Kirjoittanut Suzan Caroll (www.multidimensions.com)
Uutiskirjeestä 9.1.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mitä me luomme?
Seisomme kynnyksellä. Takanamme on kaikki, mitä tunnemme ja kaikki mitä olemme olleet. Edessämme on tuntematon ja luomisen mysteeri. Ja mitä me luomme? Luomme uutta versiota, taajuutta tai ilmaisumuotoa siitä ihmisestä, jonka olemme tunteneet itsenämme. Tämä uusi moniulotteisen ITSEMME ilmaisumuoto on sisällämme ja erilainen kuin se, minkä olemme aiemmin tunteneet itsenämme. Monet meistä alkavat tuntea sisällä uuden ilmaisumuodon ITSESTÄMME, mitä emme ole koskaan ennen kokeneet.
Ennen tätä moniulotteinen ITSEMME on tavallisesti pysynyt sisällämme ja olemme hahmottaneet sen mysteeriksi, etsinnäksi, tavoitteeksi, mitä emme olleet koskaan saavuttaneet pitäen fyysisen muotomme. Laajentunut tietoisuutemme on tämän uuden ITSEN ydin. Monilla meistä tämä uusi ITSE ei ole täysin vielä murtautunut kuorestaan, kun tuo kuori on sallinut meidän olla maailmassa, mikä ei ole tuntunut kodiltamme. Liian usein olimme onneton tässä ulkopuolisessa maailmassa, koska usein meidän piti teeskennellä henkilöä, joka oli hyväksytty ja joka pystyi selviytymään.
Suurimman osan elämäämme sekä myriadien muiden elämien ajan meidän täytyi pitää tämä olemuksemme salassa ympärillämme olevilta ja myös itseltämme. Emme voineet alkuunkaan kuvitella, että voisimme olla se, minkä tunsimme sisällä. Siksi hahmotimme tämän olemuksen yläpuolelle, emme sisälle. Egomme palvoi tätä olentoa, minkä luulimme olevan yläpuolella, ja pidimme sitä ulkopuolisena Jumalana. Valitettavasti egomme oli koulutuettu tottelemaan Jumalaa sekä kaikkia auktoriteettihahmoja. Sitä vastoin sisäinen ITSEMME ei tuntunut auktoriteettihahmolta. Se tuntui rakkaudelta. Mutta miten voisimme rakastaa ITSEÄMME, egomme kysyi.
Egomme oli oppinut maailmasta, että ITSEMME rakastaminen oli itserakkautta, mitä emme halunneet. Olento sisällämme ei voinut olla ITSEMME, kun emme voineet kuvitella, että niin rakastava olento voisi olla sisällä. Kuitenkin henkilökohtaisen ja planeetan värähtelyn noustessa monet meistä alkavat uskoa, että tämä rakastava olento voi olla sisällä. Samaan aikaan tunnemme egomme muistuttavan meille, ettemme olisi itserakkaita.
Kuulemme egomme sanovan:
"Jos haluat olla hyvä ihminen, sinun on tehtävä todella kovasti työtä ja saatava tunnustusta, mainetta ja arvostusta ulkopuolelta - ja kyllä, sinun on ansaittava myös rahaa."
Silti olento sisällämme, se jonka ennen uskoimme olevan yläpuolella, sanoo:
"Ei ole mitään ulkopuolta. Tämä korkeampi taajuus sisällämme on moniulotteisen ITSEMME korkeampi ilmaisumuoto."
Vielä elämien opiskelun, meditoinnin ja henkisen etsinnän jälkeenkin olemme epävarmoja siitä, voimmeko oikeasti olla se ITSE, minkä tunnemme sisällä. Itse asiassa raivoaa taistelu. Se on samaa taistelua, mitä olemme käyneet koko elämämme. Se on taistelua sen egoitsen, joka meidän yhteiskunnan mielestä pitäisi olla, ja sen moniulotteisen ITSEN välillä, joka olemme aina olleet. Itse asiassa tuo taistelu on tullut egoitsestämme, kun taas moniulotteinen ITSEMME on kärsivällisesti odottanut taistelun unohtamista ja totuuden muistamista.
Kärsivällisyys on usein ollut ongelma meille, koska kolmannen ulottuvuuden itse on halunnut viidennen ulottuvuuden ITSEMME välitöntä ilmentymistä. Pitkien aikojen kova työ elämämme saamiseksi muistuttamaan edes hämärästi sitä, mitä tunsimme sisällämme, sai meidät masentumaan, ahdistumaan, suuttumaan ja pelkäämään. Onneksi kun saimme ajatuksemme ja tunteemme enemmän hallintaan, saavutuksemme saivat olomme tuntumaan paremmalta. Mutta "saavutuksista" tuli helposti ansoja vetämään meidät sisäisestä ITSESTÄ egoon, joka teki sitä, mitä oli oppinut tekemään. Mutta enää emme halua tehdä noita asioita.
Keskustelua ITSEMME kanssa
Haluamme tehdä sitä, mitä ITSE sisällämme, moniulotteinen ITSE, haluaa tehdä. Haluamme olla vapaa egomme vaatimuksista. Tiedämme, että sisäinen ITSE on täysin vapautunut kaikista egon tarpeista, mutta egoitsellä on edelleen tarpeensa maallisessa maailmassamme.
Kuulemme egomme sanovan:
"Sinun on edelleen oltava tekemissä ulkoisen maailman kanssa. Sinun on tehtävä työtä ja huolehdittava jokapäiväisistä vastuistasi. Äläkä unohda, että sinun on ansaittava rahaa pystyäksesi selviytymään."
Kuitenkin tiedämme, että elämässä on muutakin kuin vain tekeminen ja selviytyminen, joten kysymme ITSELTÄ, jonka olemme löytäneet sisältä:
"Rakas moniulotteinen ITSE, miksi minun on oltava edelleen tekemisissä ulkoisen maailman kanssa?"
ITSEMME jonka nyt voimme kuulla, sanoo:
"Rakas fyysinen ilmaisumuotoni, selitäpä termi "ulkoinen maailma". Meillä ei ole mitään käsitystä "ulkoisesta" todellisuudessamme."
"Keitä ovat "me"?", ego kysyy.
"Me olemme SINÄ. Ei ole mitään eroa meidän ja minun välillä tässä ilmaisuvärähtelyssä. Olet tuntenut ahdistusta ja masennusta, koska kyllästyt kovasti fyysisen ilmaisumuotosi harhakuviin ja egon tarpeisiin, jotka häiritsevät sinua olemasta suurempi ilmaisumuotosi."
"Kyllä, tiedän sen olevan totta", ego vastaa. "Tiedän, että haluan vain päästää irti maallisista vastuista, jotka häiritsevät ITSENÄNI olemista. Toisaalta tiedän, ettei vielä ole "aika", kun se saisi aikaan vielä lisää häiriötekijöitä, jos en tekisi töitä. Kenties osa ongelmaani on, etten halua enää tehdä työtä. Haluan luoda."
"Rakas fyysinen ilmaisumuotoni, mitä on työ?"
"Työ on mitä tahansa, mitä en halua tehdä. Jos haluan tehdä jotain, se on hauskaa. Jos en halua tehdä jotain, se on työtä. Tiedän, ettei sinun ilmaisumuodossasi ole edes työn käsitettä ja odotan innolla elämistä tuossa värähtelyssä."
"Rakkaani, innolla odottaminen on sama asia kuin itsesi ulkopuolelle katsominen. Muista katsoa sisään elääksesi minun värähtelytaajuudessani."
"Kyllä, kyllä, katson sisäänpäin koko ajan. Se tekee minulle paljon hyvää. Minun on edelleen tehtävä työni", ego valittaa.
"Rakas egoitsemme, olet meidän sisällämme, aivan kuin me olemme sinun sisälläsi. Tiedämme, ettet käsitä sitä, koska uskot sen, mitä sinulle on opetettu, jotta voisit sopia fyysiseen maailmaasi. Sinä, rakas ego, olet urhein osa ilmaisuamme. Olet se, joka elää todellisuustaajuudessa, mikä on täysin erossa suuren, moniulotteisen ITSEMME ykseydestä. Olemme hyvin kiitollisia, että olet palauttanut värähtelysi taajuuteen, missä voimme kommunikoida.
"Olemme täysin tietoisia siitä, että "aika" todellisuustaajuudessasi on hirmuinen vastustaja. Aika saa sinut odottamaan luovien ilmaismuotojesi toteutumista. Sitten koska sinun täytyi odottaa koko tuo aika ja tehdä kaikki tuo työ, halusit jonkun ulkopuolellasi antavan tunnustusta, menestystä tai rahaa kaikesta kovasta työstäsi. Tässä todellisuustaajuudessa ei ole aikaa. Jos haluat kokea ja luoda, mikä merkitsee samaa asiaa meidän maailmassamme, me vain ajattelemme tai tunnemme sen ja se ilmentyy välittömästi. Aivan kuten sinun taajuudessasi ei ole tarvetta tunnustukseen siitä, että voit hengittää, tässä taajuudessa ei ole tarvetta tunnustukseen luomuksistamme.
"Tässä todellisuudessa ilmentäminen ja hengittäminen ovat sama asia. Hengitämme sisään sitä, mitä haluamme kokea, ja hengitämme ulos sitä, mikä on valmis. Luovuutemme ilmentämiseen ei liity työtä, aikaa tai kamppailua. Siksi ei ole mitään tarvetta palkkioon "kovasta työstämme". Luomme elämämme mielen ajatuksilla ja sydämen hengityksellä. Mieli ja sydän ovat kuitenkin aivan erilaisia täällä.
Valokehovärähtelyssämme mielemme on ykseyden ryhmämieli ja sydämemme on korkea sydän, mikä resonoi ykseyden ehdottoman rakkauden kanssa.
"Kauan sitten, ennen kuin oli aikaa, päätimme luoda paikan, todellisuustaajuuden, missä voisimme tutkia yksilöllisyyden käsitettä. Sen tekemiseksi meidän täytyi luoda harhakuva ajasta, mikä loi tilan ryhmämme erottamiselle yksilöiksi. Tämä kokeilu on tulossa päätökseen fyysisen ilmentämisen alueella. Monet meistä jotka otimme matalamman ilmaismuodon todellisuudessasi, olemme kasvaneet valtavasti. Koska me olemme sinun korkeammassa ilmaisutaajuudessasi, jaamme kaikki tunteesi, ajatuksesi ja kokemuksesi. Siksi mekin tunnemme uupumuksesi todellisuutesi työstä, tavoittelusta, erillisyydestä ja ajasta.
"Valitettavasti jotkut fyysisistä osistamme ovat eksyneet tähän peliin. Itse asiassa jonain aikana jossain elämässä kaikki maadoittuneet ilmaismuotomme ovat kokeneet eksymisen polarisoituneen maailmanne harhaan. Sitten uskoitte, että olitte erillisiä ja että pystyitte "tekemään toisille" sen tulematta takaisin teille. Tämän valinnan vuoksi teidän tarvitsi kärsiä monia inkarnaatioita oppiaksenne, että energia "ulos" on aina energia "takaisin". Uskontoja ja lakeja luotiin antamaan teille opastusta ja suojelua ja ego luotiin, jotta voisitte määritellä itsenne paremmin.
Mutta myös kaikki nuo kolme erillisyyspiirrettä eksyivät. Onneksi todellisuustaajuutenne kohotessa, useammat ja useammat teistä muistavat todellisen, moniulotteisen ITSENNE.
"Tämä muistaminen antaa teille työkaluja, joita tarvitsette noustaksenne harhan yläpuolelle. Kuitenkin niin kauan kun todellisuutenne resonoi sen taajuuden kanssa, missä on aika, on myös paikka. Tämä aika ja paikka antaa teille harhan erillisyydestä toisiin ja korkeampiin ilmaismuotoihinne. Vaikka olettekin päästäneet irti uskostanne moniin kolmannen ulottuvuuden harhoihin, todellisuutenne taajuus on edelleen liian matala välittömään ilmentämiseen. Siksi fyysisten ilmaisumuotojen täytyy edelleen "tehdä työtä". Tästä huolimatta haluamme vakuuttaa teille, että joka hetki todellisuustaajuutenne nousee. Pian todellisuutenne on aikarajojen ja niiden erillisyysharhojen yläpuolella, joita aika luo.
"Matkanne on ollut pitkä, miljoonia vuosia monilla teistä. Siksi pelko joka edelleen väijyy teitä, on usein niiden myriadien elämienne muistaminen, missä jäitte kärsimisen ansaan, kunnes oli aikanne lähteä. Voimme nyt iloisesti kertoa teille, että tuo aika on melkein ohi ja ylösnousemuksenne etenee nopeasti. Kuten tiedätte, missä tahansa projektissa viimeinen kolmannes on "aikaa", jolloin teidän on vedettävä yhteen kaikki, mitä olette oppineet, saattaaksenne projektinne loppuun. Näin ollen pyydämme teitä ylläpitämään toivoa ja luottamusta tämän ylösnousemusprosessinne viime vaiheen aikana.
"Tietäkää, että kun aikanne näyttää kulkevan ohi, koette moniulotteisen ITSENNE korkeampia ja korkeampia ilmaisumuotoja. Nämä korkeammat ilmaisumuodot tunnette sisällänne. Pian koko todellisuus on sisällä, sillä "sisällä ja ulkona" -polariteettia ei enää ole. Näin ollen et enää tunne, että todellinen ITSESI on ikään kuin sisällä, koska me, ITSESI, olemme tässä ja nyt! Ilman aikaa on vain nyt ja ilman paikkaa on vain tässä. Olemme tässä, sillä emme ole koskaan lähteneet. Sinä ole tässä, koska et ole koskaan lähtenyt. Olet kahdessa paikassa. Itse asiassa, todellisuutesi ylösnousevalla maapallolla on vain yksi myriadeista todellisuuksista, jotka paljastuvat sinulle, kun palaat moniulotteiseen ITSEESI.
"Lopuksi haluamme kiittää Teitä opettajamme olemisesta. Te, maadoittuneet osamme, olette opettaneet meille elämästä lukittuna aikaan ja erillisyyteen. Kiitos, että olitte opettajiamme. Luulitte meidän olleen teidän opettajianne, mutta se oli vastavuoroista. Te olette palvelleet portaalina, minkä kautta me korkeammista taajuuksista pystyimme kokemaan ykseyden fyysisen luomisen. Me palvelemme nyt sisäisenä portaalina, minkä kautta voitte kokea ykseyden metafyysisen luomisen. Portaalinne avautuu omien toiveidenne mukaisesti. Olemme kaikki täällä teidän sisällänne ja te olette meidän sisällämme. Kääntykää ympäri mielessänne löytääksenne oman moniulotteisen ITSENNE sisäisen portaalin. Portaalinne avautuu, kun päätätte sen avautuvan."
Uniemme todellisuus
Voimmeko uskoa, että ylösnousemus voi olla niin yksinkertaista kuin valinnan tekeminen?
Voimmeko löytää aikaa keskittyä ylösnousemukseemme vai teemmekö liian kiireisenä työtä? Voimmeko päättää kadottaa tapamme aikaan ja muistaa, miten eletään nyt-hetkessä?
Voimmeko päästää irti kaikesta ristiriidasta ja sallia ylösnousemuksen kehittyä?
Voimmeko muistaa sen uneksimamme elämän, kun olimme liian nuoria huolehtimaan?
Jatkuvasti laajentuvan yhteyden myötä ITSEEMME, monilla meistä on ollut tärkeitä unia viime aikoina. Joillakin meistä on ollut unia siitä, miten voimme vähitellen integroida henkilökohtaiseen ja planeettakehoon ne korkeamman ulottuvuuden energiat, joita tulee todellisuuteemme.
Valitettavasti nämä unet usein unohtuvat, kun heräämme. Siksi meidän täytyy laajentaa tietoisuuttamme neljänteen ulottuvuuteen muistaaksemme sen, mitä olemme unohtaneet.
Unia on kolmea tyyppiä.
"Alitajuiset unet" luovat skenaarioita, missä tutkitaan tukahdutettuja pelkoja tai unohdettuja muistoja. "Harjoittelu-unet" ovat valmistautumista päivittäiseen elämään ja "korkeammat unet" ovat viestejä viidennen ulottuvuuden ITSELTÄMME ja ylempää, joita emme voi kuulla sitoutuessamme päivittäisiin vastuisiimme.
Jälki kokemuksistamme näissä unissa jää neljännen ulottuvuuden tietoisuuteemme, jotta se voidaan helpommin hakea valvemielellämme. Koska neljännen ulottuvuuden tietoisuudessamme on virtaava ja muuttuva aikakäsitys, 3D-kieli ei voi sisältää uniemme valtavaa informaatiota. Siksi unemme tallennetaan kuvina ja tunteina neljännen ulottuvuuden tietoisuuteemme.
Kuten olemme havainneet, kuvien ja tunteiden peräkkäisiä yksityiskohtia on vaikeaa hakea, koska neljäs ulottuvuus ei resonoi ihmisaikaan tai -kieleen. Näin ollen yksityiskohdat todellisista korkeamman ulottuvuuden kokemuksistamme ovat sumuisia aikasidonnaiselle ajattelullemme. Tämän vuoksi meidän täytyy käyttää moniulotteista ajatteluamme muistaaksemme täysin unikokemuksemme. Itse asiassa emme "muista", sillä muistaminen on aikaan sidottua ajattelua, mikä perustuu jonkin mennen kokemuksen esiintuomiseen. Sen sijaan palaamme tuon kokemuksen nyt-hetkeen aktivoimalla moniulotteisen ajattelumme.
Korkeammat unet jotka nousevat viidennen ulottuvuuden tietoisuudestamme ja ylempää, lähetetään meille valokielellä. Valokieli kannetaan ehdottoman Rakkauden aallolla ja ilmaistaan symboleina, kuvina, vaistoina ja tunteina.
Voimme ymmärtää korkeammat unemme täysin vain korkean sydämemme kautta, mikä resonoi ehdottoman rakkauden taajuuteen - kaikkien korkeamman ulottuvuuden kokemusten ja viestien kantaja-aaltoon.
Koska unet eivät toimi kolmannen ulottuvuuden aikasäännöillä ja korkeammat unet toimivat nyt-hetkessä, meidän täytyy antaa uniemme symbolien virrata ja sekoittua kuin vesipisarat mahdollisuusmereen.
Kun yhdistymme enemmän moniulotteisuuteemme, pystymme päästämään irti riippuvuudestamme peräkkäiseen aikaan. Paras tapa muistaa uni, on tuntea unikuvien ja tunteiden pyörivän ympärillämme. Sitten kun antaudumme näille kuville ja tunteille, ne voivat astua tietoisuuteemme kuin aallot, jotka lyövät moniulotteisten mahdollisuuksien meren rantaan.
Silloin kun antaudumme uniemme kuville ja tunteille, voimme tuntea neljännen ulottuvuuden auramme leijuvan ympärillämme, kun astumme tämän mystisen mahdollisuusmeren matalikkoon.
On hyödyllistä luoda yhteys ITSEEMME sisäisen meren syvyyksissä, sillä tämä meri virtaa edestakaisin, ykseyteen ja takaisin jatkuvasti laajentuvaan tietoisuuteemme.
Unikuvastossa vesi edustaa tietoisuuttamme. Lampi heijastaa tietoisuuttamme, puro on yksilötietoisuutemme, joki ryhmätietoisuutemme ja meri kollektiivitietoisuutemme. Sade ravitsee maata, aivan kuten korkeampi tietoisuutemme (pudoten "ylhäältä") ravitsee jokapäiväistä elämäämme.
Tietoisuutemme laajentaminen
Tietoisuutemme laajentamiseksi voimme kuvitella ykseyden virran, kun se tulee neljännen ulottuvuuden auraamme ja kolmannen ulottuvuuden sydämeemme ja mieleemme. Voimme sitten tuntea mahdollisten todellisuuksien aallon nousevan kolmannessa silmässämme ja jaamme tämän aistimuksen korkean sydämemme kanssa.
Tämä moniulotteisuuden nousevan aallon virtaaminen moniulotteiseen mieleemme ja Korkeaan Sydämeemme on tehnyt meidät tietoiseksi siitä, että seisomme suuren muutoksen kynnyksellä. Uloshengityksillä jotka ovat kaksi kertaa sisäänhengityksemme mittaisia, käytämme hengitystämme vetämään tuon virtauksen maalliseen elämäämme.
Kun nostamme tietoisuutemme moniulotteisen mielemme korkeampiin taajuuksiin, voimme nähdä suuren mahdollisuusmeren, mikä on laajentuvassa tietoisuudessamme.
Voimme kuvitella myriadien mahdollisten todellisuuksien virtaavan moniulotteisen meren ykseyteen ja siitä pois. Kun astumme hitaasti tähän mereen, antaudumme tuntemattomalle ja sallimme sen virrata ympärillämme, kun siirrymme syvemmälle ja syvemmälle virtaan.
Tämä virta pyörii tietoisuudessamme, mutta se muistetaan vain, silloin kun annamme sille huomiomme ja aikomuksemme.
Astumme tähän sisäiseen mereen nyt tietäen, että kokemuksemme ovat todellisia. Itse asiassa kaikki todelliset kokemukset nousevat meille ykseydestä ja virrasta moniulotteisen ITSEMME kautta.
Silloin kun antaudumme tälle virralle, tunnemme ykseyden yhtenäistietoisuuden ja ehdottoman rakkauden. Kaikki kokemukset joita meillä on tässä virrassa, heijastetaan miksi tahansa todellisuudeksi, mikä resonoi tietoisuustaajuutemme kanssa.
Monet unistamme ovat todellisia kokemuksia, joita meillä on ykseydessä maa-astiamme nukkuessa. Nämä unikokemukset ovat viestejä moniulotteiselta ITSELTÄMME, mikä lähettää meille niitä valokielen avulla. Valokieli on vapaa ajan ja peräkkäisyyden taakasta.
Koska olemme usein liian kiireisiä kuuntelemaan viestejä ITSELTÄMME, niiden on tultava uniemme kautta. Kaikilla Gaian asukkailla on ryhmätietoisuusunia, joista tulee lisääntyvässä määrin eloisia, kun virtaamme tämän vuoden läpi. Tässä unessa on kyse antautumisesta.
Uni
Seisomme joen penkereellä. Joki liikkuu nopeasti, kuitenkin se on täynnä elämää. Tiedämme, että jos löydämme rohkeutta astua siihen, meikin olemme täynnä elämää. Tämä joki virtaa hyvin nopeasti ja pelkäämme sen pyyhkäisevän meidät ja vievän johonkin tuntemattomaan määränpäähän. Tämä tuntematon pelottaa meitä, muttemme pelkää hukkuvamme jokeen. Jotenkin tiedämme, että pysymme pinnalla. Olemme todistaneet sen itsellemme.
Kenties voimme astua jokeen mielessämme ja jättää kehomme turvallisesti rannalle. Mutta silloin kuvittelemme, että voimakas virtaus pyyhkäisee mielemme pois, kun kehomme on jätetty rannalle. Se ei koskaan pärjää. Voimmeko nojautua penkereen yli ja laittaa kätemme virtaukseen?
Vain totutellaksemme, vakuutamme itsellemme.
On pieni uloke, mutta nojatessamme riittävän pitkälle päästäksemme veteen saakka, olemme vaarassa pudota. Siksi päätämme maata rannalla ja kurkottaa kättämme virtaan. Kun käsi osuu veteen, se tuntuu erilaiselta. Se tuntuu kevyemmältä. Kun vedämme käden pois ja tutkimme sitä, näemme, että se näyttää jotenkin erilaiselta kuin muu keho.
Siksi päätämme istuutua ulokkeelle ja roikuttaa jalkojamme virrassa. Kun ne ovat siellä, huomaamme, että vaikka virtaus on hyvin voimakasta, se ei näytä menevän minnekään. Itse asiassa lähemmässä tarkastelussa joki ei näytä vedeltä, vaan valolta. Siksi virtauksen voima ei liikuta jalkojamme, vaan se kulkee sen sijaan jalkojemme läpi. Tämä oivallus antaa rohkeutta mennä seisomaan jokeen.
Löydämme suuren juuren kädensijaksi ja pitäen varmasti siitä kiinni asumme jokeen. Ei tosiaan ole mitään poisviemisen varaa. Se oli vain pelkoamme. Virtaus mikä on ehdottomasti enemmän valoa kuin vettä, kulkee tosiaankin lävitsemme. Mutta se ottaa jotain pois.
Se ottaa pois pelkomme. Aivan kuten kuiva lehti ei kestä tulen värähtelyä, pelkomme ei kestä tämän virtauksen värähtelyä. Kun koemme virran puhdistavan pois pelkomme, tunnemme itsemme kummallisen alastomaksi.
Nyt tunnistamme, miten paljon pelkomme on suojellut meitä. Ei mikään ihme, että olemme pitäneet siitä niin tiukasti kiinni.
Sitten uusi pelko tulee mieleemme. Jos menisimme maailmaan ilman pelkosuojaamme, miten voisimme selviytyä?
Onneksi tuokaan pelko ei kestä virtaa ja melkein jo ajatellessamme sitä pelko huuhtoutuu nopeasti mielestämme. Itse asiassa suurin osa ajatuksistamme vedetään meistä pois, kuten myös useimmat tunteemme.
Mitä on jäljellä?
Me olemme!
Moniulotteisen ITSEMME puhdas ydinolemus on jäljellä. ITSEMME - rajoittavien ajatus- ja tunnesukupolvien ulkopuolella, elämien aikaisten muistojen ja erillisyyskokemusten ulkopuolella - on jäljellä. ITSEMME oli aina siellä, mutta unohdimme sen. Hitaasti egomme ajatukset, tunteet, muistot ja kokemukset pyyhkäistään virtaan, mikä transformoi meidät egosta, mikä näytimme olevan, moniulotteiseksi ITSEKSI, mikä olemme aina olleet.
Ennen yksilöllistymistä sielumme oli tämän virtaavan joen pisara. Siitä lähtien olemme saaneet itsetietoisuutta ja itsemestaruutta. Vanhat epävarmuuskäsitykset yrittävät tihkua mieleemme, mutta virran voima vapauttaa ne nopeasti.
Hitaasti alamme käsittää, että ympärillämme on monia muita yksilöityneitä sieluja. Aika ja paikka eivät ole selviä tässä virrassa ja jokainen sielu sekoittuu toisten kanssa säilyttäen samalla yksilöllisyytensä. Tämä on täysin uusi olemistapa.
Onko mahdollista säilyttää tämä olemistapa virran ulkopuolella?
Voimmeko ottaa tämän virran mukaamme ja sisäistää sen jatkuvaksi apulähteeksi?
Muistammeko tämän kokemuksen, kun palaamme maalliseen maailmaamme?
Nämä kysymykset vetää nopeasti pois mielestämme se sama virta, mikä näytti luovan ne.
Ja sitten on rauha!
Ei ole kysymyksiä, ei ajatuksia, ei tunteita eikä muistoja. Kuitenkin on tulos kaikesta, mikä on jäljellä. Aivan kuten sulatetussa ateriassa, energia on olemassa, mutta sen lähde on sisäistetty ja transformoitu.
Päätämme laittaa pitkäksemme virtaukseen. Ja kun teemme sen, käsitämme, että jos antaudumme täysin virralle, liikumme - mutta hyvin hitaasti. Meitä viedään jonnekin, muttemme pelkää, odota tai kysele.
Seuraamme pelkästään virran suuntaa.
Mistä meidän on päästettävä irti
Egon tavoista irtipäästäminen ei ole helppoa, kun egoitsemme sanoo toistuvasti:
"Mutta minun pitäisi tehdä työtä …" Onneksi moniulotteinen ITSEMME sanoo: "Rakastan luovana olemista …" Valinta OLLA sitä, mitä rakastamme, vapauttaa egon tarpeesta TEHDÄ työtä.
Tämä valinta sallii meidän virrata luovuutemme myötä. Tällä tavalla voimme luoda siirtymämme korkeampaan ilmaisumuotoomme ja Gaian korkeampaan "uusi maa" -ilmaisumuotoon.
Tietoisuutemme kalibroiminen uuden maan värähtelyyn antaa meille rakastavan siirtymän moniulotteiseen ITSEEMME ja myriadeja todellisuuksia, joita voimme kokea samanaikaisesti ykseyden nyt-hetkessä. Aikatavasta irtipäästäminen vapauttaa meidät lineaarisesta ajattelusta ja peräkkäisten kokemusten rajoituksista. Silloin voimme helpommin muistaa moniulotteisen ITSEMME monia korkeampia ilmaisumuotoja. Kun muistamme koko ITSEMME, meistä tulee koko ITSEMME.
On kuitenkin vähän liian aikaista tuntea olonsa liian mukavaksi. Olemme siirtymämme loppuvaiheissa. Siksi meidän täytyy ottaa koko vastuu kaikista luomuksistamme. Jos aiomme luoda muutosta, parannusta ja rakkautta, meidän täytyy ensin muuttaa, parantaa ja rakastaa itseämme. Meiltä vaati suurta rohkeutta astua virtaan.
Nyt se on yksinkertaista. Eikö niin?
Meidän täytyy vain rentoutua virtaan ja päästää irti, mutta mistä meidän täytyy päästää irti? Asetumme joen virtaukseen odottaen kaiken olevan helppoa. Kuitenkin veden vetäessä vanhoja osiamme pintaan, toinen voima on vastassa ja se työntää salaisuuksiamme takaisin piiloon. Tämä voima on vastustausta - muutoksen vastustamista, parantumisen vastustamista ja rakkauden vastustamista.
Silti voimme tuntea virran liikkuvan kehomme läpi ja vapauttavan monien kolmannen ulottuvuuden elämien stressiä ja rasitusta. Mutta meissä on paikkoja, jotka pelkäävät muutosta, mitä tahansa muutosta.
Muutosvastarintamme yrittää tulla pintaan samaan aikaan, kun se haluaa pysyä piilossa, mikä tekee olomme hermostuneeksi ja epämukavaksi.
Tiedämme nyt, että meidän on osallistuttava omaan parantumiseemme päästääksemme virran muinaisten salaisuuksiemme piilopaikkoihin.
Mikä järkeä olisi piiloutumisessa itseltämme, toisilta, totuudelta? Olemme aina etsineet totuutta.
Emmekö olekin?
Mutta mitä jos totuudenetsintämme paljastaa jotain, mistä emme pidä, joitain aspektejamme, tunteitamme tai ajatuksiamme, joita emme ole valmiita kohtaamaan?
Voimme tuntea tuon vastustuksen. Voimmeko sallia itsemme tuntea, mikä on sen takana piilossa?
Voimmeko sallia itsemme Rakastaa näitä osiamme? Kyllä, vain rakkaus voi antaa meille voiman hyväksyä, että vastustus on osa muutosta. Siksi meidän on hyväksyttävä se, mitä vastustamme, ja sitten luovutettava se virtaan. Mitä menetettävää meillä on?
"Voit menettää surun", sanoo sydämemme.
Kyllä, sanomme, mutta ensin meidän on hyväksyttävä se ja rakastettava sitä. Mutta miten voimme hyväksyä surun? Miten voimme rakastaa sitä?
"Suru on opettanut sinua etsimään lohtua", mumisee virta.
Kyllä, tiedämme sen olevan totta. Voimmeko ottaa riskin ja hyväksyä vanhan vihollisen?
Voimmeko lakata vastustamasta suruamme, rakastaa sen vapaaksi ja vapauttaa sen virtaan? Surun vuodet ja elämät täyttävät muistimme, kunnes meillä ei ole vaihtoehtoa. Emme voi enää pitää kiinni siitä. Meidän on päästettävä siitä irti, annettava anteeksi sille ja rakastettava sitä. Meidän on rakastettava suru vapaaksi.
"Rakastamme sinua, suru", huudamme sydämeen, kun päästämme virran vetämään surumme pintaan. "Olet opettanut meitä etsimään lohtua."
Näiden sanojen myötä suru lähtee. Kyyneleemme yhdistyvät virtaan ja kelluvat pois virtauksessa. Paikassa missä suru asui, on nyt lohtua, sisäistä lohtua. Se toimi. Rakastimme suruamme ja luovutimme sen virralle. Mutta tiedämme, että on lisää, mitä voimme luovuttaa, lisää mitä voimme menettää. Kuuntelemme seuraavaa ääntä.
"Voisit menettää hämmennyksen", sanoo virta, kun se kiertää ympärillämme.
Mielemme pyörii kuin tulviva joki ja menetämme melkein jalansijamme. Meidän täytyy luovuttaa hämmennyksemme. Emme voi enää elää sen kanssa. Mutta mitä hämmennys on opettanut meille?
"Se on opettanut sinua etsimään selkeyttä", puhuu ääni, mikä näyttää nyt kaikuvan sisällämme.
Kyllä, ilman tukahdutettua surua voisimme kuunnella - kuunnella ITSEMME virtaa.
"Rakastamme sinua, hämmennys", laulamme mielessämme. "Olet opettanut meitä etsimään selkeyttä."
Rakkautemme ja antautumishalukkuutemme vuoksi hämmennys huuhtoutuu meistä ja kulkee virran mukana. Hämmennyksellä näyttää olevan viimeinkin suunta.
"Voisit menettää kärsimyksen", jatkaa virta, kun se työntyy kehoamme vasten.
Kyllä, kärsimys, summa kyvyttömyydestämme löytää onnellisuutta. Voimme ehdottomasti menettää sen. Mutta mitä se on opettanut meille? Kyllä, tiedämme.
"Rakastamme Sinua, kärsimys. Olet opettanut meitä etsimään onnellisuutta", sanomme, kun käsivartemme syleilevät kehoamme ja suojelevat haavoittunutta sydäntämme.
Kehomme rentoutuu, kun virtaus vetää elämien kärsimykset pintaan. Kädet avoimena ja kelluen vedessä sallimme sydämenne päästää irti kärsimyksestään.
"Voisit menettää pelon", tulee huuto koko olemuksestamme.
Tiedämme vastauksen ja vastaamme.
"Rakastamme Sinua, pelko.
Olet opettanut meitä rakastamaan", huudamme pelolle, kun se kelluu jokea pitkin virran mukana.
Sitten jäljellä on vain Rakkautta.
Ja se voima minkä saimme antautumalla virralle.
Kirjoittajalta:
Odotan innolla ihmeellisiä seikkailuja tietoisuudessa, mitkä jaamme palatessamme aitoon ITSEEMME. Aloin kirjoittaa multidimensions.comiin vuonna 1994, joten minulla on ollut hyvin pitkä projekti. Kun aloitin tämän matkan, minulla ei ollut ajatustakaan siitä, että yhtenä päivänä tulisin tähän pisteeseen. Kaikki näytti aivan liian kaukaiselta, mahdottomalta, hyvältä ollakseen totta. Mutta se on totta ja teemme siitä totta uskomalla ITSEEMME. MONIULOTTEISIA UUTISIA
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti