Oman tieni kautta ja avulla saavutan kaiken, siis Pyhyyden, Anteeksiantamisen ja Laupeuden, Rakkaudesta ja Armosta Puhumattakaan.
Ajatusteni määrästä ja laadusta lähtee todellinen haluni löytää ja todellinen haluni toteuttaa omia mahdollisuuksiani. Oma todellinen haluni voi astua esille kun löydän sen kaikkien niiden ajatusteni seasta, jotka jo olen puhdistanut ja läpikäynnyt tarpeettomina ja turhina ajatuksinani.
Pidän vain kaiken HYVÄN ja tarpeellisen. Todellisen haluni kautta minä saan ja voin tulla oman tieni etsimisen äärelle. Tämä TIE ei milloinkaan löydy, ellen ole valmis sitä OMAN TODELLISEN HALUNI kautta ETSIMÄÄN.
Elämäni Tien etsimiseksi minun on HYVÄ AVATA ENSIN OMA SYDÄMENI niin avoimeksi kuin vain on mahdollista ja tunnustella OMAN SYDÄMENI OLOTILAA. Sillä näin tekemällä voin huomata, miten Sydämeni koko ajan minulle puhuu ja miten se minun tietäni ohjaa luokseni, kun sen vain haluan vastaanottaa.
Siis tietäni etsiessäni, on Sydämeni todellinen ja totuudellinen avaaminen tarpeellista, jotta tieni voisi minulle näyttäytyä ja tulla minun luokseni.
Minun tulee ymmärtää oman tieni suuruus ja pyhyys, jotta ymmärtäisin oman todellisen nöyryyteni aikaansaamaa opastusta omalle tielleni.
Vain todellisen nöyryyteni ja kiitollisuuteni kautta ja avulla voin avata oman tieni minun kulkea ja matkustaa eteenpäin.
Tieni johtaa perille silloin, kun oman haluni kautta sillä astun ja etenen.
Tieni ei ole kaukana, kunhan ensin vain HERÄÄN oman SYDÄMENI merkityksen ja tarkoituksen äärelle.
AVAAN SYDÄMENI niin AVOIMEKSI kuin vain osaan, siihen mitään lisäämättä tai sitä puolustelemalla tai sitä muuttamatta.
Miten omaa tietäni astelen varmoin ja vakain askelin?
Miten oman elämäni askelia voisin kulkea varmasti ja vapaasti kuin taivaan linnut?
Hekin luottavat vaistoonsa ja sydämensä ääneen suunnatessaan kaukaisille maille, palatakseen takaisin silloin, kun aikansa on OIKEA ja OTOLLINEN.
Samoin teen oman elämäntaipaleeni kohdalla, kun oikein tarkasti sitä ajattelen. Ensin suuntaan Elämäni pois Alkulähteeni ( Jumalani ) luota, jatkaakseni Elämääni Yksin, ilman jumala tietoisuuteni olemassaoloa, kunnes aina välillä olen palannut hänen läheisyyteensä, muistaakseni uuden ja sitäkin seuraavan Elämäni haasteen ja oppimateriaalin. Kunnes viimein olen matkalla kotiin, todelliseen kotiini, Alkulähteen ( Jumalani ) oikealle puolelle.
Sieluni ei johda minua harhaan, kun vain sitä kuuntelen. Eivät joudu harhaan taivaani linnutkaan matkatessaan Elämässään eteenpäin.
Minun on annettava Sydämeni minulle puhua ja Sieluni kertoa, miten ja missä asun ja milloin on aikani palata.
Kun oikein todella olen valmis AVAAMAAN SYDÄMENI, tulee Sieluni myös silloin esille. Se tarkoittaa sitä, ettei minun enää milloinkaan tarvitse pimeydessä vaeltaa. Sillä aina sen jälkeen minulla ON VALO mukanani ja TURVA olemuksessani.
ONKO MITÄÄN SEN KAUNIIMPAA KUIN SIELUNI JA SYDÄMENI SANOMA, jonka kautta saan Alkulähteen (Jumalani ) Viisauden ja RAkkauden sekä Tietämyksen?
Tämä on pohdintaani Soile RAunio´n kirjojen siivittämänä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti