 |
| Rokie |
 |
| Karo |
Päällikkö Joseph
Ne teistä jotka rakastatte eläimiä, kuten John, tiedätte, että eläinperheenne elää kuolemanverhon tuolla puolen, aivan kuin tekin.
Ne joita rakastatte - ovat ne sitten ihmisiä tai eläimiä fyysisessä muodossaan - eivät koskaan lähde luotanne. Niillä on usein halu auttaa teitä haudan takaa ja jatkaa teidän rakastamistanne. Siksi usein näette tai tunnette tai kuulette "haamuja", kuten niitä ehkä kutsuisitte.
Eläimet, erityisesti kotieläimenne (kuten niitä kutsutaan) - ja erityisesti koirat ja kissat - ovat useimmiten teidän opettajianne. Niillä on vain ähän opittavaa teiltä, mutta teillä on paljon opittavaa niiltä.
Kissat ja koirat eivät inkarnoidu (tai reinkarnoidu) samanlaisen "elämänsuunnitelman" kanssa kuin ihmiset.
Jos on yksi pääläksy, mikä lemmikeillänne on opetettavana teille, se on tämä: Elä hetkessä! Ja tämä: Rakasta ehdottomasti.
Lemmikkinne löytävät iloa, intohimoa ja nautintoa fyysisen elämänsä joka hetkestä - silloinkin kun ne teistä näyttävät kärsivän jostain fyysisestä sairaudesta tai vammasta.
Lemmikeillä - ja kaikilla eläimillä itse asiassa - ei ole sairauden tai kuoleman pelkoa. Ja mikä tärkeintä, ne eivät pelkää elämää. Näin ne uppoutuvat fyysisen olemassaolon kaikkiin nautintoihin. Ja ne tekevät ilman epäröintiä ja syyllisyyttä.
Ne ovat täysin elossa joka hetki. Ei mikään huono roolimalli seurattavaksenne!
Eläimet eivät elä samojen tavoitesuunnitelmien mukaan kuin ihmiset. Niillä ei ole halua kontrolloida tai manipuloida kanssaolentojaan - ihmisiä tai eläimiä. Niiden aikomus on yksinkertaisesti elää vapaasti ja iloisesti.
Ne näkevät vain vähän eroa elämän ja kuoleman välillä.
Riippumatta siitä miten kamalalta (tai rauhalliselta) niiden siirtymä elämästä kuolemaan näyttää teistä, nuo siirtymät ovat aina helppoja ja vaivattomia niille.
Ja kun ne saapuvat "toiselle puolelle", ne jatkavat iloista, pirteää ja onnellista elämäänsä, heittäytyvät leikkien ja telmien.
Ne palaavat usein käymään luonanne. Kuten myös ihmisrakkaanne. Mutta useimmat teistä eivät ole avoimia, ainakaan täysin avoimia, sen tapahtumiseksi teille.
Silloin kun ette usko, ette voi nähdä. Usein sanotte: "Kun näen sen, uskon." Mutta se tapahtuu aina toisinpäin - kun uskotte sen, näette.
John uskoo tietysti kuoleman jälkeiseen elämään, kuten useimmat teistä. Mutta hän myös uskoo ja usein kokee, että "kuolleet" rakkaat - eläimet ja ihmiset - vierailevat hänen luonaan.
Kyse on vain värähtelystä. Jos uskotte, värähtelette positiivisesti. Ja silloin avaatte oven olennoille, jotka "toisella puolella" värähtelevät tuolla samalla korkealla tasolla.
Ette koskaan menetä niitä, joita rakastatte. Jos pysytte avoimina heille - eläville tai kuolleille - he lohduttavat teitä aina. Tunnette heidän läsnäolonsa, energiansa.
Ja tiedätte, että teitä rakastetaan.
Ne teistä jotka rakastatte eläimiä, kuten John, tiedätte, että eläinperheenne elää kuolemanverhon tuolla puolen, aivan kuin tekin.
Ne joita rakastatte - ovat ne sitten ihmisiä tai eläimiä fyysisessä muodossaan - eivät koskaan lähde luotanne. Niillä on usein halu auttaa teitä haudan takaa ja jatkaa teidän rakastamistanne. Siksi usein näette tai tunnette tai kuulette "haamuja", kuten niitä ehkä kutsuisitte.
Eläimet, erityisesti kotieläimenne (kuten niitä kutsutaan) - ja erityisesti koirat ja kissat - ovat useimmiten teidän opettajianne. Niillä on vain ähän opittavaa teiltä, mutta teillä on paljon opittavaa niiltä.
Kissat ja koirat eivät inkarnoidu (tai reinkarnoidu) samanlaisen "elämänsuunnitelman" kanssa kuin ihmiset.
Jos on yksi pääläksy, mikä lemmikeillänne on opetettavana teille, se on tämä: Elä hetkessä! Ja tämä: Rakasta ehdottomasti.
Lemmikkinne löytävät iloa, intohimoa ja nautintoa fyysisen elämänsä joka hetkestä - silloinkin kun ne teistä näyttävät kärsivän jostain fyysisestä sairaudesta tai vammasta.
Lemmikeillä - ja kaikilla eläimillä itse asiassa - ei ole sairauden tai kuoleman pelkoa. Ja mikä tärkeintä, ne eivät pelkää elämää. Näin ne uppoutuvat fyysisen olemassaolon kaikkiin nautintoihin. Ja ne tekevät ilman epäröintiä ja syyllisyyttä.
Ne ovat täysin elossa joka hetki. Ei mikään huono roolimalli seurattavaksenne!
Eläimet eivät elä samojen tavoitesuunnitelmien mukaan kuin ihmiset. Niillä ei ole halua kontrolloida tai manipuloida kanssaolentojaan - ihmisiä tai eläimiä. Niiden aikomus on yksinkertaisesti elää vapaasti ja iloisesti.
Ne näkevät vain vähän eroa elämän ja kuoleman välillä.
Riippumatta siitä miten kamalalta (tai rauhalliselta) niiden siirtymä elämästä kuolemaan näyttää teistä, nuo siirtymät ovat aina helppoja ja vaivattomia niille.
Ja kun ne saapuvat "toiselle puolelle", ne jatkavat iloista, pirteää ja onnellista elämäänsä, heittäytyvät leikkien ja telmien.
Ne palaavat usein käymään luonanne. Kuten myös ihmisrakkaanne. Mutta useimmat teistä eivät ole avoimia, ainakaan täysin avoimia, sen tapahtumiseksi teille.
Silloin kun ette usko, ette voi nähdä. Usein sanotte: "Kun näen sen, uskon." Mutta se tapahtuu aina toisinpäin - kun uskotte sen, näette.
John uskoo tietysti kuoleman jälkeiseen elämään, kuten useimmat teistä. Mutta hän myös uskoo ja usein kokee, että "kuolleet" rakkaat - eläimet ja ihmiset - vierailevat hänen luonaan.
Kyse on vain värähtelystä. Jos uskotte, värähtelette positiivisesti. Ja silloin avaatte oven olennoille, jotka "toisella puolella" värähtelevät tuolla samalla korkealla tasolla.
Ette koskaan menetä niitä, joita rakastatte. Jos pysytte avoimina heille - eläville tai kuolleille - he lohduttavat teitä aina. Tunnette heidän läsnäolonsa, energiansa.
Ja tiedätte, että teitä rakastetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti