Enkelit eivät arvostele minua vaan he auttavat minua...

Arvosteleminen on toisen ihmisen aliarvioimista ja ymmärrän, ettei sellainen mahdollisuus ole Enkeleillä edes olemassa.

Miksi sorrun aika ajoin arvostelemaan muita? 

Arvosteleminen kuuluu jokapäiväiseen Elämäämme. Minun on hyvä miettiä, miksi niin on?

Miten voisin muuttaa käsitystäni arvostelustani. Osaan jo ajatella, että arvosteluni ei ole minulle hyväksi silloinkaan, kun tunnen itseni loukatuksi. Aina kun toisia arvostelen, tulen saamaan myös itselleni arvostelua. Arvosteluni tuottaa aina minulle pahan mielen? MIKSI?

Aina kun arvostelen toisia, tulee minulle tunne, että olen ollut ikään kuin pahateossa. Ymmärrän jo, ettei arvosteluni ole ollut oikeutettua. 

Arvostelu ei ole paikallaan kun joku toinen ajattelee eri tavalla kuin minä. Tai joku toinen tekee erilaisia ratkaisuja kuin mitä itse teen.

Samanlaisuus ei auta minua vaan erilaisuus. Erilaisuus on rikkauteni kaikessa siinä, mitä teen ja toteutan.

Miksi siis arvostelen toisia erilaisuuden vuoksi?

Minun tulee huomioida, että saan ja voin olla vapaasti toisten vastakohta myös silloin kun teen yhteistyötä elämäni hyväksi. Olla avoin ja rehellinen sen suhteen, mitä näen ja koen.

Oma arvosteluni tulee luokseni takaisin ja silloin voin tuntea myös ne tuntemukseni, jotka aiheutan toiselle arvostellessani toisia.

Kun pääsen tavasta arvostella toisia, tulen huomaamaan myös heidän hyvät ominaisuutensa aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Arvosteluni lomaan hukkuvat sellaisetkin asiat, jotka olisi syytä muistaa ja ottaa esiin. 

Jokainen ihminen on tärkeä juuri sellaisena kuin on, sillä kaikella, aivan kaikella on oma merkityksensä. Myös sillä, että joskus olen samaa mieltä ja joskus taas toista mieltä. Sillä juuri silloin minun huomiotani johdatetaan näkemään asia kokonaisvaltaisemmin kuin aikaisemmin.

Kun omasta vapaasta tahdostani haluan luopua kaikesta arvostelustani, tulen saavuttamaan taas yhden sellaisen asian, jonka kanssa minun on hyvä elää. 

Arvosteluni estää minua tekemästä asioita, joita haluan. Aina kun ajattelen toisista pahaa, olen sulkenut mielestäni sen kehitykseni mahdollisuuden, jonka joku minulle antaa silloin, kun uskaltaa olla kanssani eri mieltä. Olen tullut sellaiseen tilanteeseen, jolloin itse en halua kuunnella sitä, joka minua eniten auttaisi. Minun olisi hyväksi, mikäli osaisin ottaa arvostelun tai eriävän mielipiteen mahdollisuudeksi kehittyä. Eikä niin, että siitä loukkaantuisin niin, että sulkisin kaiken sellaisen ulkopuolelleni.

Jokainen erilainen ajatus tai mielipide rikastuttaa kykyäni ajatella ja pistää minut ikään kuin punnitsemaan sitä, mitä itse olen aikaisemmin ajatellut. 

Jokainen mielipiteeni on sellainen, jonka haluaisin tulevan KUULLUKSI. Aina kun pysähdyn arvostelemaan toisia, saan itselleni pysähtyneisyyden olotilan. Se ei ole Elämäni tarkoitus, vaan Elämäni tarkoitus on KULKEA ETEENPÄIN.

Haluan luopua arvostelusta siksi, että haluan kehittää Elämääni ja ITSEÄNI eteenpäin. Ja näin ollen tulen huomanneeksi myös sen, etteivät toiset enää myöskään itseäni  arvostele. 

Kaiken, jonka annan toisille, saan myös itselleni.

Sillä tavalla on Jumalamme tämän Maailman rakentanut, että jokainen saisi kaiken sen, mitä toisillekin annetaan.

pohdintaani Soile Raunio´n kirjojen siivittämänä
jatkuu... Kaikenkattava Rakkaus....