Erilaisia loitsuja

John O´Donohue: Anam Cara.
Siinä on hyviä ""loitsuja"", esim.

Herra, siunaa jälleen minun päiväni
jollaista en ole vielä elänyt
siis siunaa oma voitokas läsnäolosi minussa
Jumala.
Siunaa minun silmäni
niin että ne siunaisivat kaikkea näkemäänsä
minä siunaan naapuriani
ja hän siunatkoon minua,
suo Herra minulle puhdas sydän
niin että ainoastaan katseesi alla
siunaisin lapsiani ja vaimoani
ja siunaisin elantoani ja karjaani.

Tähän sisältyy pyyntö että ""ihmissilmä siunaisi kaikkea näkemäänsä"".

Sitten on mm. ""Yksinolon siunaus"":

Suo itsesi aistia sielusi läsnäolo, voima ja valo.
Suo itsesi havaita, ettet ole koskaan yksin,
että sielusi kirkkaudessaan ja yhteenkuuluvuudessaan
yhdistää sinut läheisesti maailmankaikkeuden
rytmiin.

Suo itsesi kunnioittaa omaa yksilöllisyyttäsi ja
erilaisuuttasi.

Suo itsesi havaita että sielusi muoto on
ainutlaatuinen ja että sinulla on
täällä aivan erityinen tehtävä,
että elämäsi julkisivun takana tapahtuu jotakin
kaunista, hyvää ja ikuista. 

Suo itsesi oppia katsomaan itseäsi samanlaisella ilolla, ylpeydellä ja yhtäsuurin odotuksin kuin
millaisena Jumala sinut joka hetki näkee.

Tämän muinaisen ajattelutavan mukaan ""keho onkin ihmisen sielussa, eikä päinvastoin"". En tiedä mistä kirjaa saa. 
* Anni *
 

Aamurukous Päivälle (ja Kuuttarelle).

Terve, kuu, kumottamasta,
kaunis, kasvot näyttämästä,
päivä kulta, koittamasta,
aurinko, ylenemästä!

Kuu kulta, kivestä pääsit,
päivä kaunis, kalliosta,
nousit kullaisna käkenä,
hope’isna kyyhkyläisnä
elollesi entiselle,
matkoillesi muinaisille.

Nouse aina aamusilla
tämän päivänki perästä!
Teepä meille terveyttä,
siirrä saama saatavihin,
pyytö päähän peukalomme,
onni onkemme nenähän!

Toinen variaatio:

Terve kasvos näyttämästä,
Päivä kulta koittamasta,
Aurinko ylenemästä!
Pääsit ylös aaltoin alta,
Yli männistön ylenit,
Nousit kullaisna käkenä,
Hopeisna kyyhkyläisnä,
Tasaiselle taivahalle,
Elollesi entiselle,
Matkoillesi muinaisille.

Nouse aina aikoinasi
Perästä tämänki päivän,
Tuo meille tuliaisiksi,
Anna täyttä terveyttä,
Siirrä saama saatavihin,
Pyytö päähän peukalomme,
Onni onkemme nenähän;
Käy kaaresi kaunihisti,
Päätä päivän matkuesi,
Pääse illalla ilohon!
_________________
Katovuodet kansaa kaatoi
Sodan vihat sukua mursi
Tuoni saapuvi tuville
Kuolo korjasi majoilta

Mutta sortuneet he eivät
Suistuneet surman suuhun
Elo uus suvusta syntyi
Tuhkast' kartanot ja pellot

Vesimatkalla lähtiessä

Akka aaltojen alainen
Vaimo kuohun korvallinen,
Nouse kourin kuohun päälle,
Yskin aalloille ylene,
Kuohuja kokoamahan,
Vaahtipäitä vaalimahan,
Eestä purren purjehisen,
Tieltä tervaisen venehen,
Jott' ei syytöntä syseä,
Viatonta vierettele!

Aamurukous 

Terve kasvos näyttämästä,
Päivä kulta koittamasta,
Aurinko ylenemästä!
Pääsit ylös aaltoin alta,
Yli männistön ylenit,
Nousit kullaisna käkenä,
Hopeisna kyyhkyläisnä,
Tasaiselle taivahalle,
Elollesi entiselle,
Matkoillesi muinaisille.

Nouse aina aikoinasi
Perästä tämänki päivän,
Tuo meille tuliaisiksi,
Anna täyttä terveyttä,
Siirrä saama saatavihin,
Pyytö päähän peukalomme,
Onni onkemme nenähän;
Käy kaaresi kaunihisti,
Päätä päivän matkuesi,
Pääse illalla ilohon!

Kalastussanat 

Päivä paistaa ja miehen mieli vie jokirantaan kaloja "narraamaan".

Ahven ainoinen kalanen,
Sekä hauki harvahammas,
Tule onki ottamahan,
Väkärauta vääntämähän,
Kiverä kovertamahan,
Siimoa sivaltamahan,
Vapoa vetäisemähän,
Jo nyt on ongen ottoaika,
Kiverän koverrus-aika,
Väkärauan vääntö-aika
Ja siiman sivallus-aika!

Tule suulla suuremmalla,
Leuvoilla leveimmillä,
Hampahilla harvemmilla;
Tule ja tule välemmin
Muien ongista ohitse,
Muien siimoista sivutse,
Kohti minun onkeani!

Ota onki, niele niekla,
Koppoa kovera rauta,
Siima suoraksi sivalla,
Vapa vääräksi vetäise!

Minun on siimani simaiset,
Minun onkeni metiset,
Minun maimani makeat,
Muill' on onkensa okaiset,
Muien maimat tervoin tehty.

  

Jos tuolla ei kalaa tule, niin apua voi pyytää Antilta eli Pyhältä Andreakselta sekä Pekalta eli Pyhältä Pietarilta. Pietari ja Andreas ovat kalastajien suojeluspyhimyksiä.

Ihveroinen, ahveroinen,
Tule onki ottamaan,
Väkärauta vääntämään,
Siima suoraksi sipase,
Vapa vääräksi vetäse!
Nyt on ongen otto-aika,
Väkärauan vääntö-aika,
Kiverän koverrus-aika.
Anna, Antti, ahvenia,
Pekka, pieniä kaloja!

Ukon rukous

Ukko, ylinen Jumala,
Tahi taatto taivahinen,
Itse pilvien pitäjä,
Hattaroitten hallitsia,
Tule minun tarvitessa,
Käy kutsuni perässä,
Kaitse kaikki kaunihisti,
Varjele vahinkon teiltä
Tänä suurena suvena,
Kunnon hellennä kesänä.

Tuulen nostatusloitsu

Tuulen Ukko, tuulen Akka
tuulen kaikki ristikansa!
Miestä mustoa rukoilen,
suuren tuulen nostajaksi.
Suuren tuulen nostajaksi
sään rajun rakentajaksi.

Kisko teiltä tervaskannot
rannoilta rämäkät männyt!
Tuopa taita tammen latvat,
rutaise rutisen raijan!
Nouse tuuli tuulemahan,
vihurit vetelemään!
Nouse tuuli tuulemahan,
ilmarinta riekimään!
Nouse tuuli tuulemahan,
vihurit vetelemään!

Tuule tuuli kuusi vuotta,
seuro seitsemän kesää!
Saata koski kuohumahan,
vesi vanha vellomaan!
Itse kuohut kosken lailla,
sekä Valtona vallitse.
Miestä mustoa rukoilen,
suuren tuulen nostajaksi
Suuren tuulen nostajaksi
sään rajun rakentajaksi.

- Meren laulujen alkusäkeet -

Vesi velloen, aalto pauhaten, syntyi mies syvyyden.
Syntyi sanasta Ainokaisen, mies ja mieli mahtavainen.
Tyhjyydessä tuumaillessa, tuumi turhia sanoja,
opetellen oikoluvut, saamattomien sananlaskut.

Lauleskellen luritteli, kalojen kielen ajatteli.
Ajatteli tursaan temput, veden väen valittelut.
Kahdeksan kuuta käytyänsä valmistuivat meren messut,
vetehisen verkakangas, valaiden laulut ja valitus.

Yhden poika pohdiskeli, kauas kiven kahmautti.
Sanoen vahvoin kielin, toivoen totisin mielin:
"Kunne kivi kupsahtavi, sinne sii'tköön merenmahti,
Meren poika mylviköön, tulkoon laulavaisten lahti."

Kiven ilmasta irrotti, murikan miehen mittaisen.
Kahmautti kaukomaille. Kivi kiisi ja vikisi.
Etsi ammus asuntoa, näki alhaalla tuulisen tuvan.
Kiepahutti katsomaan, pyysi puhutteluun luvan.

"Jouduhan matkaas murikka. Tääl' taivaan vallat vaeltaa.
Ei tursaan ole tuulen tiellä, tukeva olla ja asustaa."
Noin nimesi Ilman isäntä, virkkoi Meren murikalle.
Siitä kivi kiitämähän, syöksyi taivaan vallan alle..

Kivi kiisi tyhjän päällä, alla taivahan vallan
Tarkistellen taukoamatta parempaa paikkaa asua.
Etsi ammus asuntoa, löysi maalisen majan.
Kiepahutti katsomaan, tapas tuolla tutun pajan.

Maamo mullasta muovaeli, kärtti kiviä kierimähän
rakenteli rajojansa kivisiä kontuja kodiksensa.
"En voi vielä kotia mennä, tutuille mailla makaamaan",
tuumi kivi kireästi jatkaen matkaansa mahdotonta

Lensi yössä yksinäinen, näki etäällä erikoisen.
Näky kuin ilman maailmassa, vaikka oli valoton paikka.
Tyhjänä ilma istuskeli, vaitonaisna vapaamaa
Sinne suhahti suolakivi, sinne kivi kimmahteli.

Murikka mustuuteen molahti. Sinne suolakivi sukelsi.
Sinne jäi ja sikisi. Siitä syntyi meren mahti.
Meren miehen laululahti, tursaan keinuva kehto.
kalojen kaunis koto, meriheinän märkä lehto.
* NorAdron *
- Meren laulujen alkusäkeet -