http://www.karikuula.com/59
Luotuaan Maailman kuudessa päivässä Jumala sulki silmänsä ja lepäsi seitsemännen päivän. Silloin hänen valtakuntaansa löysi tiensä Synti, joka valitsi itselleen pesäksi ja kasvupaikaksi otollisen rinnan. Tuo rinta oli arkkienkeli Lucifer Kointähden sydän. Hänen muita nimiään olivat Valon tuoja ja Aamuruskon Poika. Hän oli seuraava Jumalasta, Herran enkeleistä ylimmäinen ja heidän kuninkaansa. Hänen paikkan-sa oli Pyhän valtaistuimen vasemmalla puolella. Myöhemmin hänet nimettiin uusilla nimillä, kuten Saatana, Paholainen ja Valheiden Isä.
Synnin tehtyä majan hänen sydämeensä hänessä alkoi itää perisynti, joista ensimmäinen oli ylpeys. Hän oli kaunein ja lahjakkain vertais-tensa joukossa ja häntä alkoi kalvaa se, että joku niin mahtava, kuin hän, olisi alempana ketään.
Rauhan Taivaassa Lucifer alkoi viekkaudella puhua puolelleen Herran enkeleitä ja moni vähäisempi lankesi hänen väärien lupaustensa edes-sä. Myös moni vahva henki kuunteli hänen kauniiksi naamioituja sa-nojaan ja heihinkin pesiytyi houkutus ja Synti, joka alkoi kasvaa hei-dän rinnassaan. Monin sanoin Lucifer houkutteli puolelleen väkeä ja lupasi kullekin sitä mitä he eniten janosivat. Niin saivat alkunsa kaikki synnit, jotka nykyään pitävät majaansa myös ihmisten sydämissä.
Viimein Lucifer yritti valheillaan puhua puolelleen myös muita ark-kienkeleitä ja silloin Mikael havahtui Synnin läsnäoloon Taivaassa ja hän kiiruhti herättämään lepäävää Jumalaa.
Herätessään Jumala kuunteli Mikaelin, joka oli enkeleistä toiseksi kyvykkäin, sanoja joilla hän syytti Luciferia Taivaan ja Herran en-kelien turmelemisesta ja siitä, että Synti oli hänen kauttaan saanut jalansijan Jumalan valtakunnassa.
Kuultuaan Mikaelin puheen, Herra loi katseensa valtakuntansa yli ja näki, että syytökset pitivät paikkansa. Lucifer oli todella myrkyttänyt Taivaan Synnillä ja se näkyi Herran silmiin kuin mustana likaisena tahrana saastuneiden enkeleiden ympärillä. Sillloin hän vihastui eikä Herran raivolla ollut rajoja. Hän antoi kutsua Luciferin eteensä vas-taamaan tekemästään rikoksesta.
Kuullessaan Jumalan heränneen ja hänen suuresta vihastaan Lucifer pelkäsi. Hän keräsi kokoon kaikki kannattajansa, joita oli kolmannes taivaan enkeleistä ja vasta sitten uskalsi astua Jumalan eteen ja koh-data hänen raivonsa.
Vasta Luciferin astellessa esiin joukkonsa kanssa, Herra näki kuinka paljon langenneita enkeleitä oli. Silloin hän kauhistui ja hänen vihansa ahjo kuumeni tulenpunaiseksi.
Myös arkkienkeli Mikael oli koonnut joukkonsa; kaikki puhtaina säi-lyneet enkelit ja he levittäytyivät suurena ryhmänä Jumalan valtais-tuimen takana. Mikael seisoi tulinen miekka kädessään Herran oikeal-la puolella ja muut kuusi arkkienkeliä, heidän joukossaan Rafael ja Gabriel, puolestaan hänen vasemmalla puolellaan.
Jumala kysyi Luciferilta miksi hän oli antanut perisynnin pesiytyä sydämeensä ja hänen silmänsä leimusivat vihasta hopeisina.
Silloin Lucifer rohkaisi mielensä, sillä hän näki että hänen joukkonsa oli suuri ja hänen ylpeytensä oli paisunut mahtavaksi. Hän vaati Ju-malalta, että hänet olisi kohotettava kaikkien muiden yläpuolelle ja istuttaa Herran Pyhälle valtaistuimelle, että hän hallitsisi ylimmäisenä Taivaan valtakuntaa.
Tämän kuullessaan Jumala huudahti raivosta ja vähäisemmät enkelit kyyristyivät ja kavahtivat hänen vihaansa. Luoja huusi, koska hän näki tulevaan ja tiesi ettei voisi antaa Synnin pesiytyä Taivaaseen ikuisiksi ajoiksi. Hän kielsi Luciferin ja hänen enkelinsä ja nimesi Lu-ciferin Saatanaksi ja hänen langenneet enkelinsä perkeleiksi. Sitten
hän käski heidän lähteä iäksi Taivaasta.
Silloin Lucifer kauhistui Herran sanoja ja häntä uhkaavaa kohtaloa ja viha valtasi hänen sydämensä. Hän kohotti kätensä ilmaan ja ulvoi rai-vosta ja hylkäämisen tuskasta. Hänen joukkonsa valitti hänen kans-saan ja suuri meteli kaikui Taivaassa.
Nyt Lucifer päätti ottaa väkivalloin sen mitä hän ei pyytämällä saanut, sillä Synnin liekki paloi kuumana hänen rinnassaan.
Paholainen karkasi Jumalan kimppuun, mutta Mikael asettui hänen tielleen ja torjui hänen aseensa miekallaan. Silloin myös perkeleiden koko joukko kävi huutaen Jumalan enkeleitä vastaan ja Taivaassa syttyi ensimmäinen sota. Suunnaton pauhu valtasi Taivaan ja suuri myrsky puhkesi. Tämä tapahtui seitsemännen päivän iltana jolloin Maailma oli vielä nuori.
Taivas oli sekasorron vallassa ja langenneet enkelit taistelivat Herran enkeleitä vastaan Jumalan valtakunnan hallinnasta. Silloin ensim-mäistä kertaa Taivaassa tai Maassa käytettiin väkivaltaa oman tah-tonsa saavuttamiseen.
Jumala oli surullinen, mutta hänen vihallaan ei ollut vertaa. Tahdol-laan hän iski maahan monta pahaa henkeä.
Paholainen ei kuitenkaan luovuttanut, vaikka hän tiesi että hänen joukkonsa oli pienempi. Äänellään ja esimerkillään hän rohkaisi omiaan eteenpäin.
- Muistakaa palkintoa! Hän huusi. – Sillä minä olen lahjojen antaja!
Taistelun meri velloi edes taas ja missään vaiheessa ei ollut varmaa kumpi puoli lopulta perisi voiton.
Pyhä henki oli kuitenkin Jumalan joukkojen puolella ja se toi paran-nuksen ja avun sinne missä sitä eniten kulloinkin tarvittiin.
Viimein perkeleet lyötiin takaisin ja he pakenivat ulvoen ja haavoilla Taivaasta. Paholainen lyötiin kahleisiin ja raahattiin väkisin Jumalan eteen kuulemaan tuomiotaan.
Suuri itku ja valitus vallitsi Taivaassa sen turmeltumisen ja menetet-tyjen tovereiden tähden. Herra kuitenkin rauhoitteli väkeään ja vaati hiljaisuutta. Hän lupasi puhdis taa Taivaallisen valtakunnan lopulli-sesti kaikesta pahasta.
Viimein hän lausui tuomionsa. Paholainen ja hänen perkeleensä kar-koitettakoon iäksi Taivaasta. Olkoon heidän valtakuntansa Synnin valtakunta Maan päällä ja Kadotuksessa, jonka heidän rikkomustensa paino oli avautunut Maan poveen. Olkoon Saatana tuskan, kärsimyk-sen ja tulen valtakunnan Ruhtinas. Tulkoon siitä Pätsi, joka on hä-
nen petollisen sydämensä kaltainen. Siellä olkoot hänen perkeleensä enkeleitä ja synnillisten ikuisia piinaajia.
Silloin arkkienkeli Mikael kysyi Herralta, miksi hän ei tuhonnut Paho-laista ja perkeleitä, vaan asetti heidät ihmisten taakaksi ja antoi heille oman valtakunnan, vaikka se olikin surun valtakunta.
Jumala vastasi tarvitsevansa Saatanaa ja tämän piruja ihmisten koet-telemiseen ja vanhurskaiden erottamiseen Synnille alttiista sieluista, sillä viimeisen taistelun koittaessa oli Jumalan luotettujen määrän oltava selvä.
Sitten Paholainen syöstiin kahleissa Taivaasta Maahan ja putoaminen kesti yhdeksän päivää. Pudotessaan hän oli kuin suuri liekki ja tuli poltti hänen ihonsa karelle.
Törmäyksen voimasta hänen siipensä särkyivät ja palaneena hänen kaunis ulkomuotonsa muuttui rujoksi.
Hirmuinen oli Luciferin itku ja valitus, kun hän väänteli mustunutta ruumistaan ja huusi Herraa ja Taivaista Isää, joka oli hänet hyljännyt. Tuhatkertainen oli hänen tuskansa verrattuna Jeesuksen tulevaan tuskaan ristillä, sillä Paholainen oli iäksi kadotettu eikä voinut koskaan kuolemalla lunastaa takaisin paikkaansa Jumalan viereltä.
Lucifer = paholaisen latinankielinen nimitys `valon tuoja'. Tätä nimitystä on käytetty Kointähdestä eli Venuksesta. Paholaisen nimitykseksi se on tullut siitä syystä, että Jes. 14: 12:ssa nimitetään paholaista symboloivaa Baabelin kuningasta taivaasta pudonneeksi Kointähdeksi. Luuk. 10: 18 esittää Saatanan sinkoutuneen taivaasta kuin salama, -
John Smallman 7.7.2010
http://johnsmallman.wordpress.com/
Näiden kauhistuttavien ajatusleikkien aika on ohi
Ihmiskunnan tuleva siirtyminen täyteen tietoisuuteen on hyvin tärkeä ja merkittävä tapahtuma. Se tarkoittaa paluuta kokemusperäiseen tietoon siitä, että olemme Yhtä toistemme ja Jumalan kanssa, taivaallisen Isämme joka loi meidät Rakkaudessa. Olemme aina olleet Yhtä hänen kanssaan ja tulemme aina olemaan. Tämä on muuttumaton ja muuttamaton ikuisen olemassaolomme tila. Kuvitelma jossa nyt näytätte olevan uppoutuneena, oli harkitsematon ajatus jonka hyväksyitte ja johon keskititte huomionne, ja jonka luulitte antavan teille samanlaisen, mutta erillisen ja itsenäisen luomisvoiman ja kyvyn kuin taivaallisella Isällänne.
Mutta erillisyyden ja itsenäisyyden ajatukset ovat kuvitelmaa koska erillään olo ja itsenäisyys Jumalasta on mahdotonta. On vain Jumala, ja kaikella mitä on, ei sen tähden ole muuta mahdollisuutta kuin olla ikuisesti Yhtä Hänen kanssaan. Jokainen ajatus, jokainen teko vaikuttaa kaikkeen mitä on, ja ajatus joka ei näytä vaikuttavan on kuvitelmaa.
Rakensitte siis kuvitelman ja yrititte erottaa itsenne Jumalasta menemällä siihen ja leikkien ajatusleikkejä joissa kuvittelitte että teillä on voima muuttaa Todellisuutta. Tähän muuttuneeseen tilaan toitte sitten ajatuksen vastakohdista - hyvä/paha, oikea/väärä, mielihyvä/tuska, voima/heikkous - ja käytitte niitä hajottamaan ja hallitsemaan toisianne. Seurasi arvostelua, syyttelyä, tuomitsemista, rankaisua ja kärsimystä, ja kuvitelmasta tuli yhä todellisempi, kun Ainoa pyhä Todellisuus häipyi tietoisuudestanne.
Näiden kauhistuttavien ajatusleikkien aika on ohi, ja teidän täytyy herätä painajaisesta jossa niitä leikitte, niin että vapaudutte loputtomasta ahdistuksestanne koskien turvallisuuttanne ja selviytymistänne, ja ymmärrätte ja koette Todellisuuden jälleen kerran. Teidät luotiin tähän pyhään olotilaan, täysin tietoisina Isänne Rakkaudesta teitä kohtaan ja teidän Häntä kohtaan - täydellisen ilon ja autuuden tilaan. Kun keksitte kuvitelmanne ja menitte leikkimään sinne, ette nähneet ettekä voineet nähdä etukäteen kärsimystä minkä se aiheuttaisi teille, koska Todellisuudessa ei ole ristiriitaa; on vain rauha, harmonia ja yltäkylläisyys.
Aluksi leikki oli kiehtovaa, jännittävää ja mukaansatempaavaa, ja tulitte riippuvaisiksi "Mitähän tapahtuisi jos ...?" tunteesta, ja niin jatkoitte tutkimista yhä syvemmälle kunnes jouduitte ansaan ympäristöön jota ei ollut olemassa, jota ilmeisesti hallitsi aika - loputon ketju tapahtumia jotka johdonmukaisesti johtivat kärsimykseen, tuskaan ja kuolemaan, josta ette pystyneet pakenemaan. Tunsitte itsenne petetyiksi. Luottamus hävisi, ja suljitte yksilöllisyyden tunteenne itseensä, vahvistaen erillisyyden ja hylkäämisen kokemustanne.
Siitä huolimatta epätoivonne ei ollut täydellinen; toivon kipinä jäi jäljelle, sillä syvimmälläkin tiedostamattomuutenne tasolla Isänne varmisti että Hänen Rakkautensa Valo ja Lämpö ei koskaan voinut sammua. Hän ei sallinut mielipuolisuutenne muuttuvan pysyväksi, sillä se ei ollut Hänen Tahtonsa, eikä teidänkään. Olette varma että tämä tuskallinen olo jossa koette elämän tulee päättymään, ja nyt se hetki on lähestymässä. Kukaan teistä ei ole koskaan tehnyt tai voisi koskaan tehdä mitään mikä vaatisi taivaallista rangaistusta, sillä kuvitelmaa eikä sen sisältöä ei ole eikä voi olla olemassa, ja Todellisuudessa, missä kaikki on, on vain pyhää täydellisyyttä missä kaikki olette ikuisia Jumalan kumppaneita.
Joten rentoutukaa, tietäkää että Todellisuus on Kotinne. Se on suuren ilon ja vertaansa vailla olevan kauneuden tila jossa olette ikuisesti - Yhtä toistenne ja taivaallisen Isänne kanssa. Olette aina siellä, ettekä voi olla heräämättä tuon tilan loistoon kun vapaudutte kuvitelmasta ja sallitte sen haihtua olemattomuuteen josta sen rakensitte. Se on kuin hiekkalinna jonka nousuvesi peittää alleen. Keskittykää sisäiseen tietämykseenne - pyhän Rakkauden liekkiin sisällänne - ja antakaa sen kirkkauden kasvaa niin että häivääkään pimeydestä ei jää jäljelle, ja huomaatte olevanne hereillä, Kotona, ikuisessa ilossa.
Suurella rakkaudella, Saul
Rauhan Taivaassa Lucifer alkoi viekkaudella puhua puolelleen Herran enkeleitä ja moni vähäisempi lankesi hänen väärien lupaustensa edes-sä. Myös moni vahva henki kuunteli hänen kauniiksi naamioituja sa-nojaan ja heihinkin pesiytyi houkutus ja Synti, joka alkoi kasvaa hei-dän rinnassaan. Monin sanoin Lucifer houkutteli puolelleen väkeä ja lupasi kullekin sitä mitä he eniten janosivat. Niin saivat alkunsa kaikki synnit, jotka nykyään pitävät majaansa myös ihmisten sydämissä.
Viimein Lucifer yritti valheillaan puhua puolelleen myös muita ark-kienkeleitä ja silloin Mikael havahtui Synnin läsnäoloon Taivaassa ja hän kiiruhti herättämään lepäävää Jumalaa.
Herätessään Jumala kuunteli Mikaelin, joka oli enkeleistä toiseksi kyvykkäin, sanoja joilla hän syytti Luciferia Taivaan ja Herran en-kelien turmelemisesta ja siitä, että Synti oli hänen kauttaan saanut jalansijan Jumalan valtakunnassa.
Kuultuaan Mikaelin puheen, Herra loi katseensa valtakuntansa yli ja näki, että syytökset pitivät paikkansa. Lucifer oli todella myrkyttänyt Taivaan Synnillä ja se näkyi Herran silmiin kuin mustana likaisena tahrana saastuneiden enkeleiden ympärillä. Sillloin hän vihastui eikä Herran raivolla ollut rajoja. Hän antoi kutsua Luciferin eteensä vas-taamaan tekemästään rikoksesta.
Kuullessaan Jumalan heränneen ja hänen suuresta vihastaan Lucifer pelkäsi. Hän keräsi kokoon kaikki kannattajansa, joita oli kolmannes taivaan enkeleistä ja vasta sitten uskalsi astua Jumalan eteen ja koh-data hänen raivonsa.
Vasta Luciferin astellessa esiin joukkonsa kanssa, Herra näki kuinka paljon langenneita enkeleitä oli. Silloin hän kauhistui ja hänen vihansa ahjo kuumeni tulenpunaiseksi.
Myös arkkienkeli Mikael oli koonnut joukkonsa; kaikki puhtaina säi-lyneet enkelit ja he levittäytyivät suurena ryhmänä Jumalan valtais-tuimen takana. Mikael seisoi tulinen miekka kädessään Herran oikeal-la puolella ja muut kuusi arkkienkeliä, heidän joukossaan Rafael ja Gabriel, puolestaan hänen vasemmalla puolellaan.
Jumala kysyi Luciferilta miksi hän oli antanut perisynnin pesiytyä sydämeensä ja hänen silmänsä leimusivat vihasta hopeisina.
Silloin Lucifer rohkaisi mielensä, sillä hän näki että hänen joukkonsa oli suuri ja hänen ylpeytensä oli paisunut mahtavaksi. Hän vaati Ju-malalta, että hänet olisi kohotettava kaikkien muiden yläpuolelle ja istuttaa Herran Pyhälle valtaistuimelle, että hän hallitsisi ylimmäisenä Taivaan valtakuntaa.
Tämän kuullessaan Jumala huudahti raivosta ja vähäisemmät enkelit kyyristyivät ja kavahtivat hänen vihaansa. Luoja huusi, koska hän näki tulevaan ja tiesi ettei voisi antaa Synnin pesiytyä Taivaaseen ikuisiksi ajoiksi. Hän kielsi Luciferin ja hänen enkelinsä ja nimesi Lu-ciferin Saatanaksi ja hänen langenneet enkelinsä perkeleiksi. Sitten
hän käski heidän lähteä iäksi Taivaasta.
Silloin Lucifer kauhistui Herran sanoja ja häntä uhkaavaa kohtaloa ja viha valtasi hänen sydämensä. Hän kohotti kätensä ilmaan ja ulvoi rai-vosta ja hylkäämisen tuskasta. Hänen joukkonsa valitti hänen kans-saan ja suuri meteli kaikui Taivaassa.
Nyt Lucifer päätti ottaa väkivalloin sen mitä hän ei pyytämällä saanut, sillä Synnin liekki paloi kuumana hänen rinnassaan.
Paholainen karkasi Jumalan kimppuun, mutta Mikael asettui hänen tielleen ja torjui hänen aseensa miekallaan. Silloin myös perkeleiden koko joukko kävi huutaen Jumalan enkeleitä vastaan ja Taivaassa syttyi ensimmäinen sota. Suunnaton pauhu valtasi Taivaan ja suuri myrsky puhkesi. Tämä tapahtui seitsemännen päivän iltana jolloin Maailma oli vielä nuori.
Taivas oli sekasorron vallassa ja langenneet enkelit taistelivat Herran enkeleitä vastaan Jumalan valtakunnan hallinnasta. Silloin ensim-mäistä kertaa Taivaassa tai Maassa käytettiin väkivaltaa oman tah-tonsa saavuttamiseen.
Jumala oli surullinen, mutta hänen vihallaan ei ollut vertaa. Tahdol-laan hän iski maahan monta pahaa henkeä.
Paholainen ei kuitenkaan luovuttanut, vaikka hän tiesi että hänen joukkonsa oli pienempi. Äänellään ja esimerkillään hän rohkaisi omiaan eteenpäin.
- Muistakaa palkintoa! Hän huusi. – Sillä minä olen lahjojen antaja!
Taistelun meri velloi edes taas ja missään vaiheessa ei ollut varmaa kumpi puoli lopulta perisi voiton.
Pyhä henki oli kuitenkin Jumalan joukkojen puolella ja se toi paran-nuksen ja avun sinne missä sitä eniten kulloinkin tarvittiin.
Viimein perkeleet lyötiin takaisin ja he pakenivat ulvoen ja haavoilla Taivaasta. Paholainen lyötiin kahleisiin ja raahattiin väkisin Jumalan eteen kuulemaan tuomiotaan.
Suuri itku ja valitus vallitsi Taivaassa sen turmeltumisen ja menetet-tyjen tovereiden tähden. Herra kuitenkin rauhoitteli väkeään ja vaati hiljaisuutta. Hän lupasi puhdis taa Taivaallisen valtakunnan lopulli-sesti kaikesta pahasta.
Viimein hän lausui tuomionsa. Paholainen ja hänen perkeleensä kar-koitettakoon iäksi Taivaasta. Olkoon heidän valtakuntansa Synnin valtakunta Maan päällä ja Kadotuksessa, jonka heidän rikkomustensa paino oli avautunut Maan poveen. Olkoon Saatana tuskan, kärsimyk-sen ja tulen valtakunnan Ruhtinas. Tulkoon siitä Pätsi, joka on hä-
nen petollisen sydämensä kaltainen. Siellä olkoot hänen perkeleensä enkeleitä ja synnillisten ikuisia piinaajia.
Silloin arkkienkeli Mikael kysyi Herralta, miksi hän ei tuhonnut Paho-laista ja perkeleitä, vaan asetti heidät ihmisten taakaksi ja antoi heille oman valtakunnan, vaikka se olikin surun valtakunta.
Jumala vastasi tarvitsevansa Saatanaa ja tämän piruja ihmisten koet-telemiseen ja vanhurskaiden erottamiseen Synnille alttiista sieluista, sillä viimeisen taistelun koittaessa oli Jumalan luotettujen määrän oltava selvä.
Sitten Paholainen syöstiin kahleissa Taivaasta Maahan ja putoaminen kesti yhdeksän päivää. Pudotessaan hän oli kuin suuri liekki ja tuli poltti hänen ihonsa karelle.
Törmäyksen voimasta hänen siipensä särkyivät ja palaneena hänen kaunis ulkomuotonsa muuttui rujoksi.
Hirmuinen oli Luciferin itku ja valitus, kun hän väänteli mustunutta ruumistaan ja huusi Herraa ja Taivaista Isää, joka oli hänet hyljännyt. Tuhatkertainen oli hänen tuskansa verrattuna Jeesuksen tulevaan tuskaan ristillä, sillä Paholainen oli iäksi kadotettu eikä voinut koskaan kuolemalla lunastaa takaisin paikkaansa Jumalan viereltä.
Lucifer = paholaisen latinankielinen nimitys `valon tuoja'. Tätä nimitystä on käytetty Kointähdestä eli Venuksesta. Paholaisen nimitykseksi se on tullut siitä syystä, että Jes. 14: 12:ssa nimitetään paholaista symboloivaa Baabelin kuningasta taivaasta pudonneeksi Kointähdeksi. Luuk. 10: 18 esittää Saatanan sinkoutuneen taivaasta kuin salama, -
John Smallman 7.7.2010
http://johnsmallman.wordpress.com/
Näiden kauhistuttavien ajatusleikkien aika on ohi
Ihmiskunnan tuleva siirtyminen täyteen tietoisuuteen on hyvin tärkeä ja merkittävä tapahtuma. Se tarkoittaa paluuta kokemusperäiseen tietoon siitä, että olemme Yhtä toistemme ja Jumalan kanssa, taivaallisen Isämme joka loi meidät Rakkaudessa. Olemme aina olleet Yhtä hänen kanssaan ja tulemme aina olemaan. Tämä on muuttumaton ja muuttamaton ikuisen olemassaolomme tila. Kuvitelma jossa nyt näytätte olevan uppoutuneena, oli harkitsematon ajatus jonka hyväksyitte ja johon keskititte huomionne, ja jonka luulitte antavan teille samanlaisen, mutta erillisen ja itsenäisen luomisvoiman ja kyvyn kuin taivaallisella Isällänne.
Mutta erillisyyden ja itsenäisyyden ajatukset ovat kuvitelmaa koska erillään olo ja itsenäisyys Jumalasta on mahdotonta. On vain Jumala, ja kaikella mitä on, ei sen tähden ole muuta mahdollisuutta kuin olla ikuisesti Yhtä Hänen kanssaan. Jokainen ajatus, jokainen teko vaikuttaa kaikkeen mitä on, ja ajatus joka ei näytä vaikuttavan on kuvitelmaa.
Rakensitte siis kuvitelman ja yrititte erottaa itsenne Jumalasta menemällä siihen ja leikkien ajatusleikkejä joissa kuvittelitte että teillä on voima muuttaa Todellisuutta. Tähän muuttuneeseen tilaan toitte sitten ajatuksen vastakohdista - hyvä/paha, oikea/väärä, mielihyvä/tuska, voima/heikkous - ja käytitte niitä hajottamaan ja hallitsemaan toisianne. Seurasi arvostelua, syyttelyä, tuomitsemista, rankaisua ja kärsimystä, ja kuvitelmasta tuli yhä todellisempi, kun Ainoa pyhä Todellisuus häipyi tietoisuudestanne.
Näiden kauhistuttavien ajatusleikkien aika on ohi, ja teidän täytyy herätä painajaisesta jossa niitä leikitte, niin että vapaudutte loputtomasta ahdistuksestanne koskien turvallisuuttanne ja selviytymistänne, ja ymmärrätte ja koette Todellisuuden jälleen kerran. Teidät luotiin tähän pyhään olotilaan, täysin tietoisina Isänne Rakkaudesta teitä kohtaan ja teidän Häntä kohtaan - täydellisen ilon ja autuuden tilaan. Kun keksitte kuvitelmanne ja menitte leikkimään sinne, ette nähneet ettekä voineet nähdä etukäteen kärsimystä minkä se aiheuttaisi teille, koska Todellisuudessa ei ole ristiriitaa; on vain rauha, harmonia ja yltäkylläisyys.
Aluksi leikki oli kiehtovaa, jännittävää ja mukaansatempaavaa, ja tulitte riippuvaisiksi "Mitähän tapahtuisi jos ...?" tunteesta, ja niin jatkoitte tutkimista yhä syvemmälle kunnes jouduitte ansaan ympäristöön jota ei ollut olemassa, jota ilmeisesti hallitsi aika - loputon ketju tapahtumia jotka johdonmukaisesti johtivat kärsimykseen, tuskaan ja kuolemaan, josta ette pystyneet pakenemaan. Tunsitte itsenne petetyiksi. Luottamus hävisi, ja suljitte yksilöllisyyden tunteenne itseensä, vahvistaen erillisyyden ja hylkäämisen kokemustanne.
Siitä huolimatta epätoivonne ei ollut täydellinen; toivon kipinä jäi jäljelle, sillä syvimmälläkin tiedostamattomuutenne tasolla Isänne varmisti että Hänen Rakkautensa Valo ja Lämpö ei koskaan voinut sammua. Hän ei sallinut mielipuolisuutenne muuttuvan pysyväksi, sillä se ei ollut Hänen Tahtonsa, eikä teidänkään. Olette varma että tämä tuskallinen olo jossa koette elämän tulee päättymään, ja nyt se hetki on lähestymässä. Kukaan teistä ei ole koskaan tehnyt tai voisi koskaan tehdä mitään mikä vaatisi taivaallista rangaistusta, sillä kuvitelmaa eikä sen sisältöä ei ole eikä voi olla olemassa, ja Todellisuudessa, missä kaikki on, on vain pyhää täydellisyyttä missä kaikki olette ikuisia Jumalan kumppaneita.
Joten rentoutukaa, tietäkää että Todellisuus on Kotinne. Se on suuren ilon ja vertaansa vailla olevan kauneuden tila jossa olette ikuisesti - Yhtä toistenne ja taivaallisen Isänne kanssa. Olette aina siellä, ettekä voi olla heräämättä tuon tilan loistoon kun vapaudutte kuvitelmasta ja sallitte sen haihtua olemattomuuteen josta sen rakensitte. Se on kuin hiekkalinna jonka nousuvesi peittää alleen. Keskittykää sisäiseen tietämykseenne - pyhän Rakkauden liekkiin sisällänne - ja antakaa sen kirkkauden kasvaa niin että häivääkään pimeydestä ei jää jäljelle, ja huomaatte olevanne hereillä, Kotona, ikuisessa ilossa.
Suurella rakkaudella, Saul
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti