Kärsivällisyys on hyvä. Synkronismi on parempi.
Kärsivällisyys voidaan määritellä sietämiseksi tai kestämiseksi valittamatta. Se on "ajan antamista" sille, mikä on kypsymässä. Se on toivoa tulevista asioista.
Huomatkaa, että kärsivällisyys vihjaa odottamispeliin eli "minulla ei ole sitä nyt, mutta ajan kanssa se tulee minulle". Esim. oletetaan, että suunnittelen työskenteleväni puutarhassa tänä aamuna. Myrsky on kuitenkin alkanut ja säätila estää minua hoitamasta puutarhaa. Voin sanoa itselleni: "Olen kärsivällinen ja tiettynä ajankohtana pystyn työskentelemään puutarhassani." Ja odotan. Voin helposti tulla levottomaksi, kun istun katselemassa säätilan menemistä ohi - odotan, odotan ja odotan.
Toisaalta synkronismi ei tunne odottamista tai kestämistä. Se tunnistaa, että kaikki on täydellisesti hetkessä. Se antaa kaiken juuri tällä hetkellä. Se tietää, että kaikelle on täydellinen aika ja paikka, ja se joka kokee synkronismia, tuntee harmonian henkilön ja hetken täydellisyyden välillä. Synkronismissa oleva ei odota sateen loppumista, jotta puutarhaa voidaan muokata, vaan sen sijaan on kiitollinen sateesta sen koko loistossa sekä siitä tilanteesta, jonka se luo hetkessä.
Sade voi puutarhan hoitamisen sijaan antaa minulle syyn istuutua kirjoittamaan kirjeen vanhalle ystävälle. Sen sijaan että keskityn siihen, mitä olisi voinut tehdä, keskityn siihen, mitä on hetkessä ja mitä minulle annetaan suunnitelmistani tai haluistani riippumatta.
Erillisyystietoisuuden näkökulmasta kärsivällisyys täyttää aikakuilun. Nyt-hetkestä katsottuna projisoin/suunnittelen sitä, mitä haluan tapahtuvan ja mikä on tällä hetkellä myöhemmässä ajankohdassa. Siinä on kuilu - nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä. Se on "todellisuus", jonka luomme päässämme ja kuitenkaan se ei ole todellista. Tai se on todellista vain siihen saakka, kun rakennamme sen erillisyystietoisuudestamme.
Synkronismi toimii nyt-hetkessä ja vain nyt-hetkessä. Se on tulosta täydellisestä elämän ja sen virtaamislaadun hyväksymisestä ja sallimisesta. Se syntyy Mielen Hiljaisuudesta sitä kuunnellen, mitä Maailmankaikkeus Meille Tuo. Se on luonnollista elämän virtaa, riippumatonta ehdollistumisestamme, haluistamme ja suunnitelmistamme. Kun luovumme ajattelusta, sen mikä on ajatuksen tuolla puolen, sallitaan ilmentyä kokemukseemme. Ja sellainen ilmentymä on laadultaan täydellinen, synkronistinen ja jumalainen. Kyse on menemisestä pois sen tieltä.
Synkronismi on Yhtenäistietoisuuden Olemus, luonnollisen Elämänvirran Laatu. Kukka kukkii täysin Synkronistisesti Luonnonelementtien kanssa - Auringon, Veden, Tuulen ja Maaperän. Se ei toivo kukkivansa talvella eikä sillä ole suunnitelmia tai haluja kukkia kylmien kuukausien aikana. Sen sijaan se Elää Synkronistisessa Suhteessa Oma Kokemuksensa Kaikkien Elementtien Kanssa ja Kasvaa Silloin, kun Elementit Tukevat sitä parhaiten - ja päinvastoin. Se kukkii täydelliseen aikaan, Harmoniassa sen kanssa, mikä sitä Ympäröi ja mikä on Vuorovaikutuksessa sen Kanssa.
Kärsivällisyys on odottamista. Miten voi olla täydellistä, jos odottaa sitä, mitä ei vielä ole? Kärsivällinen odottaminenkin on odottamista. Niin kuin matkustaja juna-asemalla odottamassa junaansa - hän voi jatkuvasti ajatella junan ilmestymistä raiteille. Jatkuvasti vilkuillessaan raiteille hän on levoton ja haluaa sellaista, mitä ei ole vielä hänen kokemuskentässään. Sen sijaan hän voi istuutua aseman penkille ja nauttia kukkien katselemisesta pellolla raiteiden takana. Ja kun hän tekee näin - niin kappas vaan - juna tulee hänen tietoisuutensa piiriin omalla ajallaan. Ja sillä hetkellä hän voi tuoda tietoisuutensa saapuvaan junaan. Se on hetkessä.
Synkronismi on Maailmankaikkeuden Lahja ja Käytettävissämme joka Hetki. Se on Olemassaolon Hienovaraista ja Suloista Musiikkia, jonka voimme kuulla, jos vain kuuntelemme. Jos osallistumme vain Mielen Äänekkääseen Protestointiin, emme kykene ilmentämään Synkronismin Harmonista Virtaa Yhtenäistietoisuudesta. Tanssimme tässä Synkronistisessa Virrassa on Kokemuksellista Hurmiota. Se on Vaivatonta Tanssia Itsemme ja Maailmankaikkeuden Välillä.
Läsnäoleva Hetki
Kärsivällisyys voidaan määritellä sietämiseksi tai kestämiseksi valittamatta. Se on "ajan antamista" sille, mikä on kypsymässä. Se on toivoa tulevista asioista.
Huomatkaa, että kärsivällisyys vihjaa odottamispeliin eli "minulla ei ole sitä nyt, mutta ajan kanssa se tulee minulle". Esim. oletetaan, että suunnittelen työskenteleväni puutarhassa tänä aamuna. Myrsky on kuitenkin alkanut ja säätila estää minua hoitamasta puutarhaa. Voin sanoa itselleni: "Olen kärsivällinen ja tiettynä ajankohtana pystyn työskentelemään puutarhassani." Ja odotan. Voin helposti tulla levottomaksi, kun istun katselemassa säätilan menemistä ohi - odotan, odotan ja odotan.
Toisaalta synkronismi ei tunne odottamista tai kestämistä. Se tunnistaa, että kaikki on täydellisesti hetkessä. Se antaa kaiken juuri tällä hetkellä. Se tietää, että kaikelle on täydellinen aika ja paikka, ja se joka kokee synkronismia, tuntee harmonian henkilön ja hetken täydellisyyden välillä. Synkronismissa oleva ei odota sateen loppumista, jotta puutarhaa voidaan muokata, vaan sen sijaan on kiitollinen sateesta sen koko loistossa sekä siitä tilanteesta, jonka se luo hetkessä.
Sade voi puutarhan hoitamisen sijaan antaa minulle syyn istuutua kirjoittamaan kirjeen vanhalle ystävälle. Sen sijaan että keskityn siihen, mitä olisi voinut tehdä, keskityn siihen, mitä on hetkessä ja mitä minulle annetaan suunnitelmistani tai haluistani riippumatta.
Erillisyystietoisuuden näkökulmasta kärsivällisyys täyttää aikakuilun. Nyt-hetkestä katsottuna projisoin/suunnittelen sitä, mitä haluan tapahtuvan ja mikä on tällä hetkellä myöhemmässä ajankohdassa. Siinä on kuilu - nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä. Se on "todellisuus", jonka luomme päässämme ja kuitenkaan se ei ole todellista. Tai se on todellista vain siihen saakka, kun rakennamme sen erillisyystietoisuudestamme.
Synkronismi toimii nyt-hetkessä ja vain nyt-hetkessä. Se on tulosta täydellisestä elämän ja sen virtaamislaadun hyväksymisestä ja sallimisesta. Se syntyy Mielen Hiljaisuudesta sitä kuunnellen, mitä Maailmankaikkeus Meille Tuo. Se on luonnollista elämän virtaa, riippumatonta ehdollistumisestamme, haluistamme ja suunnitelmistamme. Kun luovumme ajattelusta, sen mikä on ajatuksen tuolla puolen, sallitaan ilmentyä kokemukseemme. Ja sellainen ilmentymä on laadultaan täydellinen, synkronistinen ja jumalainen. Kyse on menemisestä pois sen tieltä.
Synkronismi on Yhtenäistietoisuuden Olemus, luonnollisen Elämänvirran Laatu. Kukka kukkii täysin Synkronistisesti Luonnonelementtien kanssa - Auringon, Veden, Tuulen ja Maaperän. Se ei toivo kukkivansa talvella eikä sillä ole suunnitelmia tai haluja kukkia kylmien kuukausien aikana. Sen sijaan se Elää Synkronistisessa Suhteessa Oma Kokemuksensa Kaikkien Elementtien Kanssa ja Kasvaa Silloin, kun Elementit Tukevat sitä parhaiten - ja päinvastoin. Se kukkii täydelliseen aikaan, Harmoniassa sen kanssa, mikä sitä Ympäröi ja mikä on Vuorovaikutuksessa sen Kanssa.
Kärsivällisyys on odottamista. Miten voi olla täydellistä, jos odottaa sitä, mitä ei vielä ole? Kärsivällinen odottaminenkin on odottamista. Niin kuin matkustaja juna-asemalla odottamassa junaansa - hän voi jatkuvasti ajatella junan ilmestymistä raiteille. Jatkuvasti vilkuillessaan raiteille hän on levoton ja haluaa sellaista, mitä ei ole vielä hänen kokemuskentässään. Sen sijaan hän voi istuutua aseman penkille ja nauttia kukkien katselemisesta pellolla raiteiden takana. Ja kun hän tekee näin - niin kappas vaan - juna tulee hänen tietoisuutensa piiriin omalla ajallaan. Ja sillä hetkellä hän voi tuoda tietoisuutensa saapuvaan junaan. Se on hetkessä.
Synkronismi on Maailmankaikkeuden Lahja ja Käytettävissämme joka Hetki. Se on Olemassaolon Hienovaraista ja Suloista Musiikkia, jonka voimme kuulla, jos vain kuuntelemme. Jos osallistumme vain Mielen Äänekkääseen Protestointiin, emme kykene ilmentämään Synkronismin Harmonista Virtaa Yhtenäistietoisuudesta. Tanssimme tässä Synkronistisessa Virrassa on Kokemuksellista Hurmiota. Se on Vaivatonta Tanssia Itsemme ja Maailmankaikkeuden Välillä.
Läsnäoleva Hetki
Synkronismi
SYNKRONISMIN LUONNE
Kirjoittanut Scott Rabalais (spiritlibrary.com)
15.10.2008
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Kärsivällisyyteen liittyy kolme seikkaa:
SYNKRONISMIN LUONNE
Kirjoittanut Scott Rabalais (spiritlibrary.com)
15.10.2008
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Kärsivällisyyteen liittyy kolme seikkaa:
Kärsivällisyys niitä kohtaan, jotka ovat aiheuttaneet vahinkoa itselle.
Kärsimyksen kestäminen.
Kärsivällisyys ymmärryksessä.
Kärsivällisyys niitä kohtaan, jotka ovat aiheuttaneet vahinkoa itselle.
Ensimmäinen kohta liittyy toisiin olentoihin:
joku on tietoisesti vahingoittanut itseä, häirinnyt tai vienyt jotakin. Kärsimättömyys häntä kohtaan kasvaa ja hänen sietämisensä on yksi kärsivällisyyden aspekti. Todellista vahinkoa toinen voi tehdä vasta silloin, kun oma kärsivällisyys murenee. Jos pysyy kärsivällisenä voi ajatella, että toinen itse asiassa teki palveluksen, sillä ilman haasteita ei voisi kehittää kärsivällisyyttä. Omien ongelmiensa takia joku voi koettaa vahingoittaa meitä tarkoituksella tai vahingossa. Jos olemme kärsivällisiä oikealla tavalla, autamme häntä antamalla hänen kehittää kärsivällisyyttämme. Voi myös tutkia syitä toisen käytökseen. Jos on ongelma, siihen löytyy myös ratkaisu, kun siedämme vastustajan logiikkaa. Tutkimme hänen päättelyketjujaan, jotka johtivat tiettyyn tekoon, ja ne selvittämällä jokainen ristiriita voidaan purkaa.
Kärsimyksen kestäminen.
Kun kärsimys kohdataan, siihen voi suhtautua eri tavoin. Sen voi hyväksyä sellaisenaan ja sietää kaikkia sivuvaikutuksia. Siitä voi pyrkiä eroon kärsivällisesti työskentelemällä asian kanssa. Tai voi olla kärsimätön ja taistella kärsimystä vastaan. Se kuitenkin tekee kärsimyksestä voimakkaamman kuin se muuten olisi.
Kun kohtaa vaikean tilanteen, sitä ei kannata kieltää. Ensimmäinen askel sen voittamiseksi on hyväksyä se. Se ei ole kuvittelua. Kun tilanne nähdään selkeästi, myös omat voimat tulevat näkyviin. Kun kärsimys on hyväksytty, se voidaan voittaa. Tuo hyväksyminen on kärsivällisyyden aspekti.
Kärsivällisyys ymmärryksessä
tarkoittaa, että jaksaa kestää sen, että ei vielä ymmärrä kaikkea. Ymmärrys kehittyy asteittain sen takia, että jotain ymmärrettyämme meillä on taipumus tyytyä siihen ja pysähtyä. Jos haluaa siirtyä ymmärryksen tasolta seuraavalle, on korjattava edelliseen tasoon liittyvät virheet.
Kenting Tai Situpa
2 kommenttia:
Kiitos tästä kirjoituksesta. Itsekin kirjoitin hyväksymisestä ja tunnetiloista blogiini. Tämä on hyvä sattuma sinun kirjoituksen kanssa. Avaa silmiäni jälleen enempään.
Mukava kun kirjoitus löytää perille :)
Hyvää Valoisaa Iloisaa viikonloppua Sinulle Laventeli :)
Lähetä kommentti