Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
26.2.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytria puhuu:
Kun ylösnousemusoireemme hälvenivät, oivalsimme luontaisia kykyjä. jotka olivat olleet sisällämme horroksessa koko elämämme ajan. Kun nämä kyvyt tulivat pintaan, oli ilmiselvää, että meidät oli valittu ja/tai olimme ilmoittautuneet vapaaehtoiseksi tähän tehtävään. Tunsimme suurta kunnia ollessamme valittuja tähän tehtävään ja omistimme elämämme Violetin tulen temppelin rakentamiseen niin, kuin meitä kutakin opastettiin.
Meditoimme erikseen ja ryhmänä joka päivä moniulotteisten yksilö- ja ryhmäkykyjemme hallitsemiseksi. Aloitimme päivän yksilömeditoinnilla ja päätimme sen ryhmämeditoinnilla leiritulen ympärillä. Oivalsimme, että nämä meditoinnit olivat oleellisia, kun meidän täytyi mennä viidennen ja kuudennen ulottuvuuden tietoisuustilaan ymmärtääksemme ne ohjeet, joita antoivat Arcturuslainen ja Äiti Alycone, kuten me kaikki häntä kutsuimme.
Koska monet muuntumisoireemme olivat vähentyneet, pystyimme olemaan aktiivisena pidemmälle iltaan ja heräsimme heti auringon noustessa horisontin yli. Kun jatkoimme yksilö- ja ryhmämeditointejamme, aloimme muodostaa syvän yhteyden planetaariseen Elohim Alyconeen ja Arcturuslaiseen, joka oli myös Elohim.
Elohim on korkealle kehittyneitä olentoja, jotka ovat muodonluojia sekä mestareita muodon muuntamisessa korkeampiin ilmaisutaajuuksiin. Arcturuslaiset olivat sen Arcturuslaisen käytävän suojelijoita, missä yksilöt, planeetat, aurinkokunnat ja galaksit muuntavat muotonsa korkeampaan taajuuteen, ja Äiti Alycone oli vastuussa meidän auttamisesta yhteiskuntamme siirtämisessä viidenteen ulottuvuuteen.
Kunhan resonoimme viidenteen ulottuvuuteen, "valta toisiin" -dragoniaanit ja niiden käskyläiset, zetat, eivät edes voineet havaita meitä, puhumattakaan kimppuumme hyökkäämisestä. Olimme väliaikaisesti turvassa, kun Arcturuslaiset olivat naamioineet kylän viidennen ulottuvuuden kupolilla. Kuitenkin kupolissa asuvien tietoisuustila määräsi, miten kauan se voisi säilyttää kuudennen ulottuvuuden matriisinsa. Koska kylän asukkaiden keskuudessa olin niin paljon vihaa ja pelkoa, kylän kaikki henkisesti heränneet jäsenet tiesivät, että heidän tehtävänsä oli saavuttaa ja ylläpitää viidennen ulottuvuuden tietoisuustila.
Matalamman taajuuden pelkopohjaiset tunteet syövyttivät kupolia ja korkeamman tietoisuuden edustajien tehtäväksi jäi pitää kupoli toimivana. Meille informoitiin, että Violetin temppelin valmistuminen oli oleellinen yhteiskuntamme värähtelytaajuuden nostamisessa viidenteen ulottuvuuteen.
Olimme myös tietoisia, etteivät jotkut kylämme jäsenet pystyisi päästämään irti tarpeestaan olla soturi. Näin ollen nämä soturit tekivät "syöttikylän" kupolin ulkopuolelle, niin ettei vihollinen keksisi, että olimme edelleen olemassa koko kylänä. Dragot olivat siinä luulossa, että monet meistä olivat kuolleet ja syöttikylä oli ainoastaan jäljellä plejadilaisasutuksestamme.
Arcturuslaiset saivat aikaan tämän harhan luomalla hologrammi-insertin, mikä vaikutti siltä, että dragot olivat kukistaneet meidät. Dragoniaaneja ei kuitenkaan ollut helppoa huijata, joten oli vain ajan kysymys, ennen kuin ne oivaltaisivat todellisen tilanteen. Olimme siihen mennessä saaneet valmiiksi temppelimme ja käyttäneet planeetan violettia tulta yhteiskuntamme muuntamiseksi viidenteen ulottuvuuteen.
Tarvitsimme koulutetun soturin palvelemaan yhteyshenkilönä syöttikylän, todellisen kylän ja rakennuspaikkamme välillä. Juuri kun ennätimme oivaltaan tämän, joku ilmestyi täyttämään tuon roolin. Sydämeni räjähti auki, kun käsitin sen olevan Mytre. Olin järvellä hetken rentoutumassa ja kokoamassa itseäni kaikista monista vastuistani, kun näin jonkun kävelevän minua kohti. Aurinko paistoi kasvoilleni, joten en voinut nähdä, kuka se oli, mutta tiesin sen olevan mies, joka tuntui samanlaiselta kuin Mytre.
"Ei, ei voi olla totta", ajattelin, mutta tunne oli vielä voimakkaampi, kun mies tuli lähemmäs. Kun aloin kävellä häntä kohti ja kun aurinko ei ollut enää välissämme, näin hänen olevan tosiaan Mytre. Juoksin hänen luokseen, eikä aikaakaan, kun olimme jälleenkohdanneina rakastavaisina toistemme sylissä. Tunsin kuitenkin jonkin olevan vähän erilaista. Mytre aisti välittömästi tunteeni ja työsi minua taaksepäin, jotta hän pystyi katsomaan minua silmiin.
"Rakkain Mytriani", hän puhui surua silmissään. "En ole se Mytre, ketä odotit. Olen tuon Mytren rinnakkaistodellisuus."
Kun ylösnousemusoireemme hälvenivät, oivalsimme luontaisia kykyjä. jotka olivat olleet sisällämme horroksessa koko elämämme ajan. Kun nämä kyvyt tulivat pintaan, oli ilmiselvää, että meidät oli valittu ja/tai olimme ilmoittautuneet vapaaehtoiseksi tähän tehtävään. Tunsimme suurta kunnia ollessamme valittuja tähän tehtävään ja omistimme elämämme Violetin tulen temppelin rakentamiseen niin, kuin meitä kutakin opastettiin.
Meditoimme erikseen ja ryhmänä joka päivä moniulotteisten yksilö- ja ryhmäkykyjemme hallitsemiseksi. Aloitimme päivän yksilömeditoinnilla ja päätimme sen ryhmämeditoinnilla leiritulen ympärillä. Oivalsimme, että nämä meditoinnit olivat oleellisia, kun meidän täytyi mennä viidennen ja kuudennen ulottuvuuden tietoisuustilaan ymmärtääksemme ne ohjeet, joita antoivat Arcturuslainen ja Äiti Alycone, kuten me kaikki häntä kutsuimme.
Koska monet muuntumisoireemme olivat vähentyneet, pystyimme olemaan aktiivisena pidemmälle iltaan ja heräsimme heti auringon noustessa horisontin yli. Kun jatkoimme yksilö- ja ryhmämeditointejamme, aloimme muodostaa syvän yhteyden planetaariseen Elohim Alyconeen ja Arcturuslaiseen, joka oli myös Elohim.
Elohim on korkealle kehittyneitä olentoja, jotka ovat muodonluojia sekä mestareita muodon muuntamisessa korkeampiin ilmaisutaajuuksiin. Arcturuslaiset olivat sen Arcturuslaisen käytävän suojelijoita, missä yksilöt, planeetat, aurinkokunnat ja galaksit muuntavat muotonsa korkeampaan taajuuteen, ja Äiti Alycone oli vastuussa meidän auttamisesta yhteiskuntamme siirtämisessä viidenteen ulottuvuuteen.
Kunhan resonoimme viidenteen ulottuvuuteen, "valta toisiin" -dragoniaanit ja niiden käskyläiset, zetat, eivät edes voineet havaita meitä, puhumattakaan kimppuumme hyökkäämisestä. Olimme väliaikaisesti turvassa, kun Arcturuslaiset olivat naamioineet kylän viidennen ulottuvuuden kupolilla. Kuitenkin kupolissa asuvien tietoisuustila määräsi, miten kauan se voisi säilyttää kuudennen ulottuvuuden matriisinsa. Koska kylän asukkaiden keskuudessa olin niin paljon vihaa ja pelkoa, kylän kaikki henkisesti heränneet jäsenet tiesivät, että heidän tehtävänsä oli saavuttaa ja ylläpitää viidennen ulottuvuuden tietoisuustila.
Matalamman taajuuden pelkopohjaiset tunteet syövyttivät kupolia ja korkeamman tietoisuuden edustajien tehtäväksi jäi pitää kupoli toimivana. Meille informoitiin, että Violetin temppelin valmistuminen oli oleellinen yhteiskuntamme värähtelytaajuuden nostamisessa viidenteen ulottuvuuteen.
Olimme myös tietoisia, etteivät jotkut kylämme jäsenet pystyisi päästämään irti tarpeestaan olla soturi. Näin ollen nämä soturit tekivät "syöttikylän" kupolin ulkopuolelle, niin ettei vihollinen keksisi, että olimme edelleen olemassa koko kylänä. Dragot olivat siinä luulossa, että monet meistä olivat kuolleet ja syöttikylä oli ainoastaan jäljellä plejadilaisasutuksestamme.
Arcturuslaiset saivat aikaan tämän harhan luomalla hologrammi-insertin, mikä vaikutti siltä, että dragot olivat kukistaneet meidät. Dragoniaaneja ei kuitenkaan ollut helppoa huijata, joten oli vain ajan kysymys, ennen kuin ne oivaltaisivat todellisen tilanteen. Olimme siihen mennessä saaneet valmiiksi temppelimme ja käyttäneet planeetan violettia tulta yhteiskuntamme muuntamiseksi viidenteen ulottuvuuteen.
Tarvitsimme koulutetun soturin palvelemaan yhteyshenkilönä syöttikylän, todellisen kylän ja rakennuspaikkamme välillä. Juuri kun ennätimme oivaltaan tämän, joku ilmestyi täyttämään tuon roolin. Sydämeni räjähti auki, kun käsitin sen olevan Mytre. Olin järvellä hetken rentoutumassa ja kokoamassa itseäni kaikista monista vastuistani, kun näin jonkun kävelevän minua kohti. Aurinko paistoi kasvoilleni, joten en voinut nähdä, kuka se oli, mutta tiesin sen olevan mies, joka tuntui samanlaiselta kuin Mytre.
"Ei, ei voi olla totta", ajattelin, mutta tunne oli vielä voimakkaampi, kun mies tuli lähemmäs. Kun aloin kävellä häntä kohti ja kun aurinko ei ollut enää välissämme, näin hänen olevan tosiaan Mytre. Juoksin hänen luokseen, eikä aikaakaan, kun olimme jälleenkohdanneina rakastavaisina toistemme sylissä. Tunsin kuitenkin jonkin olevan vähän erilaista. Mytre aisti välittömästi tunteeni ja työsi minua taaksepäin, jotta hän pystyi katsomaan minua silmiin.
"Rakkain Mytriani", hän puhui surua silmissään. "En ole se Mytre, ketä odotit. Olen tuon Mytren rinnakkaistodellisuus."
Katsoin hänen kauniisiin silmiinsä ja sanoin: "En välitä, rakkaani. Otan minkä tahansa versiosi, mikä voin saada."
Mitään muuta ei sanottu, kun kävelimme käsikynkkää läheiselle niitylle. "Todellinen" Mytre ja minä olimme viettäneet monta lämmintä päivää maaten pehmeällä ruoholla ja nauttien toistemme seurasta mitä intiimeimmillä tavoilla. Kun aurinko alkoi keimailla horisontin kanssa, nousimme ja kävelimme hitaasti takaisin leiriin.
Kun saavuimme leiriin, Mytren täytyi kertoa jokaiselle ilahtuneelle ja yllättyneelle ihmiselle, että hän oli tuntemamme Mytren rinnakkaisversio. Heillä kaikilla oli samanlainen reaktio kuin minulla. Kaikille oli välittömästi selvää, että tämä Mytre palvelisi tarvitsemanamme yhteyshenkilönä.
Kun istuimme leiritulen ympärillä, Mytreltä kysyttiin, miten hänestä oli tullut tuntemamme Mytren rinnakkaisversio. Kun tulen loiste lepatti hänen kasvoillaan, olin niin onnellinen saadessani hänet luokseni, että sydämeni täytti syvä rakkaus ja kiitollisuus. Oli ollut valtava haaste kantaa tämä vastuu ilman parhaan ystäväni tukea ja konsultointia. Tiesin, että hän kulkisi rakennusleirin, kylän ja syöttikylän väliä, mutta hän olisi aina lähellä.
Kun nauru ja keskustelu alkoivat vaimentua, Mytre alkoi kertoa uskomatonta tarinaansa. Joku oli kysynyt häneltä, miten hän jakautui "toisesta" versiostaan, mikä sai kaikki nauramaan vähän hermostuneesti. Mytre nauroi heidän mukanaan, sitten hänen kasvonsa muuttuivat hitaasti ja hän tuli hyvin vakavaksi kertoessaan tarinaansa:
"On erittäin vaikea vastata kysymyksiinne siitä, miten minusta tuli "toinen" versio Mytrestä, sillä minä pidän Mytreä toisena versiona minusta. Hän havaitsee minun olevan hänen rinnakkaistodellisuudestaan. Sitä vastoin minä havaitsen hänen olevan minun rinnakkaistodellisuudestani. Itse asiassa en tiedä, tietääkö tuo Mytren versio edes minun olemassaolostani.
"Yhdistyin häneen, kun olin ajan ulkopuolella ja kävin puhtaana tietoisuutena hänen monissa todellisuusversiokuplissaan. En usko, että hän tunnisti yhteyttämme, mutta minä tunnistin. Hän oli todellisuudesta, missä hänen tehtävänsä oli lentää pieni avaruusalus Arcturuslaisen tähtilaivan luo saamaan apua. Toisaalta itse olin rinnakkaistodellisuudesta, missä olin jäänyt kylään enkä mennyt Arcturuslaiselle tähtialukselle.
"Kummassakin todellisuudessa Mytria meni temppeliin synnyttämään rakkaan tyttäremme. Omassa todellisuudessani menin taisteluun, mutta jäin planeetalle. Mytrian ja minun asiat eivät menneet hyvin tuossa todellisuudessa ja siihen mennessä, kun tapasin toisen Mytren tietoisuuden, olin langennut hyvin primitiiviseksi versioksi itsestäni.
"Epäilin jatkuvasti päätöstäni jäädä planeetalle ja itse asiassa se tehtävä epäonnistui, missä yritettiin saada arcturuslaisten apua. Kimppuumme hyökättiin uudestaan ja uudestaan ja yli puolet väkimäärästämme kuoli. Loput meistä pirstoutui ympäri planeettaa ja elimme pakolaisina piiloutuen luoliin ja hyvin syrjäisille alueille.
"Kaikki tähtialuksemme ja suurin osa asumuksistamme tuhottiin. Vielä pahempaa, temppeliin hyökättiin ja sekä Mytria että tyttäremme kuolivat. En ollut suojellut kyläämme lentämällä alusta pyytämään arcturuslaisilta apua, koska olin jäänyt suojelemaan Mytriaa ja Alyciaa. Sitten yhtenä päivänä kun olin ryyppäämässä "ystävien" kanssa, mitä tein silloin paljon, temppeliin hyökättiin ja olin liian kännissä suojellakseni vaimoani ja tytärtäni."
Tässä kohtaa Mytre oli niin pois tolaltaan, että hänen oli lakattava puhumasta. Kaikki istuivat hiirenhiljaa ja kuului vain leiritulen ritinää. Minulta vaadittiin kaikki tahdonvoimani pysyä paikoillaan ja antaa Mytren koota itsensä riittävästi voidakseen kertoa tarinan loppuun. Kaikki leiritulen ympärillä tekivät samoin. Päiviltä tuntuvan ajan jälkeen Mytre oli valmis jatkamaan.
"Kiitos, että annoitte minulle hetken saada takaisin itsehillintäni", Mytre sanoi. "Voin tuntea suurta rakkautta ja toveruutta tässä ryhmässä, mikä antaa minulle rohkeutta jatkaa. Silloin kun tietoisuuteni yhdistyi tuon toisen Mytren kanssa, olin kuoleman partaalla. Kylämme ja elämäntyylimme oli tuhottu kauan sitten ja asuin kuin eläin yksin erämaassa. Sielutarkoitukseni elämässä oli olla sala-ampuja ja tappaa mahdollisimman monta dragoa.
"Olin vihdoin saanut riittävästi itsekunnioitusta lähteäkseni omille teilleni etsimään dragoniaanivihollisiamme, jotka edelleen metsästivät meitä. En tiedä, oliko siinä paljon arvokkuutta, että makasin odottamassa saalistani, mutta tapoin niitä aika monia ja ajattelin vaikuttavani. Olin kuitenkin yksi ihminen ja vaikutukseni oli hyvin minimaalinen, ottaen huomion henkiin jääneen ryhmämme vakavan ahdingon.
"Silloin kun yhdistyin lyhyesti toiseen Mytreen, olin sellaisessa kuumeessa, että olin suuressa vaarassa kuolla. Kenties siksi pystyin tunnistamaan itsestäni version, joka oli voimakkaampi ja rohkeampi. Tiesin välittömästi, että tuossa todellisuudessa olin opiskellut arcturuslaisten kanssa aineen hallintaa mielellä. Ihmettelin hiljaa, mitä minun täytyisi tehdä voidakseni opiskella arcturuslaisten kanssa.
"Suureksi yllätyksekseni kuulin sisäisen viestin 'Aloita alusta'.
"Näiden kahden sanan myötä pato murtui ja kaikki syyllisyys, häpeä ja syvä suru valtasi minut. Ensimmäistä kertaa itkin perheeni sekä kylän ja koko elämäni menettämistä.
"'Miten aloitan alusta?', huusin ilmaan.
"Sitten Arcturuslainen ilmestyi todellisuuteeni ja seisoi edessäni. Aloin polvistua sen edessä, kun kuulin tiukan 'Nouse ylös!'.
Pyyhin silmäni ja seisoin tämän suurenmoisen, huojuvan valo-olennon edessä, jolla oli löyhä humanoidimuoto, ja odotin Arcturuslaisen puhuvan taas.
"Aika on harhaa", Arcturuslainen sanoi.
Pohdin, mitä Arcturuslainen oli sanonut. Kyllä, jos voisin jotenkin nähdä version itsestäni ajan ulkopuolella, niin minunkin oli ollut lähdettävä ajasta.
"Kyllä", Arcturuslainen vastasi.
"Voinko palata ajassa taaksepäin siihen, kun päätin jäädä kylään, ja ottaa sen sijaan haasteen vastaan ja lentää pienen aluksemme hakemaan apua?"
"Sinun on mentävä siihen Mytren todellisuuteen, minkä näit, mutta olet eri aika-alueella. Oletko valmis hyväksymään tuon tehtävän?"
"Kyllä", vastasin välittömästi.
"Emme ole armeijaanne emmekä ole mukana taistelussanne", Arcturuslainen selitti. "Olemme kuitenkin kiinnostuneita kehittämään sitä luontaista kykyä, mitä ilmaisit havaitsemalla tietoisesti toisen version itsestäsi, joka pystyi siirtymään korkeampiin taajuuksiin ajan ulkopuolella. Jos voit nähdä toisen version ITSESTÄSI, voit olla toinen versio ITSESTÄSI.
"Ajattelet ehkä, että se todellisuus missä elät, on ollut koko tulevaisuus", Arcturuslainen jatkoi, "mutta kehittämääsi kykyä olla salamyhkäinen ja sekoittua mihin tahansa tilanteeseen, tarvitaan kovasti todellisuusaikajanalla, mihin sinun tarvitsee mennä. Toinen versiosi tuossa todellisuudessa saa tärkeää koulutusta eikä häntä voi viedä aktiiviseen palveluun.
"Vaikutat kuitenkin tarvitsevan jonkin tarkoituksen. Itse asiassa sinua on koulutettu tähän palveluun, mutta olet ollut liian eksynyt itsesääliin kuullaksesi kutsumme. Nyt kun olet yhdistynyt kanssamme, oletko valmis tehtävään, mikä meillä on sinulle?"
"Olen ehdottomasti valmis palvelemaan", sanoin suuremman itsekunnioituksen kera, mitä olin tuntenut erittäin pitkään aikaan.
PLEJADILAIS-ARCTURUSLAINEN LIITTOUMA - RINNAKKAISTODELLISUUDET
-----------
Mitään muuta ei sanottu, kun kävelimme käsikynkkää läheiselle niitylle. "Todellinen" Mytre ja minä olimme viettäneet monta lämmintä päivää maaten pehmeällä ruoholla ja nauttien toistemme seurasta mitä intiimeimmillä tavoilla. Kun aurinko alkoi keimailla horisontin kanssa, nousimme ja kävelimme hitaasti takaisin leiriin.
Kun saavuimme leiriin, Mytren täytyi kertoa jokaiselle ilahtuneelle ja yllättyneelle ihmiselle, että hän oli tuntemamme Mytren rinnakkaisversio. Heillä kaikilla oli samanlainen reaktio kuin minulla. Kaikille oli välittömästi selvää, että tämä Mytre palvelisi tarvitsemanamme yhteyshenkilönä.
Kun istuimme leiritulen ympärillä, Mytreltä kysyttiin, miten hänestä oli tullut tuntemamme Mytren rinnakkaisversio. Kun tulen loiste lepatti hänen kasvoillaan, olin niin onnellinen saadessani hänet luokseni, että sydämeni täytti syvä rakkaus ja kiitollisuus. Oli ollut valtava haaste kantaa tämä vastuu ilman parhaan ystäväni tukea ja konsultointia. Tiesin, että hän kulkisi rakennusleirin, kylän ja syöttikylän väliä, mutta hän olisi aina lähellä.
Kun nauru ja keskustelu alkoivat vaimentua, Mytre alkoi kertoa uskomatonta tarinaansa. Joku oli kysynyt häneltä, miten hän jakautui "toisesta" versiostaan, mikä sai kaikki nauramaan vähän hermostuneesti. Mytre nauroi heidän mukanaan, sitten hänen kasvonsa muuttuivat hitaasti ja hän tuli hyvin vakavaksi kertoessaan tarinaansa:
"On erittäin vaikea vastata kysymyksiinne siitä, miten minusta tuli "toinen" versio Mytrestä, sillä minä pidän Mytreä toisena versiona minusta. Hän havaitsee minun olevan hänen rinnakkaistodellisuudestaan. Sitä vastoin minä havaitsen hänen olevan minun rinnakkaistodellisuudestani. Itse asiassa en tiedä, tietääkö tuo Mytren versio edes minun olemassaolostani.
"Yhdistyin häneen, kun olin ajan ulkopuolella ja kävin puhtaana tietoisuutena hänen monissa todellisuusversiokuplissaan. En usko, että hän tunnisti yhteyttämme, mutta minä tunnistin. Hän oli todellisuudesta, missä hänen tehtävänsä oli lentää pieni avaruusalus Arcturuslaisen tähtilaivan luo saamaan apua. Toisaalta itse olin rinnakkaistodellisuudesta, missä olin jäänyt kylään enkä mennyt Arcturuslaiselle tähtialukselle.
"Kummassakin todellisuudessa Mytria meni temppeliin synnyttämään rakkaan tyttäremme. Omassa todellisuudessani menin taisteluun, mutta jäin planeetalle. Mytrian ja minun asiat eivät menneet hyvin tuossa todellisuudessa ja siihen mennessä, kun tapasin toisen Mytren tietoisuuden, olin langennut hyvin primitiiviseksi versioksi itsestäni.
"Epäilin jatkuvasti päätöstäni jäädä planeetalle ja itse asiassa se tehtävä epäonnistui, missä yritettiin saada arcturuslaisten apua. Kimppuumme hyökättiin uudestaan ja uudestaan ja yli puolet väkimäärästämme kuoli. Loput meistä pirstoutui ympäri planeettaa ja elimme pakolaisina piiloutuen luoliin ja hyvin syrjäisille alueille.
"Kaikki tähtialuksemme ja suurin osa asumuksistamme tuhottiin. Vielä pahempaa, temppeliin hyökättiin ja sekä Mytria että tyttäremme kuolivat. En ollut suojellut kyläämme lentämällä alusta pyytämään arcturuslaisilta apua, koska olin jäänyt suojelemaan Mytriaa ja Alyciaa. Sitten yhtenä päivänä kun olin ryyppäämässä "ystävien" kanssa, mitä tein silloin paljon, temppeliin hyökättiin ja olin liian kännissä suojellakseni vaimoani ja tytärtäni."
Tässä kohtaa Mytre oli niin pois tolaltaan, että hänen oli lakattava puhumasta. Kaikki istuivat hiirenhiljaa ja kuului vain leiritulen ritinää. Minulta vaadittiin kaikki tahdonvoimani pysyä paikoillaan ja antaa Mytren koota itsensä riittävästi voidakseen kertoa tarinan loppuun. Kaikki leiritulen ympärillä tekivät samoin. Päiviltä tuntuvan ajan jälkeen Mytre oli valmis jatkamaan.
"Kiitos, että annoitte minulle hetken saada takaisin itsehillintäni", Mytre sanoi. "Voin tuntea suurta rakkautta ja toveruutta tässä ryhmässä, mikä antaa minulle rohkeutta jatkaa. Silloin kun tietoisuuteni yhdistyi tuon toisen Mytren kanssa, olin kuoleman partaalla. Kylämme ja elämäntyylimme oli tuhottu kauan sitten ja asuin kuin eläin yksin erämaassa. Sielutarkoitukseni elämässä oli olla sala-ampuja ja tappaa mahdollisimman monta dragoa.
"Olin vihdoin saanut riittävästi itsekunnioitusta lähteäkseni omille teilleni etsimään dragoniaanivihollisiamme, jotka edelleen metsästivät meitä. En tiedä, oliko siinä paljon arvokkuutta, että makasin odottamassa saalistani, mutta tapoin niitä aika monia ja ajattelin vaikuttavani. Olin kuitenkin yksi ihminen ja vaikutukseni oli hyvin minimaalinen, ottaen huomion henkiin jääneen ryhmämme vakavan ahdingon.
"Silloin kun yhdistyin lyhyesti toiseen Mytreen, olin sellaisessa kuumeessa, että olin suuressa vaarassa kuolla. Kenties siksi pystyin tunnistamaan itsestäni version, joka oli voimakkaampi ja rohkeampi. Tiesin välittömästi, että tuossa todellisuudessa olin opiskellut arcturuslaisten kanssa aineen hallintaa mielellä. Ihmettelin hiljaa, mitä minun täytyisi tehdä voidakseni opiskella arcturuslaisten kanssa.
"Suureksi yllätyksekseni kuulin sisäisen viestin 'Aloita alusta'.
"Näiden kahden sanan myötä pato murtui ja kaikki syyllisyys, häpeä ja syvä suru valtasi minut. Ensimmäistä kertaa itkin perheeni sekä kylän ja koko elämäni menettämistä.
"'Miten aloitan alusta?', huusin ilmaan.
"Sitten Arcturuslainen ilmestyi todellisuuteeni ja seisoi edessäni. Aloin polvistua sen edessä, kun kuulin tiukan 'Nouse ylös!'.
Pyyhin silmäni ja seisoin tämän suurenmoisen, huojuvan valo-olennon edessä, jolla oli löyhä humanoidimuoto, ja odotin Arcturuslaisen puhuvan taas.
"Aika on harhaa", Arcturuslainen sanoi.
Pohdin, mitä Arcturuslainen oli sanonut. Kyllä, jos voisin jotenkin nähdä version itsestäni ajan ulkopuolella, niin minunkin oli ollut lähdettävä ajasta.
"Kyllä", Arcturuslainen vastasi.
"Voinko palata ajassa taaksepäin siihen, kun päätin jäädä kylään, ja ottaa sen sijaan haasteen vastaan ja lentää pienen aluksemme hakemaan apua?"
"Sinun on mentävä siihen Mytren todellisuuteen, minkä näit, mutta olet eri aika-alueella. Oletko valmis hyväksymään tuon tehtävän?"
"Kyllä", vastasin välittömästi.
"Emme ole armeijaanne emmekä ole mukana taistelussanne", Arcturuslainen selitti. "Olemme kuitenkin kiinnostuneita kehittämään sitä luontaista kykyä, mitä ilmaisit havaitsemalla tietoisesti toisen version itsestäsi, joka pystyi siirtymään korkeampiin taajuuksiin ajan ulkopuolella. Jos voit nähdä toisen version ITSESTÄSI, voit olla toinen versio ITSESTÄSI.
"Ajattelet ehkä, että se todellisuus missä elät, on ollut koko tulevaisuus", Arcturuslainen jatkoi, "mutta kehittämääsi kykyä olla salamyhkäinen ja sekoittua mihin tahansa tilanteeseen, tarvitaan kovasti todellisuusaikajanalla, mihin sinun tarvitsee mennä. Toinen versiosi tuossa todellisuudessa saa tärkeää koulutusta eikä häntä voi viedä aktiiviseen palveluun.
"Vaikutat kuitenkin tarvitsevan jonkin tarkoituksen. Itse asiassa sinua on koulutettu tähän palveluun, mutta olet ollut liian eksynyt itsesääliin kuullaksesi kutsumme. Nyt kun olet yhdistynyt kanssamme, oletko valmis tehtävään, mikä meillä on sinulle?"
"Olen ehdottomasti valmis palvelemaan", sanoin suuremman itsekunnioituksen kera, mitä olin tuntenut erittäin pitkään aikaan.
PLEJADILAIS-ARCTURUSLAINEN LIITTOUMA - RINNAKKAISTODELLISUUDET
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa,
lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman
elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio
omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi
ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin
pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti