Tervehdys, Maan ystävät!
Me luonnonhenget ja luonnon elementaaliolennot haluamme tervehtiä teitä ja muistuttaa olemassaolostamme. Te maan kulkijat monesti nostatte katseenne ylös tähtii etsien sieltä vastauksia ja kaivaten kauas pois. Etsitte vastauksia ja ratkaisuja itsenne ulkopuolelta, Maapallon ulkopuolelta, vaikka vastaus voisikin löytyä varpaidenne edestä, kun vain sinne katsoisitte. Joskus vastaus voikin kampittaa, jos tähyilee pelkästään yläkerran kavereita!
Toki tiedämme niitäkin olevan ja ihan kunnon veikkojahan ne siellä ovat, vanhat Ukko Ylijumalat ja muut valkopartaiset, joiden nimiä me emme edes tunne. Samaa Luojajumalan joukkoa kaikki olemme ja saman valon erilaisia heijasteita olemme myös me maan henget, metsät elävät ja eläjäiset, mitä moninaisemmat ja muotoiset.
Jos katsoisitte meitä hiukan tarkemmin poluillanne, voisitte oppia elämästä koko jouko yksikertaisia perusasioita, jotka säästäisivät monilta arkipäivän ongelmilta teidän maailmassanne. Teillä kun menee niin lujaa, ettette omia ajatuksianne ehdi nähdä. Ja se on aika paha juttu, jos ajattelee enemmän kuin tietää - silloin ajatus ottaa johdon ja vie sellaiseen kärrynpyörään, ettei ole mistään ja mitään väliä! Siinä ollaan sitten umpisomussa itsensä ja muidenkin kanssa - ja elämä on ¨niin ihanaa... ¨
Parasta olisi siis hidastaa vähän, kuunnella Maata ja Maan henkiä, omaa sisintään ja vaikkapa lapsia, jotka ovat vielä hyvin lähellä meitä selvätietoudessaan ja totuudessaan. Kukat, puut, kivet, keijut, menninkäiset kertovat omaa tarinaansa vuosimiljardien kiertokulusta sulassa sovussa koko universumin kanssa. Ne kertovat tarinoitaan siitä, kuinka ihminen taannoin oli yhtä luomakunnan kanssa ja sopusoinnussa muiden ja itsensä kanssa. Niistä olisi nytkin paljon opittavaa.
Me kerromme teille yksinkertaisia tarinoita omasta itsestänne ja sisimmästänne käsin heijastuneina todellisuuspalasina. Me olemme samaa heijastusta kaikkeudesta kuin te ihmiskehotkin. Sillä lopulta olemme henkeä - tiiviimpää tai kirkkaampaa- ja henkeen palaamme luomakunnan kiertokulussa aina uudelleen ja uudelleen, kunnes karkeimmasta hiililohkareesta pusertuu miljoonien vuosien kuluessa kirkkaimmista kirkkain timantti.
Mikään ei ole siis lopulta sitä miltä se voi ensin näyttää. Me emme tuomitse muita emmekä tuomitse itseämme. Hyväksymme erilaisuuden ja hyväksymme toisten ja omat tekemämme virheet. Näin kasvamme kohti omia ihanteitamme, sellaisiksi ihmisiksi, puiksi, pensaiksi, keijuiksi tai hengiksi, jotka toteuttavat omaa elämäntehtäväänsä sopusoinnussa ja rauhassa kaikkeuden, luonnon ja itsensä kanssa. Siihen pyydämme myös sinua liittymään mukaan - rauhaan ja tasapainoon sisimmässäsi, kohti oman luontosi korkeinta toteutumista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti