Kirjoittanut Lauren C. Gorgo (thinkwithyourheart.com)
30.4.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Olemme siis virallisesti syvällä pimennysjaksossa.
Täysikuusta saakka olen uutterasti tunnustellut tätä ja yrittänyt tajuta, mitä tämä matka voisi merkitä minulle henkilökohtaisesti ja heränneille sieluille kollektiivisesti. En ole päässyt kovin pitkälle tulevaisuuteen yksin ja se on luultavasti hyvä asia … mutta Näkymättömillä on paljon kerrottavaa siitä, mitä mahdollisuuksia tämä pyhä siirtymä sisältää monille meistä.
Ensinnäkin, olen kertonut paljon adam kadmon -kehon aktivoinnista ja siitä, miten tämä liittyy erityisesti kykyymme ilmentää uusina ihmisinä.
Sana ilmentämisestä: keikkuvaa. Olemme todella kummallisessa ja heilahtelevassa energiatilassa ja on ollut haastavaa - ainakin minulle - määritellä selvästi, mitä haluan, puhumattakaan siitä, miten se laitetaan liikkeelle, tai välitänkö ylipäätään siitä. Maaliskuun päiväntasauksen ja kuunpimennyksen välillä olen katsellut itseäni eräänlaiselta identiteettikriisiltä tuntuvassa tilassa - rönsyillen siinä, mitä oli, mitä on ja mitä voi olla, kyseenalaistaen kaiken, mitä olen tuntenut itsestäni olevan tulossa, ihmetellen, onko mikään siitä todellista tai mahdollista vai olinko keksinyt kaiken (avainsanoja tässä) ja mikä tärkeintä, miettien, miten liikkua sujuvasti tämän haluttomuuspakokauhun läpi.
Silloin kun mikään ei innosta, mikään ei motivoi, ja silloin kun mikään ei motivoi, ei ole mitään tekemistä … vaan OLEMISTA.
Ja tässä sitä OLLAAN.
On kova ja kylmä fakta, että ainoastaan jumalainen RAKKAUS voi liikuttaa meitä nyt, ja koska tämä rakkaustaso voidaan saavuttaa vain sisältäpäin, "tuolla ulkona" ei ole mitään, mikä voi opastaa meitä tai tuoda meidät tinkimättömän ilon tasolle. Ilo (ykseys) tulee sisäisestä olemuksestamme ja onnellisuus (polariteetti) tulee ulkoisesta maailmasta ja koska olemme nyt niin syvällä ykseydessä, ainoa vaihtoehtomme on kanavoida nautintomme aitoa lähdettä.
Voimme tuoda ilomme maailmaan, mutta maailma ei voi tuoda meille iloa - tarunomainen "tässä maailmassa, muttei tästä maailmasta" tuntuu hyvin akuutilta nyt. Alamme leijua elämämme yläpuolella tavalla, mikä on hämmentävä, mutta myös todella vapauttava ja rauhallinen - jos luotamme prosessiin ja annamme itsemme uhmata gravitaatiota.
Tämä pimennysjakso vaihtaa merkittävästi suuremmalle pykälälle, mutta Plejadien korkean neuvoston mukaan on tärkeämpää, että me muutamme mallia. Koska olemme edelleen hivuttautumassa uuteen jumaluusmalliimme, jumalainen rakkaus ei ole vielä jokapäiväistä todellisuuttamme - mutta sitten toisaalta, ei ole se 3D-maailmakaan, missä ennen elimme. Niistä lukemattomista tunneista "välitilassa" - missä rakennamme siltaa maailmojen välille ja meitä vaaditaan edelleen pitämään kiinni uskostamme (että mitä tahansa tuleekin, sen myötä tulee parempaa) ja toivostamme (että kaikki toimintamme ja toimimattomuutemme joita on ennustettu suuren epävarmuuden perusteella, palkitsevat meidät runsaskätisesti) - tulee aina vain sietämättömämpiä.
Olemme niin lähellä kultaa (luomiseliksiiriä), universaalia rakkautta, Lähteen elinvoimaa, yltäkylläisyyttä syntymäoikeutenamme, pyhiä suhteita, sieluyhteyksiä samalla tavalla resonoivan perheemme kanssa jne., että oleminen poissa noista energioista päivänkin, on hyvin kuristavaa. On kirjaimellisesti tukahduttavaa, kun emme pysty hengittämään niitä rakkaushiukkasia, jotka ovat hyvin elintärkeitä uudelle ihmismuodollemme. Fyysistä kehomme kerrassaan k-i-v-i-s-t-ä-ä todellisen ravintolähteensä (rakkaus) kaipaus ja olemme käännekohdassa, missä mikään muu ei voi tyydyttää sen tarpeita.
Entiset 3D-nautinnot eivät voi enää elättää meitä. Ruoka kalpenee verrattuna siihen, mitä lihamme oikeasti haluaa (järkkymätöntä ydinolemusta), liikunta liikunnan vuoksi, seksi seksin vuoksi, matkustaminen matkustamisen vuoksi, työnteko työnteon vuoksi, ihmisen kanssa seurustelu seurustelun vuoksi - kaikki tämä on banaalia parhaimmillaankin. Ilman Kristus-itsemme säteilyn vuotamista läpi 3D-maailmaamme, elämästä tulee jatkuvaa talvilamaannusta. (Sitä vastoin ollessamme yhteydessä olemuksemme ytimeen, elävöitettynä kodin energialla, myös banaaleimmat 3D-kokemukset ovat taikaa!)
Ja KUITENKIN olemme kaikki tässä valtavassa potentiaaliportaalissa (pimennykset), minkä Plejadien neuvosto on nimennyt "ilmennetyksi luomiseksi", mutta meillä ei näytä olevan halua tai tahtoa olla, tehdä tai saada mitään.
No, olen oppinut kovemman kautta (lue: romahduksen jälkeen), että tämä kaikki on täydellisesti järjestetty, että ennen kuin kanssaluomme uutta maailmaa uudella taiallamme, meidän täytyy ensin tuoda esiin (ilmentää) korkein versio itsestämme Jumalan tietoisena kanssaluojana. Että tämä on nopeutettu, mutta osittain passiivinen matka, missä avataan, vastaanotetaan, kehitetään, sallitaan ja todistetaan sen loistomme ja aidon ydinitsemme syntymä, mikä on taikamme juuri.
Täytyy myöntää, että tämä kampitti minut vähän, koska (omasta mielestäni) olin innokas ja valmis aloittamaan monia uusia projekteja - sekä kotonani että tarkoituksessani - kun oivalsin, että surullista kyllä, ei ole ollut riittävästi energiaa tukemaan noita asioita … ainakaan vielä. (Vaikka tunnen sen muuttuvan, kun lähestymme auringonpimennystä.) Minulle kerrottiin, että suurin ilmentäminen minkä näemme tässä portaalissa, on … rummutusta, kiitos … ME! Että meidän täytyy ensin olla läsnä paljastumisprosessillemme ja nähdä ne ilmentymät, joita liittyy tähän siirtymään. Ja ilmeisesti niitä on/tulee olemaan monia.
Minulla on se ymmärrys, että jumaluutemme paljastumisen lisäksi monia entisten ja nykyisten toiveidemme ilmentymiä poksahtaa verhon läpi tänä aikana, asioita joita kohti olemme tehneet töitä, joita olemme halunneet ja odottaneet matkamme - tunnetun ja tuntemattoman - alusta saakka, jolloin monissa tapauksissa näiden "asioiden" puuttumisesta tuli tämä matka tai ne saivat aikaan tämän matkan. Myös joistain asioista jotka näyttävät mahdottomilta (kuten toivottavasti tämän !@#%-ylösnousemusmatkan loppuminen), tulee nyt yhtäkkiä mahdollisia ja meidän tarvitsee päästä vain pois itsemme tieltä ja antaa taian tehdä ihmeitä.
Minulle näytetään, että kaikki nämä valtavat energiat fyysistä ilmentämistä varten tulevat yhteen kuin täydellinen myrsky ja se tuo monia täsmällisiä tekijöitä mukaan kerralla. Jos olemme läsnä prosessille, voimme jo nähdä näiden energioiden pyörivän ympärillämme ja siirtävän asioita paikoilleen, vaikka istummekin paikallamme - joskin tuolin reunalla - ja ihmettelemme, MITEN nämä asiat toteutetaan.
Kuten aina, "miten" ei ole meidän asiamme. Silloinkin kun hoipumme reunalla - ja useimmat meistä hoippuvat - meidän täytyy vain leikkiä vielä hetki, että unelmamme ovat todellisia, ja sallia näiden valtavan luomisvoimien opastaa meidät (inspiroituun) toimintaan ja samalla muistaa, että loppumiset ja alkamiset ovat aina samanaikaisia tapahtumia. Paine on aina suurinta juuri ennen läpimurtoa enkä usko kenenkään meistä voivan kieltää, että paine on armoton. Tämä on ratkaisun aikaa ja jokainen meistä kokee, että ainakaan yksi elämämme alue ei voi jatkua entisellään.
Toisaalta ja vaikka tiedänkin puhuvani itsestäänselvyyksiä sanoessani tämän, niin ei ole mitään hyötyä yrittää TEHDÄ mitään, mikä ei ole valmista tehtäväksi - emme voi laittaa mitään tapahtumaan tässä, voimme vain tahtoa (lue: sallia) toiveidemme toteutuminen. Liikumme, kun meitä liikutetaan … piste. Tiedämme jo, että kaikki ponnistelu on tietämättömyyttä ja jos liikutamme itseämme (pakotettuun) toimintaan sen sijaan, että sallimme itseämme liikutettavan (inspiroituun) toimintaan, otamme riskin uuden karmallisen (väärin)luomiskierroksen seuraamuksista. Ei voi ottaa.
[Tämä osa on suojattu. Koko artikkelin ostamiseksi katso ohjeet nettisivuilta.]
SIIRTYMÄ KARMAKEHOSTA KRISTUS-KEHOON
-----------
Täysikuusta saakka olen uutterasti tunnustellut tätä ja yrittänyt tajuta, mitä tämä matka voisi merkitä minulle henkilökohtaisesti ja heränneille sieluille kollektiivisesti. En ole päässyt kovin pitkälle tulevaisuuteen yksin ja se on luultavasti hyvä asia … mutta Näkymättömillä on paljon kerrottavaa siitä, mitä mahdollisuuksia tämä pyhä siirtymä sisältää monille meistä.
Ensinnäkin, olen kertonut paljon adam kadmon -kehon aktivoinnista ja siitä, miten tämä liittyy erityisesti kykyymme ilmentää uusina ihmisinä.
Sana ilmentämisestä: keikkuvaa. Olemme todella kummallisessa ja heilahtelevassa energiatilassa ja on ollut haastavaa - ainakin minulle - määritellä selvästi, mitä haluan, puhumattakaan siitä, miten se laitetaan liikkeelle, tai välitänkö ylipäätään siitä. Maaliskuun päiväntasauksen ja kuunpimennyksen välillä olen katsellut itseäni eräänlaiselta identiteettikriisiltä tuntuvassa tilassa - rönsyillen siinä, mitä oli, mitä on ja mitä voi olla, kyseenalaistaen kaiken, mitä olen tuntenut itsestäni olevan tulossa, ihmetellen, onko mikään siitä todellista tai mahdollista vai olinko keksinyt kaiken (avainsanoja tässä) ja mikä tärkeintä, miettien, miten liikkua sujuvasti tämän haluttomuuspakokauhun läpi.
Silloin kun mikään ei innosta, mikään ei motivoi, ja silloin kun mikään ei motivoi, ei ole mitään tekemistä … vaan OLEMISTA.
Ja tässä sitä OLLAAN.
On kova ja kylmä fakta, että ainoastaan jumalainen RAKKAUS voi liikuttaa meitä nyt, ja koska tämä rakkaustaso voidaan saavuttaa vain sisältäpäin, "tuolla ulkona" ei ole mitään, mikä voi opastaa meitä tai tuoda meidät tinkimättömän ilon tasolle. Ilo (ykseys) tulee sisäisestä olemuksestamme ja onnellisuus (polariteetti) tulee ulkoisesta maailmasta ja koska olemme nyt niin syvällä ykseydessä, ainoa vaihtoehtomme on kanavoida nautintomme aitoa lähdettä.
Voimme tuoda ilomme maailmaan, mutta maailma ei voi tuoda meille iloa - tarunomainen "tässä maailmassa, muttei tästä maailmasta" tuntuu hyvin akuutilta nyt. Alamme leijua elämämme yläpuolella tavalla, mikä on hämmentävä, mutta myös todella vapauttava ja rauhallinen - jos luotamme prosessiin ja annamme itsemme uhmata gravitaatiota.
Tämä pimennysjakso vaihtaa merkittävästi suuremmalle pykälälle, mutta Plejadien korkean neuvoston mukaan on tärkeämpää, että me muutamme mallia. Koska olemme edelleen hivuttautumassa uuteen jumaluusmalliimme, jumalainen rakkaus ei ole vielä jokapäiväistä todellisuuttamme - mutta sitten toisaalta, ei ole se 3D-maailmakaan, missä ennen elimme. Niistä lukemattomista tunneista "välitilassa" - missä rakennamme siltaa maailmojen välille ja meitä vaaditaan edelleen pitämään kiinni uskostamme (että mitä tahansa tuleekin, sen myötä tulee parempaa) ja toivostamme (että kaikki toimintamme ja toimimattomuutemme joita on ennustettu suuren epävarmuuden perusteella, palkitsevat meidät runsaskätisesti) - tulee aina vain sietämättömämpiä.
Olemme niin lähellä kultaa (luomiseliksiiriä), universaalia rakkautta, Lähteen elinvoimaa, yltäkylläisyyttä syntymäoikeutenamme, pyhiä suhteita, sieluyhteyksiä samalla tavalla resonoivan perheemme kanssa jne., että oleminen poissa noista energioista päivänkin, on hyvin kuristavaa. On kirjaimellisesti tukahduttavaa, kun emme pysty hengittämään niitä rakkaushiukkasia, jotka ovat hyvin elintärkeitä uudelle ihmismuodollemme. Fyysistä kehomme kerrassaan k-i-v-i-s-t-ä-ä todellisen ravintolähteensä (rakkaus) kaipaus ja olemme käännekohdassa, missä mikään muu ei voi tyydyttää sen tarpeita.
Entiset 3D-nautinnot eivät voi enää elättää meitä. Ruoka kalpenee verrattuna siihen, mitä lihamme oikeasti haluaa (järkkymätöntä ydinolemusta), liikunta liikunnan vuoksi, seksi seksin vuoksi, matkustaminen matkustamisen vuoksi, työnteko työnteon vuoksi, ihmisen kanssa seurustelu seurustelun vuoksi - kaikki tämä on banaalia parhaimmillaankin. Ilman Kristus-itsemme säteilyn vuotamista läpi 3D-maailmaamme, elämästä tulee jatkuvaa talvilamaannusta. (Sitä vastoin ollessamme yhteydessä olemuksemme ytimeen, elävöitettynä kodin energialla, myös banaaleimmat 3D-kokemukset ovat taikaa!)
Ja KUITENKIN olemme kaikki tässä valtavassa potentiaaliportaalissa (pimennykset), minkä Plejadien neuvosto on nimennyt "ilmennetyksi luomiseksi", mutta meillä ei näytä olevan halua tai tahtoa olla, tehdä tai saada mitään.
No, olen oppinut kovemman kautta (lue: romahduksen jälkeen), että tämä kaikki on täydellisesti järjestetty, että ennen kuin kanssaluomme uutta maailmaa uudella taiallamme, meidän täytyy ensin tuoda esiin (ilmentää) korkein versio itsestämme Jumalan tietoisena kanssaluojana. Että tämä on nopeutettu, mutta osittain passiivinen matka, missä avataan, vastaanotetaan, kehitetään, sallitaan ja todistetaan sen loistomme ja aidon ydinitsemme syntymä, mikä on taikamme juuri.
Täytyy myöntää, että tämä kampitti minut vähän, koska (omasta mielestäni) olin innokas ja valmis aloittamaan monia uusia projekteja - sekä kotonani että tarkoituksessani - kun oivalsin, että surullista kyllä, ei ole ollut riittävästi energiaa tukemaan noita asioita … ainakaan vielä. (Vaikka tunnen sen muuttuvan, kun lähestymme auringonpimennystä.) Minulle kerrottiin, että suurin ilmentäminen minkä näemme tässä portaalissa, on … rummutusta, kiitos … ME! Että meidän täytyy ensin olla läsnä paljastumisprosessillemme ja nähdä ne ilmentymät, joita liittyy tähän siirtymään. Ja ilmeisesti niitä on/tulee olemaan monia.
Minulla on se ymmärrys, että jumaluutemme paljastumisen lisäksi monia entisten ja nykyisten toiveidemme ilmentymiä poksahtaa verhon läpi tänä aikana, asioita joita kohti olemme tehneet töitä, joita olemme halunneet ja odottaneet matkamme - tunnetun ja tuntemattoman - alusta saakka, jolloin monissa tapauksissa näiden "asioiden" puuttumisesta tuli tämä matka tai ne saivat aikaan tämän matkan. Myös joistain asioista jotka näyttävät mahdottomilta (kuten toivottavasti tämän !@#%-ylösnousemusmatkan loppuminen), tulee nyt yhtäkkiä mahdollisia ja meidän tarvitsee päästä vain pois itsemme tieltä ja antaa taian tehdä ihmeitä.
Minulle näytetään, että kaikki nämä valtavat energiat fyysistä ilmentämistä varten tulevat yhteen kuin täydellinen myrsky ja se tuo monia täsmällisiä tekijöitä mukaan kerralla. Jos olemme läsnä prosessille, voimme jo nähdä näiden energioiden pyörivän ympärillämme ja siirtävän asioita paikoilleen, vaikka istummekin paikallamme - joskin tuolin reunalla - ja ihmettelemme, MITEN nämä asiat toteutetaan.
Kuten aina, "miten" ei ole meidän asiamme. Silloinkin kun hoipumme reunalla - ja useimmat meistä hoippuvat - meidän täytyy vain leikkiä vielä hetki, että unelmamme ovat todellisia, ja sallia näiden valtavan luomisvoimien opastaa meidät (inspiroituun) toimintaan ja samalla muistaa, että loppumiset ja alkamiset ovat aina samanaikaisia tapahtumia. Paine on aina suurinta juuri ennen läpimurtoa enkä usko kenenkään meistä voivan kieltää, että paine on armoton. Tämä on ratkaisun aikaa ja jokainen meistä kokee, että ainakaan yksi elämämme alue ei voi jatkua entisellään.
Toisaalta ja vaikka tiedänkin puhuvani itsestäänselvyyksiä sanoessani tämän, niin ei ole mitään hyötyä yrittää TEHDÄ mitään, mikä ei ole valmista tehtäväksi - emme voi laittaa mitään tapahtumaan tässä, voimme vain tahtoa (lue: sallia) toiveidemme toteutuminen. Liikumme, kun meitä liikutetaan … piste. Tiedämme jo, että kaikki ponnistelu on tietämättömyyttä ja jos liikutamme itseämme (pakotettuun) toimintaan sen sijaan, että sallimme itseämme liikutettavan (inspiroituun) toimintaan, otamme riskin uuden karmallisen (väärin)luomiskierroksen seuraamuksista. Ei voi ottaa.
[Tämä osa on suojattu. Koko artikkelin ostamiseksi katso ohjeet nettisivuilta.]
SIIRTYMÄ KARMAKEHOSTA KRISTUS-KEHOON
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa,
lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman
elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio
omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi
ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin
pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti