"Synnyin perheeseen, jonka ilmapiiri oli hyvin kriittinen. Harteilleni laskeutui äitini katkeruuden ja velvollisuuden taakka. Siitä vapautuakseni yritin alitajuisesti auttaa vanhempiani ymmärtämään toisiaan.
Pienenä ollessani suuri ja avara maailma oli pelottava paikka. Kaipasin suunnattomasti rakkautta ja rohkaisua tunteakseni oloni turvalliseksi.
Olen hyvin herkkä fyysisen ympäristöni suhteen. Nautin hiljaisesta, tyynestä ja säntillisestä perhe-elämästä ja häiriinnyn helposti rutiinin muutoksista. Tarvitsen oman yksityisen sopen, jossa voin tutkiskella ajatuksiani ja saada järkeä tähän elämään. Haluan oppia ymmärtämään maailman ilmiöitä perin pohjin, voidakseni kehittää olemassa olevia systeemejä tai auttaakseni muita selviämään elämässään paremmin.
Tarkkailen ihmisiä ja elämää, ja myös näen enemmän kuin monet yhteensä. Minulla on voimakas myötäsyntyinen halu auttaa muita ihmisiä.
Minun tulee oppia luottamus elämän kantavuuteen! Tehtävänä on muistuttaa kanssakulkijoiden moraalin ja arvojen kunnioittamisesta ja käytännöllisyyden tärkeydestä!
Näen enneunia, vaistoan asioita syvyydellä, joka hätkähdyttää minua itseänikin. Herkkyyteni auttaa minua joskus vähän hellittämään niistä langoista, joita pitelen käsissäni, ja antamaan itselleni enemmän tilaa elää ja hengittää.
Mieheni mielialat vaihtelevat. Hän on yhtäaikaa sekä herkkä että kova ihminen. Hän kätkee haavoittuvuutensa läpipääsemättömän kuoren alle. Levottomana, intuitiivisena ja haavoittuvana ihmisenä hänet on läheisesti sidottu kosmiseen maailmaan. Hän tarrautuu menneisyyteen ja on kuitenkin samalla tulevaisuuteen suuntautunut ja häilyy noiden kahden välillä. Häntä on vaikea oppia tuntemaan koskaan perinpohjin.
Haaste: olla uppoutumatta tunteiden suohon. Anteeksiantamisen taito on herkästi pahastuvalla vielä harjoitteluasteella.
Minulla on kolme lasta, jotka ovat auttaneet minua kasvamaan henkisesti.
Ensimmäinen lapseni syntyi, sisällään ymmärrys elämän syvistä salaisuuksista, koska tarvitsin hänen tukeaan oman itsenäisyyteni ja rohkeuteni löytämiseksi. Jouduin todistamaan sen hänelle ottamalla itselleni omaa aikaa hänen vaatimuksistaan huolimatta.
Toinen lapseni, auttoi minua asettamaan omat sisäiset tarpeeni ensimmäiseksi, koska se on ainoa tapa saavuttaa henkinen tasapaino. Olin silloin mielyttämisen kierteessä - peitin omia tunteitani etten loukkaisi muita.
Kolmas lapseni auttoi minua ja miestäni ymmärtämään toisiamme. Hänen kauttaan opettelin sitä rakkautta, jota olen kaivannut pienestä pitäen.
Tällä hetkellä minulle on tärkeintä oman sisäisen tilani tarkastelu, huomion kiinnittäminen omaan hyvinvointiini ja siihen, mikä on minulle oikein. Haluan vetäytyä aina välillä pois maailman hälinästä omiin oloihini ja rauhoittaa mieleni. Minun on muistettava, että liiallinen askeettisuus ja aistinautinnoista kieltäytyminen voi viedä elämänhalun".
pohdintaani
Pienenä ollessani suuri ja avara maailma oli pelottava paikka. Kaipasin suunnattomasti rakkautta ja rohkaisua tunteakseni oloni turvalliseksi.
Olen hyvin herkkä fyysisen ympäristöni suhteen. Nautin hiljaisesta, tyynestä ja säntillisestä perhe-elämästä ja häiriinnyn helposti rutiinin muutoksista. Tarvitsen oman yksityisen sopen, jossa voin tutkiskella ajatuksiani ja saada järkeä tähän elämään. Haluan oppia ymmärtämään maailman ilmiöitä perin pohjin, voidakseni kehittää olemassa olevia systeemejä tai auttaakseni muita selviämään elämässään paremmin.
Tarkkailen ihmisiä ja elämää, ja myös näen enemmän kuin monet yhteensä. Minulla on voimakas myötäsyntyinen halu auttaa muita ihmisiä.
Minun tulee oppia luottamus elämän kantavuuteen! Tehtävänä on muistuttaa kanssakulkijoiden moraalin ja arvojen kunnioittamisesta ja käytännöllisyyden tärkeydestä!
Näen enneunia, vaistoan asioita syvyydellä, joka hätkähdyttää minua itseänikin. Herkkyyteni auttaa minua joskus vähän hellittämään niistä langoista, joita pitelen käsissäni, ja antamaan itselleni enemmän tilaa elää ja hengittää.
Mieheni mielialat vaihtelevat. Hän on yhtäaikaa sekä herkkä että kova ihminen. Hän kätkee haavoittuvuutensa läpipääsemättömän kuoren alle. Levottomana, intuitiivisena ja haavoittuvana ihmisenä hänet on läheisesti sidottu kosmiseen maailmaan. Hän tarrautuu menneisyyteen ja on kuitenkin samalla tulevaisuuteen suuntautunut ja häilyy noiden kahden välillä. Häntä on vaikea oppia tuntemaan koskaan perinpohjin.
Haaste: olla uppoutumatta tunteiden suohon. Anteeksiantamisen taito on herkästi pahastuvalla vielä harjoitteluasteella.
Minulla on kolme lasta, jotka ovat auttaneet minua kasvamaan henkisesti.
Ensimmäinen lapseni syntyi, sisällään ymmärrys elämän syvistä salaisuuksista, koska tarvitsin hänen tukeaan oman itsenäisyyteni ja rohkeuteni löytämiseksi. Jouduin todistamaan sen hänelle ottamalla itselleni omaa aikaa hänen vaatimuksistaan huolimatta.
Toinen lapseni, auttoi minua asettamaan omat sisäiset tarpeeni ensimmäiseksi, koska se on ainoa tapa saavuttaa henkinen tasapaino. Olin silloin mielyttämisen kierteessä - peitin omia tunteitani etten loukkaisi muita.
Kolmas lapseni auttoi minua ja miestäni ymmärtämään toisiamme. Hänen kauttaan opettelin sitä rakkautta, jota olen kaivannut pienestä pitäen.
Tällä hetkellä minulle on tärkeintä oman sisäisen tilani tarkastelu, huomion kiinnittäminen omaan hyvinvointiini ja siihen, mikä on minulle oikein. Haluan vetäytyä aina välillä pois maailman hälinästä omiin oloihini ja rauhoittaa mieleni. Minun on muistettava, että liiallinen askeettisuus ja aistinautinnoista kieltäytyminen voi viedä elämänhalun".
pohdintaani
1 kommentti:
Kiitos, äiti
Lähetä kommentti