Kirjoittanut Jennifer Hoffman (enlighteninglife.com)
Uutiskirjeestä 10.3.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Yritätkö tajuta jotain ja tiedät vastauksen olevan suoraan edessäsi,
muttet näe sitä? Oletko koskaan etsinyt jotain, minkä tiedät olevan
jossain kotonasi, etkä löydä sitä? Ja on vielä pahempi tilanne, jos et
oikeastaan tiedä, mitä etsi, tarvitset sitä nyt ja se tekee elämästäsi
mutkikkaampaa tai vaikeampaa, ettei sinulla ole sitä. Eikö ole
turhauttavaa, että sitten kun löydät etsimäsi - tavaran tai vastauksen -
se on ollut suoraan edessäsi koko ajan? Opin tämän oppitunnin
lehtipuhallin/imurin kanssa.
Äitini antoi minulle lehtipuhaltimen/imurin, kun hän myi talonsa ja muutti huoneistoon. Hän ei enää tarvinnut sitä ja minun tontillani on paljon puita ja lehtiä kerättäväksi syksyllä. Monta vuotta käytin imuriosaa, mikä merkitsi pysähtymistä monta kertaa tyhjentämään pussia. Yhtenä päivänä ajattelin, että puhaltaisin kaikki lehdet suureksi kasaksi ja laittaisin ne pussiin kerralla. Menin autotalliin hakemaan puhallinosaa, minkä luulin olevan lattialla, missä minulla on suuria puutarhatyökaluja. Mutta sitä ei ollut siinä. Oli vielä pahempi asia, etten ollut koskaan nähnyt tai käyttänyt puhallinosaa, koska äitini käytti aina imuriosaa ja sellaisena hän antoi tuon työkalun minulle, joten en edes tiennyt, millaiselta se puhaltimena näytti. Miten aioin löytää sen, kun minulla ei ollut aavistustakaan, mitä etsin, eikä se ollut siellä, missä luulin sen olevan?
Niinpä menin nettiin etsimään kuvaa lehtipuhallinosasta ja löysin kaaviokuvan, muttei mikään näyttänyt minulle täsmälleen, mitä etsin. Luulen, että valmistajafirma otaksui, että kuluttajalla oli kaikki osat eikä hänen tarvinnut nähdä kuvaa niistä. Etsin joka paikasta autotallissa ja kellarissa, katsoen jopa paikoista, joista tiesin, etten olisi laittanut sitä niihin, mutta sitä ei löytynyt mistään. Tiesin, että puhallin tekisin lehtien keräämisestä nopeampaa, mutta koska en löytänyt sitä, imuroin ja pussitin lehdet - ärtyneenä, kun en voinut käyttää puhallinta. Ajattelin vakavissani uuden ostamista, vaikka ne ovat vähän kalliita (ja minulla oli jo sellainen, en vain löytänyt sitä).
Aina silloin tällöin menin seuraavan vuoden aikana autotalliin ja etsin puhallinta, mutten koskaan löytänyt sitä. Soitin jopa äidilleni ja kysyin, oliko hän unohtanut antaa sen minulle, ja hän sanoi antaneensa minulle kaikki tarvitsemani osat. Se oli totta hänen kannaltaan, koska hän ei koskaan käyttänyt puhallinta ja imuri oli hänelle tärkeä osa. Niinpä seuraavat pari vuotta imuruoin lehdet ja toivoin, että olisin voinut puhaltaa ne kasaksi. Ja toisinaan aina etsin puhallinta autotallista, mutten löytänyt.
Sitten yhtenä kevätpäivänä järjestelin puutarhatyökalujani ja siirsin lumityölaitteet taakse telineessä, koska en tarvitsisi niitä enää, ja näin pienen, valkoisen muovikassin roikkumassa telineen toisesta päästä. Katsoin siihen ja löysin puhallinosan, ohjekirjan ja muita osia. Se oli ollut siinä koko ajan. Koska pidän suuria puutarhatyökaluja autotallin lattialla, oletin, että myös kaikki osat olivat siellä. Eivät olleet - puhallinosa oli kassissa ja roikkui sen yläpuolella. Jos olisin katsonut vain vähän ylöspäin ja kurkistanut kassiin, olisin löytänyt sen.
Vaikka kassi roikkui siinä koko ajan ja vaikka olin etsinyt sitä yli kaksi vuotta, en etsinyt kassia - etsin jotain isoa, raskastekoista ja enemmän imuriosalta näyttävää (mikä ei sopisi kassiin). Tämä osa on hyvin pieni eikä siinä ole mitään kiinni. Tarkistaakseni sen toimimisen, kiinnitin puhallinosan ja käytin sitä autotallin puhdistamiseen - se toimi upeasti. Nyt voin tehdä kumpaakin - imuroida tai puhaltaa lehdet kasalle - enkä enää koskaan kadota puhallinosaa, koska tiedän nyt, miltä se näyttää, ja varmuuden vuoksi laitoin sen lattialle imuriosan viereen.
Mikä oppitunti tässä oli? Sain monta upeaa asiaa tästä kokemuksesta:
1. Vastaukset ovat tavallisesti edessämme, meidän on vain laajennettava tietoisuuttamme niiden näkemiseksi.
2. Silloin kun et tiedä, mitä etsit, saatat löytää sen paikasta, mistä et koskaan ajatellut katsoa.
3. Toiset jakavat kanssasi tavalla, mikä on hyödyllinen heille (äitini ei ollut kiinnostunut puhaltimesta, joten hän ei osoittanut sitä minulle tai näyttänyt, miten sitä käytetään). Sinun on tehtävä siihen muutoksia, jotta se on hyödyllistä sinulle (minun oli selvitettävä, miltä puhallin näytti, ja opeteltava käyttämään sitä itse).
4. Kuten sanonta kuuluu, "Jos et alussa onnistu, yritä ja yritä uudestaan". Olisin voinut ostaa uuden lehtipuhaltimen, mutta se oli kallis ja tiesin, että se oli jossain autotallissani (tai äitiini ei olisi kertonut totuutta minulle, mutta tiesin näin tapahtuneen), ja löytäisin sen lopulta. Meidän on löydättävä tasapaino tässä, koska lopulta meidän on päätettävä, miten pitkään aiomme etsiä ja milloin on aika lopettaa ja tutkia muita ratkaisuja.
5. Ongelmasta irtipäästäminen auttaa muuttamaan perspektiiviä. Löysin puhallinosan, kun en enää etsinyt sitä ja tein jotain muuta. Etäisyys voi olla suuri valaistumisen lähde.
6. Se mitä löydät, voi näyttää hyvin erilaiselta, mitä etsit. Odotukset voivat estää sinua näkemästä, mitä on suoraan edessäsi.
7. Kun löydät, lakkaat etsimästä. Riippumatta siitä, miten kauan se kestää, käytetty aika ja ponnistus tiivistyy yhdeksi ilon hetkeksi, kun löydät vastauksen (tai puhallinosan), ja olet onnellinen, koska tiesit sen olevan siinä koko ajan ja odottavan löytämistä. Mutta tuo ilon hetki tuhoutuu, jos alat tuomita itseäsi tiedostamattomuuden puutteesta tai siitä, ettet löytänyt sitä aiemmin.
Löydämme etsimämme, sitten kun olemme valmiita siihen. Ja joskus silloin kun meiltä loppuvat resurssit ja päätämme, ettemme enää tarvitse sitä tai ettemme anna enää asian turhauttaa. Ota askel taaksepäin, katso ylös, ole avoin löytämään se paikasta, mihin et koskaan ajattelisi katsovasi, ja ole avoin sille, että se voi näyttää täysin erilaiselta, mitä odotat - ja se voi vain ilmestyä suoraan eteesi.
Äitini antoi minulle lehtipuhaltimen/imurin, kun hän myi talonsa ja muutti huoneistoon. Hän ei enää tarvinnut sitä ja minun tontillani on paljon puita ja lehtiä kerättäväksi syksyllä. Monta vuotta käytin imuriosaa, mikä merkitsi pysähtymistä monta kertaa tyhjentämään pussia. Yhtenä päivänä ajattelin, että puhaltaisin kaikki lehdet suureksi kasaksi ja laittaisin ne pussiin kerralla. Menin autotalliin hakemaan puhallinosaa, minkä luulin olevan lattialla, missä minulla on suuria puutarhatyökaluja. Mutta sitä ei ollut siinä. Oli vielä pahempi asia, etten ollut koskaan nähnyt tai käyttänyt puhallinosaa, koska äitini käytti aina imuriosaa ja sellaisena hän antoi tuon työkalun minulle, joten en edes tiennyt, millaiselta se puhaltimena näytti. Miten aioin löytää sen, kun minulla ei ollut aavistustakaan, mitä etsin, eikä se ollut siellä, missä luulin sen olevan?
Niinpä menin nettiin etsimään kuvaa lehtipuhallinosasta ja löysin kaaviokuvan, muttei mikään näyttänyt minulle täsmälleen, mitä etsin. Luulen, että valmistajafirma otaksui, että kuluttajalla oli kaikki osat eikä hänen tarvinnut nähdä kuvaa niistä. Etsin joka paikasta autotallissa ja kellarissa, katsoen jopa paikoista, joista tiesin, etten olisi laittanut sitä niihin, mutta sitä ei löytynyt mistään. Tiesin, että puhallin tekisin lehtien keräämisestä nopeampaa, mutta koska en löytänyt sitä, imuroin ja pussitin lehdet - ärtyneenä, kun en voinut käyttää puhallinta. Ajattelin vakavissani uuden ostamista, vaikka ne ovat vähän kalliita (ja minulla oli jo sellainen, en vain löytänyt sitä).
Aina silloin tällöin menin seuraavan vuoden aikana autotalliin ja etsin puhallinta, mutten koskaan löytänyt sitä. Soitin jopa äidilleni ja kysyin, oliko hän unohtanut antaa sen minulle, ja hän sanoi antaneensa minulle kaikki tarvitsemani osat. Se oli totta hänen kannaltaan, koska hän ei koskaan käyttänyt puhallinta ja imuri oli hänelle tärkeä osa. Niinpä seuraavat pari vuotta imuruoin lehdet ja toivoin, että olisin voinut puhaltaa ne kasaksi. Ja toisinaan aina etsin puhallinta autotallista, mutten löytänyt.
Sitten yhtenä kevätpäivänä järjestelin puutarhatyökalujani ja siirsin lumityölaitteet taakse telineessä, koska en tarvitsisi niitä enää, ja näin pienen, valkoisen muovikassin roikkumassa telineen toisesta päästä. Katsoin siihen ja löysin puhallinosan, ohjekirjan ja muita osia. Se oli ollut siinä koko ajan. Koska pidän suuria puutarhatyökaluja autotallin lattialla, oletin, että myös kaikki osat olivat siellä. Eivät olleet - puhallinosa oli kassissa ja roikkui sen yläpuolella. Jos olisin katsonut vain vähän ylöspäin ja kurkistanut kassiin, olisin löytänyt sen.
Vaikka kassi roikkui siinä koko ajan ja vaikka olin etsinyt sitä yli kaksi vuotta, en etsinyt kassia - etsin jotain isoa, raskastekoista ja enemmän imuriosalta näyttävää (mikä ei sopisi kassiin). Tämä osa on hyvin pieni eikä siinä ole mitään kiinni. Tarkistaakseni sen toimimisen, kiinnitin puhallinosan ja käytin sitä autotallin puhdistamiseen - se toimi upeasti. Nyt voin tehdä kumpaakin - imuroida tai puhaltaa lehdet kasalle - enkä enää koskaan kadota puhallinosaa, koska tiedän nyt, miltä se näyttää, ja varmuuden vuoksi laitoin sen lattialle imuriosan viereen.
Mikä oppitunti tässä oli? Sain monta upeaa asiaa tästä kokemuksesta:
1. Vastaukset ovat tavallisesti edessämme, meidän on vain laajennettava tietoisuuttamme niiden näkemiseksi.
2. Silloin kun et tiedä, mitä etsit, saatat löytää sen paikasta, mistä et koskaan ajatellut katsoa.
3. Toiset jakavat kanssasi tavalla, mikä on hyödyllinen heille (äitini ei ollut kiinnostunut puhaltimesta, joten hän ei osoittanut sitä minulle tai näyttänyt, miten sitä käytetään). Sinun on tehtävä siihen muutoksia, jotta se on hyödyllistä sinulle (minun oli selvitettävä, miltä puhallin näytti, ja opeteltava käyttämään sitä itse).
4. Kuten sanonta kuuluu, "Jos et alussa onnistu, yritä ja yritä uudestaan". Olisin voinut ostaa uuden lehtipuhaltimen, mutta se oli kallis ja tiesin, että se oli jossain autotallissani (tai äitiini ei olisi kertonut totuutta minulle, mutta tiesin näin tapahtuneen), ja löytäisin sen lopulta. Meidän on löydättävä tasapaino tässä, koska lopulta meidän on päätettävä, miten pitkään aiomme etsiä ja milloin on aika lopettaa ja tutkia muita ratkaisuja.
5. Ongelmasta irtipäästäminen auttaa muuttamaan perspektiiviä. Löysin puhallinosan, kun en enää etsinyt sitä ja tein jotain muuta. Etäisyys voi olla suuri valaistumisen lähde.
6. Se mitä löydät, voi näyttää hyvin erilaiselta, mitä etsit. Odotukset voivat estää sinua näkemästä, mitä on suoraan edessäsi.
7. Kun löydät, lakkaat etsimästä. Riippumatta siitä, miten kauan se kestää, käytetty aika ja ponnistus tiivistyy yhdeksi ilon hetkeksi, kun löydät vastauksen (tai puhallinosan), ja olet onnellinen, koska tiesit sen olevan siinä koko ajan ja odottavan löytämistä. Mutta tuo ilon hetki tuhoutuu, jos alat tuomita itseäsi tiedostamattomuuden puutteesta tai siitä, ettet löytänyt sitä aiemmin.
Löydämme etsimämme, sitten kun olemme valmiita siihen. Ja joskus silloin kun meiltä loppuvat resurssit ja päätämme, ettemme enää tarvitse sitä tai ettemme anna enää asian turhauttaa. Ota askel taaksepäin, katso ylös, ole avoin löytämään se paikasta, mihin et koskaan ajattelisi katsovasi, ja ole avoin sille, että se voi näyttää täysin erilaiselta, mitä odotat - ja se voi vain ilmestyä suoraan eteesi.
JOSKUS ON KATSOTTAVA YLÖSPÄIN LÖYTÄÄKSEEN, MITÄ EDESSÄ ON
-----------
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa,
lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman
elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio
omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi
ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin
pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti