Ihmisen fyysinen ruumis ja sen näkymätön kaksoispuoli eetteriruumi toimivat täällä muotojen maailmassa. Tunteet ja ajatukset ovat astraalimaailmaa ja järkemme elää älymaailmassa. Elämänvoima, praana, pitää nämä kolme ruumista elävänä. Tässä työssä on pernan eetterisellä puolella tärkeä tehtävä. Se siirtää praanaa fyysiseen ruumiiseemme sekä myös astraali- ja älyruumiiseemme saaden meidät toimimaan reippaasti sekä tuntemaan ja ajattelemaan vilkkaasti, ts. praana elävöittää meitä.
Kuoleman jälkeen praana polttaa nämä kaikki kolme ruumista olemattomiin. Jokaiseen maailmaan jää vain voimanpyörre odottamaan paluutamme maan päälle. Taivasmaailmassa, devakhanissa, vanhan persoonallisuuden haihduttua, ihminen elää korkeammassa minässään ja näkee elämästään kertyneet tulokset, hyvät ja huonot. Kaipuu maan päälle valtaa hänet, koska huonot teot vaativat oikaisua ja hän haluaa maksaa velkansa elämälle niin hyvin kuin hänelle on mahdollista. Kerman Herrat katsovat tilikirjoistaan, mikä, millainen ja missä paikassa maapalloa karma on kypsynyt maksettavaksi. Korkeampi minämme lähettää säteen itsestään kohti fyysistä ilmennystä. Säde saapuu älymaailmaan, jossa sitä odottavat edellisen persoonamme jättämät voimapyörteet. Ne värähtelevät samaan tahtiin säteen kanssa, sulautuen sitten yhteen. Samoin käy tunne- eli himomaailman ja älymaailman. Samankaltaisuus vetää voimapyörteitä eli skandhoja uuteen säteeseen ja ne alkavata elää omaa elämäänsä tulevassa ruumiissa.
Sirpa Sepänvuori
Lähde: Kristosofi Kristosofinen aikakauslehti Nro 1 * 2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti