Kalevala korun synty

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala_Koru

Varojen keräämiseksi muistomerkin pystyttämiseen Heporauta esitti keväällä 1937  Muistomerkki- toimikunnalle korujen valmistamista ja myymistä esihistoriallisten mallien mukaan. Ajatus ei ollut uusi, sillä
kansallispuvuissa oli jo vuosikymmeniä käytetty parisataa vuotta vanhoja korumalleja. Lisäksi toiminimi A. Tillander Oy oli valmistanut hopeisia Kalevala-koruja jo vuodesta 1925, joskin vain vähäisessä määrin ja arvokkaana käsityönä, niin että tämä oli vain pieni murto-osa tunnetun liikkeen laajasta toiminnasta. Elsa Heporaudan ajatus oli
kuitenkin suurimittaisempi: hän ei tähdännyt  arvokkaiden uniikkikappaleiden  luomiseen vaan laajaan valmistukseen.  Korumallien tuottajaksi lähti Aino-Mari Mecklin. 40 ensimmäistä mallia hän valitsi Kansallismuseon kokoelmista ja jo marraskuussa 1937 hän sai pidellä käsissään ensimmäisiä valmistuneita kalevalakoruja. Saman vuoden joulukuussa oli ensimmäinen korunäyttely presidentinlinnassa Kaisa Kallion teekutsujen yhteydessä, jolloin laajalle kutsuvierasyleisölle  esiteltiin Muistomerkkiyhdistyksen  toiminnan ohessa Kalevala koruja. Kalevala korujen ensimmäinen myyntikausi hoidettiin Aino-Mari Mecklinin kodista käsin. Jokaiseen koruun liitettiin käsin kirjoitettu historiikki ja myös laskut hoidettiin käsin. 25. Kalevala Koru  Kalevalan satavuotisjuhlissa  1935 kirjailija Elsa Heporauta ihmetteli,  miksi juhlaväki oli  pukeutunut frakkeihin ja iltapukuihin.  Hän halusi elvyttää ja edistää suomalaista,  erityisesti kalevalaista  kansankulttuuria ja päätti  aloittaa pystyttämällä  muistomerkin Kalevalan  runonlaulajanaisten muistoksi.  Patsashanketta varten  hän perusti  muistomerkkitoimikunnan,  joka ryhtyi valmistuttamaan kalevalaisiin  muinaiskoruihin  perustuvia koruja.  Niistä tuli menestys ja  niin sai alkunsa  Kalevala Koru Oy.  Toimikunnasta puolestaan  kasvoi perinne-  ja kulttuurijärjestö  Kalevalaisten Naisten Liitto,  jolla on nykyään 4000 jäsentä.  Patsasrahat annettiin  Talvisodan  puhjettua hädänalaisten  auttamiseen. Patsaskin saatiin  sodan jälkeen kuvanveistäjä  Emil Halosen  toteuttamana.  Liitto omistaa edelleen  Kalevala Korun, josta on  tullut alansa johtava yritys  Pohjois-Euroopassa.  Vuonna 1989 se osti  Kaunis Korun ja 2005  vaikeuksiin joutuneen  Lapponia Jewerlyn, jonka  epäonnistuneesti Kiinaan  ulkoistettu tuotanto  tuotiin kotiin Pitäjänmäelle. Strömbergin tontille  kosken alapuolelle  rakensi Teräsköysi Oy  vankan tiilisen  tehdasrakennuksensa  1940-luvulla.  Sen modernisoi  1966–88 Sanoma Kohopaino,  jossa painettiin  mm. Aku Ankkaa.  Sen jälkeen tiloihin muutti  Päivälehden arkistosäätiö  pelkäämättä Mätäjoen tulvia.  1999 asettuivat taloksi  Kalevala Koru, Kalevalaisten  Naisten liitto ja  Kalevala Korun  kulttuurisäätiö.  Myllykallion  uumenissa kallioluolassa  on väestönsuojelun johtokeskus ja täysin varusteltu  kriisiajan sairaala.      www.kalevalaistennaistenliitto. fi/knl_esittely.htm      fi.wikipedia.org/wiki/Elsa_Heporauta      www.metalliliitto.fi/portal/suomi/ahjo/2007/12/artikkelit/?id=1008  (työntekoa Kalevala Korussa)