Psyyken osatekijät

PSYYKEN OSATEKIJÖIDEN SELITYKSET ASSAGIOLIN MUKAAN

1. ALEMPI TIEDOSTAMATON (ALITAJUNTA)
Sisältää:

• Alkeispsykologiset toiminnat, jotka ohjaavat kehon elämää; kehon toimintojen koordinointi.
• Perusvietit ja primitiiviset taipumukset.
• Monet voimakkaalla emotionaalisuudella ladatut kompleksit.
• Alemmanlaatuiset unet ja kuvitelmat.
• Alemmat, kontrolloimattomat parapsyykkiset toiminnot.
• Monet erilaiset patologiset tekijät kuten fobiat, pakkomielteet, pakkotoiminnat ja vainoharhat.

2. KESKIMMÄINEN TIEDOSTAMATON
Muodostuu valvetajunnan kaltaisista psyykkisistä tekijöistä, jotka ovat helposti tietoisuuden saavutettavissa. Tällä sisäisellä alueella monet erilaiset kokemuksemme sulatetaan ja tavalliset mentaaliset ja mielikuvitustoimintamme käyvät läpi eräänlaisen 'sikiökehityksen' ennen syntymistään tietoisuuden valoon.

3. KORKEAMPI TIEDOSTAMATON ELI YLITAJUNTA
Tältä alueelta saamme kaikki korkeammat taiteelliset, filosofiset ja tieteelliset intuitiomme ja innoituksemme, eettiset 'sääntömme' ja viettymyksemme ihmisrakkaaseen tai sankarilliseen toimintaan. Tämä on kaikkien korkeimpien tunteiden kuten uhrautuvan rakkauden lähde. Nerous ja kontemplaatio, valaistuneisuus ja henkinen ekstaasi ovat täältä lähtöisin.

4. TIETOISUUDEN KENTTÄ
Tämä nimitys ei ole aivan tarkka, mutta sopii selkeytensä vuoksi käytännön tarkoituksiin. Se kuvaa sitä persoonallisuuden osaa, josta me olemme välittömästi tietoisia. Jatkuvasti virtaavaa aistimuksien, mielikuvien, tunteiden halujen ja impulssien virtaa, jota voimme tarkkailla, eritellä ja arvioida.

5. TIETOINEN ITSE ELI 'MINÄ'
'Itse', eli puhtaan itsetietoisuuden piste sekoitetaan usein edellä kuvattuun tietoiseen persoonallisuuteen. Itse asiassa se on aivan jotain muuta. Tästä voidaan vakuuttua huolellisen itsetarkkailun avulla. Tietoisuutemme muuttuva sisältö (aistimukset, tunteet, ajatukset jne.) ovat yksi asia, ja minä, tietoisuuden keskus on toinen. Tietyltä kannalta katsoen tätä eroa voisi kuvata valkokankaana ja sille projisoitujen kuvien välisenä erona.

Tavallinen 'kadunmies' ja jopa hyvinkin koulutetut ihmiset eivät viitsi vaivautua tutkimaan itseään ja käyttämään erotuskykyään. He ajelehtivat 'mielen virran' pinnalla ja samaistuvat toisiaan seuraaviin aaltoihin, tajuisuuden muuttuviin sisältöihin.

6. KORKEAMPI ITSE
Tietoinen itse ei yleensä ole vain uppoutunut psykologisten tekijöiden jatkuvaan virtaan, vaan näyttää katoavan kokonaan nukahtaessamme, pyörtyessämme tai ollessamme jonkin nukutus- tai narkoottisen aineen vaikutuksen alaisia, tai hypnoosissa. Kun taas heräämme, tietoinen itse ilmestyy mystisesti jostain, emme tiedä kuinka ja milloin. Tämä on tosiasia, jota tarkasti tutkittaessa voidaan pitää todella kummallisena ja jopa häiritsevänä. Tämä johtaa meidät ajattelemaan että tietoisen minän ilmestyminen johtuu jonkin pysyvän keskuksen olemassaolosta jossakin sen tuolla puolen tai 'yläpuolella' olevasta todellisesta Itsestä.

On olemassa useita erilaisia tapoja, joiden avulla tämän korkeamman itsen olemassaolosta voidaan vakuuttua. On ollut lukuisia ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet tämän Itsen tietoisesti, kuka pysyvämmin kuka ohimenevästi. Tämän Itsen olemassaolo on heille täysin varma. He ovat kuin tutkimattomaan maahan saapuneita tutkimusmatkailijoita. Viitteitä tällaisista kokemuksista löytää monista teoksista, Esimerkiksi Bucke: Cosmic Consciousness (13); Ouspensky: Tertium Organum (55); Underhill: Mysticism (75), ja monista muista. Tietoisuus Itsestä voidaan saavuttaa myös tietyillä psykologisilla menetelmillä, joihin kuuluvat mm. Jungin 'individuaatioprosessi' (35), Desoille'n 'Rêve éveillé', Raja-joogan menetelmät, jne.

Tästä ovat puhuneet myös sellaiset filosofit kuten Kant ja Herbart, jotka tekivät selvän eron empiirisen egon ja todellisen Itsen (noumenon) välillä.
Tämä Itse on mielen virran ja kehollisten olosuhteiden yläpuolella ja niiden tavoittamattomissa; persoonallista tietoista itseä pitäisi pitää pelkästään sen heijastumana, sen 'projektiona' persoonallisuuden kentässä. Nykyisessä vaiheessa psykologian tutkimus ei ole keskittynyt määrittelemään tätä Itseä. Tämä eheyttävä keskus ja sen merkitys ansaitsisi tulla paremmin tutkituksi.

7. KOLLEKTIIVINEN ALITAJUNTA
Ihmisolennot eivät ole eristettyjä. He eivät ole mitään 'monadeja vailla ikkunoita', kuten Leibniz ajatteli. He saattavat ajoittain tuntea subjektiivista eristäytyneisyyttä, mutta äärimmäiset eksistentialistiset käsitykset eivät pidä paikkaansa, eivät psykologisesti eivätkä henkisesti.

Kaaviossa olevan soikion ääriviiva pitäisi ymmärtää 'rajoittavana', mutta ei 'erottavana'. Se pitäisi ymmärtää ikäänkuin solua rajoittavana kalvona, joka sallii jatkuvan ja aktiivisen vuorovaikutuksen solun ja sen kokonaisuuden välillä, johon solu kuuluu. Eräänlaiset 'psykologiset osmoosi-prosessit' ovat käynnissä kaiken aikaa, sekä toisten ihmisten että yleisen psyykkisen ympäristön kanssa. Tämä viimeksi mainittu seikka liittyy siihen tekijään, jota Jung nimitti 'kollektiiviseksi alitajunnaksi', mutta hän ei ole selkeästi määritellyt tätä termiä, johon hän sijoittaa erilaisia, jopa toisilleen vastakkaisia elementtejä, primitiivisiä arkaistisia rakenteita ja toisaalta korkeita, ylitajuntaan liittyviä, tulevaisuuteen suuntautuneita tekijöitä. (Ks. C.G. Jung, Two Essays on Analytical Psychology, London, 1928, pp 118-9).

Edellä oleva kaavio auttaa meitä ymmärtämään seuraavia totuuksia, jotka pinnalta katsoen näyttävät olevan toistensa kanssa ristiriidassa ja sulkevan toinen toisensa pois.

1. Meissä ilmenevä näennäinen duaalisuus, ilmeinen kahden itsen olemassaolo. Todellakin, näyttää ikäänkuin meissä olisi kaksi itseä. Persoonallinen itse ei yleensä ole tietoinen toisen itsen olemassaolosta. Tämä tietämättömyys menee jopa niin pitkälle että se kieltää sen olemassaolon; kun taas toinen, todellinen Itse, on latentti eikä paljasta itseään suoraan tietoisuudellemme.
2. Itsen todellinen ykseys ja ainutlaatuisuus. Mitään kahta itseä, kahta erillistä ja itsenäistä olentoa ei todellisuudessa ole olemassa. Itse on yksi; se ilmenee tietoisuuden ja itsen-toteuttamisen eri asteilla. Heijastus näyttää itsenäisenä olemassaolevalta, mutta todellisuudessa sillä ei ole mitään autonomista olemassaoloa. Toisin sanoen se ei ole mikään uusi ja erillinen valo, vaan loistavan keskuksen projektio.

Tämä käsitys olemuksemme rakenteesta sisällyttää itseensä, koordinoi ja järjestää eheäksi kokonaisuudeksi erilaisten psykologisten tutkimusten ja kokeilujen antamat tiedot. Se tarjoaa mahdollisuuden inhimillisen draaman, meitä kaikkia kohtaavien ristiriitojen ja ongelmien laajempaan ja kokonaisvaltaisempaan ymmärtämiseen ja se osoittaa myös niiden ratkaisemiseen ja ihmisen vapautumiseen johtavan tien.

Tavallisessa jokapäiväisessä elämässämme me olemme sidotut tuhansin eri tavoin - olemme illuusioiden ja fantasioiden uhreja, piilossa olevien kompleksien orjia, ulkoisten olosuhteiden sinne tänne heittelemiä, pettävien ilmennyksien sokaisemia ja hypnotisoimia. Eipä ihme että tässä tilassa oleva ihminen tuntee olonsa tyytymättömäksi ja epävarmaksi. Hänen mielentilansa, ajatuksensa ja toimintansa ovat jatkuvan muutoksen tilassa. Intuitiivisesti hän tietää olevansa 'yksi', mutta kuitenkin hän havaitsee olevansa 'moneksi jakaantunut'. Hän on tästä kaikesta ymmällä eikä ymmärrä sen koommin itseään kuin muitakaan. Eipä siis ihme ettei hänellä, itseään ymmärtämättömänä, ole minkäänlaista itse-kontrollia, vaan on jatkuvasti sotkeutuneena omiin erehdyksiinsä ja heikkouksiinsa. Tästä syystä monien ihmisten elämä joko epäonnistuu täysin tai on ainakin mielen tai ruumiin sairauksien rajoittamaa; epäilyjen, epävarmuuden ja epätoivon kiduttamaa. Eipä siis ihme että ihminen, sokean intohimoisessa vapauden ja tyydytyksen kaipuussaan kapinoi ajoittain raivoisasti ja toisinaan pyrkii tyynnyttämään sisäistä kärsimystään heittäytymällä suinpäin kuumeiseen toimintaan, jatkuviin kiihokkeisiin, myrskyisiin tunne-elämyksiin ja päämäärättömiin seikkailuihin.

Lähde: Psykosynteesi-Roberto Assagioli 
27.02.1888 - 23.8.1974