Jokainen meistä toivoo elämäänsä hyvää mielenterveyttä.
Onnellisuus ja mielenrauha, elämän tyytyväisyys ja ilo ovat sanoja, jotka kuvaavat hyvää mielenterveyttä.
Elämämme rakentuu varjoista ja valoista, suuresta onnesta ja harmaista arkipäivistä. Eikö ole hyvä, ettemme tiedä mitä tuleva päivä sisältää. Jokainen päivä on valmis meidät yllättämään.
Arkikielessä voin sanoa olevani masentunut, kun olen surullinen jostakin asiasta. Jos tummat sävyt kuitenkin ottavat ylivallan ovat pitkäaikaisia ja toistuvia, on kysymys vakavasta masennuksesta eikä vain ohimenevästä alavireestä.
Päivällä toivoo pääsevänsä iltaan, mutta toisaalta ilta pelottaa: levolle käydessä seuralaiseksi tulevat painajaiset ja unettomuus. Usein myös alkaa syyttää itseään. Olen arvoton ja mahdoton. Olen itse aiheuttanut kaikki ongelmani ja muidenkin vaikeudet.
Syyllisyyden voi ottaa vastaan, mutta sitä ei pidä kantaa. Silloin voi lakata kysymästä, miksi jotakin tapahtuu, voi kohdistaa huomionsa siihen, mitä tapahtuu. Ei voi olla läsnä nykyhetkessä, koska masennukseen liittyvä syvä mielen ja hengen paha olo vie kyvyn siihen.
Vakava masennus ei aina ole vain psykologinen ja biolemiallinen häiriötila. Kysymyksessä voi olla myös henkinen ja hengellinen kriisi.
Masennuksen ILO
Masennuksen ILO
Mielenterveyteen vaikuttaa myös elämän merkityksen jäsentäminen, oma minäkuva ja kuva maailmasta, jossa elää. Mielenterveyden ylläpitämisen kannalta ihmissuhteiden tukiverkosto ja oman fyysisen terveyden vaaliminen ovat tärkeitä asioita. Usein ajatellaan, että normaalilla psyykellä varustetun ihmisen on selvittävä kriiseistään elämän eri tilanteissa ilman ammattiapua.
Kuitenkin psyyken sairastuminen on yhtä normaalia kuin fyysinenkin sairaus, silloin kun olemassa olevat valmiudet eivät riitä selviämiseen tavalla tai toisella liian suurista haasteista. Jokaisen ihmisen psyykellä on murtumispiste, jolloin hän ei enää kykene olemaan "normaali".
Kaikki käyttäytyminen, joka on sidoksissa kasvu- ja elämänvaiheisiin ja noudattaa rajoiltaan yleisesti hyväksyttyjä käyttäytymis- ja moraalisääntöjä, on normaalia.
Ihminen kykenee laajoihin ja merkillisiin mielikuvitusseikkailuihin. Kun yksilö ei enää kykene hallitsemaan mielikuvitustaan, voi hän olla jo matkalla psyyken sairastumiseen, jolloin raja oman minän ja ympäröivän maailman välillä saattaa rikkoutua tai hävitä kokonaan.
Mikä on ihmisen syvin persoona, jos sen päältä kuoritaan pois kaikki mitä on opetettu ja aiheutettu ulkoapäin? Onko kaiken alla syvällä piilossa terve vai sairas mieli, normaali vai epänormaali?
Kuka kertoo totuuden rajatilatapauksissa? Ovatko ne sairauksia vai ihmisen erilaisuutta, jossa koetaan ja aistitaan eri tavalla kuin toiset.
Kuka kertoo totuuden rajatilatapauksissa? Ovatko ne sairauksia vai ihmisen erilaisuutta, jossa koetaan ja aistitaan eri tavalla kuin toiset.
Mielenterveys ei ole vain yksilön vaan koko yhteisön asia. Kansalaisten mielenterveydestä huolehtiminen olisikin saatava niin yksilöiden, kuntien kuin muidenkin yhteisöjen kunnia-asiaksi ja ylpeydenaiheeksi.
Palveluja kartoitettaessa on syytä ottaa huomioon paitsi julkinen niin myös yksityisen ja kolmannen sektorin palvelut. Mikä on yhteisön merkitys?
Mielenterveystyön opiskelijana kirjoitin tämän lehteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti