Mestarit, luin juuri vastauksenne "upeaan suhteeseen" ja se työnsi minut avautumaan ja kysymään kaverista, jonka kanssa olen viettänyt aikaa. Olen tuntenut, ettei hän ole oikea mies minulle, mutta halusin vähän seuraa. Hän näytti suloiselta ja harmittomalta. Sitten näin erilaisia ominaisuuksia tulevan esiin ja hän taantui sulokasvoiseksi lapseksi, joka näytti usein järkyttyneeltä ja pelästyneeltä. Se huolestuttaa minua. Olen jatkanut sinnikkäästi, mutta huomannut huutavani hänelle täysillä hetken kiukusta ja päässäni kummittelee ajatuksia, jotka näyttävät roikkuvan kiinni. Hän tekee kummallisia asioita ja tunnen, että minuun vaikutetaan kovasti. Uuvun, vatsani tulee kipeäksi, varoituslippuja! Mitä olen päästänyt sisääni? -Krista, Ranska
Vastaus:
Kaverisi keho on suojapaikka useille inkarnoitumattomille hengille. Hän ei tietoisesti tiedä, kuka ja mitä hän on tällä hetkellä. Hän kutsui nämä henget seuraansa yksinäisyysjaksona lapsuudessa ja he ovat olleet hänen kanssaan siitä lähtien. Ne pysyvät, ellei hän peru kutsua ja käske niiden "antaa vetää". Koska hän ei ole tietoinen niiden olemassaolosta, sitä ei ehkä tapahdu hänen ollessaan tässä kehossa.
Tuo sulokasvoinen lapsi on osa hänen persoonaansa, mikä ei ole kehittynyt sen jälkeen, kun nuo toiset liittyivät hänen seuraansa. Nämä olennot ovat tuoneet paljon negatiivisuutta mukanaan eikä tämä vaikuta vain ystävääsi, vaan myös kaikkiin hänen seurassaan. Tästä syystä tunnet fyysistä epämukavuutta hänen seurassaan tai oltuasi hänen kanssaan jonkin aikaa.
Nämä henget luovat mielellään kaaosta ja aloittavat tappeluja ja ovat kylmiä ja ilkeitä sinulle saadakseen sinut reagoimaan. Kun yrität kovasti ymmärtää tilannetta, sanot tiedostamatta "anna minun ymmärtää sinua" ja se avaa oven näiden samojen inkarnoitumattomien sielujen yritykselle yhdistyä sinuun. Havaitset sen roikkumisena - ja se on sitä! Ota vaari noista varoituslipuista ja lähde pois - ellet halua kokea lisävaikutuksia näiltä onnettomilta, negatiivisilta sieluilta.
Henkimaailman mestareita kanavoinut Toni Ann Winninger
( Masters of the Spirit World) 15.2.2011 Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Ultran kirja-arvostelu
Totta vai tarua -spekulaatiota
Tämä kirja on ensimmäinen suomenkielinen valtaustyöskentelystä kertova kirja. Se laajentaa vakuuttavasti näkemyksiä toisista todellisuuksista ja antaa suojauskeinoja valtaustiloja varten. Uteliaalle on tarjolla kirjallisuusluettelo sekä verkkosivustoja. Tekijät painottavat, miten tärkeätä olisi tutustua William Baldwinin, Louise Ireland-Freyn ja Shakuntala Modin teoksiin välttämättöminä tiedonlähteinä koskien valtaustiloja ja niiden käsittelemistä. Sarre, Berg ja Rintala varoittavat myös, että kokemattomien ”uhittelijoiden” on syytä olla yrittämättä ajaa pois entiteettejä ja muita olentoja. Avuksi tarvitaan eräänlainen ”haamutiimi”. Kenties joku lukijoista onkin tutustunut tähän amerikkalaiseen Jim-kanavan ohjelmaan Haamutiimi, jolla on kaikki pelit ja vehkeet, jotta saataisiin henget ja demonit selville ja kuriin. Tiimin filosofia on ankara, ja muutamia oivallisia näyttöjä onkin saanut tuta, vaikka suurimmaksi osaksi tutkijoiden kouraan ei jäänyt juuri mitään kelvollista.
Sellainen lukija, joka ei ole kokenut (tai huomannut) mitään varteenotettavaa itse, mutta on tutustunut kauhukirjallisuuteen tai kauhuelokuviin tai sarjoihin, voi leimata koko asian vain rahantekokeinoksi, ja antautuu nauttimaan valitsemistaan tunnelmista popcornit ja limsat lähettyvillään. Manaajat ja Amytyvillet pelottavat, mutta niitä on ”pakko” katsoa. Mikä tai kuka muuten on tämän pakko katsoa-reaktion takana? Pilaileva paha, joka näin saa rauhassa jyllätä kunnon jännitystä haluavan energiakentässä? Siksipä hän, joka itse on todella nähnyt ja kokenut tilanteita, joutunut suoranaiseen vaaraankin raivostuneiden negatiivisten voimien takia, tutustuu tähän kirjaan tukka pystyssä. Hän tietää, miten totta tilanteet ovat, ja mitä elämän varrella voi tulla vastaan.
Tämä kirja pistänee hiljaiseksi ”maatuneet” eli vain pelottelua rahan vuoksi-osapuolen, joka naureksii hiukan alentuvasti miltei kaikelle. Maatuneet nauravat keijuille ja tontuille, piruille ja paholaisille, mutta puristavat kuitenkin silloin sitä sipsipussiaan rystyset valkoisina, jos tuleekin erityisen jännä kohta. Silmätkin saattavat mennä kiinni, mutta eihän kukaan nähnyt sitä, eihän!
En koskaan unohda, miten katsottuani Stephen Kingin elokuvan Hohto valuin muun, täysin hiljaisen ja lamaantuneen katsojalauman keskellä pois elokuvateatterista. Kukaan ei uskaltanut katsoa toisiinsa ja nähdä valkoisia kasvoja. Pelkäsin tuona yönä, paha tuntui väijyvän kaikkialla ja niinhän se väijyykin. Negatiivinen energia syntyy pillereiden, alkoholin, kiireen, unettomuuden ja vanhojen kaunaisten asioiden sekä anteeksiantamattomuuden ja kostonhalun kintereillä. Olemme itse luoneet otolliset olosuhteet. Emme kunnioita enää edes itseämme, miten sitten toista puolta, osin tuntematonta, joita moni pitää vain aikuisten satuina?
Valtaustyöskentelyn taustaa
Ensimmäinen osa valottaa valtaustilatyöskentelyn pääpiirteitä, ja siinä on Heli Sarre äänessä. Hän kertoo yleensäkin työskentelyn historiasta ja muutamista tärkeistä nimistä tutkimuksen saralla. Työskentely ei ole vaaratonta, niinpä 1861-1937 eläneen Carl Wicklandin puoliso Anna kuoli mielisairaalassa. Toisen maailmansodan jälkeen kiinnostus valtaustiloihin elpyi ja psykiatri Edith Fioren kirja The Unquiet Dead ilmestyi 1987. Fiore toimi ilman apulaisia.
Mielenterveyden ammattilaiset ovat tehneet omia tutkimuksiaan. Sittemmin eri tutkimustekniikoiden kehitys on ollut vilkasta ja ilmestyi opaskirjoja. Oli hallittava tekniikoita, koska oli asiakkaita, jotka hypnoosissa saivat muistikuvia aikaisempien elämien traumoista, ja lisänä tulivat kokemukset elämästä poistuneiden sielujen puuttumisesta häiritsevästi asiakkaan elämään. William Baldwin ryhtyi harjoittamaan menneiden elämien mielikuvatyöskentelyä 1981. Käyttäytymisen äkillinen muutos, joka koetaan tapaturman, sairauden, leikkauksen, elinsiirron tai omaisen kuoleman jälkeen, voi olla oire henkiolennon tarrautumisesta. Pahuuden henkiolennot aikaansaavat taas raivokasta ja väkivaltaista käytöstä ja rikollisia tekoja. Näitä asioita ovatkin lehdet valottaneet, ja luulisi hälytyskellojen alkavan tikittää. Joku kuulee ääniä, jotka kehottavat puukottamaan vastaantulevaa tmv. Keskustelunkin kautta voi tarrahengen saada poistumaan, ja näin asiakkaan ahdistuskin ja usein myös sairaus lähtee.
Vaikka valtaustilatyöskentely on kehittynyt 1800-luvun lopun spiritismistä, Yhdysvalloissa ja Englannissa kehitetty ja harjoitettu työskentely ei pohjaudu uskonnollisiin käsityksiin, vaan käytännölliseen hoidolliseen asenteeseen. Molemmissa maissa on useita ammatillisia järjestöjä, jotka kehittävät edelleen työmenetelmiään. Näistä The Spirit Release Foundation järjestää myös konferensseja, työseminaareja ja kursseja.
Unohtaa ei sovi Deepak Chopran kirjaa Ikuinen elämä, missä tarkastellaan myös eri sairaustiloja sekä niiden syitä. Kaksi vastakkaista maailmankuvaa, materialistinen ja mentaalinen, mieli ja tietoisuus, muut tietoisuudet ja kaiken vaikutus kaikkeen avaavat lukijalle valtavia mahdollisuuksia.
Tarinoita tarrahengistä
Sarren kertomus on puistattavaa ja opettavaista. Mieleen ampaisee lukemattomia mahdollisuuksia ja mielikuvia, jotka selvittävät tavalliselle maallikolle monia syitä ja seurauksia oman itsensä ja lähimmäistensäkin maailmasta. Tarrahenget pyrkivät tarrautumaan kohteeseensa ja saamaan kohteen tuntemaan kuten he tuntevat, ajattelemaan ja tekemään miten he haluavat. Vaikutus on usein todella kielteinen. Henkiin kuuluu fyysisestä olotilasta poistuneita ihmisiä, luonnonhenkiä, avaruusolentoja ja muista todellisuuksista tulleita.
Tarrahenkien vastakohtana ovat ne, jotka auttavat, eivät tarraudu, ovat vain lähettyvillä kutsumatkan päässä, nämä auttavat yleensä vain pyydettäessä. Näitä hyväntahtoisia kutsutaan myös auttajiksi, oppaiksi, neuvonantajiksi, henkilääkäreiksi, valonsotureiksi, enkeleiksi tai voimaeläimiksi sen mukaan, millainen käsitys vallatulla ja työskentelyn ohjaajalla näistä henkimaailman olennoista ja heidän roolistaan työskentelyssä on.
Selvää on, että ihminenkin voi olla tarrahenki, elossa olevat kiinnittyvät toisiin ihmisiin ja kontrolloivat heitä. Sielunsirpaleet ovat asia sinänsä, voimakkaat tunnesitoutumiset ovat näyttö näistä ja kaikki tämä voi ilmetä minä tahansa tunteena rakkaudesta vihaan. Elinsiirtojen jälkimainingeista on joku saattanut lukea. Persoonallisuus ja jotkut tavat ovat voineet muuttua.
MEM eli menneiden elämien mielikuvatyöskentely on kiintoisa, asiakas kokee olevansa kuin toisessa ajassa, toisessa paikassa ja toisessa kehossa kuin mitä nykytodellisuudessa on.
On olemassa myös energiaolentojen tarraumia sekä muista todellisuudesta tulleita – tällaisiinhan viitataan monessa kirjassa, jotka käsittelevät elämää elämien välissä ja sielujen valitsemia kohdekokemuksia. Muihin todellisuuteen kuuluvat myös vesiliskot. Yleensäkin maailmanhistoria on täynnä liskotarinoita.. Joku lukija muistanee The Biggest Secret/ David Icke-kirjan liskoihmiset ja sen miten moni ihminen tai maailman johtomies olisi todellisuudessa lisko. Entä sarja V? Sen liskoihmiset säikyttivät alussa monet, sitten sarja jäi pitkälle tauolle – ties mistä syystä. Kiehtovia esimerkkejä puhumattakaan MIBeistä.
Pahuuden henkiolennot pistänevät lukijan ajatukset kaaokseen. Valtaustilatyöskentelyn vaativimpia ovat ne tarrahenget, joiden ainoana tehtävä on tuhota kohdehenkilö, ja kouluttaa tämä kuoleman jälkeen pahan valtaan tuhoamaan yhä enemmän uusia kohteita. Näitä kutsutaan nimellä DFL, pahuuden henkiolennot, jotka tuntuvat kouluttavan lumovoimaansa eksyneitä: TV, kirjallisuus, elokuvat. Nämä slangikielellä kutsuttavat ”pimiäläiset” pistävät vauhtia eri puolilla maailmaa kaaosta luodakseen ja sen pysyttääkseen. Nämä tunnistetaan hoitotilanteessa lähinnä vihamielisyydestä, kirosanojen käytöstä ja alatyylisestä puheesta. Enkä malta olla mainitsematta tässä yhteydessä ivan käyttöä, Ruususen unia ja erään ”puutarhatontun” edesottamuksia, jotka tuotiin julki tavalla jos toisella, ovat oiva näyttö siitä, mitä kaikkea pistetään tapahtumaan. Emmekä tajua, että miltei kaikki ovat keksimässä sopivia ivasanoja ja käyttämässä hyväkseen tilanteita. Joku pahis nauraa hihittää aikaansaamalleen, sillä sanat ovat maailman vaarallisimmat aseet. Kiroilu miltei kuuluu sivistykseen, jos ei kirosanoja käytä, on jotenkin ”vajaa”. Hänelle nauretaan, ja harva uskaltaa vaatia siistimpää kieltä. Olisiko jo olla aika siistiä kieltään ja mieltään määrätietoisesti?
Sarre kertoo myös sielujen sopimuksista ja arkkityypeistä, perimmäisistä vaikuttajista sekä lohtutietoa auttavista henkiolennoista. Hän kertoo tarrrautumistilanteista esimerkein ja alttiudesta kiinnittymiseen sekä kanavoinnista kutsurituaalina. Kaikki tekstiä, jota pitäisi luetuttaa kautta maailman koskien lääkäri- ja hoitohenkilökuntia sekä rikostutkimushenkilöstöä. Osin kiinnostusta jo ilmeneekin yhä kasvavissa mitoissa.
Tarrahenkien aiheuttamia ongelmia onkin lukemattomia. Sarre kertoo seikkaperäisesti luonnonhengistä, demoneista ja kahdesta erilaisesta pimiäläisestä, ja valottaa valtaustilatyöskentelyn vaikutuksista, kestosta ja suojautumisesta. Suojautuminen kannattaa. Kun tutustuin tähän kirjaan, oloni oli pelokas ja hätkähtelin, mutta suojauduttuani mielentilani oli rauhaisa ja turvallinen. Varon ja järjestän ajatuksianikin toisin. Valtaustilojen taustalla oleva maailmankuva on kiintoisa.
OSA II, Katrina Berg sekä sielun vapautus parantajan työssä
Bergin kertomaa on koruttoman mielenpainuvaa. Kantapään kautta opitaan, parantaminen, näkeminen ja harhailevien henkien parissa työskentely vaatii voimia ja maalina on sielun vapautus, hoidon eri vaiheet sekä kaukoparannus. Edellä lukija on jo saanutkin tarttumapintaa ongelmiin, joten hoitokertomukset avaavat kaikkea entisestään. Asiakkaan kokemukset ovat todella kiintoisia ja voimia haastavia. On asiakkaita, jotka eivät tunne kuuluvansa Maahan, lapsi, joka lukee tiedelehteä ja näkee harmaita ukkoja hyppimässä sängynpäädyssään. Luku erikseen ovat henget, jotka kiinnittyvät myös eläimiin. Omituisesti käyttäytyvät lemmikit tai karja ovat alttiita – näistäkö ovat syntyneet tarinat karjan noitumisesta! Painajaisia olemme nähneet jokainen ja pienet lapset ovat puhtaan elämänvoimansa takia haluttuja kohteita, mutta kaukohoito on erinomainen ratkaisu tähän.
Alkoholiongelma on aina vain enenemässä, kuten lihavuuskin. Kuka panee syömään, juomaan, polttamaan? Kapakoita syntyy kuin sieniä sateella, niitä ei tunnuta paljoa vastustettavan. Varokaa nyt rakkaat lukijat vasiten olemasta jonkin tolkuttoman läheisyydessä, ettette saa ikiomaa tarrahenkeä tai joudu omituisiin onnettomuuksiin. Alkoholistit näkevät niitä kummia otuksia eri väreissä, kuulevat omituisia käskyjä ja toteuttavat niitä vauhdilla. Formuloissa ja kiekossa tapahtuu kummallisia, ne valtaavat miehet, naiset, lapset, extreme-lajeissa voi olla mukana muutakin kuin jalo kilpamieli. Ihan omaa valintaako?
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriössä ADHD on kyse muustakin kuin ihmisen vioista. Pimeä paha tekee taikojaan, mutta onneksi saamme apua. Onko paha sitten vain mielen tuote, siitäkin Berg kertoo tehokkaasti. Ääniä päässä, paha silmä eli ”kateet” ovat totta. Vapautusta kuitenkin tapahtuu. Neuvoja annetaan ja uskon, että lukija myös alkaa toteuttaa niitä. Sielu vapautuu.
OSA III, Uuden ajan filosofinen harhatie, Esko Rintala
Rintalan teksti on vaativaa mutta antoisaa. Hän puhuu uudesta ajasta ja historiasta, järjestä ja kokemuksesta, kasvaako henkinen aineesta, miten skeptismi tunkeutuu filosofiaan ja teologiaan, nelisatavuotisen maailmankuvan hajoamisesta, biologiasta ja morfogeenisesta arvoituksesta, holografimallin mullistamasta maailmankuvasta, tietoisuutta koskevista ulottuvuuksista, uudesta, kasvavasta tieteen paradigmasta, paranormaalien kokemusten paisuvasta patoaltaasta, tietoisuuden näkymisestä kuolemassa, kielteisistä kuolinkokemuksista, valtauksista eli possessioista.
Miten valtaustiloja sitten opitaan parantamaan, miten suhtautua harhahenkiterapian indikaatioihin, aikaisempien elämien terapioihin, kirkon terveyteen ja sairauteen, Jeesuksen antamaan tehtävään, skeptismin kieltämiin havaintokykyihin, syvädiagnoosikykyyn ja energiaparannukseen.
Entäpä materialismin tietoteoria ja hajoava maailmankuva – täyttä ja vavisuttavaa aineistoa lukemattomine yksityiskohtineen. Osin Rintalan teksti oli ns. helppoa nieltävää, mutta kun vastaan tulee tieteellistä tekstiä , ajatus tuppaa harhailemaan. Pian taas kuitenkin saa langan päästä kiinni ja huomaa, miten ainoatakaan sanaa ei voi eikä saa sivuuttaa.
Skeptikot, olkaa hyvä ja lukekaa, tuskassa olevat ja ahdistetut: lukekaa.
Vaikka ei haluaisi uskoa, joskus olisi uskottava. Materiaalinen ja näkyvä maailma on jo todistusaineisto sinänsä. Otan tähän oudon asian, joka tuntuu irralliselta. Siitä on puhuttu paljon ja sitä pelätään: ympäristönsuojelu. Painotan uudelleen, kuka tai mikä saa meitä tuhoamaan maapalloamme, roskaamaan sitä innolla sieltä, missä ollaan jotain puhdistettu? Meille on annettu syötti, nyt taistelemme sopivimmasta polttoaineesta, terveestä ruoasta. Entä sitten, kun meitä piinataan myrskyin, joka tuhoaa kaikkea, joka suunnalta? Jakaminen ja rakastaminen, muiden huomiointi tuntuvat olevan hukassa kaiken ohessa. Niistä puhutaan, mutta missä on ihmistä varten valmistelu? Mistä tilaa niille, joilta maa palaa alta? Osaan venyttää mielikuvitustani, mutta vaikka meillä olisi valta ajoissa jo tehdä jotakin, taistelemme vääristä asioista. Alkaisiko jotakin rakentavaa tapahtua, jos syventyisimme oivaltavasti tämän kirjan sanomaan? Juuri nyt Maapalloamme voisi nimittää Apinoiden planeetaksi. Oivalluksen aika alkaa näistä tärkeistä kirjoista. Menkäämme itseemme jälleen kerran ja tarkistetaan, kuka uumenissamme asustelee.
Kirjaan liittyvää aineistoa on valotettu. Kerrotaan valtaustilatyöskentelystä, Elämän jälkeisistä tiloista, Mielen ja tietoisuuden ulottuvuuksista , muista ja tästä maailmasta. Tutkailkaa niitä verkkosivuja – kriittisesti tietenkin.
Tuula Pelttari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti