Voimamme testaamista

Olemme tulossa tällä planeetalla aikaan, jolloin Meitä Jokaista Testataan Syvällisesti Siinä, missä kohtaa olemme Henkilökohtaisen Voimamme Osalta. 

Tämä merkitsee sitä, että on hyvä ajatus olla mahdollisimman tietoinen siitä, mitä todellinen voimamme on ja miten sitä hallitaan. 

On runsaasti satuja ja myyttejä voiman/vallan saavuttamisesta tai menettämisestä ja siitä, mikä on todellisen voiman luonne. 

Tässä on muinainen saamelaistarina voimasta - siinä on paljon viisautta. Saamelaiset ovat alun perin shamaanikansaa, joka asuu Lapissa - Norjan ja Suomen pohjoisosissa sekä Pohjois-Venäjän länsiosissa. 

Jotkut heistä ovat ulkonäöltään kaukasuslaisia ja toiset enemmän mongoleja ja heitä elää siellä tänäkin päivänä jonkin verran.

Tässä tarinassa on kaksi noaidia, saamelaisperinteen shamaania. Nämä kaksi shamaania olivat nimeltään Kardias ja Torajas ja he olivat kumpikin nuoria miehiä, jotka olivat kylänsä shamaaneja. Ihmiset rakastivat kovasti Kardiasta, koska hän paransi heitä ja teki heille monia suuria palveluksia. Torajas oli kateellinen Kardiakselle ja halusi olla kuuluisampi, arvostetumpi ja rakastetumpi kuin tämä. Hän juoni aina saadakseen Kardiaksen näyttämään huonolta ja itsensä hyvältä, mutta jotenkin ihmiset aina päätyivät Rakastamaan Kardiasta enemmän.

Eräänä päivänä Kardias meni kalastamaan ja Torajas käytti tilaisuuden loihtiakseen valtavan kalan, mikä tuli nielaisemaan Kardiaksen kokonaan. Näin Torajas tunsi sekä tekevänsä vaikutuksen ihmisiin suurella voimallaan että pääsevänsä samalla eroon Kardiaksesta. 

Kylän ihmiset vaan tulkitsivat tapahtuman merkitsevän sitä, että jumalat olivat ottaneet Kardiaksen Taivaan Valtakuntaan, ja he pitivät merkkinä suuresta voimasta sitä, että tämä oli kadonnut. He kunnioittivat ja arvostivat häntä vielä enemmän. 
Käsittäessään, että juoni oli kostautunut hänelle, Torajas teki epätoivoissaan suunnitelman, joka näyttäisi, että hän oli suurempi ja voimakkaampi shamaani.

Hän meni itse merelle pyydystämään sitä kalaa, joka oli niellyt Kardiaksen. Lopulta hän onnistui ja toi kalan kylään ja leikkasi sen mahan auki, mistä Kardias kellahti ulos. Torajas halusi näyttää ihmisille, ettei taivas ollut todellakaan ottanut Kardiasta, vaan tämä oli ollut kaiken aikaa kalan vatsassa eikä häntä ollut saattanut sinne kukaan muu kuin hän itse. 

Kun Kardias vapautui kalan vatsasta, hän paljasti ihmisille, mitä Torajas oli tehnyt hänelle, ja kaikki ihmiset tunsivat sympatiaa häntä kohtaan. He kääntyivät Torajasta vastaan ja tämä menetti kaiken kunnioituksen ja arvostuksen. Hänet nähtiin heikkona ja herkkänä narsistisen egonsa oikuille.

Tyypillisenä satuna tämän tarinan on tarkoitus opettaa ero todellisen voiman/vallan ja pyrkyrin egovoiman/vallan välillä. 

Tarinassa kylän ihmiset osasivat määritellä eron kahdenlaisen voiman välillä ja valitsivat selvästi aidon voiman, Torajasin manipuloivan voiman sijasta. Kaikkien satujen tapaan jokainen hahmo on tarkoitettu symbolisesti omaksi osaksemme. 

Näin meillä on pikkumainen osa, joka haluaa tehdä mitä tahansa, jotta ulkoinen voima ruokkisi egoamme, ja meillä on aito itse, joka on esimerkki todellisesta voimasta. Kala edustaa esteitä ja testejä, joiden kuljemme kehittääksemme todellista voimaamme. Kyläläiset edustavat sitä osaa meistä, mikä tietää syvällä eron aidon ja väärennöksen välillä ja metsästää armottomasti totuutta.

Vaikka voimasta on monia määritelmiä, voisimme käyttää seuraavaa hyvin yksinkertaisena, mutta toimivana työmääritelmänä: todellinen voima on kyky olla niin täynnä Taoa, että pääsee synkroniin jo olemassa olevan voiman kanssa. Näin kaikki yrittäminen olla voimakas tavalla, mikä ei ole täynnä Taoa tai Henkeä, ei ole todellista voimaa. 

Epäsynkroni Taon kanssa estää tulemasta todella voimakkaaksi. Luonnollisesti ihminen haluaisi tietää: "Mikä Tao on ja miten pääsen synkroniin sen kanssa?" 

Tavallinen vastaus on: "Jos sinun on kysyttävä, niin et luultavasti tee sitä etkä luultavasti ole valmis siihen." 

Niinpä ihmiset käyttävät lukemattomia elämiä viuhtoen ympäriinsä ja yrittäen keksiä, mitä voima on, ja tehden lukemattomia virheitä teemaan liittyen. Unohdettuaan, mitä Henki todella on, ei voi kovin helposti päästä synkroniin sen kanssa, joten on vähitellen opittava vaikealla tavalla, mitä merkitsee olla harmoniassa Hengen kanssa.

Pelaamamme peli näyttää tältä: voima vaikuttaa olevan jotain, mitä meidän on hankittava tietyillä teoilla. Uskomme syntyneemme ilman sitä ja meidän on saatava se. Voima näyttää tulevan ja menevän, ja uskomme, että meidän on riistettävä se toisilta saadaksemme sen itse. Ajattelemme, että voima on toisten hallintaa. Yritämme tarttua siihen, mutta se luiskahtaa sormiemme välistä. 

Silloin kun onnistumme keräämään mahdollisimman paljon kulttuurimme määrittelemää voimaa/valtaa, huomaamme, ettei se näytä olevan kestävää tai todellista - aivan kuin sadussa. Sen näyttävät ottavan meiltä säännöllisesti pois suuremmat ja voimakkaammat gorillat. Kun tartumme valtaan, se ei tietenkään näytä johtavan meitä onnellisuuteen, ja itse asiassa se usein kostautuu ja tekee sen sijaan olomme kurjaksi.

Lopulta huomaamme, että todelliseen voimaan liittyy usein suhteen kadottaminen siihen, paradoksaalisesti irtipäästäminen voiman vaikutelmasta. Huomaamme, että vain antautumalla Hengelle voimme päästä kiinni todelliseen voimaan. Huomaamme, ettei todellinen voima liity mitenkään toisten hallitsemiseen, vaan se liittyy enemmän oman heikkoutemme hallintaan. 

Huomaamme, ettemme ole koskaan menettäneet voimaa ja se on ollut kanssamme alusta alkaen. Emme vain ole onnistuneet näkemään sitä, mikä on aitoa, ja eksyimme umpikujien ja teeskentelyn sokkeloon. Lopussa saamme kunnon naurut ja olemme olleet itse vitsi kaiken aikaa.

Äitivoima ja isävoima

Elämme universumissa, missä kaikki on hajotettu polariteetteihin, joten luonnollisesti myös voima näyttää hajonneen polariteetteihin - ulkoinen voima ja sisäinen voima, äitivoima ja isävoima, aineellinen voima ja henkinen voima, pimeä voima ja valovoima jne. Mietitäänpä isävoimaa ja äitivoimaa, koska nämä vaikuttavat meihin joka päivä ja harvat ihmiset tiedostavat tätä.

Jokaisessa meistä - riippumatta sukupuolestamme - on äitivoimaa ja isävoima ja siihen miten käytämme näitä, vaikuttaa voimakkaasti sukulinjamme, se miten kummankin puolen sukumme naiset ja miehet käsittelivät voimansa näitä puolia. 

Tietysti kaikkein vaikuttavimpia ihmisiä useimmille meistä ovat omat vanhempamme ja se, miten he ilmensivät voimaa maailmassa, käsittelivät valtakysymyksiä keskenään ja käyttivät meihin valtaa. 

Leimaajiemme ja esi-isiemme vaikutuksen lisäksi jokainen meistä kantaa yhteissummaa siitä, miten olemme itse käsitelleet voimaa/valtaa kaikissa elämissämme, mukaan luettuna nykyinen. 

Meillä kaikilla on uskomuksia voimasta, havaintoja toisten vallankäsittelystä ja siitä, miten olemme käsitelleet tai pyrkineet käsittelemään sitä tietyissä tilanteissa. Nämä uskomukset liittyvät kaikin tavoin positiiviseen tai negatiiviseen suhtautumiseen voimaan - siihen liittyvään luottamukseen tai pelkoon ja kypsyyden tunteeseen.

Äitivoima on kyky käyttää feminiinisyyttä rakentavasti. Suhde äitiimme määrittelee suuressa määrin, onko äitivoima este, mikä kääntyy meitä vastaan, vai voidaanko sitä käyttää tukena voimaperustamme laajentamisessa. Äitivoima on maailmanlaajuista, kaikkialle tunkeutuvaa ja kaiken sisältävää. Se liittyy kykyyn käsitellä monia asioita kerralla tyynesti ja rauhallisesti.

Isävoima on kyky käyttää maskuliinista voimaa rakentavasti. Vastaavasti suhde isäämme määrittelee, käytetäänkö tätä voimaa rakentavasti vai kääntyykö se itseä vastaan. Isävoima on lasermaisesti keskittynyttä. Se liittyy kykyyn jatkaa sinnikkäästi ja katsoa jokin projekti loppuun saakka. Tämä voima liittyy myös asioiden nimeämiseen ja kielen käyttämiseen suostuttelumuotona.

Tavallisesti suhteemme vastakkaisen sukupuolen vanhempaan on kriittinen, koska se hallitsee sen energian käyttämistämme, minkä kanssa tarvitsemme enemmän apua. Tätä vähentää jonkin verran roolimme ja menneiden elämien tuttuus kyseessä olevan sukupuolen osalta.

Elämässä on tiettyjä perussuuntaviivoja, jotka määrittelevät, miten käsittelemme voiman mies- ja naismuotoja. Ensinnäkin meillä on taipumusta tehdä toisille sitä, mitä meille tehtiin ollessamme lapsia, erityisesti mitä isämme ja äitimme tekivät. 

Siksi lapsista jotka ovat olleet hyväksikäytön uhreja, tulee usein hyväksikäyttäjiä myöhemmin. Lapsista joita kohdeltiin kunnioittaen, tulee usein ihmisiä, jotka kohtelevat toisia kunnioittaen. Meillä on myös taipumusta tehdä itsellemme sitä, mitä meille tehtiin lapsena. 

Taas pyrimme toteuttamaan alitajuisesti kummankin vanhemman lähestymistapaa itseämme kohtaan. Jos äitimme jatkuvasti kantoi huolta meistä, meillä on taipumusta kantaa huolta itsestämme tästä feminiinisestä tilasta. 

Jos isämme ei luottanut meihin, usein emme luota omiin maskuliinisiin puoliimme. Toisaalta jos kumpikin vanhempi antoi meille positiivista palautetta, niin sama positiivinen palaute vahvistuu sisäisessä puheessamme.

Tässä on luettelo piirteistä, jotka liittyvät isämaskuliinisiin ja äitifeminiinisiin puoliimme. Nämä piirteet osuvat tietysti positiivisiin ja negatiivisiin puoliin sopusoinnussa taipumukseemme kokea kaikki polariteetteina.

Äitivoiman positiivisia piirteitä

Vastaanottava, kiitollinen, hoivaava, ruokkiva, lämmin, turvallinen, herkkä läheisyydessä, tunteellisesti suojaava, luova, spontaani, joustava, sopeutuva, yhteisösuuntautunut, innostunut, rauhallinen, parantava, tyyni, vahvistusta antava, tukea antava, lohduttava, hyväksyvä, yhdistävä.

Äitivoiman negatiivisia piirteitä

Hämmennys, kaaos, ennustamattomuus, tunteellinen hyväksikäyttö, tuen antamattomuus, suuri kriittisyys, ei anna vahvistusta, tunteellisesti tuhoava, tukahduttava, kylmä, eristynyt, pidättyvä, kietoutunut, manipuloiva, viettelevä, ansaan ottava, rajoittava, hillitsevä, heikentävä, ylisuojeleva.

Isävoiman positiivisia piirteitä

Antelias, suojeleva, selkeä, varma, fyysisesti vahva, hyvät rajat, turvallinen, päättäväinen, kyvykäs maailmassa, hyvä "elättäjä", valpas, keskittynyt, järjestelmällinen, aktiivinen, suunnitelmallinen, hyvä selviytymään, aggressiivinen, tuottelias, kykenevä saavuttamaan tavoitteita, luotettava, hyvä rakenteissa, kyvykäs kontrolloimaan tuottoisaa lopputulosta.

Isävoiman negatiivisia piirteitä

Tyrannimainen, hyväksikäyttävä, fyysisesti tuhoava, yliaggressiivinen, hallitseva, suorittamista vaativa, ylirakenteellinen, hyökkäävä, pihi, ylikriittinen, pakkomielteinen, kilpailuhenkinen, työnarkomaani, kyyninen, diktaattori, sortava, orjuuttava, väkivaltainen, kontrolloiva.

Katsokaa näitä luetteloita ja katsokaa sitten suhteitanne. Miten käyttäydytte töissä, lastenne kanssa, työntekijöiden kanssa, ystävänä, vihollisten kanssa, opettajana, itsenne kanssa? 

Miten hyvin pidätte huolta itsestänne? 

Millä tavalla olette ankara itsellenne? 

Oletteko itseänne kohtaan isä vai äiti? 

Kumpaa osaa esitätte - negatiivista vai positiivista puolta? Mikä on teille miellyttävintä? 

Mitä osaa sovellatte henkiseen elämäänne? 

Oletteko isä- vai äitisuuntautunut suhteessanne Henkeen? Onko isävoimanne sointuvampi Hengen kanssa vai onko äitivoimanne enemmän harmoniassa sen kanssa? 

Kumpi puoli teissä on näkyvämpi? 

Kumpi enemmän taustalla ja vähemmän näkyvä toisille?

Minulla oli vuosia sitten eräs miestyötekijä, joka ei ensimmäisestä päivästä alkaen koskaan puhunut minulle tai katsonut minua sekuntia enempää. Kaikki kommunikointi oli vaimolleni Lenalle kohdistettua - nekin kysymykset jotka olisi ollut tarkoituksenmukaisempaa esittää minulle. 

Ensin otin sen henkilökohtaisesti enkä pitänyt hänestä, mutta sitten käsitin, että hän teki työnsä hyvin ja että hänellä oli vain äiti- ja isävoiman ongelmia eikä sillä ollut mitään tekemistä minun kanssani. Hän ei kuitenkaan koskaan pystynyt pitämään työpaikkaa pitkään ja saatoin ymmärtää miksi. Yksinkertaisesti ilmaistuna, hän oli poissa tasapainosta.

Äskettäin minulla oli tilaisuus olla toisena opettajana määrätietoisen konsultoinnin kurssilla eräässä yliopistossa Etelä-Kaliforniassa. Osa työtäni oli vetää siirtymäseremonioita ja esittää shamanistinen, henkinen näkökulma konsultointityöhön. Tällä kurssilla yritimme murtaa jään ja olla pioneereja saadaksemme opiskelijat arvioimaan uudelleen ennakkoasenteensa ja toimimaan aidosti, tietämättä aina välttämättä vastausta.

Mielenkiintoista kyllä, eri opiskelijat näkivät tilanteen täysin eri tavoin. Esim. jotkut opiskelijat vihasivat lähestymistapaani ja päättivät, että olin ylimielinen, kontrolloiva, piittaamaton ja loukkaava. 

Toiset näkivät minut avuliaana, viisaana ja näkökulmamuutosta tarjoavana. Vielä toiset näkivät minut riskin ottajana ja voimakkaana. Jokainen näki minut oman valta/voimasuhteensa valossa, jotkut isälinssien ja jotkut äitilinssien läpi. 

Tämä kokemus oli minulle tavattoman arvokas, koska minäkin käsittelin heidän reaktioitaan isä- ja äitilinssieni kautta. Ne jotka eivät pitäneet minusta, olivat naisia, joilla oli isävoimaongelmia, joten tämä toi esiin omat äitivoimahaavani, feminiinisyyden suorittaman mitätöinnin. He tarvitsivat miesauktoriteetin, joka ei pahastuisi heidän reaktioistaan. Tietäen tämän yritin kaikin tavoin olla reagoimatta ja pysyä neutraalina. Pidin harjoitusta haastavana. Samalla minulle tarjottiin tilaisuus tarkastella omaa ohjelmointiani ja nähdä, missä kohtaa olin vielä reagoiva.

Positiivinen äitivoimani oli myötätuntoinen heitä kohtaan ja halusi parantaa heidän haavansa. Negatiivinen äitivoimani halusi olla hyvin kriittinen heitä kohtaan ja halusi minun vetäytyvän heistä erilleen. 

Positiivinen isävoimani oli selkeä ja varma siitä, mitä tein, kun taas negatiivinen isävoimani oli kenties ylikontrolloiva ja liian rakenteellinen yrityksessään käsitellä akateemisia puitteita. Varsinaista totuutta en enkä koskaan tiedä. 

Kuitenkin tällaiset rankat kokemukset ovat kullanarvoisia, koska ainoastaan näissä haastavissa ja eroavissa näkökulmissa voin nähdä, mitkä voimat toimivat sisälläni.

Ottakaa hyöty näistä tilaisuuksista, kun niitä tulee, koska voitte nähdä hyvin selvästi ja nopeasti, mikä teitä "ajaa". Jos jokin ei tunnu hyvältä, puuttuu värähtelyä hengen kanssa, ja näin hyvin rajallinen voima on käytettävissä. 

Jos voitte löytää tavan tuntea hyväksi sen, mitä tapahtuu, vaikka se olisikin rankkaa, niin voitte päästä käsiksi todelliseen voimaan, koska toimitte harmoniassa Hengen kanssa. Tässä tapauksessa minusta tuntui joskus tavattoman hyvältä ja joskus kamalalta. Heiluin edestakaisin näiden kahden välillä ja näin koin voimani vaihtelevan - joskus sitä oli ja joskus ei.

Itse asiassa jokainen tapahtuma elämässämme on kommentti suhteessamme voimaan. Jos vain reagoitte, niin olette negatiivisen puolen armoilla. Jos taas toisaalta olette halukas tarkastelemaan syvempiä oppitunteja, teillä on paljon suurempi tilaisuus löytää synteesi sen sijaan, että heilutte hurjasti puolelta toiselle.

Aloitin tämän artikkelin työmääritelmällä, että todellinen voima on harmoniaa Taon tai Hengen kanssa. 

Loppupäätelmänä annan toisen, mutta ensimmäisen kanssa yhteensointuvan määritelmän: todellinen voima on sellaista, ettei sitä voi ottaa pois mistään syystä. Ihmiset voivat ottaa rahanne, omaisuutenne, asemanne yhteiskunnassa, maineenne ja myös fyysisen vapautenne, joten näillä ei ole mitään tekemistä todellisen voiman kanssa. 

Teiltä ei voida koskaan ottaa pois sitä viisautta ja kokemusta, mitä olette hankkineet ja mikä on nyt osa olemustanne. Erityissuhdettanne Henkeen ei voida koskaan ottaa teiltä ilman lupaanne. Se on todellinen voimanne.

Siunausta, Jose

VOIMAMME TESTAAMISTA
Kirjoittanut Jose Stevens (thepowerpath.com)
Vuodelta 2009
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine