norma Gentile: Miten maanjäristys muunsi aivojamme - ja tapaamme ajatella?
lue
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti