"Nuoruuden kukkeus täyttää meidät terveellä elinvoimallaan, ja haluamme nauttia elämästä kiihkeästi. Horjumattomalla innollamme ponnistelemme kasvattaaksemme omaisuuttamme ja valtaamme. Jotkut vahingoittavat epäröimättä muiden etuja päästäkseen omiin päämääriinsä. Mutta kuoleman hetkellä me ymmärrämme, kuinka turhia kaikki kiihkeät puuhamme ovat olleet. Sillon on valitettavasti liian myöhäistä palata taaksepäin. Mistään muusta ei kuoleman hetkellä ole hyötyä kuin henkisestä kokemuksesta, jonka on hankkinut elämänsä varrella. Joutukaa! Tehkäämme henkisiä harjoituksia ennen kuin vanhuus vie meiltä ruumiimme ja älymme voimat."
Käsite "persoona" sisältää mielikuvan, joka minulla on itsestäni. "Persoonallisuus" tulee latinan sanasta PERSONA, joka merkitsee "naamiota". Naamiota, jonka "lävitse" (PER) näyttelijä "kajauttaa" (SONAT) roolinsa.
(Näyttelijät käyttivät naamion suuta puhetorvena saadakseen äänensä kantamaan)
Mutta näyttelijä tietää kantavansa naamiota, minä taas unohdan usein erottaa toisistaan yhteiskunnassa esittämäni roolin ja oman perimmäisen luontoni.
Kannattaa uhrata muutama hetki elämästä siihen, että antaa mielen levätä sisäisessä tyyneydessä, jotta se voisi ymmärtää paremmin, erittelevän ajattelun ja suoran kokemuksen avulla, egon elämässämme saaman paikan.
Niin kauan kuin itsekorostuksen tunne pitää minua kahleissaan, en tunne pysyvää rauhaa. Tuskan varsinainen syy pysyy koskemattomana syvällä sisimmässäni ja riistää minulta olennaisimman vapauksistani.
Ego on vain harha, siitä vapautuminen ei merkitse, että kiskon sydämen rinnastani vaan että avaan vain silmäni.
Koska ego niskoittelee ja äksyilee heti, kun sen valta-asemaa uhataan, minä suojelen tätä minulle niin kallista loiseläintä ja mietin, mitä elämä olisi ilman sitä - tuskin uskallan sitä ajatellakaan!
Mutta heti kun olen ryhtynyt sisäiseen tarkkailuun, minulle selviää, ettei muutos olekaan niin kivulias kuin miltä se ensin vaikutti, Tunnen saavuttavani kaiken aikaa kasvavan sisäisen vapauden ja voiman, jotka ilmenevät ahdistuksen ja pelkojen vähetessä. Epävarmuuden tunne antaa sijaa elämän ilon sävyttämälle luottamukselle.
Se mitä minulle tapahtuu ei tapahtu ilman syytä. Jos syytän muita ihmisiä omista piinoistani ja katson heidän olevan vastuussa kärsimyksistäni, edessäni avautuu taatusti onneton elämä. Olen seurausta hyvin suuresta määrästä vapaasti tekemiäni tekoja, joista olen vastuussa.
Kun koen suurta myötätuntoa muiden kärsimyksiä kohtaan, voimaton alistuneisuus, masennus ja ahdasmielisyys väistyvät ja tilalle nousevat Rohkeus ja Rakkaus; minä avaudun muille ihmisille.
Kun ymmärrän, että ajatukset syntyvät puhtaasta tietoisuudesta ja sitten katoavat sinne kuin valtamerestä kohoavat ja siihen painuvat aallot, olen astunut ison askelen kohti sisäistä Rauhaa.
Elämän tarkoitus on kaikkina hetkinä koettu täyttymyksen tunne, johon liittyy Rakkaus jokaista olentoa kohtaan. Aito onni syntyy sydämen pohjalta nousevasta toiveesta, että jokainen löytäisi elämälleen merkityksen.
Mies kävelee miljoonien meritähtien peittämällä rantahiekalla. Meritähdet kuolevat rannalla auringossa. Joka askelella mies poimii yhden tähden ja heittää sen mereen. Toinen mies katselee häntä ja huomauttaa: "Etkö tajua, että rannalla on miljoonia meritähtiä! Onhan tuo toki kiitettävää, mutta ei sillä ole mitään merkitystä."
Mies heittää uuden tähden mereen ja vastaa:
"Tälle meritähdelle sillä on!"
Tärkeää ei siis ole, kunka suunnaton tehtävä meillä on vaan kuinka suuri rohkeutemme on.
Lähde: Matthieu Ricard
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti