Värit / osa 1. jatkuu

Väreistä ja niiden parantavista ominaisuuksista

Useimmat meistä ovat varmaan joskus kiinnittäneet huomionsa siihen, että värit vaikuttavat ihmisiin eri tavoin. Kenties olemme tämän todenneet katsellessamme nykyaikaisia maalauksia, joiden tärkeimpänä, ehkä ainoana vaikuttajana on ollut värien käytön intensiivisyys. Syventyessämme tällaiseen taideteokseen olemme havainneet sen yleisvärisävyn vaikuttavan voimakkaasti omiin tunteisiimme, joko niitä rauhoittaen tai kiihdyttäen. Joku teos on saattanut herättää meissä jopa pelkoa ja ahdistuneisuuttakin. Näin olemme omakohtaisesti joutuneet kokemaan sen, että väreillä on voimakas vaikutus ihmiseen ja erityisesti hänen tunteisiinsa. Tämän seikan ovat jo muinaiset viisaat tienneet, omassa kansalliseepoksessamme Kalevalassakin on viitteitä tähän tietoon, kun siellä puhutaan "madon mustista mujuista^" ja toisaalta kultakankaan kutomisesta, jolla kuvataan viisauden saavuttamista.

Värit ja kirjaimet samoin kuin säveletkin liittyvät samaan vaikuttajasarjaan. Niissä kaikissa on yhteisenä tekijänä värähtely. Sehän on puhutun sanan (siis kirjainyhdistelmän) sävelten ja värien syvin sisältö, sillä kuten koko olemassaolo niin luonnollisesti nekin perustuvat värähtelyyn. Nämä erilaatuiset vaikuttajat voivat kytkeytyä yhteen juuri samankaltaisten värähdyslukujen välityksellä. Jos siis näin sisäiseltä rakenteeltaan yhtäläinen väri saa vaikutustuekseen vastaavan sävelen ja ehkä vielä kirjaimen, on ymmärrettävää, että sen teho lisääntyy huomattavasti.

H. P. B. mainitsee Salaisessa Opissa, että värit ja sävelet vastaavat toisiaan seuraavalla tavalla:

c-sävel — punainen, oranssi

e — keltainen

f — vihreä (maapallon perusväri ja sävel)

g — sininen

a — indigo

h — sinipunainen

Näin siis Salaisen Opin mukaan sävelet liittyvät väreihin. Vastaavasti voitaisiin tietysti liittää mukaan asianomaiset kirjaimet, mutta koska tämä esitys lähinnä koskettelee värejä jätämme ne nyt huomiotta.

Mainittakoon tässä vielä, että Salaisessa Opissa viitataan siihen, että mainitut värit eivät salatieteellisesti ole oikeita, mutta että ne täällä karkeiden aistien alueella ovat mainitulla tavalla vastaavuussuhteessa säveliin.

Jotta olisi yleensä mahdollista ajatella värien vaikutuksen käyttämistä ihmistä elvyttävänä tekijänä on meillä oltava tieto siitä, mitä värit merkitsevät. 

Kirjassaan Ihminen näkyväisenä ja näkymättömänä C. W. Leadbeater selostaa näitä merkityksiä. Hän huomauttaa kuitenkin siitä, että samalla värillä voi olla varsin erilaisia merkityksiä, riippuen värin heleys ja puhtaus-asteesta. Samoin luonnollisesti niiden vaikutus vastaavasti muuttuu. Yleissääntönä on, että murretut ja sekaiset värit, samoin kuin värien tummat sävyt ovat luonteeltaan huomattavasti kielteisempiä kuin heleät ja puhtaat sävyt, jotka ovat myönteisiä ja vaikutukseltaan elvyttäviä. Ihmistä ympäröi eräänlainen valoverho, jossa on värejä. Tästä "aurasta" voi kehittynyt selvänäkijä todeta kohtaamansa henkilön tunnetilan, samoin kuin hänen sisäisen kehittyneisyytensä asteen. Tässä aurassa näkyvä ruusunpunainen osoittaa puhdasta, epäitsekästä rakkautta, jos se on erikoisen heleä ja siinä on sireeninsininen vivahde, se kertoo, että rakkaus kohdistuu ihmiskuntaan ja että henkilö, jonka aurassa tämä väri on havaittavissa on henkisesti erittäin kehittynyt yksilö. Punaisen värin toisena äärimmäisyytenä on verenpunainen, joka osoittaa voimakkaan aistillisuuden. Tulenpunainen on ns. oikeutetun vihan väri, joka esiintyy silloin, kun suuttumuksen on herättänyt muihin ihmisiin kohdistunut vääryys. Mitä tummasävyisempi puna on, sitä enemmän ovat kyseessä itsekkään pyyteen ja kostonhalun herättämät vihan tunteet. Ihmisen aurassa harmaalla värillä on taipumus esiintyä raidallisena. Tämä väri on alakuloisuuden ja masennuksen väri. Samalla tavalla raidallisena esiintyy pelkoa ilmaiseva sinertävän musta vivahde. Keltainen on älyllisyyttä kuvastava väri. Silloin, kun se on sävyltään kullankeltainen, se kuvastaa epäitsekästä ja ihmiskunnan parhaaseen pyrkivää älyn toimintaa. Kun väri muuttuu enemmän oranssiin vivahtavaksi, osoittaa se alemman älyn yhä enemmän pääsevän voitolle. Vihreä väri on vaikeasti tulkittava. Leadbeaterin mukaan sen heleät puhtaat sävyt ilmaisevat mukautumiskykyä, joka on sävyltään myönteinen ja rakentava. Heleän sinivihreä kuvastaa syvää myötätuntoa ja sen voi havaita niillä ihmisillä, jotka ovat jo saavuttaneet korkean henkisen tason. Eräät vihreän kirkkaat sävyt ilmentävät vahvaa elinvoimaa. Sen murretut ja muihin väreihin sekoittuneet sävyt ovat usein todisteena voimakkaasta itsekkyydestä, jopa halpamaisuudesta. Sininen on uskonnollisuuden eri asteiden kuvastaja. Heleän vaaleat sinivärit osoittavat henkilön palvelevan jotakin jaloa aatetta. Loistava sinipunainen on korkeimman henkisyyden merkki.

Näitä eri värejä voi kehittynyt selvänäkijä todeta lähimmäisiään ympäröivästä aurasta. Tämä aura on sitä laajempi mitä kehittyneempi ihminen on. Se ei kuitenkaan ole ainoa ihmistä ympäröivä "verho", vaan lisäksi selvänäkijä voi tarkkailla ihmistä ympäröivää terveysauraa, jonka perusteella hän saa selvän käsityksen tarkkailun kohteen sen hetkisestä terveyden tilasta. Leadbeater kuvailee tätä terveysauraa kehosta ulospäin suuntautuvina säteinä, jotka yleensä ovat ikään kuin fyysisten hermojen jatkeina. Nämä säteet ovat henkilön terveenä ollessa kimmoisia ja elinvoimaisia, mutta kun hän sairastuu, niin nämä säteet — eräänlaiset voimavirrat — ovat velttoja ja ikään kuin toisiinsa sotkeutuneita. Mitä lähempänä sairauden keskuskohtaa ne ovat, sen selvemmin tämä voimattomuus on havaittavissa. Tässä terveysaurassakin on havaittavissa heikkoja värisävyjä.

Kautta aikojen ovat ihmiset havainneet värien erilaisen vaikutuksen. Toiset ovat elähdyttäviä ja toiset masentavia. Surua on aina länsimailla kuvattu musta-harmaan sävyisenä, kun taas iloa ovat ilmaisseet puna-oranssisävyt. On myös pyritty tutkimaan värien vaikutusta sairauksiin. Tästä aiheesta esitelmöi vuosisatamme alkupuolella Tukholmassa Skotlannin Teosofisen seuran ylisihteeri Edwin Böldin. Tässä esitelmässään hän alussa toteaa, että ihmisen kehittyessä hänen kehonsa herkistyy ja hienostuu, jolloin vähitellen tavanomaiset lääkintämenetelmät ja lääkärien käyttämät kemiallisin keinoin valmistetut lääkkeet tulevat sopimattomiksi sen hoitoon. Tämä henkistynyt keho ei kuitenkaan ole vielä vapautunut sairauksista. Niinpä olisi siis löydettävä keinoja, joiden avulla voitaisiin jo tämän päivän ihmistä auttaa hänen vaivoissaan ja jotka samalla yhä paremmin sopisivat hänelle hänen kehityksensä edistyessä.

Tällaisina hoitokeinoina esitelmöitsijä mainitsee ennen kaikkea värit ja musiikin. Kuten jo aikaisemmin mainittiin, on musiikki hyvin lähellä värejä. Niinpä selvänäkijä havaitsee säveletkin väri-ilmiöinä. Esitelmöitsijä mainitsee, että maapalloamme voidaan nimittää "vihreäksi planeetaksi", sillä siellä missä on kiinteätä maata, on hallitseva värisävy useimmiten vihreä. Tämä väri on maan asukkaiden luonnollinen väri, ja se elähdyttää ja virkistää heitä. Erikoisen selvä on sen vaikutus hermostoa vahvistavana tekijänä. — On varmasti syytä olettaa, että kaupunkilaisten voimakas kaipuu kesäisin maalle on alitajuinen "vihreän tarve". Näin he pyrkivät sen värin ympäröimiksi, joka auttaa heitä uudistamaan voimansa ja tyynnyttää heidän ärtyneen hermostonsa.

Mielenkiintoista on havaita, että myös nykyiset tutkimustulokset ovat todenneet vihreän rauhoittavan vaikutuksen. Tiedämme, että esimerkiksi kouluissa entiset mustat taulut on korvattu pehmeän vihreillä, koska on voitu todeta tämän värin vähiten rasittavan oppilaiden silmiä.

Esitelmässään ylisihteeri Böldin mainitsee edelleen, että jokaisessa ihmisessä on eri värejä ja kukin meistä on, joskin vaihtelevassa määrin elinvoiman täyttämä. Ollessaan heikko elinvoima tarvitsee vahvistusta. Tarvitsemaansa lisätarmoa henkilö voi saada myös toisen ihmisen välityksellä, silloin kun jälkimmäinen osaa hallita ja suunnata oikein itsensä kautta tulevan kaikkiallisen voiman heijastuksen. Voiman siirto voi tapahtua esimerkiksi määrätyllä tavalla hieromalla. Eri ihmisten ominaisväri on luonnollisesti erilainen, ja juuri sen vahvistaminen on tarpeen, jotta elpymistä ja virkistymistä voisi tapahtua. Esitelmöitsijän mukaan esimerkiksi käden eri sormet välittävät eri värejä. Jollekin ihmiselle olisi voimavirta annettava pääasiallisesti violetin — pikkusormen välityksellä, kun taas joku toinen tarvitsee etusormen lämmintä punaista säteilyä. Tästä syystä voikin ainoastaan sellainen henkilö toimia auttajana, joka pystyy näkemään autettavansa perusvärin. Yleisiäkin ohjeita on esim. henkilölle, joka on masentunut, raskaiden surujen ja murheiden painamana, on pehmeä keltainen väri elävöittävä. Planeettamme oma väri vihreä on erikoisesti hermostolle edullinen.

Arkipäivän kiireessä elävä ihminen voi joskus väsyä niin, että jopa toisten ihmisten läsnäolo vaikuttaa häneen kiusallisesti. Tällöin hänellä on apua sinisestä väristä, sen heleimmistä ja puhtaimmista vivahteista. Näiden avulla hän voi löytää uudelleen positiivisen ja rakentavan suhtautumisen ympäristöönsä. Vakavampien mielenterveyden häiriöiden parantamisessa voivat esitelmöitsijän mukaan eräät violetin sävyt olla suurena apuna. Hän kertoo, että hänen johtamassaan, ilmeisesti aatteelliselle pohjalle perustetussa sairaalassa, on jo tuolloin kokeiltu eri värien, lähinnä valaistuksessa käytettyjen — vaikutusta, ja niillä on saatu myönteisiä kokemuksia. Lisäksi on hoitokeinona ollut musiikki.

Myös tämän päivän psykologia on todennut, että väreillä on merkittävyyttä ihmisen hermoston ja mielenterveyden kannalta. On värejä, jonka vaikutus on kiihottava ja aggressiivisuutta ja levottomuutta herättävä, ja toisia, jotka selvästi rauhoittavat ja virkistävät. Edellisiin kuuluvat — kuten useimmat meistä jo kokemuksesta tietävät — eräät levottomat, raskaat punaiset tai punaisen ja mustan yhdistelmät. Jälkimmäisiin useat heleät pastellisävyt. Kovat valkoiset pinnat eivät myöskään ole edullisia, on kuin ihminen niiden keskellä jäisi jonkinlaiseen tyhjiöön. Siksi nykyään sairaaloissakin yhä enemmän pyritään irtautumaan steriilin valkoisista seinäpinnoista ja ne korvataan vaaleilla värisävyillä. Samoin on yhä enemmän kiinnitetty huomiota työpaikoilla esiintyviin väreihin ja niiden luomaan viihtyvyyteen. Joskaan nykyinen psykologia ei ehkä allekirjoita kaikkea sitä, mitä esitelmä josta edellä lainasimme osia sisälsi, ovat sen tutkimukset monessa suhteessa päätyneet varsin samankaltaisiin tuloksiin. Näitä tutkimuksia jatketaan edelleen, jotta yhä paremmin opittaisiin tuntemaan värien vaikutuksia. Näihin kokeiluihin liittyvät muun muassa useissa mielenterveyttä hoitavissa sairaaloissa kokeiltu taideterapia. Tässä hoidossa potilas saa luovan maalauksen välityksellä purkaa sisäisiä patoutumiaan. Värien käyttö ei tietenkään ole ainoa merkittävä tekijä, vaan myös teoksen aihe on tärkeä. Värien käsittely kertoo omalta osaltaan hoitavalle lääkärille paljon asianomaisen henkilön mielialasta, tunteista jne. Näissä sairaaloissa on myös musiikki liitetty terapiamuotoihin.

Jokainen voimme tehdä havaintoja siitä, miten värit meihin itseemme vaikuttavat. Olemmehan kaikki yksilöitä ja meillä on oma perusvärimme ja jo tästäkin syystä reaktiomme eri väreihin voivat vaihdella siitä huolimatta, että niiden vaikutussuunnassa on ilmeisesti olemassa eräänlaisia perussääntöjä. Joka tapauksessa meidän tulisi pyrkiä ympäristöömme tuomaan värejä, joiden vaikutus omaan tunne-elämäämme ja terveydentilaamme on myönteinen. Samalla on meidän syytä välttää ärsyttäviä ja aggressioita herättäviä värejä. Tällä tavalla voimme ehkä hiukan lisätä niin kipeästi kaivattua sopu-sointua maailmaan.

Lähde: Teosofia / Artikkelit / Värit