Kvanttifysiikka 2. Harhat

Kvanttifysiikka on lopullisesti todistanut ja poistanut viralta käsitteen aika. Aikaa voidaan venyttää, supistaa ja kyetään liikkumaan menneisyydessä, tulevaisuudessa, eli valon nopeus ei ole suurin signaalinopeus.

    Avaruudellisesti mitään aikaa ei ole olemassa, se ei ole ulottuvuus. Aika on vain mitta ja on olemassa vain paikallisaikoja, josta seuraa, että normaalisti me tajuamme vain paikallistodellisuutta, joka on paikallisfysiikkaa.

Päivän kuumin kysymys kvanttifysiikan alalla kuuluu: “Onko ainetta?” Ja oikea vastaus kuuluu: “Ei ole.”

    Perinteisestihän aine – materia – määritellään siten, että sitä on kaikki se, mikä voidaan aistein tai tarkoitukseen sopivin mittalaittein havaita. On todettava, että mittalaitteet ovat ilmeisesti kehittyneet ohi määritelmän, eikä todennäköisesti meistä kukaan usko, että avaruus, tila, joka voidaan aistein havaita, olisi ainetta. Käsitteet massa ja paino usein yhdistetään aineeseen, mutta mitähän ne ovatkaan?

    Massa on paikasta riippumaton ainemäärän mitta eli suure, joka kuvaa inertiaa, hitautta eli kykyä vastustaa liikkeensä nopeuden muutoksia, ja jonka suuruus riippuu mittaajan ja mitattavan välisestä nopeudesta. Massa ei siis tietyissä olosuhteissa ole mitään, tai se on pienimmän kuviteltavissa olevan annoksen, alkeishiukkasen, kvantin ominaisuus.

    Paino puolestaan on paikkaan sidottu vetovoima, gravitaatio eli kiihtyvyys = ominaisuus, jota ei voi olla, jos ei ole edellistä ominaisuutta.

Nyt jo toivottavasti on mahdollista ymmärtää, että teidät on opetettu uskomaan näihin kuvitelmiin eli mittoihin ja ominaisuuksiin ja niistä on muodostunut teille vahvoja pinttymiä ja uskomuksia.

    Meidän tajuntamme tarvitsee kuvia ja jonkinlaisen järjestyksen. Paikallisesti monet asiat ja ilmiöt ovat meidän tajunnallemme välttämättömiä. Perinteiset laskutoimitukset, kokeet ja menetelmät antavat lähes oikeita vastauksia tai arkielämään riittäviä tarkkuuksia, mutta tulokset ovat avaruudellisesti vääriä, eli ne ovat vain paikallisfysiikkaa.

    Tunnustetussa fysiikassa on siis tietyt perusolettamukset, joiden pohjalta teille on opetettu todellisuus.

    On siis sovittu, että jokin asia on niin tai näin, mutta olisi voitu sopia toisinkin – ja silloin koko todellisuuskin olisi toisenlainen.

LÄHDE: Kalevi Kosonen