

Tanssii Susien Kanssa jäi siksi yöksi Potkivan Linnun telttaan. Hän oli uupunut, mutta niin kuin joskus sattuu, liian väsynyt nukkuakseen. Päivän tapahtumat hyppivät hänen mielessään kuin paukkujyvät kasarissa.
Alkaessaan lopulta ajelehtia tiedottomuuteen luutnantti liukui unen hämärään, jollaista ei ollut kokenut sen jälkeen kun oli ollut hyvin nuori. Hän ajelehti tähtien ympäröimänä halki kylmän, hiljaisen tilan, painoton pikkupoika yksin hopean- ja mustankirjavassa maailmassa.
Hän ei silti pelännyt. Hänellä oli mukavan lämmin pylvässängyn peitteiden alla, eikä ajelehtiminen mitättömän siemenen lailla koko maailmankaikkeudessa, ellei peräti ikuisuudessa, ollut vaikeaa. Se oli ilo.
Sillä tavoin hän nukahti ensimmäisenä yönään komansien esi-isiltä perityssä kesäleirissä.
Lähde:
Dances With Wolves - kirja
Michael Blake 1988
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti