Jokainen ihminen on tähti, keskustelu Georg Kühlewindin kanssa, Geoff Swaebe
Julkaistu: 01.03.2007JOKAINEN IHMINEN ON TÄHTI
KESKUSTELU GEORG KÜHLEWINDIN KANSSA LAPSISTA JA TÄHTILAPSISTA
”Ja katso, tähti, jonka he olivat nähneet itäisillä mailla,
kulki heidän edellään ja pysähtyi sen paikan ylle, jossa
lapsi oli.” (Matteuksen evankeliumi 2:9)
Monet vanhemmat ja lasten kanssa ammatikseen työskentelevät ovat havainneet uudelta näyttävän ilmiön. Yhä useampien lasten kanssa paras vuorovaikutus syntyy silloin, kun heitä kohtelee kuin aikuisia. Ulkoapäin tulevat neuvot he ottavat vastaan vain, kun ne annetaan kunnioittavasti. He tuntuvat joissakin suhteissa kehittyneen yli sen, mitä heidän ikänsä edellyttäisi. Sellaisia lapsia tapaa eri puolilla maailmaa. Lee Carrol ja Jan Tober kutsuvat heitä ”indigolapsiksi” tunnetussa kirjassaan vuodelta 1999. Georg Kühlewind, jonka oma kirja ”Sternkinder” (”Tähtilapset”) ilmestyi vuonna 2000, kutsuu heitä ”tähtilapsiksi”. Kühlewind on tunnettu luennoitsija aiheenaan meditaatio, antroposofia, henkinen psykologia, tietoisuus, kieli, lapsen kehitys ja kasvatus. Tämän haastattelun teki Geoff Swaebe Yhdysvalloissa.
"Olette usein puhunut lapsien uudesta sukupolvesta, ja kutsutte näitä lapsia ’tähtilapsiksi’. Miksi käytätte tätä nimitystä?"
Nimi perustuu Matteuksen evankeliumin kertomukseen kolmesta tietäjästä. Tähti ilmestyi tietäjille, kun lapsi oli syntynyt, ja kun he kulkivat Jerusalemista Betlehemiin, tähti kulki heidän edellään ja pysähtyi sen paikan ylle, jossa lapsi oli.
Pohdin mitä tähti mahtoi merkitä ja kun meditoin asiaa, selvisi minulle pian, että jokaisella ihmisellä on sellainen tähti! Tähti on tiivistymä siitä osastamme, joka ei ole inkarnoitunut maan päälle – siitä osasta, joka pysyy aina henkisessä maailmassa. Toisin sanottuna: ennen hedelmöittymistä ja syntymää jokaisen yksilön henkisielu laajenee koko henkiseen maailmaan. Samalla hetkellä, kun osa tästä henkisielusta yhdistyy perimäruumiiseen, kiteytyy henkiseen maailmaan jäävä, pilvenkaltainen osa säihkyväksi muodoksi, joka yksilöstä riippuen loistaa kirkkaammin tai himmeämmin. Todella suuren yksilöllisyyden kohdalla loistaa tähti hyvin kirkkaana. Tämä tähti on meidän ylitajuinen yhteytemme henkiseen maailmaan ja inhimillisten kykyjemme erityinen lähde.
Kutsun tätä uutta sukupolvea ”tähtilapsiksi” sen vuoksi, että heillä on erityisen loistavat tähdet; he ovat erittäin kehittyneitä ihmissieluja. Ilmaus on vaihtoehto ilmaisulle ’indigolapset’, mikä on erään näitä lapsia käsittelevän tunnetun kirjan nimi. En voi olla samaa mieltä tuon kirjan joidenkin artikkelien new age -filosofian kanssa, mutta kokoelma sisältää joitakin hyviä ja tarkkoja huomioita näistä lapsista.
"Mikä erityisesti erottaa nämä lapset muista?"
Itsetietoisuus, joka näkyy ensinnä heidän katseessaan tai ilmeessään. Yleensä lapset katsovat kahdella tavalla: ensimmäinen on ’vauvan katse’, joka suuntautuu ulospäin. Toinen on itsetietoisempi, se kääntyy sisäänpäin ja osoittaa, että lapsen huomiokyky ei suuntaudu kokonaan siihen, mitä ulkoisessa maailmassa tapahtuu. Juuri tämä toinen katse on luonteenomainen tähtilapsille – jotkut heistä omaavat vain tämän toisen katseen, jotkut omaavat molemmat.
TÄHTILAPSET TUNTEVAT MITÄ SINÄ AJATTELET
"Millä tavoin tämä tähtilasten itsetietoinen suuntautuminen poikkeaa muiden lasten itsetietoisuudesta?"
Ensimmäinen ero on siinä, että tähtilapset ovat itsetietoisia jopa jo vauvoina, jo ennen kuin he pystyvät sanomaan sanan ’minä’. Toinen eroavuus on ehkä vielä tärkeämpi. Kaikki lapset havaitsevat ympärillään tapahtuvan ajattelemisen ja tuntemisen ennen kuin oppivat sanomaan ’minä’ itsensä ilmaisuna – ennen kuin se, mitä kutsun ’minätunteeksi’, alkaa rajoittaa heidän synnynnäistä herkkyyttään. Mutta tähtilapset ovat erilaisia siinä suhteessa, että heillä säilyy tämä kyky vielä senkin jälkeen, kun he ovat alkaneet käyttää ensimmäisen persoonan pronominia. Minä kutsun tätä ’suoraksi’ tai ’ilman merkkejä tapahtuvaksi kommunikaatioksi’. Heillä säilyy tämä ympäristön ajatuksien ja tunteitten havaitsemisen kyky. He tuntevat, mitä sinä ajattelet!
Ja tämä on tähtilasten suurin arvoitus. Saattaa olla, että näiden lasten minätunne on optimaalinen, toisin sanoen se on pienin tarvittava. Heidän egonsa riittää sanomaan ”minä”, mutta ei ole niin voimakas, että irrottaisi heidät heidän kyvystään suoraan kommunikaatioon eli kognitiiviseen tuntemiseen, niin kuin muilla lapsilla tapahtuu.
KUVALLINEN AJATTELEMINEN
"Miksi suora tai sanaton kommunikaatio on niin tärkeää?"
Suora kommunikaatio on ymmärtämisemme, intuitioidemme ja ideoidemme lähde. Koska meillä ovat juuret ylitietoisessa sfäärissä, saamme inspiraatioita ja intuitioita, jotka tekevät luovuuden mahdolliseksi.
Tämä on tekemisissä muiden ominaisuuksien kanssa, jotka ovat yhteisiä ns. toimintakykyisten autistien ja tähtilasten kesken. Kuuluisa autisti Temple Grandin kutsui sitä ’kuvalliseksi ajatteluksi’, joka minun käsitykseni mukaan tarkoittaa ajattelemista tiedostavan tunnekokemisen kautta. Uuden idean ensimmäinen tietoinen ilmennys on aina kuva, vaikka useimmat meistä tulevat siitä tietoisiksi vasta, kun se on muuttunut sanojen muotoon. Intuitio, joka tulee esiin tiedostavana tunteena, ilmenee ensin kuvana ja muuntuu sitten sanoiksi tai lauseiksi. Se ei perustu sanoihin tai tunteisiin!
"Onko se, mitä nyt kuvailette, jotakin enemmän kuin tavanomaisesti nähty kuva?"
Se on elävä, kehittyvä kuva, joka muuttuu koko ajan; se ei pysy samanlaisena. Kuva itse on merkityksellinen. On sanottu, että Einstein keksi suhteellisuuden – ajan ja tilan välisen suhteen – päiväunessa. Tämänkaltainen päiväuni on aina kuva. Se ei ole verbaalista sanavirtaa eikä sanoin tapahtuvaa ajattelua. Ja joskus silloinkin, kun kuva on pelkistetty sanoiksi, se pysyy edelleen kuvana, kuten evankeliumien ja satujen kohdalla tapahtuu.
"Onko olemassa mitään vaaraa siinä, että tehdään ero tähtilapsien ja perinteisempiä ratoja kehittyvien lasten välillä?"
Luokkahuoneeseen ei voi vetää rajaa ja asettaa tähtilapset oikealle puolelle ja tavalliset lapset vasemmalle puolelle, sillä se mitä me näemme on jatkumo. Asianlaita on samoin kuin termin ”autismi” suhteen, johon sisältyy niin suunnaton määrä sitä luonnehtivia ominaispiirteitä, että monet psykologit sanovat jokaisessa ihmisessä olevan joitakin autistisia piirteitä. Käsite ”tähtilapsi” sisältää myös samanlaisen laajan kirjon ominaisuuksia.
KUNNIOITTAVA ASENNE ON TARPEEN
"Mutta miksi tähtilapsien tunnistaminen on niin tärkeää? Pitääkö heihin suhtautua toisin, kuin mihin muuten on lasten suhteen totuttu?"
Yksi ero on siinä, että itsetietoisempaa lasta ei voi kohdella kuten lasta. Sellainen lapsi saattaisi esimerkiksi sanoa: ”Äiti, olen neljä vuotta vanha. Miksi kohtelet minua kuin lasta?” – Sellainen sanonta osoittaa lapsen itsetietoisuutta ja hänen tunnettaan siitä, ettei hän ole pelkästään vain lapsi, vaan itsestään vastuussa oleva ihmisolento. Meidän täytyy tunnustaa tämä tosiasia ja suhtautua sen edellyttämällä kunnioittavalla asenteella. Koskaan ei aikuista kohdeltaisi niin kuin tyypillistä nelivuotiasta lasta. Myöskään tähtilasta ei saisi kohdella sillä tavoin. Jos tätä ei tiedosteta, voivat nämä lapset muuttua vaikeiksi ja jopa osoittaa vastaavanlaisia oireita, kuin mitkä ovat luonteenomaisia keskittymishäiriöissä, ADD (Attention Deficit Disorder), tai keskittymishäiriöissä joihin liittyy ylivilkkautta, ADHD (Attention Deficit Hyperactive Disorder).
"Onko sitten niin, että tähtilapset täytyy kohdata arvokkaalla, heidän arvonsa mukaisella tavalla?"
Kunnioituksella! Ehdottomalla kunnioituksella. Ja heidät olisi paras ottaa mukaan kaikkeen mikä liittyy siihen, mitä heidän tulisi tai ei tulisi tehdä, kaikkeen heitä itseään koskevaan päätöksentekoon ja kaikkeen, mikä millään tavoin vaikuttaa heidän elämäänsä. Silloinkin kun he eivät voi täysin ymmärtää kaikkia perustelujamme he kuitenkin vaistoavat sen, että olemme valmiit ottamaan heidät mukaan.
"Mutta eikö tämä ole yhtä tärkeää kaikkien lasten kohdalla?"
Kun olemme kerran heränneet siihen, miten tähtilapset tulee kohdata, voimme havaita, että saattaisi olla paras kohdella kaikkia lapsia siten. Mutta ns. ”normaalien lasten” kohdalla tämä ei ole yhtä tärkeää, koska he eivät koe itseään samalla tavoin aikuisiksi eikä heidän luottamuksensa ole yhtä kyselevää vaan se on vastaantulevampaa.
Mutta tähtilapsia täytyy kohdella heidän tarvitsemallaan kunnioituksella ellei halua antautua sille riskille, että heistä tulee vaikeita lapsia. Ja tähtilapset luottavat vain sellaisiin ihmisiin, jotka he kokevat luottamuksen arvoisiksi. Heti kun aikuinen lakkaa käyttäytymästä täysin avoimesti ja rehellisesti, menettää hän näiden lasten luottamuksen, koska he näkevät aikuisten läpi.
RAJOJEN ASETTAMINEN JA RYTMIN NOUDATTAMISEN TÄRKEYS
"Tarvitsevatko he periksi antavan ympäristön?"
Ehdottomasti eivät! Eivät! Eivät tähtilapset eivätkä tavalliset lapset etsi periksi antavaa ympäristöä. He tarvitsevat rajoja, mutta on suositeltavaa, että he ovat itse mukana rajoja asetettaessa. Tähtilapset tarvitsevat vakaan tunneympäristön ilman suuria tunneheilahteluja kotona tai perheessä. Heidän jokapäiväisen elämänsä tulee olla säännöllistä, ilman että se olisi liian jäykkää tai ankaraa. He tarvitsevat säännöllisyyttä, sillä rytmiset muodot saavat aikaan hyviä tottumuksia. Tottumukset eivät minun mielestäni ole aikuisille hyväksi, mutta lapsille ne ovat välttämättömiä. Olisi parempi jos aikuisia johtaisivat intuitiot totuttuihin käyttäytymismuotoihin nojaamisen sijasta.
"Meidän tulisi siis tuoda lapsille tottumuksia sillä tavoin, että he myöhemmällä iällä, kun ne eivät enää ole ajankohtaisia, voisivat luopua niistä?"
Kyllä, aivan varmasti.
"Eivätkö kaikki vanhemmat tai opettajat, joilla on jotakin vaikeuksia lasten kanssa, halua nähdä näitä tähtilapsina?"
Ei jokainen vaikea lapsi tai lapsi, jolla on ADD- tai ADHD-diagnoosi, ole tähtilapsi. Niin ei missään tapauksessa voi sanoa. Kohtelemme lapsia monin tavoin siten, että heistä tulee vaikeita, olivatpa he sitten tähtilapsia tai eivät. Monissa kirjoissa käsitellään tätä kysymystä; esimerkiksi Jane Healeyn teoksessa ”Endangered Minds”, joka on yhä täysin ajankohtainen, vaikka se julkaistiin 11 vuotta sitten. Teos perustuu noin 600 tutkimukseen, ja se on loistava analyysi lasten oppimis-, käyttäytymis- ja keskittymisvaikeuksista. Hän ei erottele tähtilapsia ja tavallisia lapsia, mutta hänen kirjassaan eritellään selkeällä tavalla niitä monia mahdollisia tapoja, joilla voimme tuhota lasten huomiokyvyn, tarkkaavaisuuden.
"Mikä saa sitten tähtilapsen muuttumaan ”vaikeaksi lapseksi”?"
Henning Köhler, yksi parhaista antroposofisista kasvattajista, julkaisi äskettäin kirjan ”Vaikeita lapsia ei olekaan – pedagogisessa ajattelussa tarvittavan suunnanmuutoksen puolustuspuhe” [”Schwierige Kinder gibt es nicht – Plädoyer für eine umwandlung des pädaqogischen Denkens”]. Köhler on sitä mieltä, että nyt on kasvamassa lasten uusi sukupolvi, jota tulisi kohdella aivan toisin kuin tähän asti on tehty. Koska vanhemmat ja opettajat eivät tätä tiedosta, he kohtelevat lapsia entisillä tavoilla, jonka vuoksi näistä tulee vaikeita lapsia.
Toinen ongelma on se, että muutamina viime vuosikymmeninä syntyneillä lapsilla on yleensä vahva yksilöllisyyden taipumus, mutta vanhemmilla on miltei aina valmis ennakkokäsitys siitä, millaisia heidän lastensa tulisi olla. Tämä estää epätavallisen tai epäsovinnaisen lapsen hyväksymisen – lapsen, joka on aidosti yksilöllinen eikä täytä ennakkokuvaamme siitä, millainen lapsen tulisi olla. Me olemme aina taipuvaisia yhdenmukaistamaan lasta siihen, mitä me pidämme normaalina. Tämä on osa yleistä pyrkimystämme varjella perherakenteita kaikelta uudelta. Nykyään on paras olla omaamatta mitään valmista kuvaa siitä, millaisia lasten tulisi olla, koska me emme voi sitä tietää.
Kun tähtilasta estetään toteuttamasta perustaipumustaan, hän muuttuu vaikeaksi. Sen voi tulkita protestiksi kulttuuria kohtaan, joka ei perustu rakkauteen ja veljeyteen, mitä he ovat perimmältään tuomassa, vaan sivilisaatiotamme hallitsevaan itsekkyyteen.
Tähtilapset syntyvät yksilölliseen kohtaloon – ei siinä mielessä, että kohtalo olisi etukäteen määrätty, vaan siinä mielessä, että he tuovat mukanaan erityisen impulssin. Tämä on vain omia mietteitäni, mutta heillä saattaa olla jotakin tekemistä Kristus-impulssin kanssa.
"Mitä tarkoitatte sanalla ”Kristus-impulssi”?"
Voi olla, että termi on liian laaja, sillä jokainen lapsi tulee maan päälle mukanaan henkinen impulssi tehdä hyvää: saada mekanistinen, materialistinen ja teknokraattinen sivilisaatio muuttumaan sellaiseksi, jossa johtavana periaatteena on rakkaus. Jokainen lapsi on syntynyt tämä keskeinen impulssi mukanaan, mutta tähtilasten kohdalla tämä impulssi on erityisen vahva. En tiedä, miksi juuri nyt maailmaan saapuu erityisen paljon näitä lapsia, mutta heidän määränsä kasvaa eksponentiaalisesti ja oman näkemykseni mukaan heidän tulonsa saattaa olla yksi meidän aikamme tärkeimmistä tapahtumista.
"Olette usein puhunut lapsien uudesta sukupolvesta, ja kutsutte näitä lapsia ’tähtilapsiksi’. Miksi käytätte tätä nimitystä?"
Nimi perustuu Matteuksen evankeliumin kertomukseen kolmesta tietäjästä. Tähti ilmestyi tietäjille, kun lapsi oli syntynyt, ja kun he kulkivat Jerusalemista Betlehemiin, tähti kulki heidän edellään ja pysähtyi sen paikan ylle, jossa lapsi oli.
Pohdin mitä tähti mahtoi merkitä ja kun meditoin asiaa, selvisi minulle pian, että jokaisella ihmisellä on sellainen tähti! Tähti on tiivistymä siitä osastamme, joka ei ole inkarnoitunut maan päälle – siitä osasta, joka pysyy aina henkisessä maailmassa. Toisin sanottuna: ennen hedelmöittymistä ja syntymää jokaisen yksilön henkisielu laajenee koko henkiseen maailmaan. Samalla hetkellä, kun osa tästä henkisielusta yhdistyy perimäruumiiseen, kiteytyy henkiseen maailmaan jäävä, pilvenkaltainen osa säihkyväksi muodoksi, joka yksilöstä riippuen loistaa kirkkaammin tai himmeämmin. Todella suuren yksilöllisyyden kohdalla loistaa tähti hyvin kirkkaana. Tämä tähti on meidän ylitajuinen yhteytemme henkiseen maailmaan ja inhimillisten kykyjemme erityinen lähde.
Kutsun tätä uutta sukupolvea ”tähtilapsiksi” sen vuoksi, että heillä on erityisen loistavat tähdet; he ovat erittäin kehittyneitä ihmissieluja. Ilmaus on vaihtoehto ilmaisulle ’indigolapset’, mikä on erään näitä lapsia käsittelevän tunnetun kirjan nimi. En voi olla samaa mieltä tuon kirjan joidenkin artikkelien new age -filosofian kanssa, mutta kokoelma sisältää joitakin hyviä ja tarkkoja huomioita näistä lapsista.
"Mikä erityisesti erottaa nämä lapset muista?"
Itsetietoisuus, joka näkyy ensinnä heidän katseessaan tai ilmeessään. Yleensä lapset katsovat kahdella tavalla: ensimmäinen on ’vauvan katse’, joka suuntautuu ulospäin. Toinen on itsetietoisempi, se kääntyy sisäänpäin ja osoittaa, että lapsen huomiokyky ei suuntaudu kokonaan siihen, mitä ulkoisessa maailmassa tapahtuu. Juuri tämä toinen katse on luonteenomainen tähtilapsille – jotkut heistä omaavat vain tämän toisen katseen, jotkut omaavat molemmat.
TÄHTILAPSET TUNTEVAT MITÄ SINÄ AJATTELET
"Millä tavoin tämä tähtilasten itsetietoinen suuntautuminen poikkeaa muiden lasten itsetietoisuudesta?"
Ensimmäinen ero on siinä, että tähtilapset ovat itsetietoisia jopa jo vauvoina, jo ennen kuin he pystyvät sanomaan sanan ’minä’. Toinen eroavuus on ehkä vielä tärkeämpi. Kaikki lapset havaitsevat ympärillään tapahtuvan ajattelemisen ja tuntemisen ennen kuin oppivat sanomaan ’minä’ itsensä ilmaisuna – ennen kuin se, mitä kutsun ’minätunteeksi’, alkaa rajoittaa heidän synnynnäistä herkkyyttään. Mutta tähtilapset ovat erilaisia siinä suhteessa, että heillä säilyy tämä kyky vielä senkin jälkeen, kun he ovat alkaneet käyttää ensimmäisen persoonan pronominia. Minä kutsun tätä ’suoraksi’ tai ’ilman merkkejä tapahtuvaksi kommunikaatioksi’. Heillä säilyy tämä ympäristön ajatuksien ja tunteitten havaitsemisen kyky. He tuntevat, mitä sinä ajattelet!
Ja tämä on tähtilasten suurin arvoitus. Saattaa olla, että näiden lasten minätunne on optimaalinen, toisin sanoen se on pienin tarvittava. Heidän egonsa riittää sanomaan ”minä”, mutta ei ole niin voimakas, että irrottaisi heidät heidän kyvystään suoraan kommunikaatioon eli kognitiiviseen tuntemiseen, niin kuin muilla lapsilla tapahtuu.
KUVALLINEN AJATTELEMINEN
"Miksi suora tai sanaton kommunikaatio on niin tärkeää?"
Suora kommunikaatio on ymmärtämisemme, intuitioidemme ja ideoidemme lähde. Koska meillä ovat juuret ylitietoisessa sfäärissä, saamme inspiraatioita ja intuitioita, jotka tekevät luovuuden mahdolliseksi.
Tämä on tekemisissä muiden ominaisuuksien kanssa, jotka ovat yhteisiä ns. toimintakykyisten autistien ja tähtilasten kesken. Kuuluisa autisti Temple Grandin kutsui sitä ’kuvalliseksi ajatteluksi’, joka minun käsitykseni mukaan tarkoittaa ajattelemista tiedostavan tunnekokemisen kautta. Uuden idean ensimmäinen tietoinen ilmennys on aina kuva, vaikka useimmat meistä tulevat siitä tietoisiksi vasta, kun se on muuttunut sanojen muotoon. Intuitio, joka tulee esiin tiedostavana tunteena, ilmenee ensin kuvana ja muuntuu sitten sanoiksi tai lauseiksi. Se ei perustu sanoihin tai tunteisiin!
"Onko se, mitä nyt kuvailette, jotakin enemmän kuin tavanomaisesti nähty kuva?"
Se on elävä, kehittyvä kuva, joka muuttuu koko ajan; se ei pysy samanlaisena. Kuva itse on merkityksellinen. On sanottu, että Einstein keksi suhteellisuuden – ajan ja tilan välisen suhteen – päiväunessa. Tämänkaltainen päiväuni on aina kuva. Se ei ole verbaalista sanavirtaa eikä sanoin tapahtuvaa ajattelua. Ja joskus silloinkin, kun kuva on pelkistetty sanoiksi, se pysyy edelleen kuvana, kuten evankeliumien ja satujen kohdalla tapahtuu.
"Onko olemassa mitään vaaraa siinä, että tehdään ero tähtilapsien ja perinteisempiä ratoja kehittyvien lasten välillä?"
Luokkahuoneeseen ei voi vetää rajaa ja asettaa tähtilapset oikealle puolelle ja tavalliset lapset vasemmalle puolelle, sillä se mitä me näemme on jatkumo. Asianlaita on samoin kuin termin ”autismi” suhteen, johon sisältyy niin suunnaton määrä sitä luonnehtivia ominaispiirteitä, että monet psykologit sanovat jokaisessa ihmisessä olevan joitakin autistisia piirteitä. Käsite ”tähtilapsi” sisältää myös samanlaisen laajan kirjon ominaisuuksia.
KUNNIOITTAVA ASENNE ON TARPEEN
"Mutta miksi tähtilapsien tunnistaminen on niin tärkeää? Pitääkö heihin suhtautua toisin, kuin mihin muuten on lasten suhteen totuttu?"
Yksi ero on siinä, että itsetietoisempaa lasta ei voi kohdella kuten lasta. Sellainen lapsi saattaisi esimerkiksi sanoa: ”Äiti, olen neljä vuotta vanha. Miksi kohtelet minua kuin lasta?” – Sellainen sanonta osoittaa lapsen itsetietoisuutta ja hänen tunnettaan siitä, ettei hän ole pelkästään vain lapsi, vaan itsestään vastuussa oleva ihmisolento. Meidän täytyy tunnustaa tämä tosiasia ja suhtautua sen edellyttämällä kunnioittavalla asenteella. Koskaan ei aikuista kohdeltaisi niin kuin tyypillistä nelivuotiasta lasta. Myöskään tähtilasta ei saisi kohdella sillä tavoin. Jos tätä ei tiedosteta, voivat nämä lapset muuttua vaikeiksi ja jopa osoittaa vastaavanlaisia oireita, kuin mitkä ovat luonteenomaisia keskittymishäiriöissä, ADD (Attention Deficit Disorder), tai keskittymishäiriöissä joihin liittyy ylivilkkautta, ADHD (Attention Deficit Hyperactive Disorder).
"Onko sitten niin, että tähtilapset täytyy kohdata arvokkaalla, heidän arvonsa mukaisella tavalla?"
Kunnioituksella! Ehdottomalla kunnioituksella. Ja heidät olisi paras ottaa mukaan kaikkeen mikä liittyy siihen, mitä heidän tulisi tai ei tulisi tehdä, kaikkeen heitä itseään koskevaan päätöksentekoon ja kaikkeen, mikä millään tavoin vaikuttaa heidän elämäänsä. Silloinkin kun he eivät voi täysin ymmärtää kaikkia perustelujamme he kuitenkin vaistoavat sen, että olemme valmiit ottamaan heidät mukaan.
"Mutta eikö tämä ole yhtä tärkeää kaikkien lasten kohdalla?"
Kun olemme kerran heränneet siihen, miten tähtilapset tulee kohdata, voimme havaita, että saattaisi olla paras kohdella kaikkia lapsia siten. Mutta ns. ”normaalien lasten” kohdalla tämä ei ole yhtä tärkeää, koska he eivät koe itseään samalla tavoin aikuisiksi eikä heidän luottamuksensa ole yhtä kyselevää vaan se on vastaantulevampaa.
Mutta tähtilapsia täytyy kohdella heidän tarvitsemallaan kunnioituksella ellei halua antautua sille riskille, että heistä tulee vaikeita lapsia. Ja tähtilapset luottavat vain sellaisiin ihmisiin, jotka he kokevat luottamuksen arvoisiksi. Heti kun aikuinen lakkaa käyttäytymästä täysin avoimesti ja rehellisesti, menettää hän näiden lasten luottamuksen, koska he näkevät aikuisten läpi.
RAJOJEN ASETTAMINEN JA RYTMIN NOUDATTAMISEN TÄRKEYS
"Tarvitsevatko he periksi antavan ympäristön?"
Ehdottomasti eivät! Eivät! Eivät tähtilapset eivätkä tavalliset lapset etsi periksi antavaa ympäristöä. He tarvitsevat rajoja, mutta on suositeltavaa, että he ovat itse mukana rajoja asetettaessa. Tähtilapset tarvitsevat vakaan tunneympäristön ilman suuria tunneheilahteluja kotona tai perheessä. Heidän jokapäiväisen elämänsä tulee olla säännöllistä, ilman että se olisi liian jäykkää tai ankaraa. He tarvitsevat säännöllisyyttä, sillä rytmiset muodot saavat aikaan hyviä tottumuksia. Tottumukset eivät minun mielestäni ole aikuisille hyväksi, mutta lapsille ne ovat välttämättömiä. Olisi parempi jos aikuisia johtaisivat intuitiot totuttuihin käyttäytymismuotoihin nojaamisen sijasta.
"Meidän tulisi siis tuoda lapsille tottumuksia sillä tavoin, että he myöhemmällä iällä, kun ne eivät enää ole ajankohtaisia, voisivat luopua niistä?"
Kyllä, aivan varmasti.
"Eivätkö kaikki vanhemmat tai opettajat, joilla on jotakin vaikeuksia lasten kanssa, halua nähdä näitä tähtilapsina?"
Ei jokainen vaikea lapsi tai lapsi, jolla on ADD- tai ADHD-diagnoosi, ole tähtilapsi. Niin ei missään tapauksessa voi sanoa. Kohtelemme lapsia monin tavoin siten, että heistä tulee vaikeita, olivatpa he sitten tähtilapsia tai eivät. Monissa kirjoissa käsitellään tätä kysymystä; esimerkiksi Jane Healeyn teoksessa ”Endangered Minds”, joka on yhä täysin ajankohtainen, vaikka se julkaistiin 11 vuotta sitten. Teos perustuu noin 600 tutkimukseen, ja se on loistava analyysi lasten oppimis-, käyttäytymis- ja keskittymisvaikeuksista. Hän ei erottele tähtilapsia ja tavallisia lapsia, mutta hänen kirjassaan eritellään selkeällä tavalla niitä monia mahdollisia tapoja, joilla voimme tuhota lasten huomiokyvyn, tarkkaavaisuuden.
"Mikä saa sitten tähtilapsen muuttumaan ”vaikeaksi lapseksi”?"
Henning Köhler, yksi parhaista antroposofisista kasvattajista, julkaisi äskettäin kirjan ”Vaikeita lapsia ei olekaan – pedagogisessa ajattelussa tarvittavan suunnanmuutoksen puolustuspuhe” [”Schwierige Kinder gibt es nicht – Plädoyer für eine umwandlung des pädaqogischen Denkens”]. Köhler on sitä mieltä, että nyt on kasvamassa lasten uusi sukupolvi, jota tulisi kohdella aivan toisin kuin tähän asti on tehty. Koska vanhemmat ja opettajat eivät tätä tiedosta, he kohtelevat lapsia entisillä tavoilla, jonka vuoksi näistä tulee vaikeita lapsia.
Toinen ongelma on se, että muutamina viime vuosikymmeninä syntyneillä lapsilla on yleensä vahva yksilöllisyyden taipumus, mutta vanhemmilla on miltei aina valmis ennakkokäsitys siitä, millaisia heidän lastensa tulisi olla. Tämä estää epätavallisen tai epäsovinnaisen lapsen hyväksymisen – lapsen, joka on aidosti yksilöllinen eikä täytä ennakkokuvaamme siitä, millainen lapsen tulisi olla. Me olemme aina taipuvaisia yhdenmukaistamaan lasta siihen, mitä me pidämme normaalina. Tämä on osa yleistä pyrkimystämme varjella perherakenteita kaikelta uudelta. Nykyään on paras olla omaamatta mitään valmista kuvaa siitä, millaisia lasten tulisi olla, koska me emme voi sitä tietää.
Kun tähtilasta estetään toteuttamasta perustaipumustaan, hän muuttuu vaikeaksi. Sen voi tulkita protestiksi kulttuuria kohtaan, joka ei perustu rakkauteen ja veljeyteen, mitä he ovat perimmältään tuomassa, vaan sivilisaatiotamme hallitsevaan itsekkyyteen.
Tähtilapset syntyvät yksilölliseen kohtaloon – ei siinä mielessä, että kohtalo olisi etukäteen määrätty, vaan siinä mielessä, että he tuovat mukanaan erityisen impulssin. Tämä on vain omia mietteitäni, mutta heillä saattaa olla jotakin tekemistä Kristus-impulssin kanssa.
"Mitä tarkoitatte sanalla ”Kristus-impulssi”?"
Voi olla, että termi on liian laaja, sillä jokainen lapsi tulee maan päälle mukanaan henkinen impulssi tehdä hyvää: saada mekanistinen, materialistinen ja teknokraattinen sivilisaatio muuttumaan sellaiseksi, jossa johtavana periaatteena on rakkaus. Jokainen lapsi on syntynyt tämä keskeinen impulssi mukanaan, mutta tähtilasten kohdalla tämä impulssi on erityisen vahva. En tiedä, miksi juuri nyt maailmaan saapuu erityisen paljon näitä lapsia, mutta heidän määränsä kasvaa eksponentiaalisesti ja oman näkemykseni mukaan heidän tulonsa saattaa olla yksi meidän aikamme tärkeimmistä tapahtumista.
Lähde:
Tähtilapsi
Haastattelu Geoff Swaebe; suomennos Elvi Paavilainen. ”Anthroposophy Worldwide” ja ”Anthroposophie Weltweit 2/2002.
Tähtilapsi
Haastattelu Geoff Swaebe; suomennos Elvi Paavilainen. ”Anthroposophy Worldwide” ja ”Anthroposophie Weltweit 2/2002.
**************************************************************************
Miksi uusi sukupolvi?
Kristallilapset syntyvät koteihin, joissa joko vanhemmat tai isovanhemmat ovat henkisesti valveutuneita. Kun indigot ovat enemmän taistelijaluonteita, niin kristallit ovat parantajia. He ovat tulleet opettamaan ihmisille rakkautta. Rakkauden anto on heidän kollektiivinen tehtävänsä maapallolla. Heillä on parantavia kykyjä ja he opettavat vanhempiaan kohtaamaan itsensä ja psyykkiset kykynsä. Psyykkisyys on kristalleille arkea ja totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti