Valoa polullesi

MITÄ SE RAKKAUS SITTEN ON?

Rakkaus. Tuo sana on maaginen, mutta niinhän sinäkin olet. Ja sinä olet se.

Oletko kuitenkaan se rakkaus, joksi maailma on rakkauden muovaillut.. Rakkaus maailmassa on polttoainetta kaikelle sille mitä mieli luo ja mitä se yrittää uskotella tärkeäksi, tavoittelemisen arvoiseksi. Mieli naamioi rakkauden tavoittelemisen onnen tavoittelemiseen, ja onni on egolle asioita, tapahtumia, viihdykettä ja lisää erillisyyttä, erityisyyttä. Rakkaus tarkoittaa jotakin romanttista, sitä yhtä ainutta oikeaa parisuhdetta, joka on omiaan parantamaan kaikki haavat ja paikkaamaan kaikki kolot persoonassa ja tekemään sinusta täydellisen. Niinkö sinä uskot?

Todellinen rakkaus on iloa, olemista ja autuutta, ilman syytä. Siihen ei ole mitään syytä, sillä se itse on oma syynsä eikä syytä edes tarvita. Kuka kysyy rakastuessaan syytä sille? Sitten vasta kysellään syyn perään, kun rakkaus näyttää kaikonneen.

Olemme kertoneet Sinulle ettet ole mitään muuta kuin täydellistä olemista, iloa ja autuutta ja kerromme nyt ettet ole mitään muuta kuin rakkautta. Eikä tuo rakkaus ole edes energiaa, vaan jotakin josta kaikki energia on saanut alkunsa, mutta joka ei kuitenkaan itse ole energia. Oleminen ja ei-oleminen, täydellisyys ja tyhjyys, kaikki yhdessä.

Montako kertaa olet rakastunut elämäsi aikana? Jos vastaat: En yhtään kertaa, olemme hyvin hämmästyneitä. Ehkä et ole antanut rakkauden tulla, olet torjunut sen voiman. Ihmeellistä, kuinka voimakkaaksi sinun täytyykään nyt tuntea itsesi, sillä olet pystynyt näin pitkään vastustamaan kaikkeuden suurinta voimaa, rakkautta?

Useat vastaavat rakastuneensa ainakin kerran, useat kymmeniäkin kertoja. Jotkut teistä elävät rakastumisen tunteesta ja jos ja kun tuo tunne katoaa, on aika lähteä sitä uudelleen jäljittämään.. maksoi mitä maksoi.. Rakkaus tunteena on eri asia kuin se rakkaus, josta nyt puhumme yrittäessämme kuvata rakkauden syvintä olemusta, joka sinä olet.

Mitä se on? Se on kaikki ja ei mitään. Se sisältää valon ja on valoa. Se on pientä ja suurta ja mikään mikä asetetaan sen rinnalle, ei näytä yhtään miltään. Kaikki minkä laitat rakkauden rinnalle, näyttää merkityksettömältä, sillä sinä kaipaat aina sitä mitä sinä todella olet. Kaipaat Jumalaasi, Rakkauttasi ja sen sinä arvostat myös korkeammalle sijalle elämässäsi. Jos rakkautta ei olisi, olisitko sinäkään ? Ja jos olisit, millainen sinä silloin olisit?

Rakkaus on liimaa, joka pitää maailman koossa? Kuka sinut pitää koossa? Pidätkö itse itsesi koossa, vai uskallatko antautua rakkaudelle ja antaa sen helliä, tuudittaa ja nostaa sinut korkeille olemisen taajuuksille? Rakkaudessa on aina jotakin pelottavaa, mutta vain egolle, ei Sinulle. Rakkautta täytyy etsiä vai silloin , jos on unohtanut itse olevansa se. Jos sinulla olisi sormus sormessasi ja näkisit sen aina siinä, tulisiko sinulle mieleen etsiä sitä lakkaamatta jostakin mihin luulit sen hukanneesi? Näin on kuitenkin rakkauden laita. Etsit sitä, vaikka se on lähempänä sinua kuin mikään muu. Sehän on oma henkesi. Pääsylippusi Jumalan syliin. Omaan sisimpääsi.

Me jotka olemme rakkaudessa, koemme sen hyvin paljastavana ja sitä se onkin. Kun olet rakkaus tai kun olet rakastunut, et voi olla vilpillinen. Hyvyys asuu sinussa ja olet se. Toivot kaikille hyvää, tanssit elämän kanssa. Hyräilet työtä tehdessäsi ja kaikella on merkitystä. Sitten putoat pois rakkaudesta. Niin..Näin se on. Sinä putoat siitä, vaikka se on aina sinussa ja sitten lähdet taas etsimään sitä.

Ego elää etsimisestä, se on sen olemassaolon tarkoitus. Etsii, etsii vaan ei soisi löytävänsä, sillä jos se löytäisi todellakin rakkauden, jota se ei todella etsi, vaikka esittää etsivänsä, niin se sulaisi. Egoparkasi sulaisi rakkauteen ja se tietää sen. Siksi rakkaus ja rakastuminen on niin pelottavaa, egollesi. Sinulle se ei ole sitä, mutta olet sitä mihin samaistut. Muistathan sen taas, kun elämä seuraavan kerran tarjoaa mahdollisuutta rakastaa, rakastua ja olla rakkaus.

VASTUU JA VAPAUS

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka elävät pelosta ja niitä jotka elävät rakkaudesta.

Ne jotka elävät rakkaudesta jakautuvat niihin, jotka elävät maallisesta rakkaudesta ja uskovat löytävänsä tai löytäneensä oman täydennyksensä rakkaussuhteesta puolisoon. Tai rakkaus lapsiin, ystäviin, perheeseen tai lemmikkeihin pitää heidät ”hengissä”. Toinen osa rakkaudesta eläviä on löytänyt oman sisäisen valonsa ja elää rakkaudesta Jumalaan, joko suoraan abstraktisti tai suunnaten rakkautensa Jumalaan Mestaria rakastamalla.

Pelosta elävät ihmiset uskovat olevansa itsekin osa pelkoa, pelon ilmentymää. Maailma on heistä pelottava paikka, jossa on oltava aina varuillaan. Kaikkea ja kaikkia täytyy epäillä. Vieraisiin ihmisin luottaminen on lapsellista ja naivia. Pelko hallitsee suvereenisti näiden ihmisten mieliä ja usein he myös saavat ulkoisessa maailmassaan vahvistusta näille uskomuksilleen, sillä mitäpä maailma voisikaan muuta kuin vahvistaa sen mihin sinä uskot?

On olemassa myös sellaisia ihmisiä, jotka elävät rakkauden pelosta tai pelon rakastamisesta.

Rakkautta tavoitellaan kaikin tavoin, mutta sitä pelätään, sillä sen pelätään vievän hallinnan elämästä. Onhan turvallisempaa olla erillinen , ehkä yksinäinenkin kuin antautua rakkaudelle, jota ei pysty lainkaan hallitsemaan? Pelkoa on myös helppo rakastaa. Se on mielen sairas, mutta melko yleinen toimintamalli. Näennäisesti haluat elää vailla pelkoa, mutta kerta toisensa jälkeen tahtoo jokin sinussa tuntea pelon tunteen, jos ei muuten, niin jännityselokuvia katselemalla tai muutoin elämällä vaarallisesti, tavalla tai toisella. On hauskaa tuntea tunteita. Ja pelko on tunne.

Näennäisesti on kiduttavaa olla välillä onnen seitsemännessä taivaassa ja sitten jo liukuradalla kohden suurta masennusta, mutta näin vain sinun todellisen itsesi kannalta katsoen. Sinun egosi nauttii tästä stimuloivasta tunnetilojen vaihtelusta, joka saa sen tuntemaan olevansa elossa. Elämä ilman draamaa, maailmankaikkeuden kauniita ja rohkeita, ei ole elämää egollesi, mutta se on elämää sinulle. Ja vain se on todellista elämää.

Draamat kuuluvat elämän teatterisi käsikirjoituksiin olennaisesti, mutta kuka tuon käsikirjoituksen teki, ellei se, joka loi myös puitteet näille roolihahmoille ja niiden esityksille näyttämön? Mielesi käsikirjoitti, roolitti ja toteutti näytelmän ja se näytelmä on täynnä nopeita käänteitä, vauhtia ja seikkailuja, ainakin siltä se usein näyttää. Kuitenkaan mitään ei tapahdu sinulle todella. Osallistutko näytelmään, vai oletko sen katselija?

Kun olet valmis, tulet huomaamaan, että ainut näytelmä jossa tahdot olla mukana , tapahtuu sinun sydämesi porteilla ja sen nimi on ”Kotiin paluu”. Siinä henkesi kaipuu Jumalaan saavuttaa lopullisen täyttymyksensä. Vaikka Oscareita ei jaeta, on tämä näytelmä elämäsi tärkein ja sen käsikirjoitusta ei egosi ole luonut. Jumalasi loi sen yhdessä sinun kanssasi ja siinä on vain yksi rooli, sinun omasi, kun sinä palaat omaan itseesi.

Miten tämä kaikki liittyy otsikkoomme? Vapaus ja vastuu? Sinulla on vapaus valita pelon tai rakkauden väliltä ja siitä seuraa myös vastuu valinnastasi. Sillä on vain kaksi vaihtoehtoa, kuten olet varmasti jo aiemmin kuullut. Pelko tai rakkaus. Näyttää olevan paljon variaatioita ja erilaisia vaihtoehtoja eri tilanteissa, joita elokuvasi kohtauksissa eteesi tuodaan, mutta tosiasiassa on vain kaksi vaihtoehtoa. Jos valitset pelon, vastaat myös seurauksista, joka on yhtä kuin olla egon orjuuttama, olla se johon samaistut eli egoistinen mieli. Tai voit valita rakkauden, jolloin koet suurta vastustusta eräässä mielesi osassa, joka hallitsee yleensä arjen tasoa, ainakin suurella osalla kansalaisia on edelleen näin.

Rakkauden valitseminen tuo sinun sydämeesi rauhan. Rauhan tunne on selvin merkki sinulle itsellesi siitä, mitä ääntä olet olemuksessasi seurannut kulloinkin. Rauha seuraa rakkautta, kuten pienoinen epämukavuuden tunne seuraa pelon perusteella toimimista. Ja näin on aina.

Tarkkaile itseäsi niin huomaat, kuinka tämä toimii sinussa. Voit kenties todeta, ettei pelko hallitse sinua etkä sinä toimi egoistisen mielesi perusteella, mutta muista, että aina jos vaikkapa vähänkin tunnet tulleesi väärin kohdelluksi ja haluat tuomita toisen ihmisen tai tilanteen, olet reagoimassa pelosta käsin. Sillä ellei pelko eläisi sinussa, et uskoisi edes mahdollisuuteen tulla väärin kohdelluksi. Tietäisit, että kaikki on oikein ja mikä ei näytä olevan oikein, ei ole todellista.

Pelko saa monia muotoja ja suurinta osaa niistä on vaikea tunnistaa. Rakkauden tunnistat sen sijaan aina. Ja mikä parasta, myös se tunnistaa sinut, oman kuvansa.

Lähde: Valoa polullesi