Kysymyksiä Kryon ´ille

Kysymys 3: 

Kryon-kirjassa kaksi Kryon puhui atlantislaisesta Nuoruudentemppelistä, jonka hän paljasti maaliskuussa 1993. 

Mietin, onkohan mitään sellaista toiminnassa näinä aikoina? Jos on, onko se samanlainen kuin Atlantiksella vai onko se erilainen? Kysyn tätä, koska tunnen voimakkaita parantavia energioita tulevan maan päälle näinä aikoina ja tulevina vuosina. Jos ei, milloin jotain samanlaista on käytettävissä parantamiseen?

Vastaus:

Jotain samanlaista on käytettävissä nyt. Sitä kutsutaan Maaplaneetan Uuden Ihmisen Tietoisuudeksi.

Tämä Temppeli näytettiin Teille antamaan tietoa siitä, että tällaisia asioita ei ainoastaan ollut olemassa, vaan niitä myös käytettiin onnistuneesti ilman modernia tietokoneteknologiaanne. Se käytti sen sijasta moniulotteista voimaa… jotain mitä jäi jäljelle Lemurian päivistä, jolloin temppelit ensimmäisen kerran keksittiin.

Kryonin vierailun koko syy oli kertoa Teille, että asiat olivat muuttuneet suuresti tällä planeetalla koskien sitä, mitä ihmiset voivat nyt saada aikaan. 

Te lähestytte vuoden 2012 merkkipaalua ja siirrytte renessanssin ja uudistumisen aikaan. Me kerroimme Teille, että verkkoa siirrettäisiin parantamaan kommunikointia DNA:nne kanssa. 

Sitä siirrettiin. Me kerroimme Teille, että Kristalliverkko Aktivoitaisiin, ja se Aktivoitiin. Me kiinnitimme Huomiota Uuden Tietoisuuden Lapsiin, ja tämä tieto kulkeutui kaikkialle, ja se on vahvistettu kaikkialla maan päällä.

Niin, näitä asioita nimittäin tapahtuu planeetallanne. Ne eivät ole enää ennustusta. 

Tämä on todellisuutenne tällä hetkellä:

1. Te voitte saavuttaa mestariaseman uusien työkalujen avulla.

2. DNA:nne voi nyt ylittää ne rajat, jotka pimeän energian ajat ja toimettomuus ovat asettaneet siihen. 

Se pystyy nyt palauttamaan kaukaisen lemurialaisen ”aikaleiman”.

3. Ihmiskehon parantuminen voidaan nyt saada aikaan samalla menetelmällä, mitä käytettiin Nuoruudentemppelissä, mutta siihen ei enää tarvita rakennusta tai erityisiä magneettisäätöjä. Tämä kuuluu nyt DNA:n toimintapiiriin ja on niissä pyhissä kerroksissa, joista kumppanini on alkanut opettaa.

Älkää koskaan odottako näiden temppelin uudelleenrakentamista, yhtään sen enempää kuin toivoisitte peruskoululuokkanne jollain tavalla vierailevan luonanne ja antavan oppinsa teille. 

Sillä te olette valmistuneet näistä menneistä asioista ja siirtyneet paljon kehittyneemmälle tasolle. Älkää hukatko aikaa menneille energioille, joissa on erilaiset ominaisuudet kuin teillä nyt. 

Tämä temppeli näytettiin teille esimerkkinä siitä, mitä sisällänne on.

Kysymys 4:

Ovatko unemme joskus jokin mahdollisuus, jota muu ”itsemme” elää? Minulla on näyttänyt viime aikoina olevan erityyppisiä unia (uskon että muillakin on), ikään kuin eläisin jonkin näkymän olematta unessa. Ja kun ”herään”, minulla ei ole oikeastaan tunnetta, että olisin nukkunut, mutta kun sitten suljen silmäni, tuo näkymä jatkuu. Mitä tämä merkitsee?

Vastaus:

Teidän pitäisi ymmärtää unitilaa. 

Ensinnäkin se on tila, joka hämmentää teitä. Mutta tämä hämmennys johtuu pelkästään siitä, että se on yksi niistä ainoista tiloista, jossa ihminen voi luonnostaan saavuttaa sen, mikä on täysin 3D:n ulkopuolella ja porautuu verhon läpi. Siksi te olette luultavasti lähempänä ”totuutta” siinä, miten asiat toimivat, nähdessänne unta kuin ollessanne hereillä! [Ymmärrättekö nyt ne vaikeudet, joita kanavoijilla ja profeetoilla varmaankin on olla vieraillessaan toisella puolella?]

Syynä siihen, miksi monilla on epätavallisia unia näinä aikoina, on se, että DNA:nne alkaa reagoida verkon uuteen magneettisäätöön. 

Se antaa mahdollisuuden, jossa te päätätte vapaalla valinnallanne tulla lähemmäksi verhon nousevia osia. Tämä saa aikaan tilanteen, jossa te kirjaimellisesti kuljette kahdessa todellisuudessa… aivan kuin kanavoija. Me kutsumme sitä mestaruudeksi! 

Mutta se luo unia, jotka ovat epätavallisen todellisia, ajan ja paikan ulkopuolella, hämmentäviä, sydäntä lämmittäviä, pelottavia, ja ne tuntuvat todellisemmilta kuin koskaan ennen.

Jatkossa te oivallatte myös, että Te voitte luoda nämä samat tunteet meditoidessanne. 

Monet kutsuvat näitä näyiksi, mutta ne ovat nyt osa ”normaalia” elämäänne. 

Alkakaa opetella näiden unien tulkitsemista, ei yöllä ohikulkevina asioina, vaan voimakkaana kommunikointina, jota alatte saada. 

Näissä unissa on Vihjeitä Voimistanne ja Suhteestanne Jumalaan. 

Ne ilmaistaan usein 3D-visualisointeina, mutta täysin epätahdissa siihen nähden, miltä 3D normaalisti näyttää.

Silloin kun Luonanne Vierailee joku Kuollut, kiinnittäkää huomiota siihen. Sillä näinä aikoina tällaista kommunikointia tapahtuu. 

Se on Sata Kertaa Syvällisempää kuin istunto jonkun kanssa, joka väittää olevansa yhteydessä ”Martta-tätiin”. 

Sillä Unitilassa Te puhutte ”Martta-tädin” Ytimelle, ette sille ihmisen jäänteelle, joka jäi maan päälle meedion noukittavaksi. 

Te puhutte tosiajassa ”Martta-tädin” Akaasiselle osalle. Toisin sanoen se on ajankohtainen osa ilman ihmisnimeä ja se edustaa tuon olennon monien elämien ydintä tällä planeetalla ja sen ulkopuolella. 

Se on Täynnä Rakkautta ja Viisautta ja tulee Luoksenne Näyttäen Häneltä, jonka Menetitte, mutta Sellaisen Rakkauden ja Armon Myötä, joka Usein Hukuttaa Teidät Tunteeseen.

Mitä tulee varsinaiseen kysymykseesi, unitilasi alkaa lähentyä valveillaolotilaasi. Tämän tai kaikkien asioiden pitäisi vahvistaa se, mitä sanon Teille… että te olette lähempänä verhoa kuin koskaan ennen. 

Kysymys 8: 

Tiedän, että Kryon on luultavasti vastannut tähän jossain, mutta miksi DNA on kiertynyt sillä tavalla? 

Eikö sen pitäisi olla kuin tikapuut tai kaksi samansuuntaista? 

Kysyn tätä, koska jotkut ihmiset ovat nähneet mielikuvissaan, että heidän DNA:nsa ei ollut sitä, millaisena me sen tavallisesti näemme. 

He näkevät myös, että on helpompaa parantaa ja saada informaatiota, kun DNA ei ole kierteinen, vaan samansuuntainen. 

Minun Ymmärtääkseni Valo myös Koordinoi Solujen Yhteistyötä. Silloin kun meillä on Valon keskittymä, meillä on tiedon keskittymä. 

Koska DNA on tiedon keskittymä, se merkitsisi, että DNA:mme on tehty Valosta, Väristä ja Luultavasti Äänestä.

Vastaus: 

Ennen kuin esität kysymyksesi Valosta, minäpä vastaan kysymykseen kierteisestä DNA:sta. 

DNA on kiertynyt 3D:ssä magnetismin vuoksi. 

Tikapuumuoto on ainutlaatuinen eikä se johdu ainoastaan kemiallisista reaktioista, vaan atomirakenteen ominaisuuksista ja hyvin pienistä magneettivarauksista. 

Mitä pienempi kohde aineessa on, sitä enemmän se reagoi kenttärakenteen mekaniikkaan, ja kuten kaiken aineen muutamat perusrakennuspalikat, DNA on ehdottomasti tarpeeksi pieni, että siihen vaikutetaan.  

Kierteisyyttä tarvitaan.
Kiertymättömän DNA:n näkeminen on vertauskuva palapelin ratkaisemisesta. 

Silloin kun te tarkastelette automaattisiirron kuorta ensimmäisen kerran, Teillä ei ole käsitystä siitä, miten se toimii. 

Mutta avattuanne sen ja alkaessanne katsoa sen osia itsellenne sopivammalla tavalla [kuten levitettynä pressun päälle maahan], tapahtuu ”ahaa”-elämyksiä, ja te alatte ymmärtää suunnittelua.

DNA:n näkeminen kiertymättömänä on siis todellisuudessa mielikuva järjestetystä palapelistä. 

Tämä saa aikaan selvemmän polun parantumiselle ja perus-DNA:n toiminnalle kuin sen ”näkeminen” siinä muodossa, jossa biologia tarvitsee sen toimiakseen. Automaattisiirto ei toimi ollenkaan, kun se osat ovat maassa, mutta se on upea oppimistapa niille, jotka haluavat parantaa sitä ja ymmärtää sen toimintaa.

Muuten, DNA:ssa On Valoa… fyysistä Valoa. 

Jotkut ovat nähneet sen [tiedemiehet], ja me kannustamme Teitä Katsomaan Tarkemmin Paljastaaksenne Sitä Lisää. 

Pistäkää aktiivinen DNA hyvin pimeään paikkaan sellaisten välineiden kanssa, jotka ovat valoherkkiä. 

Ajan kuluessa Te huomaatte sen ”loistavan”. 

No niin, mitä se kertoo Teille? [Kryon hymyilee]

Kysymys 9: 

Olisiko Auramme Laajentuma Siitä Valokeskittymästä, joka tulee DNA:stamme… kuin Sisäinen Valo Heijastuneena Ulkoiseen Kehoomme? 

Aura olisi Energeettinen Vastine siitä monimutkaisemmasta, tieteellisestä piirteestä, keitä me olemme. 

Jos näin on, voitaisiinko myös sanoa, että tietojemme ollessa tässä kohtaa rajoitteita me emme voi suoraan kajota DNA:hamme, että aura palvelee tätä tarkoitusta ja että jos me tietäisimme enemmän aurasta, me voisimme muuttaa DNA:tamme?

Vastaus: 

DNA:nne Vaikuttaa Suoraan Auraan, piste. 

Aura on kuin Moniulotteisen Energianne Väri, ja tuo Väri riippuu siitä, miten DNA:nne muuttuu. 

Te voitte siis Muuttaa Auranne Ominaisuuksia aAnoastaan Työskentelemällä DNA:n kanssa. 

Aurakamerat eivät todellisuudessa kuvaa auraa. Ne vangitsevat vain 3D-ominaisuuden, joka on jäämä siitä magneettienergiasta, joka voidaan nähdä 3D:ssä. Ainoastaan ne, joilla on lahja nähdä 3D:n ulkopuolelle, voivat todella nähdä auran. 

Aurakamera ei ole moniulotteinen laite.

Useimmat ihmiset, edes valaistuneimmat ihmiset, eivät ajattele todellakaan työskentelevänsä DNA:nsa kanssa, mutta he työskentelevät. 

Olen äskettäin paljastanut kumppanilleni [Lee] sen DNA:n valtaosan sisäistä toimintaa, jota ei ole koodattu (RNA), jonka tiede edelleen näkee ”roskana” tai viime aikoina ”ihmisen perimän pimeänä aineena”. 

Nämä Osat Sisältävät Akaasisen Tiedoston, Teillä kaikilla olevan Lemurialaisen Yhteyden ja kyllä, myös Plejadilaisten Teille Antamat ei-inhimilliset Ominaisuudet. 

Nämä ovat moniulotteisia osia ja niitä, jotka Teidän omat ponnistelunne voivat herättää mestaruuteen.

Siksi voitaisiin sanoa, että ero pahimman tiedossa olevan ihmisolennon ja korkeimman mestarin välillä on se, mitä tapahtui näihin DNA:n moniulotteisiin osiin liittyen. 

Jokainen ihminen hallitsee omaa DNA:taan. 

Hän voi sivuuttaa jumaluuden ja valita vajoavansa alhaisimpaan kuviteltavissa olevaan Energiaan, tulla pakkomielteiseksi kuoleman, kidutuksen, ahneuden, vallan tai pahuuden mytologian palvomisen suhteen. 

Hänellä on myös Sama Voima Löytää jumaluus ja siirtyä siihen Pyhään Tilaan, joka tähän saakka oli varattu ainoastaan maan päällä kulkeneille mestareille. 

Tätä kutsutaan vapaaksi valinnaksi ja ”kaksinaisuudeksi”. 

Siksi ihminen on Jumala ja Paholainen ja Hallitsee Oman Sielunsa Pimeää ja Valoisaa Puolta.

Tämä on niin vieras ajatus useimmille ihmisille, että he antavat vallan sen sijaan sellaisille olennoille kuin Enkelit ja demonit ja Hyväksyvät Valon ja pimeyden mytologian selittämään kaiken tämän pois… eivätkä koskaan ota vastuuta kumpaankaan suuntaan!

Jos jotain pahaa tapahtuu, niin Paholainen teki sen. Jos jotain suurenmoista tapahtuu, niin Jumala teki sen.  

Totuus on, että ihminen hallitsee tätä kaikkea.

Muuttakaa Aikomustanne, Työstäkää Itseänne, Pyytäkää Vastauksia, Etsikää Rauhaa Elämässänne ja Alkakaa Ymmärtää ja Tutkia Sitä, Mitä Mestareilla Oli. 

Jos teette tämän, Te vaikutatte DNA:hanne ja muutatte sitä. Se imee aikomuksenne Energian kuin ”ohjeet pomolta”. Sitten auranne muuttuu.

Te ette koskaan ”kajoa” DNA:hanne. Te vain siirrätte sitä 3D-ominaisuuksien Verhoa, joka estää sitä toimimasta 100-prosenttisesti. 

Miettikääpä tätä hetken aikaa. Kun te työskentelette DNA:nne kanssa, te todellisuudessa vähennätte ihmisyyttä!
 

Kysymys 11: 

Kuka Jumala on? 

Mitä Jumala on? 

Miten me voimme tietää TOTUUDEN? 

Voitko Antaa Meille Uuden Opettavaisen Tarinan Vastauksena Tähän?

Vastaus: 

Wo ja Jumalan kasvot

Kulttuuri oli kehittymässä ”Won maassa”. Sillä heimo, joka juhli tätä suurta muinaista soturia ja pyhää miestä nimeltään Wo, oli kehittynyt noin 500 vuotta. Nyt sillä oli omat neuvostonsa, tuomioistuimensa ja kirjastokin. 

Suuren Won perustaman sivilisaation jälkeläisiä oli monia, mutta niitä joilla oli puhdas verenperintö, kunnioitettiin ja heitä kaikkia kutsuttiin Woksi. Tämän tarinan tarkoitusta varten Wo ei ole mies eikä nainen, mutta kielen kannalta hän on mies.

Wo, nykyinen johtaja ja pyhä mies, oli syntynyt tästä sukulinjasta. Hän ei koskaan tuntenut muuta kuin kansalaistensa ihailua ja hän oli elänyt koko elämänsä pyhänä miehenä, ei hallitsijana tai kuninkaana. Vaaleilla valittu hallitus johti maata tyypillisesti vaihtuvien virkamiesten kera, mutta Wo, hyvin samalla tapaa kuin kuningas, oli mukana kaikessa. Hänellä oli poika, joka oli nuori ja häntä koulutettiin seuraavaksi ”Päällikkö Woksi”, ja kaikki näytti sujuvan hyvin.

Kaikissa sivilisaatioissa tapahtuu kasvua. Hitaasi mielipiteet muuttuvat ja kypsyvät ja monia kysymyksiä, joita ei koskaan esitettäisi tai joista ei keskusteltaisi, alkoi nyt tulla esiin. 

Menneisyydessä Won esi-isät tekivät sen, mitä tekivät. Koko ryhmän uskomusjärjestelmä perustui historiaan ja kirjat kertoivat sen, mitä aiemmat Päällikkö Wot olivat sanoneet omana aikanaan, kun puhuivat Jumalalle. 

Kirjaa toisensa jälkeen voitiin lukea ja tarkastella, mutta Wo oli ainoa, joka saattoi tulkita niitä tai myös muuttaa niitä. Wo teki myös lisäyksiä Elämän kirjaan, kuten sitä kutsuttiin, ja antoi ennustuksia ja omia näkyjään, koska hän oli ainoa, joka pystyi puhumaan Jumalalle.

Ja niin kaikki asiat kulkivat kulkuaan kuten tavallista, kunnes eräänä päivänä kävi ilmeiseksi, että monet edistyksellisemmistä ajattelijoista halusivat tietää enemmän palvomastaan Jumalasta. 

He alkoivat esittää kysymyksiä siitä, kuka hän oli ja miten he voisivat paremmin palvella Jumalaa, jota he rakastivat, joka antoi heille runsaskätisesti. 

He alkoivat esittää suuria kysymyksiä Wolle, ja he olivat jokseenkin valmiita pyytämään häneltä mahdotonta, käsittämätöntä asiaa.

Suuri Won maa oli vuorien ympäröimä laakso. Kaikki ihmiset asuivat tuossa laaksossa, koska meneminen sen ulkopuolelle tietäsi välitöntä kuolemaa kaikille muille paitsi ”jälkeläiselle”. 

Uskottiin, että Jumala siunaisi ja suojeli laaksoa. Vuoret olivat pyhiä ja niiden, jotka kiipeäisivät vuorille, täytyi olla pyhiä miehiä Won heimosta ja itse Won oli johdettava heitä. Vuodesta toiseen Wo kiipesi päävuorelle ja teki vuosittaisen seremonian jatkaakseen sateita, jotka ruokkivat kansan, joka oli oppinut viljelemään maata hyvin tehokkaasti.

Tosiaankin sateet tulisivat taivaalta, joet virtaisivat alas vuorilta ja ne täyttäisivät alueet, jotka oli rakennettu vesivarastoksi. Tässä maassa ei ollut järviä tai meriä, paitsi mytologiassa, joka viittasi, että ”pääveden” olisi oltava Jumalan luona ja kätkettynä jonnekin. Vesi oli pyhä asia.

Kun Wo meni vuosittaiselle pyhälle matkalleen, osa hänen tehtävästään oli kiivetä mahdollisimman korkealle korkeimmalle vuorelle ja ”puhua Jumalalle”. Hän teki niin ja joka vuosi hän sai valtavasti innoitusta, jonka hän tuli alas kertomaan kansalle. 

Hän ei koskaan oikeastaan kuullut Jumalaa, mutta hän ei kertonut siitä kenellekään. Sen sijaan hän antoi ”viestejä Jumalalta”, jotka hän sai innostuksensa kautta. Hän tiesi, että näin hänen esi-isänsäkin olivat tehneet ja kaikki oli hyvin. Viestit olivat täynnä ohjeita ja toimintamalleja - ei juurikaan uusia, vaan ainoastaan sen vahvistamista, mitä tiedettiin historiallisesti.

Sitten yhdellä matkallaan hän näki sen. Hän oli eronnut muista mukanaan olleista jälkeläisistä ja mennyt ihan vuoren huipulle. Pilvet olivat häipyneet ja kun hän katsoi laakson vastapäiselle suunnalle, hän näki sen. Hän putosi polvilleen ja tuijotti. 

Koska pilvet olivat häipyneet epätavallisella tavalla, siellä oli valtava meri! Enemmän vettä kuin Wo oli koskaan nähnyt… silmän kantamattomiin! 

Täältä vesi tuli! Täällä Jumalan täytyi asua, ja Wo olisi ainoa, joka koskaan näkisi sen. 

Hänestä tuntui, että tämä oli merkki siitä, että hän oli nähnyt Jumalan. Wo kertoi tarinansa ja antoi tietoa, että vesi jotenkin nostettiin Jumalamerestä ja sitten annettiin taivaalta vuorien yli virtaamaan heidän varastoihinsa, mikä antoi heille ruokaa ja elämän.

Eräänä päivänä vanhimmat ja poliitikot olivat kerääntyneet Won eteen. Se oli tärkeä vuosittainen henkinen tapahtuma, kiitosten ilmaisemisen aika, kysymysten ja vastausten aika, mistä Wo nautti. Mutta tänään tilanne oli toinen. Neuvoston puheenjohtaja puhui:

”Suurenmoinen Wo”, hän julisti, ”Me olemme sivilisaatiossamme vaiheessa, jossa meidän todellakin tarvitsee tietää enemmän Jumalasta. Meillä on historia, kirjoja, näkyjä ja vanhoja opetuksia teidän esi-isiltänne. Mutta nyt me olemme valmiita enempään.”

Wo kuunteli keskustelua ja pelkäsi vähän, mitä seuraavaksi tulisi. He eivät olleet koskaan aiemmin tulleet hänen luokseen vaatimusten kanssa… eivät edes muiden pyyntöjen kuin parantamisen tai sellaisten normaalien asioiden, joita ihmiset haluavat ja tarvitsevat pyhiltä johtajiltaan.

”Me haluamme sinun, ainoan elossa olevan miehen, joka voi tehdä tämän, menevän suurten vuorten toiselle puolelle tapaamaan Jumalaa. 

Me haluamme ainoan siihen kykenevän ja valtuutetun miehen sukeltavan suureen Jumalan veteen, avaavan silmänsä ja raportoivan, miltä Jumala todellisuudessa näyttää. 

Meillä ei ole mielikuvaa Jumalasta. Meillä ei ole kuvaa Jumalasta, ja meidän on aika pystyä piirtämään tämä pyhä kuva, laittaa Jumala mielikuviimme, kolikoihimme ja kasvattaa henkistä tietoamme. 

Meidän täytyy tuntea Jumalan kasvot, mestari Wo.”

Wo oli ällistynyt. Mitä he haluavat minun tekevän? 

He voisivat aivan yhtä hyvin pyytää minua hyppäämään tuleen! Eivätkö he tiedä, että tämä tappaa minut? 

En ole Jumala, Wo ajatteli. 

Olen vain jälkeläinen. En edes ilmoittautunut tähän tehtävään vapaaehtoisesti, minä vain synnyin siihen. 

Nyt he haluavat minun yhtäkkiä tulevan joksikin suuremmaksi kuin olen ja tekevän käsittämättömän asian… astuvan Jumalan veteen, Jumalan kehoon!

”Tietenkin teen sen”, Wo sanoi. Hän ei voinut uskoa suostuneensa niin nopeasti, mutta lopulta Wohan oli päällikköjälkeläinen. Hän oli lähimpänä Jumalaa kaikista olemassa olevista ihmisistä, ja hän tiesi, että tämä oli hänen työtään… kuoli sitten tai ei. Hän suostui surullisena menemään.

Hän rakasti kansaansa. He kohtelivat häntä niin hyvin, ja hän oli ollut paikalla niin monessa syntymässä ja kuolemassa. Hän tunsi heidät, heidän perheensä ja heidän tarpeensa ja puutteensa. 

Hän itse asiassa oli heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että oli aika tietää enemmän, mutta salaa hän oli toivonut, että tämä siirtyisi hänen jälkeensä tuleville. 

Hän katsoi poikaansa ja ajatteli itsekseen: ”Parempi minä kuin sinä, poikani.” 

Wo käsitti, että tämä ehkä olisi hänen elämänsä loppu ja että kun hän ei palaisi, heimot eivät voisi koskaan lähettää ketään toista yrittämään, koska he tuntisivat vaarat. He surisivat hänen kuolemaansa ja tietäisivät paremmin seuraavalla kerralla. Wo oli valmis kuolemaan heimonsa puolesta ja pelastamaan poikansa myöhemmiltä pyynnöiltä.

He lähettivät Won matkaan vuorille mukanaan joukko nuorempia jälkeläisiä. He tekivät vaadittavat seremoniat kulkiessaan tasolta toiselle ja lopulta he saavuttivat kohdan, josta vain Wo saisi jatkaa eteenpäin, kun taas muut odottaisivat hänen menevän merelle ja sitten palaavan. 

Wo varoitti heitä: ”Kun en palaa viikkoon”, hän sanoi, ”niin te tiedätte Jumalan ottaneen minut.” He kaikki ymmärsivät liiankin hyvin, mitä Wo tarkoitti, koska he kaikki jakoivat pelon siitä, mitä hän oli tekemässä.

Wo lähti ryhmän luota ja laskeutui merelle. Hän rukoili ja pysähtyi, rukoili ja pysähtyi, kaikkea estääkseen itseään pääsemästä rannalle liian pian. Lopulta hän oli vuoren juurella rannalla ja katseli pieniä aaltoja. Niin kummalliselta kuin se saattaa kuulostaakin, kukaan ihminen ei ollut koskaan mennyt mereen tässä maassa. Hän oli ensimmäinen. 

Miltä tuntuisi astua Luojan veteen? Mitä Wolle tapahtuisi, kun hän sukeltaisi ja näkisi Jumalan kasvot?

Lopulta pitkitettyään asiaa mahdollisimman kauan, Wo kahlasi veteen. Hänen ensimmäinen järkytyksensä oli, että vesi oli niin kylmää! 

Tämä oli odottamatonta, koska sade oli usein lämmintä, ja Wo tiesi, että sade tulisi jotenkin tästä paikasta. Toinen oli se, että vesi oli juomakelvotonta! 

Tämä vesi oli liian suolaista ja se sai hänet melkein voimaan pahoin. Miten tällainen vieras meri voisi tuoda niin puhdasta vettä kylään? Wo käsitti, että oli paljon, mitä hän ei ymmärtänyt.

Oli aika. Wo oli nyt tarpeeksi syvällä painaakseen päänsä ja kehonsa veden alle ja katsellakseen ympärilleen. Hän ei osannut uida… ei kukaan osannut. Hänen maassaan ei ollut järviä tai lampia ja vesi oli liian pyhää uimiseen. Wo pelkäsi. Koko kokemus sai hänet värisemään pelosta. Mutta hän veti syvään henkeä ja sukelsi.

Seuraava tapahtui melkein välittömästi. Melkein heti sukellettuaan, Wo avasi silmänsä sameaan näkymään. Hän tiesi, että se mitä tahansa hän näkisikin, olisi Jumalan kasvot, koska täällä Jumala eli. 

Hänen toiveensa todellakin toteutui. Sillä aivan suoraan hänen edessään oli kasvot! 

Ne olivat hyvin erilaiset kuin mikään hänen ajattelemansa… sillä kasvot olivat kapeat, jossa oli lähellä toisiaan olevat silmät, pienet kidukset läpättivät molemmin puolin ja evät olivat käsien tilalla. Wo oli nähnyt sen! 

Jumala oli kala - mutta tietenkään ihmiset eivät olleet koskaan vielä nähneet kalaa, joten Wolla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä se oli.

Wo syöksyi pois vedestä hyvin onnellisena tietäessään sen, mitä hän oli tullut etsimään. Hän alkoi välittömästi kiivetä takaisin sinne, missä muut odottivat häntä ja saapui perille ennätysajassa. He järkyttyivät nähdessään hänet niin pian! Wo loisti tyytyväisyyttä. ”Tiedän, miltä Jumala näyttää!” Hän sanoi tämän uudestaan ja uudestaan.

Kun he saapuivat takaisin kylään, hän piirsi huolellisesti sen, mitä oli nähnyt, ja kaikki hänen ympärillään kunnioittivat. 

”Miten kaunis olento Jumala onkaan”, he sanoivat. Kalan kuvasta tuli siis kuva, jota he palvoivat monia vuosia. Se oli heidän kolikoissaan ja alttareillaan ja he olivat tyytyväisiä… melkein. 

Kolme vuotta myöhemmin, neuvosto tuli taas Won luokse ja sanoi: ”Wo, me pyydämme, että menet taas uudistamaan valasi Jumalalle ja kohtaamaan tämän kuvan. Me olemme ajatelleet tätä kaikkea, ja meistä tuntuu, että kohdatessasi Jumalan et kunnioittanut tuota tapahtumaa. 

Sinä vain näit sen ja lähdit nopeasti.” Wo odotti tätä, koska hän tiesi heidän olevan oikeassa. Hän ei ollut kunnioittanut Jumalan kasvoja ja oli juossut pois liian nopeasti.

”Tietenkin menen takaisin”, Wo sanoi, vaikka tiesi, ettei todellakaan halunnut toistaa tätä matkaa. Mutta hän teki niin. Joukko lähti taas kohtaamaan Jumalan kasvot. Mitä hän sanoisi tai tekisi? 

Hän ei voinut puhua Jumalan kasvoille, koska hän oli veden alla. Miten hän voisi kommunikoida?

Tällä kertaa hän sanoi joukolle, että hän tulisi pian takaisin kuten edelliselläkin kerralla. He ymmärsivät ja Wo meni taas polkuaan pitkin merelle. Hän tuli perille kuten aiemminkin eikä mikään ollut muuttunut. Jälleen hän valmistautui sukeltamaan veteen monien rukouksien ja Jumalan meren juhlistamisen jälkeen. Sitten suuren seremonian jälkeen hän astui taas veteen.

Wo ei nähnyt mitään aivan heti, mutta oli valmis näkemään Jumalan kasvot taas uudestaan. 

Sitten hän ällistyi! Sillä hänen edessään oli sipulimaiset kasvot - paljon suuremmat kuin Kalajumalalla - ja kahdeksan pitkää lonkeroa. Tämä oli pelottava! Miten Jumala oli muuttunut? 

Miten tämä tapahtui? Mitä hänen pitäisi tehdä? 

Kasvot katsoivat Wota ja liikkuivat hänen ympärillään. Wo elehti kasvoille sanat ”Rukous Jumalalle”, mitkä kaikki ihmiset tunsivat kovin hyvin. Hän toivoi tämän auttavan kommunikoimaan hänen palvontansa Jumalalle ja pelastaisi hänet. Sitten kasvot liikkuivat pois sameuteen. Se oli toiminut!

Wo tuli hitaasti pois kylmästä vedestä miettien, mitä tehdä. ”Jumalan kasvot olivat muuttuneet”, hän sanoi. 

Mitä se tarkoittaa? Mitä voin kertoa kylässä? 

Hän palasi hitaasti ylös vuorelle, otti mukaan joukkonsa ja palasi kylään. Hän oli mietteliäs lähestyessään neuvostoa ja hitaasti kertoi tarinansa heille. Hekin olivat ällistyneitä. 

He olivat odottaneet kommunikointinsa parantumista, mutta sen sijaan saivatkin viestin, että Jumalan kasvot olivat muuttuneet! 

Mitä he nyt tekisivät, piirtäisivät kaikki kuvat uudelleen? 

Ja minkälaisen kuvan! Kukaan ei sanonut sitä, mutta nämä kasvot olivat todella rumat! He olivat hämmentyneitä.

Wo tiesi, että tässä kaikessa oli jotain pielessä. Hän oli erikoistunut palvomiseen ja meditointiin koko elämänsä. Hän tunsi Jumalan kauneuden ja rakkauden, joka oli paikalla. 

Jossakin ei vain ollut järkeä. Wo tunsi intuitiivisesti, että hänen olisi palattava merelle vielä kerran, mutta hän pysytteli hiljaa asiasta ja odotti neuvoston pyyntöä, ja sen se todellakin esitti.

Muutaman kuukauden kuluttua neuvosto tuli taas Won luo kunnioittavasti: ”Wo”, he aloittivat. 

”Jokin tässä ei ole oikein. Me mietimme, näitkö sinä todellakin Jumalan kasvot, ja miksi ne olisivat erilaiset kuin viime kerralla. Jumala on Jumala eikä hän muuttuisi niin paljon vain kolmessa vuodessa!” He olivat oikeassa.

Wo tiesi, että hänen olisi palattava mukanaan hyviä vastauksia, mutta hän tarvitsi apua. Tällä kertaa Wo pyysi joukkoa vanhempia, neuvoston jäseniä ja jälkeläisiä meditoimaan ympyrässä sen ajan, kun Wo olisi poissa. 

 

Ajatuksena oli, että Wolla olisi niiden tuki, jotka osasivat rukoilla, ja että se auttaisi Wota löytämään totuuden vedestä. 

He alkaisivat rukoilla niihin aikoihin, kun Wo astuisi veteen. He suunnittelivat asiaa ja valmistautuivat siihen.

Vielä kerran Wo lähti matkaan. Jälkeläisten ryhmä, joka oli hänen tukijoukkonsa, otti paikkansa kuten tavallisesti ja leiriytyi odottamaan hänen paluutaan, kun hän meni alas vuoren toiselle puolelle astuakseen taas veteen. Wo tunsi toisten voiman ja avun katsellessaan suurta merta.

”Hyvä Jumala”, hän sanoi, ”tällä kertaa haluan tietää koko totuuden.” 

Wo lähestyi vettä luottaen ja viisaana. Tällä kertaa hän ei ottaisi vain ensimmäistä näkemäänsä asiaa. Tällä kertaa hän pysyisi siellä, kunnes arvoitus olisi ratkennut. Hän tiesi, ettei voinut lähteä, ennen kuin hänellä oli vastauksia. 

Kuka Jumala oli? Miltä hän näytti? Miksi hänen kasvonsa muuttuivat?

Wo veti henkeä hyvin syvään ja ponkaisi syvyyksiin. Tähän mennessä hän oli oppinut paljon lisää uimisesta veden alla ja meni syvemmälle… paljon syvemmälle. Wo näki ihmeen. 

Parvi Jumalan kasvoja meni ohi! Miten näin voisi tapahtua? Hän ohitti myös lonkeroiset kasvot - monia niitä. 

Oliko Jumala ryhmä? Mitä tapahtui? 

Wo oivalsi sitten, ettei hän pidätellyt enää henkeään… hän hengitti! Se oli ihme, ja Wolle annettiin kyky hengittää veden alla ja pysyä siellä jonkin aikaa. Sitten hän näki sen.

Wo näki oven. 

Miksi Jumalan meren pohjassa oli ovi? 

Wo katsoi ovea ja näki siinä kirjoitusta. 

Siinä sanottiin: ”Jumalan kasvot”. 

Hän hymyili, sillä sitä hän oli etsimässä. Wo oivalsi nyt, että hänen oma lähestymistapansa merta kohtaan loi hänen totuutensa ja että hänen huolettomat tai pelokkaat aiemmat vierailunsa eivät olleet antaneet hänelle vastauksia. 

Hän täytyi osoittaa kypsempää ja puhtaampaa tahtoa tietääkseen totuuden, ja nyt hän oli löytänyt oven. Hän avasi sen.

Jälkeläiset vuorella odottivat ja odottivat Wota. Päiviä kului ja he alkoivat jo huolestua. He katsoivat toisiaan, mutteivät pukeneet huoltaan sanoiksi, ennen kuin viisi päivää oli kulunut. 

Paljoa puhumatta ja kyyneliä silmissään he sitten tiesivät, että Wo oli mennyttä. 

He aloittivat matkansa alas vuorilta ilman profeettaansa, ilman miestä jota he rakastivat hyvin paljon ja joka oli auttanut heidän uskossaan hyvin paljon.

Kun ryhmä nuoria ja masentuneita jälkeläisiä lähestyi kylää, he kuulivat hälinää. Kylästä tulevat äänet olivat juhlan ja ilon ääniä, ja hoilaamista ja paljon laulamista kuului kaikkialta. 

Koko kylä tanssi! Mitä oli tekeillä? 

Sitten tämä hyvin väsynyt ja masentunut vuoristojoukko pysähtyi ja haukkoi henkeään - sillä Wo seisoi siellä!

Kun Wo oli avannut oven meren pohjassa, hän sai näyn. 

Rauhallinen mutta voimakas ääni tuli hänen päähänsä ja puhui hänelle: 

”Wo”, ääni sanoi, ”Me Rakastamme Sinua.” 

Wo seisoi jotenkin kuivassa paikassa. ”

Wo”, ääni jatkoi, ”Me Kunnioitamme Etsintääsi ja Näytämme Sinulle Jumalan Todelliset Kasvot.” 

Wo halusi vastata, muttei pystynyt. 

Hän oli jähmettynyt pyhällä tavalla, jota ei voinut ymmärtää, melkein kaikki hänen kehonsa toiminnot olivat pysähtyneet. 

Hän itki hetken ilosta.

Tässä näyssä Wolle näytettiin koko edesmenneen ihmisperheensä kasvot, sitten kyläläisten… hitaasti. 

Näennäisesti tämä kesti tunteja, mutta ainoastaan hetkiä oli kulunut. 

Wo ymmärsi viestin. Jumalan kasvot olivat hänen perheensä ja kaikkien ympärillään olevien kasvot. 

Jumalan kasvot olivat hänen omansa ja neuvoston jäsenten kasvot. 

Jotenkin he kaikki olivat mukana tässä taiassa, vaikka hän ei ymmärtänytkään miten. 

Sitten hän alkoi oivaltaa, mitä näytettiin. 

Ihminen oli tehty Jumalan kuvaksi! Siksi naisten ja miesten kasvot olivat myös Luojan kasvot.  

Mikä viesti tämä olikaan kyläläisille!

Sitten Wo oli jotenkin välittömästi kuljetettu kylään niiden vanhimpien ympyrän keskelle, jotka rukoilivat hänen puolestaan. Kun hän ilmestyi paikalle, se järkytti sekä vanhimmat että Won! 

Hetken aikaa he vain tuijottivat toisiaan ja pohtivat, mikä oli tapahtunut. Sitten he ryhtyivät hurraamaan oivaltaen, että todellinen ihme oli tapahtunut, ja vahvistaen totuuden hetkestä. Jumala oli toimittanut Won heille, jotta he ymmärtäisivät ja uskoisivat. Loppu on historiaa.

Hitaasti kylän kolikkoihin tuli jokaisen kyläläisen kuva. Jokaisella oli omat kasvonsa yhdessä kolikoista, Jumalan alttarilla ja seremoniapaikoilla. 

Wo eli hyvin pitkän elämän eikä häntä tai hänen poikaansa tai ketään muutakaan koskaan enää pyydetty menemään takaisin merelle, sillä meri oli jollain tavalla tullut heidän luokseen.
 

Tämä on hauska kertomus, eikö olekin? 

Kerron Teille yksinkertaisista ihmisistä tekemässä tavallisia, jokapäiväisiä asioita - etsimässä Jumalaa elämäänsä. 

Se on tarina hyvin perimmäisistä tavoista, miten ihmiskunta näkee Jumalan kaikissa mytologioissa ja ihmisten monissa tarinoissa. 

Vaikka tarina saattaa tuntua teistä liian yksinkertaistetulta, se on hyvin paljolti se tapa, miten ihmiskunta työskentelee Hengen kanssa.

Te menette verhon läpi mukananne koko mytologianne ja näette juuri sen, mitä ihmisyys haluaa nähdä. 

Jos kala ui ohi, niin Jumala on kala. Jos katsotte vasemmalle ja näette mustekalan, niin Jumala on mustekala. 

Ymmärrättekö? 

Te kuljetatte mukananne 3D-havaintonne astuessanne sameisiin vesiin nimeltään ”verhon toinen puoli”. 

Kaikki se moniulotteisten asioiden valo ympärillänne, te uitte omien rajoitustenne pimeydessä.

Vuosien ajan pyhät miehenne ovat mennet syvälle siinä, kuka Jumala todella on, mitä tällä planeetalla saattaa tapahtua ja mitä saattaa tapahtua seuraavaksi. 

Mutta useimmat eivät onnistu näkemään mitään muuta kuin kalan tai mustekalan, sillä he tyytyvät siihen, mitä he odottavat näkevänsä, ja palaavat maahan kertomaan teille ihmisen tarinan ihmisen havaintotavalla nähtynä. 

He tuovat takaisiin lisää mytologiaa, mikä ainoastaan hämmentää niitä, jotka tulevat myöhemmin ja joiden täytyy yhdistää se kaikki ja saada siihen järkeä. 

Pian se on sekoitus tarinoita, lauluja, osittaisia totuuksia, vääristymiä ja ristiriitaisuuksia, joita te kaikissa kulttuureissa kutsutte kirjoituksiksi.

Silloin kun ihmisolento menee moniulotteisille alueille ilmaisten puhtaan tahtonsa ja meditoinnissa harjaantuneena, niin hänelle näytetään totuus. 

Ja tämä totuus asettaa hänet tilaan, missä ihmeitä tapahtuu ja perhe todellakin ilmestyy esiin. 

On vain vähän asioita, jotka ovat todella ihmiskunnan saavuttamattomissa ja vanhat mestarit todistivat sen. I

hmeet olivat todellisia ja parantumiset syvällisiä. Mutta sitten te palvoitte ihmisiä sen sijaan, että olisitte ymmärtäneet heidän syvällisen viestinsä: 

Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. 

Tuo kuva merkitsee sitä, että te kaikki olette osa kokonaisuutta ja voitte koskettaa Jumalan kasvoja löytämällä jumaluuden sisältänne.

Onko se todellakin niin kummallista? 

Onko se todellakin niin vaikeaa? 

Te haluatte antaa voimanne historian patsaille ja käsitteille, joita ei ehkä koskaan ole todellisuudessa tapahtunutkaan. 

Miten paljon yksinkertaisempaa olisi kääntyä sisäänpäin ja löytää totuus? 

Erityispäivitys 2007
Kryon-henkiolentoa kanavoinut Lee Carroll (http://www.kryon.com)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Kysymyksiä Kryonille