Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 29.8.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Polkunne ja uskomuksenne, elämänmatkanne ja tarkoituksenne sekä parannus mitä olette tulleet tekemään ja kokemukset joita luotte tämän saavuttamiseksi, ovat aina linjassa. Korkein tarkoituksenne on se voimakkain osanne, mihin kulloinkin kykenette. Tämä on osa sielusopimustanne Lähteen kanssa eikä ole yhtä yksittäistä tietä taivaaseen maan päällä. Jokainen saapuu perille omalla tahdillaan ja omana aikanaan. Harmonia oman tarkoituksensa kanssa on olla omalla polullaan joka hetki ja tämä on kaikki, mitä voitte tehdä. Se on täydellistä.
Universumi ei koskaan vaadi täydellisyyttämme, sillä se on kaikissa asioissa, kaikkina aikoina ja kaikin tavoin. Kyseenalaistatteko kukan tai valtameren täydellisyyden? Miksi sitten kyseenalaistatte oman täydellisyytenne? Tarkoitus on täydellisyydessä, mutta tarkoituksenne ei toteudu tulemalla "täydelliseksi". Teidän on aloitettava täydellisyydestä ja tiedettävä, että siirrytte yhdestä täydellisyyspuolesta toiseen. Tarkoituksenne on parantua, ei olla täydellinen. Täydellisyyttä ei saavuteta olemalla parempi tai paras, saamalla eniten tai olemalla nopein. Se on sitä, kuka ja mitä olette Lähteen silmissä.
Tarkoituksenne on täydellisyydessä kaikkina aikoina, myös silloin kun pelkäätte, tunnette eksyneenne ja uskotte, että te ette elä todellisen potentiaalinne mukaisesti tai olette epävarma todellisesta tarkoituksestanne. Elätte tarkoitustanne joka hetki ja se sisältää kaikki epäilyksenne ja pelkonne. Niiden voittaminen on osa tarkoitustanne, kuten on myös rohkeus hyväksyä itsenne sellaisena, kuka olette joka hetki. Suurin lahja minkä voitte antaa itsellenne, on tunnistaa täydellisyytenne, jotta voitte keskittyä elämänpolkunne todelliseen tarkoitukseen, mikä on tulla luojaksi yhdessä hengen kanssa.
Täydellisyyteen pyrkimisessä ei ole tarkoitusta, sillä se on jo olemassa. Tarkoitusta on totuuden etsimisessä, valonne loistamisessa ja pelottomuudessa kritiikkiä tai epäilyä kohtaan. Olette jokainen Jumalan valo - ehdottoman rakkauden jumalaisen valon majakka - ja tämä on täydellisyyttänne. Tarkoituksenne on olla, kuka olette, säteillä valoanne maailmaan ja kunnioittaa itseänne ja kaikkia muita omassa täydellisyydessään. Silloin voitte keskittää energianne laajentumiseen yhdestä täydellisyystilasta toiseen - liikkuen ajan ja energiavärähtelyulottuvuuksien läpi, kun harmonisoidutte olemuksenne totuuden kanssa ja löydätte ilon täydellisyydessänne luoda taivaanne maan päälle.
Tuloksia vai lahjoja?
Kaikki todellisuudessamme on, koska olemme tehneet valinnan hyväksyä tai torjua jotain jonain ajankohtana. Tämä on elämänmatkamme: valita yksi asia toisen sijasta omien uskomustemme, ajatustemme, havaintojemme ja muistojemme perusteella. Ja teemme sitten uusia päätöksiä perustuen niihin tuloksiin, joita saavutamme kullakin näistä valinnoista. Mutta tämä strategia sivuuttaa hyvin tärkeän informaation, koska tuloksen myötä perspektiivimme on "tapahtumisessa". Silloin kun etsimme lahjaa, keskitymme "oppimiseen". Lahja on henkisesti voimakkaampi, kun taas tulos on tunteellisesti pakottavampi.
Tulokset voivat saada olomme tuntumaan hyvältä tai huonota, voimakkaalta tai voimattomalta, vahvistuksen saaneelta tai uhrilta. Mutta tulokset eivät johda mihinkään, koska käytämme niitä tuomitsemaan päätöksiämme sen mukaisesti, miltä meistä tuntuu. Jos pidämme tuloksesta, valitsimme hyvin, jos emme pidä, niin valitsimme huonosti. Mutta tällä perspektiivillä etenemme hitaasti, jos ollenkaan, ja voimme tuntea kiertävämme kehää. Tästä syystä kohtaamme samanlaisia valintatilanteita ja valitsemme aina samalla tavalla. Tulosten käyttäminen henkisen polkumme arvostelemiseen ei koskaan salli mahdollisten vaihtoehtojemme piirin laajentua, koska teemme valintoja tunteidemme perustella, ymmärryksemme sijasta.
Kaikissa asioissa on jokin oppitunti ja siunaus. Tämä on lahja, mikä valaisee polun oppimiseemme. Emme ole täällä kärsimässä - olemme täällä oppimassa, parantumassa, kasvamassa ja transformoimassa ihmiskokemuksemme henkiseksi kumppanuudeksi. Haasteenamme on lakata "tuntemasta" tiemme tämän prosessin läpi ja alkaa oppia matkamme jokaisesta askeleesta, jotta voimme saada päätöksen, laajentaa mahdollisuuskenttäämme ja siirtyä ymmärrystasolta toiselle tavalla, mikä laajentaa elämänpolkuamme ja vapauttaa meidät kärsimyksestä ja tuskallisesta oppimisesta, tuntemaan elämän tarkoituksellisen ilmentämisen iloisena kokemisena.
On aina tilaisuuksia hyväksyä tai torjua, mutta ilman ymmärrystä olemme jumissa tunnekehässämme, joka luo samoja kokemuksia uudestaan ja uudestaan, koska ei saada päätöstä ja olemme jumissa kokemusten juoksumatolla - liikkuen jatkuvasti, mutta edistymättä lainkaan. Oppimisen myötä otamme vastuun, päästämme irti uhritietoisuudestamme ja teemme voimakkaita ja tietoisia valintoja siitä, miten käytämme omaa voimaamme. Ja tässä lahjasta tulee astinkivi suurempaan ymmärrykseen, laajempaan tiedostamiseen ja uusien hyväksymis- tai torjumistilaisuuksien ilmentämiseen, jotka ovat harmoniassa tavoitteidemme kanssa luoda iloinen ja yltäkylläinen elämä.
Kun oppilas on valmis
Silloin kun olemme valmis oppimaan jotain, joku tai jokin ilmestyy auttamaan meitä oppitunnin kanssa. Saatamme oppia jonkin avaintiedon, mikä auttaa meitä ymmärtämään tilannetta, tai voimme lukea tai kuulla jotain, mikä auttaa meitä siirtymään eteenpäin polullamme. Jokin elämän tapahtuma saattaa haastaa meidät tarkastelemaan, miten olemme tehneet valintoja tai miten käytämme omaa voimaamme. Kykenemme yhdistymään siihen, mitä meidän tarvitsee oppia, silloin kun olemme valmis ja tarvitsemme tuota informaatiota auttamaan meitä siirtymisessä toiselle tietoisuustasolle. Siinä on kokonaan kyse ajoituksesta, kuten kaikessa universumissa. Se tapahtuu, kun olemme henkisesti valmis, mikä ei merkitse, että olemme varsinaisesti "valmis".
Henkinen valmius ja aineellinen valmius ovat kaksi eri asiaa. Henkemme saattaa tietää, että olemme valmis muutokseen, mutta egotasolla saatamme taistella muutosta vastaan kaikin voimin. Taistelu on sekä tietoista että tiedostamatonta. Tietoisella tasolla saatamme pelätä, mitä muutos merkitsee meille ja toisille. Niinpä tiedostamattomalla tasolla sabotoimme itseämme, minkä vuoksi ratkaisevalla hetkellä satutamme itsemme, sairastumme, kutsumme jonkun tuomitsemaan meidät tai kritisoimaan meitä tai halvaannumme niin täysin pelosta, ettemme pysty hyödyntämään kohtaamaamme tilaisuutta. Oppilas on valmis, muttemme pysty harmonisoitumaan ymmärryksen, uskon ja luottamuksen tasolla uusiin mahdollisuuksiimme. Tämä ei ole epäonnistumista - se vain merkitsee, ettemme ole täysin valmis menemään tuosta ovesta. Universumi auttaa äärettömällä kärsivällisyydellään meitä luomaan toisen tilaisuuden toisena aikana.
Emme voi tuomita tai kritisoida itseämme kyvyttömyydestä tarttua muutostilaisuuksiin, koska joskus ne ilmestyvät lempeinä tönäisyinä muistuttamaan meille, että jokin elämänmuutos on tulossa. Jos uskomme saavamme vain yhden tilaisuuden tähän, aliarviomme kovasti henkemme halukkuutta palvella meitä parantumistarkoituksemme toteuttamisessa. Saamme monia tilaisuuksia saavuttaa parantumisemme, monien opettajien ja oppituntien muodossa. Ja se kaikki tapahtuu, silloin kun olemme henkisesti ja aineellisesti linjassa tuon mahdollisuuden kanssa. Olemme täällä oppilaana ja opettajana, oppimassa ja opettamassa, ylittääksemme pelkomme ja ottaaksemme vastaan potentiaalimme, sitten kun olemme valmis.
Matkallamme henkiseen ymmärrykseen on epäilyksen ja epäuskon hetkiä, mm. ajat jolloin tunnemme olevamme jumissa ja voimaton. Nämä eivät ole heikkouden merkkejä - ne ovat vain opasteita matkallamme, jotka muistuttavat meitä siitä, missä meidän tarvitsee harmonisoitua voimamme kanssa ja katsoa uusia tapoja ilmaista lahjojamme ja laajentaa elämänpolkuamme. Itseluottamuksen ja turvallisuuden tunnetta tulee, silloin kun olemme harmoniassa näiden muutosten kanssa. Jos sitä ei ole, voimme käyttää hengeltä saamiamme vihjeitä auttamaan muutosten tekemisessä sisällämme niin, että sitten kun tulee taas tilaisuus - ja se tulee - olemme valmis käyttämään sen ja siirtymään eteenpäin sen myötä.
Vegetaristit ja vegaanit
Kun yksi sukulaiseni päätti teini-ikäisenä tulla vegetaristiksi, hän vain kertoi äidilleen, ettei söisi enää lihaa. Hänen perustelunsa oli, ettei hän voinut syödä mitään, jolla oli kasvot. Niinpä hän otti ohjat aterioidensa osalta ja kieltäytyi syömästä lihaa - ja kieltäytyy edelleen tänäkin päivänä. Hänen äitinsä kunnioitti tuota valintaa eikä pakottanut häntä syömään lihaa muun perheen kanssa, vaikkei hän ajatellut tyttären olevan vakavissaan. Tämä on valinta, minkä monet indigot ja kristallit tekevät ja joillekin se on erittäin hyvä valinta, koska heihin vaikuttaa kovasti syömänsä ruuan energiavärähtelyt. Ruoka on muutakin kuin jotain, mitä he laittavat suuhunsa - se on energeettinen tekijä, jonka he sisäistävät omaan energiakenttäänsä.
Voin kuvitella, mitä oma äitini olisi sanonut, jos olisin päättänyt teini-ikäisenä ryhtyä vegetaristiksi - se ei olisi ollut hauska keskustelu. Mutta olemme eri ajassa ja nämä ovat erilaisia lapsisukupolvia. Monet heistä eivät voi syödä lihaa eivätkä varsinkaan eläinten, joita on kohdeltu epäinhimillisesti, kuten monia eläimiä kohdellaan tänä päivänä. Jotkut eivät yksinkertaisesti pysty käsittelemään lihan tiheitä energioita ja toiset eivät tarvitse sitä ruokavalioonsa, vaikka he tarvitsevatkin muita proteiinilähteitä. Tämä on ensimmäinen lapsisukupolvi, jonka tarvitsee harkita vegetaristi- tai vegaaniruokavaliota vaihtoehtona ja jonka ei ehkä tarvitse syödä lihaa.
Indigo- ja kristallisukupolvella on usein myös enemmän ruoka-aineallergioita ja -herkkyyksiä ja tämä on toinen piirre niistä monista tavoista, joille he yhdistyvät ruokaansa. Mitä tahansa he syövätkin, se on enemmän kuin pelkkä fyysinen ravintolähde - se ruokkii heitä myös energeettisesti. Jos siis ruoka on liian hapanta tai sisältää liikaa kemikaaleja tai tulee traumatisoituneesta lähteestä, he kokevat kaikki nämä tekijät jokaisella puraisulla (mekin koemme, mutta usein eri tasolla). Tästä syystä myös monet pienet lapset tänä päivänä suosivat rajallista ruokavaliota - monet ruoka-aineet eivät maistu tai tunnu heistä hyvältä. Ja meidän on kunnioitettava heidän valintojaan.
Tämä ei merkitse, että meidän täytyy laittaa eri ateria jokaiselle lapsellemme, mutta meidän täytyy tarkastella ruokaa muunakin kuin sellaisena, mitä laitamme suuhun nälissämme. Ruualla on energiavärähtely, mikä lisää tai vähentää omia energiaresurssejamme. Meistä on tullut tietoisempia ruuasta viimeisten 10 vuoden aikana, sen hyödyistä ja epäkohdista, mikä on osa yksityiskohtaisempaa keskittymistä siihen, miten huolehdimme fyysisestä kehostamme. Ja voimme kiittää indigo- ja kristallisukupolvea tästä, koska he ovat ensimmäinen lapsisukupolvi, joka vaatii saada valita itse syömänsä ruuan ja auttaa meitä saamaan kokonaisvaltaisen kehokäsityksen syömästämme ruuasta ja tulemaan tietoiseksi tarpeesta syödä ruokaa, mikä ravitsee tarkoituksellisesti meitä kaikilla tasoilla sen sijaan, että syömistä tarkastellaan vain ruuan laittamisena suuhun.
Uriel ParantaaUniversumi ei koskaan vaadi täydellisyyttämme, sillä se on kaikissa asioissa, kaikkina aikoina ja kaikin tavoin. Kyseenalaistatteko kukan tai valtameren täydellisyyden? Miksi sitten kyseenalaistatte oman täydellisyytenne? Tarkoitus on täydellisyydessä, mutta tarkoituksenne ei toteudu tulemalla "täydelliseksi". Teidän on aloitettava täydellisyydestä ja tiedettävä, että siirrytte yhdestä täydellisyyspuolesta toiseen. Tarkoituksenne on parantua, ei olla täydellinen. Täydellisyyttä ei saavuteta olemalla parempi tai paras, saamalla eniten tai olemalla nopein. Se on sitä, kuka ja mitä olette Lähteen silmissä.
Tarkoituksenne on täydellisyydessä kaikkina aikoina, myös silloin kun pelkäätte, tunnette eksyneenne ja uskotte, että te ette elä todellisen potentiaalinne mukaisesti tai olette epävarma todellisesta tarkoituksestanne. Elätte tarkoitustanne joka hetki ja se sisältää kaikki epäilyksenne ja pelkonne. Niiden voittaminen on osa tarkoitustanne, kuten on myös rohkeus hyväksyä itsenne sellaisena, kuka olette joka hetki. Suurin lahja minkä voitte antaa itsellenne, on tunnistaa täydellisyytenne, jotta voitte keskittyä elämänpolkunne todelliseen tarkoitukseen, mikä on tulla luojaksi yhdessä hengen kanssa.
Täydellisyyteen pyrkimisessä ei ole tarkoitusta, sillä se on jo olemassa. Tarkoitusta on totuuden etsimisessä, valonne loistamisessa ja pelottomuudessa kritiikkiä tai epäilyä kohtaan. Olette jokainen Jumalan valo - ehdottoman rakkauden jumalaisen valon majakka - ja tämä on täydellisyyttänne. Tarkoituksenne on olla, kuka olette, säteillä valoanne maailmaan ja kunnioittaa itseänne ja kaikkia muita omassa täydellisyydessään. Silloin voitte keskittää energianne laajentumiseen yhdestä täydellisyystilasta toiseen - liikkuen ajan ja energiavärähtelyulottuvuuksien läpi, kun harmonisoidutte olemuksenne totuuden kanssa ja löydätte ilon täydellisyydessänne luoda taivaanne maan päälle.
Tuloksia vai lahjoja?
Kaikki todellisuudessamme on, koska olemme tehneet valinnan hyväksyä tai torjua jotain jonain ajankohtana. Tämä on elämänmatkamme: valita yksi asia toisen sijasta omien uskomustemme, ajatustemme, havaintojemme ja muistojemme perusteella. Ja teemme sitten uusia päätöksiä perustuen niihin tuloksiin, joita saavutamme kullakin näistä valinnoista. Mutta tämä strategia sivuuttaa hyvin tärkeän informaation, koska tuloksen myötä perspektiivimme on "tapahtumisessa". Silloin kun etsimme lahjaa, keskitymme "oppimiseen". Lahja on henkisesti voimakkaampi, kun taas tulos on tunteellisesti pakottavampi.
Tulokset voivat saada olomme tuntumaan hyvältä tai huonota, voimakkaalta tai voimattomalta, vahvistuksen saaneelta tai uhrilta. Mutta tulokset eivät johda mihinkään, koska käytämme niitä tuomitsemaan päätöksiämme sen mukaisesti, miltä meistä tuntuu. Jos pidämme tuloksesta, valitsimme hyvin, jos emme pidä, niin valitsimme huonosti. Mutta tällä perspektiivillä etenemme hitaasti, jos ollenkaan, ja voimme tuntea kiertävämme kehää. Tästä syystä kohtaamme samanlaisia valintatilanteita ja valitsemme aina samalla tavalla. Tulosten käyttäminen henkisen polkumme arvostelemiseen ei koskaan salli mahdollisten vaihtoehtojemme piirin laajentua, koska teemme valintoja tunteidemme perustella, ymmärryksemme sijasta.
Kaikissa asioissa on jokin oppitunti ja siunaus. Tämä on lahja, mikä valaisee polun oppimiseemme. Emme ole täällä kärsimässä - olemme täällä oppimassa, parantumassa, kasvamassa ja transformoimassa ihmiskokemuksemme henkiseksi kumppanuudeksi. Haasteenamme on lakata "tuntemasta" tiemme tämän prosessin läpi ja alkaa oppia matkamme jokaisesta askeleesta, jotta voimme saada päätöksen, laajentaa mahdollisuuskenttäämme ja siirtyä ymmärrystasolta toiselle tavalla, mikä laajentaa elämänpolkuamme ja vapauttaa meidät kärsimyksestä ja tuskallisesta oppimisesta, tuntemaan elämän tarkoituksellisen ilmentämisen iloisena kokemisena.
On aina tilaisuuksia hyväksyä tai torjua, mutta ilman ymmärrystä olemme jumissa tunnekehässämme, joka luo samoja kokemuksia uudestaan ja uudestaan, koska ei saada päätöstä ja olemme jumissa kokemusten juoksumatolla - liikkuen jatkuvasti, mutta edistymättä lainkaan. Oppimisen myötä otamme vastuun, päästämme irti uhritietoisuudestamme ja teemme voimakkaita ja tietoisia valintoja siitä, miten käytämme omaa voimaamme. Ja tässä lahjasta tulee astinkivi suurempaan ymmärrykseen, laajempaan tiedostamiseen ja uusien hyväksymis- tai torjumistilaisuuksien ilmentämiseen, jotka ovat harmoniassa tavoitteidemme kanssa luoda iloinen ja yltäkylläinen elämä.
Kun oppilas on valmis
Silloin kun olemme valmis oppimaan jotain, joku tai jokin ilmestyy auttamaan meitä oppitunnin kanssa. Saatamme oppia jonkin avaintiedon, mikä auttaa meitä ymmärtämään tilannetta, tai voimme lukea tai kuulla jotain, mikä auttaa meitä siirtymään eteenpäin polullamme. Jokin elämän tapahtuma saattaa haastaa meidät tarkastelemaan, miten olemme tehneet valintoja tai miten käytämme omaa voimaamme. Kykenemme yhdistymään siihen, mitä meidän tarvitsee oppia, silloin kun olemme valmis ja tarvitsemme tuota informaatiota auttamaan meitä siirtymisessä toiselle tietoisuustasolle. Siinä on kokonaan kyse ajoituksesta, kuten kaikessa universumissa. Se tapahtuu, kun olemme henkisesti valmis, mikä ei merkitse, että olemme varsinaisesti "valmis".
Henkinen valmius ja aineellinen valmius ovat kaksi eri asiaa. Henkemme saattaa tietää, että olemme valmis muutokseen, mutta egotasolla saatamme taistella muutosta vastaan kaikin voimin. Taistelu on sekä tietoista että tiedostamatonta. Tietoisella tasolla saatamme pelätä, mitä muutos merkitsee meille ja toisille. Niinpä tiedostamattomalla tasolla sabotoimme itseämme, minkä vuoksi ratkaisevalla hetkellä satutamme itsemme, sairastumme, kutsumme jonkun tuomitsemaan meidät tai kritisoimaan meitä tai halvaannumme niin täysin pelosta, ettemme pysty hyödyntämään kohtaamaamme tilaisuutta. Oppilas on valmis, muttemme pysty harmonisoitumaan ymmärryksen, uskon ja luottamuksen tasolla uusiin mahdollisuuksiimme. Tämä ei ole epäonnistumista - se vain merkitsee, ettemme ole täysin valmis menemään tuosta ovesta. Universumi auttaa äärettömällä kärsivällisyydellään meitä luomaan toisen tilaisuuden toisena aikana.
Emme voi tuomita tai kritisoida itseämme kyvyttömyydestä tarttua muutostilaisuuksiin, koska joskus ne ilmestyvät lempeinä tönäisyinä muistuttamaan meille, että jokin elämänmuutos on tulossa. Jos uskomme saavamme vain yhden tilaisuuden tähän, aliarviomme kovasti henkemme halukkuutta palvella meitä parantumistarkoituksemme toteuttamisessa. Saamme monia tilaisuuksia saavuttaa parantumisemme, monien opettajien ja oppituntien muodossa. Ja se kaikki tapahtuu, silloin kun olemme henkisesti ja aineellisesti linjassa tuon mahdollisuuden kanssa. Olemme täällä oppilaana ja opettajana, oppimassa ja opettamassa, ylittääksemme pelkomme ja ottaaksemme vastaan potentiaalimme, sitten kun olemme valmis.
Matkallamme henkiseen ymmärrykseen on epäilyksen ja epäuskon hetkiä, mm. ajat jolloin tunnemme olevamme jumissa ja voimaton. Nämä eivät ole heikkouden merkkejä - ne ovat vain opasteita matkallamme, jotka muistuttavat meitä siitä, missä meidän tarvitsee harmonisoitua voimamme kanssa ja katsoa uusia tapoja ilmaista lahjojamme ja laajentaa elämänpolkuamme. Itseluottamuksen ja turvallisuuden tunnetta tulee, silloin kun olemme harmoniassa näiden muutosten kanssa. Jos sitä ei ole, voimme käyttää hengeltä saamiamme vihjeitä auttamaan muutosten tekemisessä sisällämme niin, että sitten kun tulee taas tilaisuus - ja se tulee - olemme valmis käyttämään sen ja siirtymään eteenpäin sen myötä.
Vegetaristit ja vegaanit
Kun yksi sukulaiseni päätti teini-ikäisenä tulla vegetaristiksi, hän vain kertoi äidilleen, ettei söisi enää lihaa. Hänen perustelunsa oli, ettei hän voinut syödä mitään, jolla oli kasvot. Niinpä hän otti ohjat aterioidensa osalta ja kieltäytyi syömästä lihaa - ja kieltäytyy edelleen tänäkin päivänä. Hänen äitinsä kunnioitti tuota valintaa eikä pakottanut häntä syömään lihaa muun perheen kanssa, vaikkei hän ajatellut tyttären olevan vakavissaan. Tämä on valinta, minkä monet indigot ja kristallit tekevät ja joillekin se on erittäin hyvä valinta, koska heihin vaikuttaa kovasti syömänsä ruuan energiavärähtelyt. Ruoka on muutakin kuin jotain, mitä he laittavat suuhunsa - se on energeettinen tekijä, jonka he sisäistävät omaan energiakenttäänsä.
Voin kuvitella, mitä oma äitini olisi sanonut, jos olisin päättänyt teini-ikäisenä ryhtyä vegetaristiksi - se ei olisi ollut hauska keskustelu. Mutta olemme eri ajassa ja nämä ovat erilaisia lapsisukupolvia. Monet heistä eivät voi syödä lihaa eivätkä varsinkaan eläinten, joita on kohdeltu epäinhimillisesti, kuten monia eläimiä kohdellaan tänä päivänä. Jotkut eivät yksinkertaisesti pysty käsittelemään lihan tiheitä energioita ja toiset eivät tarvitse sitä ruokavalioonsa, vaikka he tarvitsevatkin muita proteiinilähteitä. Tämä on ensimmäinen lapsisukupolvi, jonka tarvitsee harkita vegetaristi- tai vegaaniruokavaliota vaihtoehtona ja jonka ei ehkä tarvitse syödä lihaa.
Indigo- ja kristallisukupolvella on usein myös enemmän ruoka-aineallergioita ja -herkkyyksiä ja tämä on toinen piirre niistä monista tavoista, joille he yhdistyvät ruokaansa. Mitä tahansa he syövätkin, se on enemmän kuin pelkkä fyysinen ravintolähde - se ruokkii heitä myös energeettisesti. Jos siis ruoka on liian hapanta tai sisältää liikaa kemikaaleja tai tulee traumatisoituneesta lähteestä, he kokevat kaikki nämä tekijät jokaisella puraisulla (mekin koemme, mutta usein eri tasolla). Tästä syystä myös monet pienet lapset tänä päivänä suosivat rajallista ruokavaliota - monet ruoka-aineet eivät maistu tai tunnu heistä hyvältä. Ja meidän on kunnioitettava heidän valintojaan.
Tämä ei merkitse, että meidän täytyy laittaa eri ateria jokaiselle lapsellemme, mutta meidän täytyy tarkastella ruokaa muunakin kuin sellaisena, mitä laitamme suuhun nälissämme. Ruualla on energiavärähtely, mikä lisää tai vähentää omia energiaresurssejamme. Meistä on tullut tietoisempia ruuasta viimeisten 10 vuoden aikana, sen hyödyistä ja epäkohdista, mikä on osa yksityiskohtaisempaa keskittymistä siihen, miten huolehdimme fyysisestä kehostamme. Ja voimme kiittää indigo- ja kristallisukupolvea tästä, koska he ovat ensimmäinen lapsisukupolvi, joka vaatii saada valita itse syömänsä ruuan ja auttaa meitä saamaan kokonaisvaltaisen kehokäsityksen syömästämme ruuasta ja tulemaan tietoiseksi tarpeesta syödä ruokaa, mikä ravitsee tarkoituksellisesti meitä kaikilla tasoilla sen sijaan, että syömistä tarkastellaan vain ruuan laittamisena suuhun.
ArkkiEnkeli Uriel
Tarkoitus vai Täydellisyys?lue myös
Kasvissyönti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti