PELOSTA IRTIPÄÄSTÄMINEN

Kirjoittanut Norma Gentile (www.healingchants.com)
Uutiskirjeestä 13.9.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakkaat ystävät,

Tarkoitukseni oli jakaa tämä kirjoitelma kanssanne, silloin kun se tuli lävitseni heinäkuun lopulla. Se oli jotenkin täysin unohduksissa tähän iltaan saakka. Kun tunsin henkisen tarpeen jakaa jotain, muistin tämän kirjoitelman.
**********

"Pelko informoi teitä etäisyydestänne todelliseen itseen ja niihin, jotka eniten rakastavat teitä." -ArkkiEnkeli Mikael

On hetkiä, jolloin pelko on tarkoituksenmukainen reaktio johonkin tilanteeseen, esimerkiksi seistessä jyrkänteen reunalla tai ajettaessa liian lujaa. Kummankin tilanteen pitäisi saada aikaan pelkoreaktio kehossa. Mutta koemme pelkoa myös sellaisina aikoina, kun kehomme ei ole vaarassa. Määrittelen tämän pelon tulokseksi yhteydettömyydestä henkeen.

Useimmat meistä elävät osittain yhteydettömänä kehoomme ja sieluumme. Aistimme rekisteröivät, ettemme ole niin täysin läsnä kehossamme, kuin voisimme olla, emmekä ole niin selvästi yhteydessä sieluumme, kuin voisimme olla. Tämä luo pienen mutta jatkuvan tietoisuuden yhteydettömyydestä sisällemme.

Se on toisiaan niin jatkuvaa, että aivomme eivät rekisteröi tavallista yhteydettömyyttämme. Siitä on tullut tapa. Huomaamme maadouttumattomuuden tai huonovointisuuden tunteen ainoastaan, silloin kun olemme normaalia yhteydettömämpi kehoomme tai sieluumme. Elämä kehittyy ja toimimme asiaankuuluvasti, kunnes jotain merkittävää tapahtuu. Yhtäkkiä kaiken se mitä olemme, täytyy tarttua tilanteeseen. Tällä hetkellä tulemme tietoiseksi, että yhteytemme kehoon ja sieluun ei ole täydellinen. Emme voi päästä tarpeeksi itseemme. Tunnemme pelkoa.

Tunne kuilusta sillä välillä, kuka olemme (persoona jolla on keho ja sielu) ja kuka meidän on tarkoitus olla (sielu joka ruumiillistuu täysin kehoksi ja persoonaksi), synnyttää pelkoreaktion. Useimmiten toimet mihin ryhdymme tuntiessamme pelkoa, perustuvat pelkoomme. Tätä ei kuulla kuvittelemista varten! Mutta mitä jos voisimme noilla hetkillä muistaa, että pelkomme on itse asiassa persoonan yhteydettömyyden tunnistamista kehoon ja sieluun. Ei muuta. Vain yhdistymistarpeen tunnistamista, jotta voimme taas siirtyä eteenpäin.

Usein tuntiessamme pelon annamme energiamme yhteydettömyydelle, mikä luo pelkoa. Yritämme saada pelon menemään pois kätkemällä yhteydettömyyden tai vakuuttamalla itsellemme, ettemme pelkää. Tiedän, että jos tunnen pelkoa, voin kääntyä sisäänpäin ja panna merkille, mitä pelkään, nimetä sen ja tunnistaa peloksi ja sitten voin tarkastella, miksi minulla on yhteydettömyyttä henkeen. Heti kun nimeän pelon, voin valita toimintaa, mikä yhdistää minut (persoonani) taas kehoon ja sieluun.

Tämä on yksi kirjoitelmasarjassa, mikä perustuu joidenkin yleisimpien pelkojemme nimeämiseen, mihin ne saattavat liittyä tässä elämässä sekä miten ne voivat heijastua suurempaan matkaan, mitä sielumme tekee maan päällä.

Paljastamme kuolemanpelkomalleja parantaaksemme ne.

Silloin kun kuka tahansa kokee tilanteen, missä hän voi kuolla, se tuo esiin kuolemanpelkomallin hänen energiakentässään. Miten monia päätöksiä teemme kuolemanpelkomme perusteella? Paljon enemmän kuin ehkä uskot.
Ystäväni koki äskettäin lennolla hätälaskun. Matkustamon ilmanpaine laski korkeudessa, missä ei ollut riittävästi happea kunnolla hengittämiseen. Happinaamarit eivät toimineet ja ihmiset taistelivat henkensä edestä. Ystävääni alkoi pelottaa erityisesti silloin, kun hän tunsi lentohenkilöstön joutuvan paniikkiin. Kun hän yritti hengittää, hän kysyi sisäisesti, kuolisiko hän. Kun hänen kehonsa vastasi "ei", hän rentoutui. Lopulta kone laskeutui turvallisesti. Seuraavien päivien ja viikkojen aikana tämä kokemus paljasti joukon energeettisiä pelkomalleja, joita hänen chakroissaan oli ja jotka liittyivät kuolemiseen. Mutta ne liittyivät myös valintoihin, joita hän on sen jälkeen tehnyt elämässä.

Oppaideni mukaan kuolemanpelkomme on DNA:ssa. Sukupolvien läpi soluissamme välitetään muistoja muinaisista ajoista planeetallamme. Tässä kaukaisessa menneisyydessä yhteisössä eläminen oli ainoa tapa turvata ruoka, tuli ja suoja villieläimiltä, toisin sanoen selviytyminen. Yhteisön sääntöjen ulkopuolelle astuminen merkitsi kuolemaa. Tämä johdotus on syvällä kehomme soluissa.

Silloin kun koemme mahdollisen kuolemanhetken tässä elämässä, herätämme tämän pelkomuistin, mikä on syvällä soluissamme. Tämä pelko kertoo meille "älä astu yhteisön sääntöjen ulkopuolelle tai ei ole vettä, ruokaa tulta tai turvaa ja keho kuolee". Luonnollisesti kuullessamme tämän, päätämme pitää suumme kiinni ja katseemme alhaalla ja jatkaa sen tekemistä, mitä käsketään. Jos seuraamme sisäistä opastustamme, olemme erilaisia kuin heimo, meidät huomataan erilaiseksi ja meitä hyljeksitään ja meidät jätetään yksin heimon suojeluksen ulkopuolelle. Tämä johtaa kehomme kuolemaan. Siksi "älä ole erilainen" on yksi perusviesti, minkä kuulemme sisältä tuntiessamme pelkoa.

Uskon, että useimmat pienemmistä peloistamme tässä elämässä liittyvät tähän syvään kuolemanpelkoon, mikä on kehomme soluissa. Ja se on syystä. Jos voimme aktiivisesti tunnistaa, milloin koemme jonkin pienen pelon, voimme reagoida varsinaiseen tilanteeseen eikä suoraan pelkoon. Aina kun huomaamme pelon ja sitten teemme jonkin valinnan, mikä ei perustu siihen, rakennamme energioita, jotka auttavat meitä paljastamaan väyliä pieniin päivittäisiin pelkoihin ja syvempään kuolemanpelkoon soluissamme.

Kun meistä tulee tietoinen energiamallista soluissamme, voimme puhdistaa sitä aktiivisesti.

Tyypillisesti kuolemanpelkomalliin liittyy pienempiä pelkoja. Nämä ovat pelkomalleja, joita luomme itsellemme tässä elämässä. Jotkut yleisistä peloista eivät sovi yhteen suosittujen lasten kanssa koulussa ja niiden vuoksi pilkataan, ettei ole kovin fiksu, että on typerä, pitkä tai lyhyt. Nämä ovat kaikki tapoja, joilla luomme pelkomalleja auraamme ja chakroihimme tässä elämässä. Nämä pienemmät mallit resonoivat kuolemanpelon kanssa ja auttavat näin sen paljastamisessa kehomuististamme.

Tuntuu typerältä, että pelkomme kuulumattomuudesta suosittuun kerhoon koulussa voi yhdistää meidät kuolemanpelkoon soluissamme, mutta niin tapahtuu. Kun pelkäämme, ettemme sovi yhteisöömme, koemme geneettisen muiston karkottamisesta muinaisesta heimostamme. Kun pelkäämme pomon, puolison tai auktoriteettihahmon sanovan tekojamme vääräksi, solumme pelkäävät heimojohtajan tuomitsevan meidät arvottomaksi saamaan osamme heimon ruuasta ja vedestä. Kritiikin saaminen eskaloituu sisäisesti kysymykseen "Olenko selviytymisen arvoinen?" Solumuistimme suurentaa pelkomme toisen hyväksynnän menettämisestä peloksi sen ruuan menettämiseen, minkä saa heimon johtajan hyväksynnän kautta.

Kun luet tätä, oletko yhtäkkiä tietoinen levottomuuden tai epämukavuuden tunteesta? Tämä on tapasi havaita omia pelkoenergioitasi. Ne paljastuvat, koska ne ovat valmiita lähtemään ja kehosi ja sielusi ovat valmiita antamaan niiden mennä.

Usein parannuksessa pelkkä ongelmasta puhuminen sallii meidän vapautua sen vallasta meihin. Olemme nimenneet sen, kertoneet tarinan siitä ja siksi alkaneet ymmärtää, että tuo ongelma ei ole niin ylivoimainen tällä hetkellä, kuin luulimme sen olevan. Kuolemanpelkomalli soluissamme on muinaisesta menneisyydestä. Se vain näyttäytyy meille nykykokemuksissamme, koska olemme valmis päästämään irti tästä muistosta soluissamme. Vaikken tietenkään voi todistaa sitä tieteellisesti, tunnen, että kun "merkitsemme" tämän mallin sisällämme ja päästämme siitä irti, se ei välity seuraavalle sukupolvelle.

Miten vapaudutaan kuolemanpelosta? Ei laittamalla itseämme vaaratilanteeseen, vaan sitten kun aika on oikea, malli paljastuu. Ja kun se paljastuu, siitä voidaan päästää irti. Joskus tämä tapahtuu, silloin kun meillä on pelottava kokemus, kuten ystävälläni. Useammin se tapahtuu pienissä osissa, kun yhdistymme kehoomme niin täysin, ettei ole enää tilaa malleille, joista sielumme on valmis päästämään irti.

Muista, että kaikki pienemmät pelkomallit joita on muodostunut tässä elämässä, ovat miniportaaleja suurempaan kuolemanpelkomuistiin. Sen pelon kohtaaminen mikä on elämässänne nyt, johtaa meidät hitaasti vapauttamaan kuolemanpelon soluissamme.

Pane merkille, mikä tuntuu epämukavalta kehossasi ja sen ympärillä. Nämä ovat energiamalleja, jotka ovat valmiita lähtemään tiehensä. Sinun tehtäväsi on kiittää niitä ja päästää niistä irti kiitollisuutesi avulla. Miksi haluaisit kiittää niitä? Koska he tekivät oman tehtävänsä. He pitivät esi-isäsi hengissä ja riittävän terveenä hankkimaan lapsia, jotka vuorostaan saivat lapsia … jotta sinulla on oma kehosi tässä ja nyt. Tehtäväsi on vapauttaa ne sinne, minne niiden täytyy mennä jatkaakseen omaa kasvu-, muutos- ja evoluutioprosessiaan.

Loppukommentti
Emme aina tunnista, kun tunnemme pelkoa. Pelko ilmentyy monin tavoin, mm. pidättelemisenä jossain tilanteessa etenemishalusta huolimatta, itsetietoisuuden tunteena, hermostuneisuutena tai oletuksena, että toiset tuomitsevat sinut. Fyysisiä pelko-oireita ovat mm. ilmiselvä sydämen hakkaaminen ja hikoileminen ja vähemmän selvät oireet, jotka liittyvät alhaiseen jatkuvaan pelkoon, kuten tiheä virtsaamistarve ja äkillinen suun kuivuminen. Olen vakuuttunut, että lisämunuaisten uupumus ei johdu ainoastaan kahvin kaltaisten stimulanttien nauttimisesta, vaan se on lopputulos kroonisen pelkomallin kanssa elämisestä.

Sen huomaaminen, että sinulla on pelkomalli, on ensimmäinen askel. Sitten voit alkaa kysyä sisäisesti, onko tuo pelko tosiaan aiheellinen. Onko se oikeasti totta tässä hetkessä? Onko tuo pelkosi täysin omasi ja liittyykö se sinuun ja vain sinuun?

Nämä ovat muutamia kysymyksiä itselle esitettäväksi aina, kun huomaat tuntevasi pelkoa. Ja pidä mielessä, että päättämättömyys on yksi suurimmista indikaattoreista, että olet valmis voittamaan jonkin pelon. Mitä sellaista sielusi on valmis nyt tekemään, minkä tekemisestä sinun on vaikea tehdä päätös? Kaiken todennäköisyyden mukaan pelko pidättelee sinua. Ja tuon pelon juuri on ikivanha. Se ei enää päde. Kohtaamalla ja nimeämällä pelkomme tämän päivän elämässä siirrymme yli tarpeesta seurata niitä yhteisösääntöjä, jotka kirjoitettiin hyvin kauan sitten.
* Norma *
PELOSTA IRTIPÄÄSTÄMINEN
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.