Kolmiot.
Kaikki ilmennys maailmassa on kolmenlaisesta alkuaineesta: henki, aine ja se, mikä niitä yhdistää, "Fohat" eli elämänvoima. Tätä kolminaisuutta osoittaa kolmio. Kaksi kolmiota osoittavat makro- ja mikrokosmosta: toinen niistä on valkoinen, toinen musta. Nämä yhdessä muodostavat kuusikärkisen tähden. Euroopassa sitä sanotaan Salomonin sinetiksi, Intiassa Vishnun merkiksi.
Ylempi, valkoinen kolmio merkitsee henkeä, alempi tumma kuvaa ainetta. Kolmion yläkärki kuvaa hengen pyrkimystä ikuiseen henkeen. Kaksi muuta valkoista kärkeä kuvaavat hengen laskeutumista aineeseen. Kolmiot on liitetty yhteen siitä syystä, että ilmenneen luonnon kaksinaisuutta ei voi osittaa. Jokaisessa aineen atomissa on myös sen henkinen atomi. Sen tähden kolmiot kuvaavat myös luonnon kahta vastakkaisuutta: hyvää ja pahaa, päivää ja yötä, pimeyttä ja valkeutta, miehistä ja naisellista, vapauden ja orjuuden, kuuman ja kylmän prinsiippejä eli kaikkia niitä vastakkaisuuksia, joita ilman ei minkäänlainen kehitys ole mahdollinen.
Kaikki on olemassa ainoastaan sen vastakkaisuuden takia: valo pimeyden, vapaus vapaudettomuuden ja hyvä pahuuden kautta. Jos tämä maailmankaikkeuden kaksinaisuus tulisi häirityksi, lakkaisi kaikkeus olemasta.
Niin kuin Eliphas Lévi sanoo: "Jos kiusaajan kilpi ei vastustaisi ArkkiEnkeli Mikaelin keihästä, niin enkelin voima katoaisi tyhjään avaruuteen; ja jos vastakkaisessa tapauksessa Mikaelin jalka ei pitäisi kiusaajan voimaa alamaisuudessa, silloin kun se yrittää nousta ylös, niin kiusaaja karkottaisi jumalan ja itsekin häviäisi korkeimman käsittämättömään avaruuteen."
Tämä on länsimaisten kansojen käsitys. Itämaalaisten Purânat selvittävät sen näin: tämä kuvaa makrokosmoksen kahdenlaista kolminaisuutta, toisaalta henkeä, ainetta ja paikkaa, toisaalta luovaa, ylläpitävää ja hävittävää voimaa. Ylemmän kolmion kolme sivuviivaa kuvaavat:
ensimmäinen yleismaailmallista henkeä, järkeä ja valoa;
toinen aineen peruselementtejä;
ja kolmas kaikki läpäisevää iankaikkista, ääretöntä avaruutta. – Kaikki kolme ovat olemassa yhteytenä, ykseytenä ilman alkua ja loppua; ne sisältyvät toisiinsa ja läpäisevät toinen toisensa. Näin ne kuvaavat viisausopin kolminaisuutta.
Tumman kolmion kolme sivua kuvaavat ilmenneen aineen kolmea pääominaisuutta, nimittäin:
rajas toimintaa ja himoa,
sattva viisautta, hyvyyttä, puhtautta, valoa ja henkisyyttä sekä
tamas tietämättömyyttä, epäpuhtautta, pimeyttä ja katoamista.
Nämä ovat nuo luovat, ylläpitävät ja hävittävät, mutta samalla jälleen uudistavat voimat, joita Purânoissa esitetään kolmena jumaluuden persoonallisuutena: Brahmâ, Vishnu ja Shiva.
Tähden kuusi kärkeä kuvaavat universumin eli paikan kuutta pääsuuntaa: pohjoinen, etelä, itä, länsi, korkea ja matala; eli edessä, takana, oikealla, vasemmalla, ylhäällä tai alhaalla olemista. Nämä kaikki yhdistyvät keskipisteessä, jolla ei ole ulottuvuutta, vaan sillä on mahdollisuus kaikkiin ulottuvuuksiin.
Kolmiota piirittävä ympyrä kuvaa mahâ kalpaa eli suurta aikaa, johon loppumaton makrokosmoskin sisältyy. Kuusi kärkeä ovat nähtävissä; seitsemättä ei voi nähdä, mutta sittenkin on löydyttävä seitsemäs piste, vaikka se ei ole ilmennyt, sillä keskipisteettä ei voi olla mitään kuusikärkistä tähteä, kuten ei mitään muutakaan kuviota. Tämä näkymätön keskipiste symboloi näkymätöntä jumaluutta, joka on olemassa omassa itsessään iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen; syyttömänä kaikkien syiden syynä.
Tuon kuusikärkisen tähden sisällä on kuusi pientä kolmiota. Kuusisataakuusikymmentäkuusi on mystinen luku (Joh. Ilm. 13:18). Eräässä vanhassa kirjassa selvitetään, että nämä kolmiot kuvaavat Herra Jumalaa, joka kohottaa päänsä ja levittää käsivartensa valtameren (aineen) yli.
Tumman kolmion yläosan ajatellaan olevan veden yläpuolella; se on hiukan vaaleampi, niin että kolmiot varjostavat toinen toistaan. Tällä kuvataan sitä, kuinka päivä muuttuu yöksi ja paha tulee hyväksi. Paavali sanoo: "Meissä on luonnollinen ja henkinen ihminen ainaisessa taistelussa keskenään, niin että sitä, mitä meidän pitää tehdä, emme voi, ja mitä emme halua tehdä, sitä luonnollinen ihminen vaatii meitä tekemään."
Kolmioiden varjo kuvaa myös lausetta: "Niin kuin alhaalla, niin myös ylhäällä."
Lähde;
http://www.teosofia.net/teos/sinetti.htm
Kaikki ilmennys maailmassa on kolmenlaisesta alkuaineesta: henki, aine ja se, mikä niitä yhdistää, "Fohat" eli elämänvoima. Tätä kolminaisuutta osoittaa kolmio. Kaksi kolmiota osoittavat makro- ja mikrokosmosta: toinen niistä on valkoinen, toinen musta. Nämä yhdessä muodostavat kuusikärkisen tähden. Euroopassa sitä sanotaan Salomonin sinetiksi, Intiassa Vishnun merkiksi.
Ylempi, valkoinen kolmio merkitsee henkeä, alempi tumma kuvaa ainetta. Kolmion yläkärki kuvaa hengen pyrkimystä ikuiseen henkeen. Kaksi muuta valkoista kärkeä kuvaavat hengen laskeutumista aineeseen. Kolmiot on liitetty yhteen siitä syystä, että ilmenneen luonnon kaksinaisuutta ei voi osittaa. Jokaisessa aineen atomissa on myös sen henkinen atomi. Sen tähden kolmiot kuvaavat myös luonnon kahta vastakkaisuutta: hyvää ja pahaa, päivää ja yötä, pimeyttä ja valkeutta, miehistä ja naisellista, vapauden ja orjuuden, kuuman ja kylmän prinsiippejä eli kaikkia niitä vastakkaisuuksia, joita ilman ei minkäänlainen kehitys ole mahdollinen.
Kaikki on olemassa ainoastaan sen vastakkaisuuden takia: valo pimeyden, vapaus vapaudettomuuden ja hyvä pahuuden kautta. Jos tämä maailmankaikkeuden kaksinaisuus tulisi häirityksi, lakkaisi kaikkeus olemasta.
Niin kuin Eliphas Lévi sanoo: "Jos kiusaajan kilpi ei vastustaisi ArkkiEnkeli Mikaelin keihästä, niin enkelin voima katoaisi tyhjään avaruuteen; ja jos vastakkaisessa tapauksessa Mikaelin jalka ei pitäisi kiusaajan voimaa alamaisuudessa, silloin kun se yrittää nousta ylös, niin kiusaaja karkottaisi jumalan ja itsekin häviäisi korkeimman käsittämättömään avaruuteen."
Tämä on länsimaisten kansojen käsitys. Itämaalaisten Purânat selvittävät sen näin: tämä kuvaa makrokosmoksen kahdenlaista kolminaisuutta, toisaalta henkeä, ainetta ja paikkaa, toisaalta luovaa, ylläpitävää ja hävittävää voimaa. Ylemmän kolmion kolme sivuviivaa kuvaavat:
ensimmäinen yleismaailmallista henkeä, järkeä ja valoa;
toinen aineen peruselementtejä;
ja kolmas kaikki läpäisevää iankaikkista, ääretöntä avaruutta. – Kaikki kolme ovat olemassa yhteytenä, ykseytenä ilman alkua ja loppua; ne sisältyvät toisiinsa ja läpäisevät toinen toisensa. Näin ne kuvaavat viisausopin kolminaisuutta.
Tumman kolmion kolme sivua kuvaavat ilmenneen aineen kolmea pääominaisuutta, nimittäin:
rajas toimintaa ja himoa,
sattva viisautta, hyvyyttä, puhtautta, valoa ja henkisyyttä sekä
tamas tietämättömyyttä, epäpuhtautta, pimeyttä ja katoamista.
Nämä ovat nuo luovat, ylläpitävät ja hävittävät, mutta samalla jälleen uudistavat voimat, joita Purânoissa esitetään kolmena jumaluuden persoonallisuutena: Brahmâ, Vishnu ja Shiva.
Tähden kuusi kärkeä kuvaavat universumin eli paikan kuutta pääsuuntaa: pohjoinen, etelä, itä, länsi, korkea ja matala; eli edessä, takana, oikealla, vasemmalla, ylhäällä tai alhaalla olemista. Nämä kaikki yhdistyvät keskipisteessä, jolla ei ole ulottuvuutta, vaan sillä on mahdollisuus kaikkiin ulottuvuuksiin.
Kolmiota piirittävä ympyrä kuvaa mahâ kalpaa eli suurta aikaa, johon loppumaton makrokosmoskin sisältyy. Kuusi kärkeä ovat nähtävissä; seitsemättä ei voi nähdä, mutta sittenkin on löydyttävä seitsemäs piste, vaikka se ei ole ilmennyt, sillä keskipisteettä ei voi olla mitään kuusikärkistä tähteä, kuten ei mitään muutakaan kuviota. Tämä näkymätön keskipiste symboloi näkymätöntä jumaluutta, joka on olemassa omassa itsessään iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen; syyttömänä kaikkien syiden syynä.
Tuon kuusikärkisen tähden sisällä on kuusi pientä kolmiota. Kuusisataakuusikymmentäkuusi on mystinen luku (Joh. Ilm. 13:18). Eräässä vanhassa kirjassa selvitetään, että nämä kolmiot kuvaavat Herra Jumalaa, joka kohottaa päänsä ja levittää käsivartensa valtameren (aineen) yli.
Tumman kolmion yläosan ajatellaan olevan veden yläpuolella; se on hiukan vaaleampi, niin että kolmiot varjostavat toinen toistaan. Tällä kuvataan sitä, kuinka päivä muuttuu yöksi ja paha tulee hyväksi. Paavali sanoo: "Meissä on luonnollinen ja henkinen ihminen ainaisessa taistelussa keskenään, niin että sitä, mitä meidän pitää tehdä, emme voi, ja mitä emme halua tehdä, sitä luonnollinen ihminen vaatii meitä tekemään."
Kolmioiden varjo kuvaa myös lausetta: "Niin kuin alhaalla, niin myös ylhäällä."
Lähde;
http://www.teosofia.net/teos/sinetti.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti