Norsut

Norsu on suurin ja painavin maaeläin. Norsut ovat niin vahvoja, että ne voivat kiskoa puita maasta juurineen. Ne ovat myös hyvin älykkäitä ja lempeitä eläimiä. Naaraat elävät perheryhmissä ja pitävät huolta toisistaan. Norsu on nisäkäs kuten ihminen. Muiden nisäkkäiden tavoin se pystyy pitämään ruumiinlämpönsä tasaisena, ja useimpien muiden nisäkkäiden tavoin se synnyttää poikasensa. Ihmisen jälkeen norsut ovat pitkäikäisempiä nisäkkäitä: afrikannorsu voi elää liki 70 - vuotiaaksi. Nykyään norsuja on kaksi lajia: afrikannorsu ja intiannorsu. Molemmilla on  kärsä, suuret korvat ja paksu harmaa iho. 

Perhe-elämää

Naaraat, poikaset ja nuoret urokset elävät vanhempien naaraiden johtamissa perheryhmissä. Aikuiset urokset elävät yksinään tai omissa laumoissaan keskenään.

Norsunpoikanen

Norsunpoikanen viettää valtaosan ensimmäisestä elinvuodestaan emon etujalkojen välissä. Ihmistä lukuunottamatta norsuemo pitää huolta jälkeläisistään pitempään kuin mikään muu eläinvanhempi. Tyttäret elävät perheryhmässä ja jättävät sen vain jos ryhmä kasvaa liian isoksi. 

Norsun paksu iho

Norsun uho on selässä ja paikoitellen päässä 2,5 senttimetriä paksu. Muualla, kuten esimerkiksi suun ympärillä, iho on paperinohut. 

Norsu saa värinsä ihossa olevista harmaista väriainetäplistä. Kun eläin vanhenee, harmaa pigmentti saattaa vähitellen kadota niin, että iho näyttää vaaleanpunaiselta.

Vaalea kärsä

Intiannorsuilla, etenkin srilankalaisilla, on joskus vaalenapunainen kärsä. Niillä saattaa vanhemmiten olla vaaleanpunaisia laikkuja myös korvissa, naamalla ja vatsalla. Ilmiö on verrattavissa ihmisen hiusten harmaantumiseen.

Norsun silmät

Kaikilla norsuilla on ruskeat, pitkäripsiset silmät, jotka ovat pienet suhteessa valtavaan päähän. Norsut ovat värisokeita. Voimakkaassa suorassa auringonpaisteessa norsu ei näe hyvin; näkö on parhaimmillaan vähän hämärässä, esimerkiksi metsässä.

Aistit

Norsu saa tietoa ympäristöstään viiden aistinsa - kuulon, näön, hajun, tunnon ja maun - avulla. Aisteista tärkein on hajuaisti. Hajuaistimena toimii ohjailtava kärsä, joka kosketusherkkinen pienine karvoineen on myös erituisen herkkä tuntoaistin. Kärsän kärjellä norsu tunnustelee ympäristöään ja etsii sopivaa syötävää ja vettä. Se aistii myös, onko esine kuuma, kylmä, terävä vai sileä. Norsut aviestivät toisilleen suurella osin ääntelelmällä. Ne päästävät kumeita ääniä, jotka ovat liian matalia ihmiskorvan kuultaviksi. Myös kosketus on oleellinen osa viestintää. Kun kaksi norsua tapaa, ne tervehtivät toisiaan laittamalla kärsän kärjen toisen suuhun. 

Vesielämää

Norsut rakastavat vettä. Ne juovat paljon ja pulahtavat mielellään järviin ja jokiin leikkimään ja polskimaan. Hyvinä uimareina norsut voivat helposti ylittää jokia tai uida saariin etsimään tuoretta ravintoa. Ne juovat vähintään kerran päivässä tai useamminkin, jos vettä on saatavilla. Silloin kun vettä on hankala löytää luonnosta, norsut voivat olla ryöhkeitä ja juoda vesijohdoista tai vesisäiliöistä, mistä yleensä seuraa vahinkoa ja rikkoutuneita putkia. Norsu voi kuitenkin tulla toimeen ilmana vettä muutamia päiviä.

Ravinto

Norsut ovat herbivoreja eli kasvinsyöjiä. Ne käyttävät ravintonaan yli sataa erilaista kasvilajia ja syövät kaikkia kasvinosia - yhtä lailla lehtiä, oksia, kuorta ja juuria kuin kukkia, hedelmiä, siemeniä ja okiakin. Kasveissa ei kuitenkaan ole paljon ravintoa, joten pysyäkseen hengissä norsun on syötävä kasviainesta valtavia määriä. Norsulla kuluu päivässä noin 16 tuntia ravinnon valikoimiseen, keräämiseen ja syömiseen.

Arkiaskareita

Norsun päivässä vuorottelevat säännöllisesti ravinnonotto, nukkuminen ja siirtyminen uusille ruokapaikoille. Toisten norsujen kohtaaminen, tervehtiminen ja keskinäinen viestintä on myös tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Norsut nukkuvat kahdesti päivässä: muutamia tunteja keskipäivällä ja toisen kerran aamun varhaisina tunteina. Yleensä ne nukkuvat seisaaltaan mutta joskus ne makaavat kyljellään.

Synnytys

Synnytys on norsuille vaarallista aikaa, sillä vihollinen voi vahingoittaa kantavaa naarasta tuolloin erityisen helposti. Suojellakseen synnyttäjää toiset naaraat asettuvat kehään sen ympärille. usein kokeneemmat sukulaiset auttavat synnytyksessä kätilöinä. Synnytys kestää vain noin tunnin. Pari tuntia syntymän jälkeen poikanen yleensä ottaa ensimmäiset horjuvat askeleensa. Emo vie sen muun perheyhteisön nähtäväksi. Norsut tervehtivät uutta poikasta innokkaasti. 

Suojelu

Norsuja on suojeltava, mikäli lajien toivotaan säilyvän. 
Lähde: Eläinten maailmasta NORSUT Barbara Taylor