WE ARE ONE

WE ARE ONE
WE ARE ONE / copyright©SeijaTuulikki (omat kuvat)
ELÄMÄNI MAAN PÄÄLLÄ MUODOSTAA HELMINAUHAN. OLEN JOKA KEHOLLISTUMISESSANI MUODOSTANUT HELMEN, JA KEHOLLISTUMA KEHOLLISTUMAN JÄLKEEN HELMENI NÄYTTÄVÄT ERILAISILTA. TÄSSÄ KEHOLLISTUMASSA MINULLE TARJOTAAN APUA, JONKA KAUTTA SAAN TÄSTÄ HELMESTÄ KAUNIIN, SÄIHKYVÄN, PYÖREÄN HELMEN, JOKA HEIJASTAA KAIKKEA KAUNISTA YMPÄRILLÄÄN OLEVAA. SEURAAN SISÄISTÄ ÄÄNTÄNI JA HERÄTÄN AIKAISEMMIN HANKKIMANI VALMIUDET KÄYTETTÄVIKSI TÄSSÄ HETKESSÄ.

VAIN MINÄ OLEN VASTUUSSA SIITÄ, MITÄ ELÄMÄSTÄNI TULEE.


LUKIJANI, OLENNAINEN OSA KOKONAISUUTTA

LUKIJANI, oleellinen osa kokonaisuutta :)

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Kaksoisliekki



Olen kävelyllä mäntymetsässä. Taivas on syvän sininen. Aurinko lämmittää minua. Istuudun mäntypuun juurelle. Hengitän tietoisesti ja rentoudun. Tulen sisimmässäni tyyneksi ja rauhalliseksi. Korviini kantautuu lasten iloisia ääniä. Hymyilen. Kaksi lasta kävelee polulla ja he tulevat luokseni. Poika ja tyttö. Tyttö säteilee olemuksellaan. Mistä hän muistuttaa minua? Mitä hän värähtelee katsoessaan minua silmiin? Hän antaa minulle energiaansa. Annan energian virrata, imeytyä minuun. Kiitän häntä. Hän istuutuu viereeni vasemmalle puolelle.

Kiinnitä huomioni poikaan, joka haluaa myös antaa minulle jotakin. Katson häntä silmiin ja otan vastaan hänen lahjansa. Hän vain koskettaa minua, ja minä tiedän. Tunnen hänen viestinsä ja omaksun sen. Kiitän häntä. Hän istuutuu viereeni oikealle puolelle.

Tunnen kuinka nämä lapset ovat osa minua. He ovat aina vierelläni muistuttamassa, kuka olen. Otan heitä kädestä kiinni ja pidän niitä sylissäni, ja annan kaiken sisälläni vanhalta ja kuluneelta tuntuvan haihtua. Pelon, huolen, murheen; maa avautuu ja ottaa ne minulta. Niistä tulee neutraaleja maan kohdussa. Sallin lasten uusien ja raikkaiden energioiden tulla energiakenttääni antamaan minulle elämäniloa ja lapsenomaista taikaa ja luottamusta.

Aina kun tunnen itseni kireäksi, oloni on epämukava tai epätyydyttävä, otan yhteyttä näihin lapsiin. Otan yhteyttä sisimmässäni oleviin naispuolisiin ja miespuolisiin energioihin.


En ole tullut tänne kamppailemaan, vaan päästämään kaikesta kamppailusta irti, ja tulemaan Kotiin. Koti on juuri tässä ja nyt, missä tietoisuuteni asustaa. Voin hyväksyä olotilan, jossa olen juuri nyt, ja antaa odotusten mennä. Olen itseni tukena ja lohdutan itseäni tiedolla, että olen hyvin lähellä sitä, mitä tekemään minä tänne tulin.

Minun tulee löytää sisimmästäni hiljaisuus erityisesti silloin, kun kohtaan raskaita ja tiheitä energioita menneisyydestä. Kyse ei ole "jonkin tekemisestä", vaan vetäytymisestä puoluettomuuteen, neutraaliin tietoisuuteen, "pelkästään olemaan". Annan itseni vain olla. En yritä muuttaa itseäni.

Kiitos, kiitos, kiitos.
Rakkaudella Enkeliystävälleni

Ei kommentteja: