WE ARE ONE

WE ARE ONE
WE ARE ONE / copyright©SeijaTuulikki (omat kuvat)
ELÄMÄNI MAAN PÄÄLLÄ MUODOSTAA HELMINAUHAN. OLEN JOKA KEHOLLISTUMISESSANI MUODOSTANUT HELMEN, JA KEHOLLISTUMA KEHOLLISTUMAN JÄLKEEN HELMENI NÄYTTÄVÄT ERILAISILTA. TÄSSÄ KEHOLLISTUMASSA MINULLE TARJOTAAN APUA, JONKA KAUTTA SAAN TÄSTÄ HELMESTÄ KAUNIIN, SÄIHKYVÄN, PYÖREÄN HELMEN, JOKA HEIJASTAA KAIKKEA KAUNISTA YMPÄRILLÄÄN OLEVAA. SEURAAN SISÄISTÄ ÄÄNTÄNI JA HERÄTÄN AIKAISEMMIN HANKKIMANI VALMIUDET KÄYTETTÄVIKSI TÄSSÄ HETKESSÄ.

VAIN MINÄ OLEN VASTUUSSA SIITÄ, MITÄ ELÄMÄSTÄNI TULEE.


LUKIJANI, OLENNAINEN OSA KOKONAISUUTTA

LUKIJANI, oleellinen osa kokonaisuutta :)

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Suurristiasetelma


Täysikuun ja osittaisen kuunpimennyksen aikana 26.6. eli tänään syntyy suurristiasetelma. Uuden Hengen syntymä, mikä kohottaa energiaamme ja avaa sydäntämme. Suurristiasetelma on astrologinen termi, jossa planeetat tulevat ristinmuotoon eläinradalla.

Maya - kalenteri
23.7. -26.8. osoittautuvat hyvin voimakkaiksi, erityisesti 17. - 26.8.2010

Monta todellisuutta


"On yhtä monta "todellisuutta" kuin ihmistä planeetalla. Yhden ihmisen todellisuus, voi olla helposti toisen harhaa. Yhden ihmisen harha voi olla toisen todellisuutta. Se on näin yksinkertaista.

En ryntää tuomitsemaan enkä kritisoi. Kun kieltäydyn tuomitsemasta ja kritisoimasta itseäni millään tavalla, suurella tai pienellä, näen itseni ja toiset suuremmalla Rakkaudella ja Myötätunnolla. Kun otan Rakastavan näkökulman itseeni, sitä enemmän Rakastan toisia ehdottomasti.

Maan päällä ei voi olla rauhaa, ennen kuin löydän rauhan itsestäni. Tehdäkseni maailmasta paremman paikan minun on käännyttävä sisäiseen henkisyyteeni ja opittava vapautumaan alemmasta itsestä ja päästämään Korkeampi Itse sisään. En saa antaa voimaani muille, vaan minun on pidettävä voimani luoda oma kohtaloni. Kun löydän henkisyyden, löydän myös rauhan.

En saa antaa millekään energiaa. minun on katsottava missä kohtaa en elämässäni ole rauhassaa ja alettava työskentelemään tuon negatiivisen energian kanssa. Huomaan, että kun muutan sen, minäkin muutun. Löydän tuon etsimäni rauhan. Minun on päästettävä irti ja annettava universumin johtaa minua ilman pelkoa tai epäilyä - täysin luottaen. Se ei ole helppoa mutta pikku hiljaa" ....

pohdintaani

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Viesti

Soul Mate
Soul Mate: Your prayer for a soul mate relationship is answered. You have an assignment and you are full of gifts, talents, encouragement and love. You have rich treasure inside you that people need. Your desire for a partner has been answered the great love you have prayed for the angels are taking steps to manifest this desire.

You have more in you than you realize, and you can accomplish more than you ever thought possible. The angles are guiding you dare to be bold and believe that you are deserving of great love.

Your angels ask you to trust in them and follow their lead.

Valoa kohti...


Pekka Ervast

T
eofisen Seuran ohjesääntöjen mukaan kenelläkään sen jäsenistä ole oikeutta esiintyä teosofisella auktoriteetilla. Teosofia on ikuisten totuuksien uskonto, mutta Teosofinen Seura on vapaan ajattelun temppeli. Sentähden jokainen teosofinen kirjailija tai puhuja itse on vastuunalainen sanoistaan — ja lukija tai kuulija omaksuu niistä vain sen verran, minkä hänen omatuntonsa ja järkensä hyväksyy.


I

Valmistus
Oletko milloinkaan tuntenut väsymystä tuohon unen ja valveen, työn ja levon, ilon ja surun ainaiseen kiertokulkuun, jota kutsutaan elämäksi? Oletko koskaan sydämeltäsi huoahtanut: mikä on kaiken tämän vaihtelun tarkoitus? Onnellinen olet, jos elämän taakka on sinua niin painanut, että epätoivoisena olet huutanut ympäröivään pimeyteen: miksi — mistä — minne? Onnellinen olet, sillä totuuden elämä sinulle aukenee, henkesi sinua kutsuu.
Jospa me ihmiset tietäisimme, että kaikki tämä ulkonainen, jota me todellisena elämänä pidämme, on harhaa vain, kuvaleikkiä, jonka kautta henki, Jumalan kuva meissä eloon herätetään! Silloinpa emme pakenisi hengen ääntä, kun se meitä kutsuu. Mutta nyt me kaikin tavoin koetamme unohtaa noita syviä tunteitamme ja kysymyksiämme. Joskin epätoivon hetkinä kohtalon sfinksi astui eteemme vaatien arvotuksensa ratkaisua, joskin silloin hengen salama iski sydämeemme, emme me kutsumuksesta vaarin ottaneet, vaan olimme seuraavassa silmänräpäyksessä taas valmiit syöksymään harhojen valtaan, jos pieninkään ilo tai nautinto meitä houkutteli.
Vasta sitten kun hengen ääni on niin voimakas, ettemme enää löydä rauhaa elämän tarjoamista iloista, että „vaikka tämä maailma olisi kaikkea sitä, joksi runoilijat ovat sitä uneksineet, vaikka kaikki paha olisi poistunut, kaikki suru loppunut, jokainen nautinto tuhatkertainen, jokainen kauneus entistään ihanampi, me kääntyisimme siitä pois kyllästyneinä, haluttomina" (Annie Besant) — vasta sitten astumme totuuden etsijäin tielle.
Tämä mielentila ei suinkaan ole sekoitettava siihen blaseerattuun väsymykseen, joka seuraa aistillista nautintoa. Niin kauan kuin kiitämme iloja ja nautintoja elämän kalliimmaksi lahjaksi, emme suinkaan ole mihinkään väsyneet. Ruumiimme vain ei aina jaksa palvella alhaista tyranniaan. Mutta vielä emme tunne elämän todellisuutta, vielä meitä odottavat nuo suuret, todelliset kärsimykset, joissa yksin hengen ääni puhuu.
Sillä kun tuo todellinen väsymys meidät valtaa, silloin olemme heränneet näkemään elämän illuusiot; silloin järkemme meille todistaa, ettei mikään persoonallinen onni eikä nautinto ole sen arvoinen, että sitä huolisimme tavoitella . . . Rikkaus, kunnia, valta — missä on teidän viehätyksenne?
Sydämemme syvyydessä on ääni kuiskannut: eikö sitä suurta missään löydy, sitä hyvää, sitä kaunista, eikö missään ole rauhaa, totuutta, oikeutta?
Olemme huomanneet, että jos yksi tässä maailmassa iloitsee, niin toinen itkee. Olemme huomanneet, että jos tahdomme onnen itsellemme ostaa, niin täytyy meidän ostaa se muitten kärsimyksillä. Jokaisen ruusun, jonka itsellemme poimimme, ovat veljemme kyynelillään kastaneet. Ja ruusun tuoksu ei enää meitä hurmaa; sillä kyyneleet polttavat meitä. Ja onni ei enää meitä houkuttele; sillä vääryys virnistää sen takana . . . ja me olemme vääryyteen väsyneet.
Heittäkäämme pois kaikki muu ja etsikäämme henkeämme. Älkäämme pelätkö lähteä meren ulapalle tuntematonta totuutta etsimään. Älkäämme pelätkö heittäytyä henkemme kuiluihin, sillä sen syvyyksissä juoksee elämän puro.
Muuttakaamme mielemme. Koko sielullamme, koko sydämellämme antautukaamme totuutta etsimään. Älkäämme muuta pyytäkö kuin sitä ääretöntä elämää, joka on kaikkialla, joka on meissä itsessämme. Kahta herraa emme voi palvella, pyytäkäämme Jumalaa yksin.
Ja elämämme saa suuren sisällyksen. Siinä on tapahtunut aatteellinen muutos, perinpohjainen vaihdos. Mikä ero nykyisten ja niiden päivien välillä, jolloin pidimme elämää leikkinä, nautinnon välikappaleena tai tyhjänä ikävyytenä! Nyt se on täynnä tarkoitusta, henkeä ja voimaa. Katso, kuinka sen perussävel muuttuu. Sisässä soi vain yksi ääni: totuuden kaipuu — ja kaikkien ulkonaisten tekojemme vaikuttimet vaihtuvat. Ennen oli vaikuttimena himo, halu, persoonallinen rakkaus, käsky tai pakko. Nyt halajamme vain yhtä — kaiken muun teemme velvollisuuden tunteesta. Emme velvollisuuksiamme laiminlyö, mutta emme enää mihinkään kiinny. Omantuntomme viisaus sanoo meille: tee se, ja me teemme.
Kuinka vapaat olemme hengessämme! Tie on edessämme suora, sileä ja vihannoiva — riemu sydämessä vaellamme eteenpäin. Olemme elämän todellisuuden löytäneet.
Mutta — himmentyykö silmiemme valo vai miksi kauneus meitä pakenee, miksi maailma etenee näkyvistämme? Omaisemme kääntävät kasvonsa pois, ystävämme meistä luopuvat, koko maailma meidät hylkää. Jäämme yksin tielle — pimeys yllättää — yön varjot ympäröivät — mikä on tuo hirviö, joka meitä lähestyy?
Me, jotka etsimme ikuista ja ääretöntä, olemme heittäneet nykyisyytemme — se vain maailman muodossa, ystäviemme piirteissä kääntyy meistä pois — älkäämme sitä hetkeäkään muistelko, mutta nyt ottakaamme menneisyytemme voittaaksemme.
Tuo hirviö, se on oma itsemme. Se on kaikki huono, paha ja alhainen, joka elämien vieriessä on meihin kertynyt, se on alempi minuutemme. Se on eläin meissä, se on kohtalo, jota emme voi välttää.
Ja koko voimallaan tuo alempi luontomme nousee henkemme tahtoa vastustamaan. Kuinka heikoiksi tunnemmekaan itsemme! Tosiaan lihan ääni on voimakas . . . „Menköön pois meiltä tämä kalkki!" . . .
Vaan horjahtaa emme saa. Yksin emme ole. Näkymättöminä meitä auttavat kaikki ne, jotka ennen ovat voittaneet, sillä hengessä olemme yhtä. Eikä pimeys ole läpitunkematon! Pieninkin voitto puhkaisee aukon, josta säde pilkistää — ja kun olemme voittaneet, sarastaa päivä ja valo nousee, joka on aurinkoa kirkkaampi.
Siis taistelkaamme. Jos lankeamme, nouskaamme. Jos lankeamme uudestaan, nouskaamme jälleen. Mutta älkäämme kadottako uskoamme, tarmoamme, rohkeuttamme. On toisia, jotka ennen sen tien ovat kulkeneet. He tuntevat sen kärsimykset, he tietävät sen tuskat. He odottavat meidän tuloamme.
Täydellisen ihmisen kuva mielessämme, sydämessämme hänen puhtaat piirteensä, antakaamme hänen tahtonsa olla omanamme. Nostakoon hänen lempensä meidän sieluamme. Polvistukaamme äärettömän eteen. Taistelujen lomassa ajatelkaamme ihannetta!
Mitä ihmiskunnan vapahtajat ovat sanoneet täydellisestä ihmisestä? Hän on kaikkien veli, hän rakastaa kaikkia yhtä paljon. Hän ei suutu kenellekään, hän ei naista himoitse, hän ei vanno, ei valehtele, ei turhia puhu, hän ei vastusta pahaa pahalla, ei tuomitse, ei rankaise. Vaan hän rakastaa vihollisiaan, hän siunaa vainoajiaan, hän auttaa salaisuudessa, hän rukoilee yksikseen, hän on nöyrä, iloinen, pitkämielinen.
Tähän täydellisyyteen meidän tulee pyrkiä. Silloin murtuu pimeyden valta, usvat häipyvät, ja valkenee aamu.
Jo taistellessamme tapahtuu välistä, että tajuntamme nostetaan henkeemme, että hetkeksi pääsemme osallisiksi siitä autuudesta, joka on henkemme ainainen verho. Mikä rauha silloin, mikä mielentyyneys, mikä lapsellinen suruttomuus. „Täytymme pyhällä hengellä." On aivan kuin „syntyisimme uudestaan", kuin „siirtyisimme korkeudesta" — runoilijat ja taiteilijat kutsuvat sitä „neron inspiraatioksi" . . .
Oletko nähnyt auringon laskevan kesäisenä iltana? Tai oletko kesäyön hiljaisuudessa kaukaa kuullut satakielen laulavan? Etkö silloin kaihosta mieletönnä heittäytynyt ikuisen kauneuden helmaan — eikö silloin henkesi taivaiseen kotiinsa ikävöiden sulautunut yhdeksi luonnon kanssa? Tai oletko koskaan tuntenut sydämesi särkyvän kärsivän veljen tuskasta ja samalla tuntenut hurmaavaa riemua siitä, että osasit häntä rakastaa?
Heikkoja kajastuksia vain ovat nuo hetket siitä mielentilasta, joka tulee jokapäiväiseksi leiväksemme, kun olemme itsemme itsestämme irrottaneet ja vanhan ihmisemme voittaneet! Silloin olemme kuin uusia olentoja, kuin nuorukaisia ikuisen kauneuden maailmassa. Missä sydämemme on? Se itkee ja hymyilee. Mutta se itkee muiden suruja, se hymyilee muiden iloja. Ja kuinka paljon niitä on! Ne ympäröivät meitä näkymättöminä ja me vastaamme niiden kutsuille. Luonnon suuri sydän meissä sykkii. Katso, kuinka koko maailma palaa luoksemme! Nyt se ikävöi meitä, nyt se tuntee meidän rakkautemme. Ja me annamme kaikki sille anteeksi sen riemun tähden, joka rinnassamme asuu.


XII

Puhdistuksen tie
Antaakseni jotakuinkin täydellisen kuvan ihmishengen kehityksestä sellaisena, kuin aikojen salainen viisaus sen esittää, täytyy minun vielä puhua niistä askelista, jotka meidän on otettava, ennenkuin saavutamme meille asetetun päämäärän. Ja tämä se onkin teosofian ainoa siveysoppi. Teosofialla ei saata olla etiikkaa, jonka mukaan elämä „järjestettäisiin" määrättyihin arvossa pidettäviin muotoihin — tukehtuakseen sitten samoihin muotoihin, vaan sen etiikka on sovellettua metafysiikkaa, toisin sanoen hengen kehitysoppia käytännölliseltä kannalta otettuna.
Päämaalimme on ihanneihminen, se ihminen, jonka tieto on rakkautta, jonka viisaus on valtaa. Jumalana hän kohoaa meidän ylitsemme, saavuttamattomalta hän näyttää. Mutta ihmiskunta lähenee ihannettaan, luoden itseään Jumalan kuvaksi. Se kulkee verkalleen, mutta varmasti. Koska — vuosimiljoonien kuluttua — on koittava se päivä, jolloin ihmiskunta on ihanteensa toteuttanut?
Tässä kohtaa meitä ihmishengen salaisuus, se psykologinen probleemi, jota on kutsuttu „vapaaksi tahdoksi" ja jonka teosofia ratkaisee yhtä yksinkertaisella kuin järkevällä tavalla. Jumala eli luonto ei olekaan ehdottomasti määrännyt, milloin ihanne saavutetaan, sillä ihminen ei ole jumalien leikkikalu, hän ei ole kohtalon orja; ei ole mitään ehdotonta kismet’iä, fatum’ia tai predestinaatiota, joka sanoisi: näin ja näin nopeasti, tai näin ja näin hitaasti sinun tulee edetä täydellisyyden tiellä. Ihminen on jumalien vertainen; hänen henkensä on jumaluudesta kotoisin ja siinä asuu kaikki jumaluuden voima. Tämän voiman eniten merkille pantava nimi on: tahto, meidän olemuksemme syvin ominaisuus on tahto. Henkemme tahto on muun luonnon veroinen. Tahtokaamme hyvää ja hyvä meitä lähestyy. „Rukoilkaa, niin teille annetaan, kolkuttakaa, niin teille avataan" (Matt. ev. VII: 7).
Tämä on ihmisen vapaa tahto, että hän saattaa rukoilla. Eikä rukoilemisella tarkoiteta oman voiton pyyntiä, aineellisten pikku seikkojen anomista, vaan pyhän hengen pyytämistä. Me pyydämme itse Jumalaa, me rukoilemme, että Hän ilmoittaisi meille majesteettinsa, että Hän avaisi meille syvyytensä, että pääsisimme osallisiksi Hänen vanhurskaudestaan. Eikä tämä rukous ole intohimoista, hetkellistä voiman tuhlausta, vaan hiljaista, jatkuvaa mietiskelyä. Rukoilla on ajatella, mutta ajatella sydämellään.
Absoluuttisen, ehdottoman „vapaata" tahtoa ei ole missään. Ei ole korkein Jumalakaan siinä merkityksessä vapaa. Elämää hallitsee elämän laki; elämän laki on Jumalan tahto; Jumalan tahto on hyvä. Vapaa tahto on se, joka on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Vapaa tahto on hyvä tahto.
Vapaa tahto siis on hyvän palvelija; miksi kutsumme sitä „vapaaksi"? Se on psykologinen huomio, joka on aiheuttanut tuon nimityksen: kun teemme hyvää, tunnemme olevamme vapaat. Totuudella on ominaisuus, että se „vapauttaa" (vert. Joh. ev. VIII: 32). Totuus on hyvä, ja kun me hyvän ymmärrämme ja sen teemme, niin täytymme hengen vapaudella. Niinkuin Jeesus sanoi: „jos te pysytte minun puheissani, niin te totisesti minun opetuslapseni olette. Ja teidän pitää totuus ymmärtämän, ja totuuden pitää teidät vapahtaman". (Joh. ev. VIII: 31, 32.)
Vapaa tahto on hyvä tahto. Me olemme vapaita silloin, kun järkemme näkee hyvän ja sydämemme sen omistaa. Ja koska henkemme tahtoo hyvää, toteutuu meissä vapaus silloin, kun tajuntamme nousee henkeemme. Kuten Jeesus sanoo: „jos siis Poika (Henki) teidät vapaaksi tekee, niin te totisesti olette vapaat" (Joh. ev. VIII: 36). Ihmisen vapauteen tarvitaan hengen tahto ja järjen heräymys.
Meidän vapautemme, lyhyesti sanottuna, ilmenee siitä, että saatamme jouduttaa henkistä kehitystämme. Evoluution laki veisi meidät epäilemättä aikain kuluessa täydellisyyden huipulle. Mutta ihmisen vallassa on astua luonnon auttajaksi. Hän voi jouduttaa kehitystä — lähinnä omaansa, välillisesti muidenkin. Suuri itämaalainen opettaja Krishna, hindulaisten „Vapahtaja", sanoo: „joka ei siis maan päällä seuraa kehityksen vierivää pyörää, vaan elää syntisenä ja nauttii aistimillaan, hän, oi Prithaan poika, elää turhaan" (Bhagavad-Gita, translated by Annie Besant, III: 16.)
Käykäämme nyt tarkastamaan tätä joudutettua kehitystä. Koska ihminen silloin poikkeaa ihmiskunnan normaalin kehityksen kulusta, sanotaan hänen astuvan „salaiselle tielle", „pyhyyden tielle", „kaidalle tielle" ym. Ihmiskunta vaeltaa „laveata tietä", mutta ken tahtoo „ottaa taivaan valtakunnan väkirynnäköllä" (Luuk. ev. XVI: 16), hän tietäköön, että se tie on kaita ja jyrkkä, joka siihen vie; sillä hän tahtoo muutaman elämän kuluessa täyttää sen, mihin ihmiskunta tarvitsee tuhansia.
Salainen tie jakautuu luonnonmukaisesti kahteen varsinaiseen Tiehen ja valmistavaan. Kaikki, jotka eivät ole valmistavaa tietä kulkeneet, sulkee pois varsinaiselta Tieltä Vihkimisen ahdas portti; ainoastaan „vihityt" kulkevat Tiellä eli toisin sanoen: jos joku ihminen on astunut Tielle, on hän „vihitty". Mikä nyt on Tie ja mikä sitä edelläkäypä valmistus?
Valmistava tie on opetuslapsen koetusaika. Hänen tulee luopua alemmasta minuudestaan ja toteuttaa ylempi. Oltuaan suuremmassa tai vähemmässä määrässä „animal sociale" (yhteiskunnallinen eläin) hänen tulee muuttua eläväksi, inhimilliseksi hengeksi. Hänen tajuntansa pitää irtautua hänen persoonallisuudestaan ja nousta reinkarnoivaan yksilöön, sen pitää hylätä kuolevainen yhtyäkseen kuolemattomaan. Ja vasta sitten kun hän tietää itsensä hengeksi ja tuntee puhtaasti inhimillisen tehtävänsä, vasta sitten hän „vihitään" ja astuu Tielle.
Niin pian kuin opetuslapsi tämän askeleen on ottanut, ei hän enää ole tavallisten ihmisten kaltainen. Hän kuuluu jo tajuntansa puolesta korkeampaan maailmaan — hengen — ja joka askel tiellä vie hänet kauemmaksi ja ylemmäksi näkyväisiä ihmisiä, mutta samalla heitä likemmäksi näkymättömässä maailmassa. Hän kasvaa yhä enemmän taivaallisen Isänsä kaltaiseksi, hänen rakkautensa laajenee, hänen viisautensa kirkastuu, yhä suuremmaksi käy hänen kykynsä ja valtansa auttaa veljiään. Lopulta hän saattaa sanoa Jeesuksen sanoilla: „ken minut näkee, hän näkee Isän" (Joh. ev. XII: 45 ja XIV: 9).
Puhuakseni ensin valmistavasta tiestä, toistan vieläkin, että sen tarkoituksena on poistaa opetuslapsen kaksiminäisyys, niin että hänestä koituu eheä, harmoninen yksilö, joka tuntee itsensä kuolemattomaksi hengeksi. Eikä tämä tunteminen ole ainoastaan älyllistä laatua. Päinvastoin, ehkemme ymmärryksellämme koskaan täysin käsitä henkemme olemusta (katso edell. lukua) — sillä mikä henkemme on? Aatmana, Itsenä, se ei ole minun eikä sinun, vaan kaikkien meidän yhteinen henkemme, jumalallinen meissä, ääretön ja ikuinen, joka on yksiö olemuksessaan, vaikka se tuhansina ilmenee. Tämän Itsen elävään tuntemiseen meidän on nouseminen. Meidän on tuleminen itsetajuisiksi äärettömässä, ei niin, että äärettömästä osaamine spekuloida, vaan niin, että ääretön meissä elää. Se on valmistava tie.
On tapana erottaa neljä askelta tällä valmistuksen tiellä, eli, kuten sanotaan, neljä tarpeellista ominaisuutta (kvalifikaatiota). Sanskritinkielisine nimityksineen ne ovat:
1. Viveeka, kyky erottaa todellinen epätodellisesta;
2. Vairaagja
, välinpitämättömyys epätodellisesta;
3. Shatsampatt
i, kuusi hyvettä, jotka ovat
a) shana, ajatuksen hillitseminen,
b) dama, käytöksen hillitseminen,
c) uparati, suvaitsevaisuus ja kärsivällisyys,
d) titiksha, kestävyys,
e) shraddha, usko, luottamus, ja
f) samaadhaana, mielen tyyneys; sekä
4. Mumuksha, pelastuksen kaipuu.
Nimet ovat otetut veedaanta-filosofiasta. Yllämainitut ominaisuudet asetettiin nim. ehdoksi niille, jotka tahtoivat ryhtyä pyhien kirjojen, Veedain, lukemiseen, mutta esoteeriselta näkökannalta ne olivat ja ovat valmistavan tien askelia. Ennenkuin nämä neljä ominaisuutta ovat oppilaassa johonkin määrin kehittyneet, ei hän saata astua varsinaiselle salaiselle tielle. Tapaamme kyllä ihmisiä, joiden intelligenssi oikeuttaisi heille paikan „vihittyjen" rivissä, ja toisia, jotka moraalisesti ovat siksi kehittyneitä, mutta heiltä yhtäkaikki puuttuu se harmoninen luonteen ja järjen kehitys, joka ehdottomasti vaaditaan kultakin Tielleastujalta.

Viveeka eli kyky erottaa elämässä todellinen epätodellisesta, on intuitiivinen totuuden aavistus, joka valtaa ihmisen, kun hän on saanut paljon kärsiä tai on hartaasti uskonnollinen tai elää hyvää ja siveellistä elämää; tämä totuuden aavistus sanoo hänelle, että vaikka suurin osa sitä elämää, jota ihmiset kutsuvat todelliseksi, ei ole muuta kuin luonnon aistejamme pettävä ja henkeämme kahlehtiva silmähaire, on kuitenkin olemassa kaiken tämän harhan takana jokin toinen ja korkeampi, joka on todellinen ja katoamaton ja jota varten muu on luotu. Yhdentekevää on, millä nimellä ihminen sitä kutsuu, pääasia on, että hän siihen uskoo ja että hän välistä tajuaa tunnollaan sen ylevyyttä: itse asiassa hän aavistaa ja tuntee oman korkeamman minänsä olemassaoloa.
Luonnollistahan on, että kun ihminen kerran on huomannut aineellisen elämän tyhjyyden, tätä ymmärryksen arvostelua seuraa välinpitämättömyys (vairaagja) kaikista persoonallisen elämän tarjoamista tyydytyksistä. Samassa määrin kuin korkeamman tunto selvenee ja tarkistuu, kasvaa rakkaus henkiseen todellisuuteen, ja vihdoin koituu päivä — jota on jouduttanut sopivan kirjallisuuden (meidän päivinämme esim. teosofisen) lukeminen tai seurustelu henkisesti kehittyneiden henkilöiden piirissä, — jolloin ihminen pyhittää elämänsä totuudelle ja päättää käyttää tarmonsa kehittyäkseen sopivaksi hengen välikappaleeksi.
Tästä hetkestä lähtien hän pyrkii puhdistamaan ja vahvistamaan luonnettaan, tavoitellen veedaantan kuutta hyvettä (shatsampatti). Tärkein kohta luonteen puhdistuksessa on ajatuksen laadun oikea ymmärtäminen ja ajatusten oikea käyttö, vaikka tätä kohtaa paljon laiminlyödään länsimailla. [Alaviite: Vrt. R. W. Trine, Luonteen kasvatus. Englanninkielestä suomentanut P. E.] Useimmat onnistumattomat yritykset elää puhdasta ja henkistä elämää johtuvat juuri siitä, että laiminlyödään ajatuksen ääretön merkitys. Epätoivossa silloin turvaudutaan ruumiilliseen kidutukseen (askeesiin), kun ei tiedetä, että löytyy varmempi, vaikka toiselta puolen vaikeampi vapautuksen tie: ajatusten hillitseminen (shama).
Sana „ajatella" on kaikkien suussa, vaikka itse asiassa ei ole monta ihmistä, jotka tosiaan ajattelevat, so. luovat ja hillitsevät ajatuksiaan. Eivätkö aivomme parhaasta päästä ole peilejä, joihin mielteinä kuvastuu ulkoapäin tulevia vaikutteita, aistimaailman antamia, oman himoluontomme synnyttämiä tai toisten ihmisten sanojen herättämiä vaikutteita? Moniko meistä on oppinut puhdistamaan omaa mieltään, antamaan sijaa sielussaan hiljaisuudelle ja sitten pimeydestä ja tyhjyydestä loihtimaan esille haluamiaan mielikuvia, pidättämään niitä tahdollaan ja sisäisellä silmällä niitä tutkimaan yksityiskohtia myöten! Useimmille käy niin, että ajatukset menevät menojaan ja tulevat tulojaan syyttä ja tarkoituksetta. Ajatukset ovat olioita, sanoo salatiede. Siksipä saatammekin vapautua niiden herruudesta. Joka ihmisen sisässä asuu Ajattelija (korkeampi minä). Kuta enemmän ihminen oppii hillitsemään ja ohjaamaan ajatuksiaan, sitä lähemmäksi Ajattelijaa hän joutuu, sitä suuremmaksi kasvaa hänen kykynsä luoda ja kuunnella niitä mahtavia ajatuksia, jotka värähtelevät korkeammissa hengen maailmoissa. Tästä ajatusten hillitsemisestä johtuu Itsestään maltillinen käytös (dama) puheessa ja toiminnassa. Eikä ulkonainen vanhurskaus ole sisäisesti arvoton, koska se ei suinkaan ole „valkeaksi maalattu hautakivi, joka peittää kuolleitten luita", vaan sisässä syttyneen valon luonnollinen heijastus. Monta askelta ihmisen ei tarvitse ottaa itsekasvatuksen tiellä, ennenkuin häneen kehittyy mielen tyyneys ja tasapaino (samaadhaana), joka tuo hänelle suurta rauhaa ja onnea. Tämä tasapaino ilmenee kolmella tavalla:
a) ruumiillisesti terveytenä ja kestävyytenä (titiksha); ihminen on vapaa hermostumisesta, alakuloisuudesta ja väsymyksestä, häneen „ei vaikuta kuumuus eikä kylmyys", kuten sanotaan veedaantassa;
b) sielullisesti, so. persoonallisessa elämässä, ajatuksissa ja tunteissa, seurustelussa, sangen suurena kärsivällisyytenä ja todellisena älyllisenä ja uskonnollisena suvaitsevaisuutena (uparati); ihminen ei tunne halua sekaantua mitättömiin keskusteluihin tai dogmaattisiin sanakiistoihin, hän kun tietää, että kaikki eroavaiset mielipiteet johtuvat tiedon puutteesta, tiedottomuudesta, jota ei muu voi poistaa kuin hengen heräymys; sekä
c) henkisesti, sisäisessä, salaisessa tahdonelämässä järkähtämättömänä uskona (shraddha) korkeamman lopulliseen voittoon — huolimatta persoonallisen heikkouden aikaansaamista lankeemuksista, — joka voitto on tuova mukanaan minuuden täydellisen vapautumisen ruumiin kahleista.
Tämä sisäinen usko, tämä toivo, tämä kaiho kasvaa päivä päivältä voimakkaammaksi. Vanhat itämaalaiset ovatkin lukeneet sitä erityiseksi ominaisuudeksi ja nimittäneet sitä mumukshaksi eli pelastuksen kaipuuksi. Ei se ole vain vapautumisen kaipuu, vaan se on ennen kaikkea yhä kasvava tiedon ja vallan halu, puhdas epäitsekäs halu kyetä auttamaan niitä veljiään, jotka väsyvät elämän vaelluksessa, jotka turhaan etsivät valoa pimeyteensä, jotka hekin ikävöivät vapautumista tiedottomuudesta ja itsekkyydestä.
Ja kun oppilas on tähän kohtaan päässyt, avautuvat hänelle vihkimyksen portit.
Syystä todellakin tätä valmistuksen, tätä puhdistuksen tietä on kutsuttu opetuslapsen koetusajaksi. Olet ehkä hämmästykseksesi havainnut, etten ole puhunut minkäänmoisista tiedoista, jotka tällä puhdistuksen tiellä olisivat pyrkijän saavutettavissa. Niitä ei olekaan, mikäli tarkoitamme objektiivisesti päteviä tietoja. Kaikki semmoiset tiedot kuuluvat varsinaiselle salaiselle tielle. Kaikki tiedot, jotka saavutetaan erinäisiä psyykkisiä tai henkisiä voimia käyttämällä, annetaan etsijälle vasta sitten, kun hänen siveellinen vahvuutensa on täysin luotettava. Tietoa seuraa valta, ja tiedon vartijat ovat liian viisaat suodakseen kokemattomalle ja koettelemattomalle valtaa, jota hän ehkä väärin käyttäisi. Mutta se tieto, mikä meissä koetuksen kestäessä kasvaa ja varmistuu, se tieto on subjektiivista, henkistä laatua. Se on tuo autuaaksi tekevä, riemua uhkuva tieto, että „näin on hyvin, näin on oikein, näin kaunista. Tämä minun elämäni on totuus!"
Sentähden ei olekaan väärä tuo lause, joka sanoo: ainoastaan usko voi meidät pelastaa. Meidän tulee vain huomata sen oikea merkitys. Sillä ei tarkoiteta yhden tai toisen opinkappaleen totena pitämistä, vaan henkistä voimaa. Kreikaksi tämä sana on pistis, joka merkitsee luottamusta. Joka uskaltaa heittäytyä totuuden etsintään, hän luottaa siihen, että totuus on, ja että se on löydettävissä. Hänessä löytyy jo se totuuden elämän voima, jota kutsutaan uskoksi, luottamukseksi. Ainoastaan henki voi tutkia Jumalan syvyyksiä, sanoo Paavali (1 Korint. II: 11). Ellei meissä ole yhtään henkeä, emme ollenkaan lämpene, kun on puhe hengestä, Jumalasta, totuudesta, hyvästä elämästä ja senlaatuisista käsitteistä. Ne ovat meille ventovieraat eivätkä ilmaise mitään. Mutta onko niin onnetonta materialistia meidän sivistyneissä yhteiskunnissamme? Tahtoisin uskoa, että jokaisen ihmisen sydämessä on kauneuden kieli, joka värähtää oikeasta kosketuksesta, kunhan vain aina löytäisimme oikean tavan kosketella kunkin syvintä kieltä!



 {Teoksesta Valoa kohti}

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

The Voice


"The Voice"

I hear your voice on the wind

And I hear you call out my name

"Listen, my child," you say to me

"I am the voice of your history
Be not afraid, come follow me
Answer my call, and I'll set you free"

I am the voice in the wind and the pouring rain

I am the voice of your hunger and pain
I am the voice that always is calling you
I am the voice, I will remain

I am the voice in the fields when the summer's gone

The dance of the leaves when the autumn winds blow
Ne'er do I sleep thoughout all the cold winter long
I am the force that in springtime will grow

I am the voice of the past that will always be

Filled with my sorrow and blood in my fields
I am the voice of the future, bring me your peace
Bring me your peace, and my wounds, they will heal

I am the voice in the wind and the pouring rain

I am the voice of your hunger and pain
I am the voice that always is calling you
I am the voice

I am the voice of the past that will always be

I am the voice of your hunger and pain
I am the voice of the future
I am the voice, I am the voice
I am the voice, I am the voice


Celtic Woman Lyrics
The Voice 

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Who wants to live forever


There's no time for us
There's no place for us
What is this thing that builds our dreams
Yet slips away from us?


Who wants to live forever?
Who wants to live forever?

There's no chance for us,

It's all decided for us,
This world has only one sweet moment
Set aside for us


Who wants to live forever?
Who wants to live forever?

Now touch my tears with your lips

Touch my world with your fingertips
And we can have forever
And we can love forever
Forever is our today

Who wants to live forever?

Who wants to live forever?

Who waits forever anyway?

Sarah Brightman lyrics

Who wants to live forever

Dust in the wind


"Dust In The Wind"

I close my eyes

only for a moment and the moment's gone
All my dreams pass before my eyes in curiosity

Dust in the wind

All they are is dust in the wind
Same old song

Just a drop of water in an endless sea

All we do crumbles to the ground, though we refuse to see

Dust in the wind

All we are is dust in the wind

Don't hang on, nothing lasts forever but the earth and sky

It slips away and all your money won't another minute buy

Dust in the wind

All we are is dust in the wind

Dust in the wind

Everything is dust in the wind

Sarah Brightman lyrics

No one like You


"No One Like You"

And reach out will it not be soft and kind

At rest from life
from patience and from pain
At rest from bliss
we know not when we find
How can I have enough of life and love

In your eyes are my secrets

that I've never shown you
In my heart I feel
I've always known you
In your arms there's a comfort
that I never knew
You're what I've been waiting for
there's no one like you

Sure as the sunrise

pure as a prayer
You fashioned hope
right out of thin air
Every dream I abandoned
seems it could come true
I believe in miracles
there's no one like you

Innocent as a newborn

in a world so frightening
It's as if my world's
been struck by lightning
Every dream I abandoned,
seems it could come true
I believe in miracles,

Sarah Brightman lyrics

Juhannus




Auringon säteet kimaltelevat koivun lehdillä
Saunan savut kiemurtelevat piipun reijistä
Keijut pienet karkeloivat niityn kukilla
Auringon säteet...
Sauna koivuvihta...
Keijut kukkavihko...


runoni

Hyvää Juhannusta kaikille keijuille, enkeleille, sinulle, minulle, hänelle, teille ja meille.....




sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Värähtelytaajuudet


Meitä ihmisiä elää maapallolla kolmessa eri tietoisuuden tilassa tällä hetkellä. Tietoisuuden tilat / ulottuvuudet / tai värähtelytaajuudet / lyhenne D (dimension).

3 D - tietoisuus / ulottuvuus / värähtelytaajuus

Ihmiset elävät kaksinaisuudessa. Tämä kaksinaisuuden maailma näyttäytyy heille totena. He eivät kyseenalaista ympärillään näkyviä lainalaisuuksia, faktoja ja realiteetteja. Mikään ei horjuta tosiasioiden paikkansapitävyyttä.

Kaksinaisuus: hyvä/paha, oikea/väärä, valo/pimeys jne.

4 D - tietoisuus / ulottuvuus / värähtelytaajuus

Ihmiset ovat alkaneet tajuta oman sielunsa olemassaolon. He ymmärtävät, että heidän sisälllään on ääretön, kuolematon henki, joka on osa Ikuista Kaikkeutta. Tämä Ikuinen Kaikkeus muodostaa Ykseyden, joka on pelkkää Valoa, Hyvyyttä, Rakkautta.

Kaksinaisuudessa eläessä voidaan todella kokea se mitä Rakkaus on kokemalla kaikki sen vastakohdat.

4 D - tietoisuuden tilassa ymmärretään, että ihmisen oman sisäisen totuuden löytäminen ja sen kautta eläminen on tärkeintä, ei ulkopuolelta tulevien oppien noudattaminen.

5 D - tietoisuus / ulottuvuus / värähtelytaajuus

Ihmisistä tulee: Jumalainen Henki, joka kanssaluo yhdessä Kaikkeuden kanssa.

Planeettamme faktat ja realiteetit JOUSTAVAT tällöin tarpeen mukaan, kun sielu luo olosuhteita ympärilleen omaa todellista sisäistä olemustaan, eli iloa, harmoniaa, rauhaa myötätuntoa ja yltäkylläisyyttä siis RAKKAUTTA.

Lyhyesti:

3 D = En tiedä
4 D = Tiedän
5 D = Olen

"Mitä enemmän ihminen pystyy elämään Rakkaudessa, Ilossa ja Harmoniassa, sitä enemmän hän värähtelee VALOA ja sitä "ylemmäs" hänen tietoisuutensa nousee".

pohdintaani

http://yhdenlaki.wordpress.com/

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Voimaeläin KARHU


Voimaeläin on eläin joka edustaa sinua itseäsi. Pelottavuuden vuoksi karhua on nimitetty kaunistellen mesikämmeneksi tai otsoksi, mutta toisinaan siitä käytettiin myös nimityksiä, jotka kaikki tavalla tai toisella liittyivät kuolemaan. Kaadetusta karhusta saatiin taikakaluja, jotka suojelevat kantajaansa.

Voimaeläimenä karhu on muinaisten legendojen ja tarinoiden otus, joka kuvastaa terveyttä ja voimaa. Karhun syvä talviuni kuvastaa hiljaa kypsyviä sisäisiä voimia. Syvä tietoisuus unien maasta seuraa Karhun hengen mukana sinulle.


Voimaeläimet


Lähde: Rakkaudentähti
 



keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Metsän Poika


Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston,
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyön,
ja mailma Unholaan jääköön.

Aleksis Kivi

 
Onnea Tapiolle 18.6.2010
sekä muille metsän pojille...

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Maailma on kaunis



refrain:
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus.
On vapautta kuunnella metsän huminoita,
Kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita,
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä.
On vapautta valvoa kesäisiä öitä
Ja katsella hiljaisen haavan värinöitä,
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä.
refrain
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä,
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä.
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta,
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä.
refrain

Loputon kierto


Pyörä on ulkoreunaltaan ympyrän muotoinen esine, joka voi pyöriä keskellä olevan akselinsa ympäri. Ensimmäisiä käyttötarkoituksia pyörälle oli tavaroiden siirtämisen helpottaminen rakentamalla rattaita ja kärryjä, joissa hyödynnettiin pyörää. Pyörä muuttaa suuren liukukitkan kevyemmäksi vierimisvastukseksi ja siten helpottaa raskaiden taakkojen liikuttelua. Pyörän avulla on mahdollista siirtää kevyesti paljon raskaampia taakkoja kuin kantamalla. Pyörä kytketään yleensä akseliin, jolloin voidaan rakentaa erilaisia kärryjä ja vaunuja. Näiden avulla voidaan kuljettaa suuria määriä tavaraa joko ihmisten tai eläinten vetämänä tai jonkinlaisen moottorin avulla.
Pyörä on esihistoriallisen maailman merkittävimpiä keksintöjä. Pyörän synty liitetään yleensä 4000-luvun eaa. Mesopotamiaan, jossa sitä käytettiin savenvalussa. Pyörän kanssa samaan tapaan on käytetty myös teloja. Esimerkiksi muinaiset egyptiläiset hyödynsivät teloja raskaiden kivien siirtämisessä rakennustyömaillaan.
Pyörää hyödynnetään paitsi rattaissa, vaunuissa ja kärryissä myös autoissa, moottoripyörissä ja työkoneissa. Hammaspyörä, hihnapyörä, väkipyörä ja ketjupyörä ovat myös erilaisia pyöriä. Ajatusta liukukitkan muuttamisesta vierimisvastukseksi hyödynnetään myös vierintälaakereissa. Vanhahtava nimitys pyörälle on "ratas." Ratas voi tarkoittaa myös hammasratasta, hammaspyörää tai muuta pyörivää koneenosaa.[1]
Nykyisin ajoneuvoissa käytetään pyöriä, jotka muodostuvat renkaasta ja vanteesta. Yleisin rengastyyppi on ilmatäytteinen kumirengas. Vanteet valmistetaan yleensä teräksestä tai alumiinista. Vanne voi olla jäykkä levystä väännetty tai valamalla valmistettu vanne tai jännityksien avulla koossa pysyvä pinnavanne. Kiskoilla liikkuvien kulkuneuvojen kuten junien ja raitiovaunujenpyörät ovat yleensä kokonaan terästä.
Aiemmin pyörät valmistettiin puusta. Myöhemmin keksittiin liittää pyörään teräksinen rengas pyörän kestävyyden parantamiseksi.

Pyörä vertauskuvana

Buddhalaisuudessa pyörä on uskonnollinen vertauskuva. Elämän väitetään olevan loppumaton kierto uudelleensyntymiä, josta voi paeta valaistumalla. Mandala on pyörään perustuva symboli.

Muun muassa vuodenkiertoa, aurinkoa ja hyvää onnea symboloiva aurinkopyörä-merkki on tunnettu eri puolilla maailmaa. Aurinkopyörä-merkki on ilmeisesti alkujaan puolallisen pyörän kuva.


sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Tarjous




INTIAANIPÄÄLLIKKÖ SEATTLEN VASTAUS SUURELLE VALKOISELLE PÄÄLLIKÖLLE 1854

Vuonna 1854 Washingtonin Suuri Valkoinen päällikkö teki tarjouksen intiaaneille ostaakseen heidän maansa ja lupasi antaa heille reservaation sen sijaan. Intiaanipäällikkö Steattlen vastausta tähän tarjoukseen pidetään kauneimpana ja syvällisimpänä luonnon ja omaperäisen kulttuurin puolesta pidettynä puheena, mitä tunnetaan.

"Washingtonin Suuri päällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa meidän maamme.

Suuri Päällikkö lähettää meille myös ystävyyden sanoja
ja vakuuttaa hyvää tahtoaan meille.
Se on hänelle kunniaksi, sillä me tiedämme,
Että hän tuskin tarvitsee meidän ystävyyttämme

Mutta me harkitsemme hänen tarjoustaan.
Sillä me tiedämme, että valkoinen mies voi tulla
aseiden kanssa ja ottaa maamme ellemme myy.

Kuinka kukaan voi ostaa tai myydä
taivasta yläpuolellamme tai maan lämpöä?
Koko ajatus on meille outo

Ellemme omista ilman raikkautta tai veden kimallusta,
kuinka kukaan voi ne ostaa?

Jokainen pala tätä maata on pyhä minun kansalleni.
Jokainen kiiltävä männynneulanen, jokainen rannan hiekkajyvä,
usva hämärtyvässä metsässä,
jokainen aukio ja jokainen pörräävä hyönteinen
on pyhä kansan muistoissa ja kokemuksissa.
Puissa virtaava mahla kuljettaa mukanaan
punaisen miehen muistoja.

Siirtyessään tähtien pariin unohtavat valkoisen
miehen vainajat sen maan, jossa he ensi kerran näkivät päivänvalon.
Meidän vainajamme eivät koskaan unohda tätä ihmeellistä maata,
koska se on punaisen miehen äiti.
Me olemme osa tätä maata ja se on osa meitä.

Tuoksuvat kukat ovat sisariamme,
kauris, hevonen ja mahtava kotka
ne ovat veljiämme.
Kallioiset harjanteet, niittyjen rehevyys,
ponin ruumiin lämpö ja ihminen,
kaikki kuuluvat samaan perheeseen.

Kun siis Washingtonin Suuri Päällikkö
lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa maamme,
hän vaatii meiltä todella paljon.

Suuri Päällikkö sanoo, että hän varaa meille paikan,
jossa voimme elää omissa oloissamme,
levossa ja rauhassa.
Hän olisi meidän isämme ja me hänen lapsiaan.

Me siis harkitsemme tarjoustasi ostaa meidän maamme.
Mutta se ei ole helppoa.
Sillä tämä maa on meille pyhä.

Purojen ja jokien kimaltava vesi ei ole vain vettä,
vaan se on meidän esi-isiemme verta.
Jos me myymme tämän maan,
täytyy teidän muistaa että se on pyhä.
Teidän täytyy opettaa lapsillenne, että se on pydä
ja että jokainen häilähtävä varjo järvien kirkkaassa vedessä todistaa minun kansani elämän tapahtumista ja muistoista.
Veden solina on minun isäni isän ääni.

Virrat ovat veljiämme, ne sammuttavat janomme.
Virrat kantavat kanoottejamme ja ruokkivat lapsemme.
Jos me myymme sinulle maamme,
Teidän täytyy muistaa ja myös opettaa lapsillenne,
että virrat ovat veljiämme ja teidän veljiänne,
ja teidän tulee kohdella niitä niinkuin veljiänne.

Punainen mies on aina joutunut väistymään etenevän valkoisen miehen tieltä
kuin usva häipyy vuorilta aamuauringon noustessa.
Mutta meidän isiemme tuhka ja on pyhä.
Heidän hautansa on pyhä tanner ja niin ovat nämä kunnaat,
nämä puut, tämä maan kolkka pyhitetty meille.
Me tiedämme, ettei valkoinen mies voi ymmärtää meidän teitämme.
Hänelle yksi paikka on yhtä hyvä kuin toinenkin,
Sillä hän on kuin muukalainen,
joka tulee yöllä ja ottaa maasta minkä tarvitsee.
maa ei ole hänelle veli, vaan vihollinen,
ja kun hän on voittanut sen, hän jatkaa matkaansa.

Isiensä haudat hän jättää taaksensa eikä välitä.
Hän ryöstää maan lapsiltaan.
Siitäkään hän ei välitä.
Hänen isiensä haudat ja hänen lastensa perintöoikeudet on unohdettu.
Hän kohtelee äitiään maata ja veljeään taivasta kuin tavaroita,
joita voi ostaa, ryöstää ja myydä kuin lampaita tai lasihelmiä.
Hänen ahneutensa nielaisee kaiken ja jäljelle jää vain autio maa.

Mitäpä minä tiedän.

Meidän tapamme eivät ole teidän tapojanne.
Teidän kaupunkinne näkeminen koskee punaisen miehen silmiin.
Mutta ehkäpä punainen mies on villi eikä ymmärrä.

Ei ole hiljaista paikkaa valkoisen miehen kaupungeissa.
Ei yhtään paikkaa, jossa voi kuulla silmujen puhkeavan keväisin tai hyöteisen siipien rapinan.
Mutta ehkä kaikki johtuu siitä, että olen villi enkä ymmärrä.
Melu vaan loukkaa korvia.
Ja mitä on elämä ellei voi kuulla kehrääjän yksinäistä huutoa
tai sammakoiden kinastelua yöllä lammen ympärillä.
Minä olen punainen mies, enkä ymmärrä sitä.
Intiaani kaipaa lammen kasvojen yli suhahtavan tuulen pehmeää ääntä
ja metsän havujen tuoksua tuulessa sateen jälkeen.

Ilma on kallisarvoista punaiselle miehelle,
sillä kaikilla elävillä on osansa jokaisessa hengenvedossa
eläimet, puut, ihmiset - kaikki hengittävät samaa ilmaa.
Valkoinen mies ei näytä huomaavan ilmaa, jota hän hengittää.
Hän on löyhkälle turta kuin päiviä kuolemaisillaan ollut mies.
Mutta jos me myymme sinulle maamme,
täytyy teidän muistaa, että ilma on meille kallisarvoista,
sillä se jakaa henkensä kaiken sen elämän kanssa, jota se ylläpitää.

Tuuli, joka antoi isoisällemme hänen ensimmäisen hengenvetonsa,
ottaa vastaan myös hänen viimeisen huokauksensa.
Ja tuulen täytyy antaa myös lapsillemme elämän henki.
Jos me myymme maamme,
täytyy sinun pitää se erillään ja pyhänä, paikkana,
jonne valkoinen mieskin voi tulla maistamaan tuulta,
jolle niityn kukat ovat antaneet tuoksun.

Niin me harkitsemme tarjoustasi ostaa maamme.
Jos me päätämme hyväksyä sen,
minä asetan yhden ehdon:
valkoisen miehen pitää kohdella
kaikkia eläimiä alueella veljinään.

Minä olen villi enkä ymmärrä mitään muuta tapaa.
Olen nähnyt tuhansien puhvelien mätänevät preerialla valkoisen miehen jäljiltä,
kun hän ampuu ne ohikiitävästä junasta.
Minä olen vain villi, enkä voi ymmärtää miksi savuava rautahevonen olisi tärkeämpi kuin puhveli, jonka me tapamme vain pysyäksemme hengissä.

Mitä on ihminen ilman eläimiä?
Jos kaikki eläimet olisivat poissa,
ihminen kuolisi hengen suureen yksinäisyyteen.
Sillä mitä tahansa tapahtuu eläimille,
tapahtuu ennen pitkää myös ihmisille.
Kaikella on yhteys.

Teidän täytyy opettaa lapsillenne,
että maa heidän jalkojensa alla on esi-isiemme tuhkaa.
Niin että he kunnioittavat maata,
joka on kyllästetty heidän kaltaistensa elämällä.
Opettakaa lapsillenne mitä me olemme opettaneet lapsillemme,
että maa on meidän äitimme.
Mitä tahansa tapahtuu maalle, tapahtuu maan lapsille.
Jos ihminen sylkee maata, hän sylkee itseään.

Tämän me tiedämme.
Maa ei kuulu ihmiselle, vaan ihminen maalle.
Tämän me tiedämme.
Kaikki luontokappaleet ovat yhtä kuin veri, joka liittää suvun yhteen.
Kaikki luodut ovat yhtä.

Mitä tapahtuu maalle, tapahtuu maan pojille.
Ei ihminen kutonut elämän kudosta, hän on vain sen säie.
Mitä hän kudokselle tekee, sen hän tekee itselleen.

Mutta me harkitsemme tarjoustasi muuttaa reservaattiin,
jonka olet varannut minun kansalleni.
Elämme syrjässä ja rauhassa.
Ei se paljoa merkitse, missä asumme päiviemme loppuun.
Lapsemme ovat nähneet isiensä nöyryyttävän tappion.
Soturimme ovat häpeästä tappion jälkeen
vajonneet joutilaisuuteen ja saastuttaneet itsensä
makeilla ruuilla ja kovilla juomilla.

Merkitsee kovin vähän,
missä me vietämme loput päivämme.
Niitä ei ole monta.
Vain joitakin tunteja, joitakin talvia vielä,
eikä yhtään lasta niistä suurista heimoista,
jotka kerran elivät ja asuivat tällä maalla
tai jotka nyt vaeltavat pieninä ryhminä metsissä,
ole jäljellä suremassa sen kansan hautojen äärellä,
joka kerran oli yhtä mahtava ja toiveikas kuin sinun kansasi nyt.
Mutta miksi minä murehtisin kansani menoa.
Heimot koostuvat vain ihmisistä, ei muusta.
Ja ihmiset tulevat ja menevät kuin meren aallot.

Ei myöskään valkoinen mies,
jonka Jumala puhuu hänelle kuin ystävä ystävälle,
ole mikään poikkeus yhteisestä kohtalostamme.
Ehkä meistä lopulta tulee veljiä, kuka tietää.
Yhden asian me tiedämme,
asian jonka valkoinen mies voi joskus tajuta
-meillä on yhteinen Jumala.

Te voitte luulla, että omistatte Hänet
niin kuin voitte omistaa maamme.
Mutta sitä ette voi.
Hän on kaikkien ihmisten Jumala
ja hän tuntee samaa sääliä niin valkoista kuin punaistakin kohtaan.
Tämä maa on Hänelle kallis ja joka tekee vahinkoa maalle, halveksii sen Luojaa.
Myös valkoiset katoavat, ehkä ennemmin kuin kaikki muut heimot.
Joka jatkuvasti likaa oman sijansa,
tukehtuu jonain yönä omaan saastaansa.

Mutta tuhonne partaallakin te loistatte kirkkaasti
sen Jumalan voiman sytyttäminä, joka toi teidät tähän maahan
ja jossakin erityisessä tarkoituksessa antoi teille vallan tämän maan yli ja punaisen miehen yli.
Se tarkoitus on meille mysteeri, sillä me emme ymmärrä,
kun puhvelit tapetaan, villihevoset kesytetään,
ihmisten haju tunkee metsien pimentoihin
ja kypsien kukkuloiden rinteet pilkotaan puhuvilla rautalangoilla.

Missä on tiheikkö? Poissa.
Missä on kotka? Poissa.
Hyvästit ketterälle hevoselle ja ajolle?
Se on elämän loppu ja lopun alku.

Niin me harkitsemme ehdotustasi ostaa meidän maamme.
Jos me suostumme, teemme sen varmistaaksemme itsellemme reservaatin,
jonka olet meille luvannut.
Ehkä me siellä voimme elää loput päivämme niinkuin haluamme.

Kun viimeinen punainen mies on kadonnut tältä maalta
ja hänen muistonsa on vain pilven varjo,
joka lipuu preerian yli, viipyvät kansani henget näillä rannoilla ja näissä metsissä.
Sillä ne rakastavat tätä maata kuin vastasyntynyt rakastaa äitinsä sydämenlyöntejä.

Jos me siis myymme sinulle maamme,
Rakastakaa sitä niin kuin me olemme sitä rakastaneet.
Huolehtikaa siitä, niinkuin me olemme siitä huolehtineet.
Pitäkää mielessänne sen kuva sellaisena
kuin se on nyt kun te otatte sen meiltä vastaan.

Ja kaikella voimallanne, kaikella mielellänne,
kaikella sydämellänne säilyttäkää se lapsillenne
ja rakastakaa sitä, niin kuin Jumala rakastaa meitä kaikkia.

Erään asian me tiedämme.
Meidän Jumalamme on sama Jumala.
Tämä maa on Hänelle kallis.
Valkoinenkaan mies ei voi välttää yhteistä kohtaloamme.

Voi olla, että meistä lopulta tulee veljiä.
Sen me näemme."