ASTRAALITASO JA UNET

Otteita kirjoista H. P. Blavatsky, Esoteeriset ohjeet ja
H. P. Blavatskyn opetukset sisäiselle ryhmälle

Kukin seitsemästä fyysisestä aististamme (joista kahta maallinen tiede ei vielä tunne), samoin kuin seitsemästä tajunnantilastammekin - nimittäin 1) valvetila, 2) valveilla uneksiminen, 3) luonnollinen uni, 4) aikaansaatu eli transsiuni, 5) sielullinen, 6) ylisielullinen ja 7) puhtaasti henkinen - vastaa yhtä seitsemästä kosmisesta tasosta, kehittää ja käyttää yhtä seitsemästä yliaistista ja on, käytettynä maallis-henkisellä tasolla, suoranaisessa yhteydessä siihen kosmiseen ja jumalaiseen voimakeskukseen, joka sen synnytti ja on sen suoranainen luoja. Kukin on myös yhteydessä yhteen seitsemästä pyhästä planeetasta [Ks. Salainen Oppi, Osa I, s. 621-4.] ja sen suoranaisessa vaikutuksessa. [Ohjeet, 41]

Te kaikki tunnette maallisen sukupuunne, mutta kuka teistä on koskaan seurannut kaikkia perinnöllisyyden ketjuja, astraalisia, sielullisia ja henkisiä, jotka tekevät teidät siksi mitä olette? Monet ovat kirjoittaneet ja ilmaisseet halunsa yhtyä korkeampaan minäänsä, mutta ketkään eivät näytä tuntevan sitä häviämätöntä sidettä, joka yhdistää heidän "korkeamman minänsä" ainoaan kaikkialliseen ITSEEN. [Ohjeet, 28]

Herkkien ihmisten ja meedioitten sattumalta havaitsemat kokovartalokuvat kuuluvat johonkin niistä kolmesta ryhmästä, joita he ainoastaan voivat nähdä: a) elävien ihmisten astraalimuodot; b) nirmanakayat (adeptit, hyvät tai pahat, joiden ruumiit ovat kuolleet, mutta jotka ovat oppineet elämään näkymättömässä avaruudessa eetteripersoonallisuuksissaan); ja c) kummitukset, elementaarit ja elementaalit, jotka pukeutuvat yleensä astraalivalosta lainattuihin muotoihin tai yleisön tai meedion "sielun silmästä" otettuihin kuviin, jotka heijastuvat heti niiden vastaaviin auroihin. [Ohjeet, 67]

Hento violetti, sumumainen muoto kuvaa astraalista ihmistä munanmuotoisen sinertävän kehän sisällä, jonka yläpuolella prisman värit säteilevät loputtomasti värähdellen. Se väri on hallitsevin, jota vastaava prinsiippi on toimivin yleensä tai juuri sinä hetkenä, jolloin selvänäkijä sitä tarkastaa. Sellaiselta ihminen näyttää valvehetkinään; ja selvänäkijä voi, jos hän tuntee vastaavuuksia, päätellä jonkin värin vallitsevuuden ja sen värähtelyn voimakkuuden perusteella henkilön sisäisen tilan tai luonteen, sillä viime mainittu on avoin kirja jokaiselle käytännön okkultistille. [Ohjeet, 72]

Kâma-rupa yksin voi aineellistua mediumistisissa istunnoissa, mitä voi joskus tapahtua, kun itse meedion astraalinen kaksoismuoto eli linga-sharira ei ole se mikä esiintyy. Miten siis tätä kurjaa kimppua alhaisia intohimoja ja maallisia haluja – joka herää eloon meedion elimistön kautta ja saa ainoastaan siitä tietoisuutensa – voidaan pitää "poismenneenä enkelinä" eli kerran eläneen ihmisruumiin henkenä? Yhtä hyvin voisi sanoa mikrobisesta ruttotaudista, joka tarttuu johonkin henkilöön, että se on suloinen manalle mennyt enkeli. [Ohjeet, 106]

Transsitilassa aura muuttuu kokonaan, niin ettei prisman seitsemää väriä voi enää erottaa. Unessa ne eivät myöskään ole kaikki "kotona". Sillä ne, jotka kuuluvat ihmisen henkisiin aineksiin, nim. keltainen, buddhi; indigo, korkeampi manas; ja aurisen verhon sininen, joko ovat tuskin näkyviä tai puuttuvat kokonaan. Henkinen ihminen on unen aikana vapaa, ja vaikka hänen fyysinen muistinsa ei olisikaan siitä tietoinen, hän elää korkeimpaan olemukseensa verhottuna muilla tasoilla maailmoissa, jotka ovat todellisuuden maa ja joita kutsutaan uniksi harhan tasollamme. [Ohjeet, 72]

Antahkarana [silta ylemmän ja alemman manaksen välillä]. – "Kuollessa se lakkaa olemasta polkuna eli yhteyden välittäjänä ja sen jäännökset jäävät jäljelle kâma-rupana", "kuorena". Tämä on se, jonka spiritualistit näkevät joskus esiintyvän istuntohuoneissa aineellistuneina "muotoina", joita he tyhmästi kylläkin pitävät "vainajien henkinä". Kaukana siitä, että näin olisi asian laita, sillä unissakin on persoonallisuus ainoastaan puoleksi hereillä, vaikka antahkarana onkin mukana; sen vuoksi antahkaranan sanotaan olevan juovuksissa tai mielenvikaisena tavallisessa unitilassamme. Jos näin on laita elävän ruumiin ajoittaisen kuoleman eli unen aikana, tästä voidaan päätellä, minkä kaltainen antahkaranan tietoisuus on, kun se on muuttunut "ikuisen unen" jälkeen kâma-rupaksi. [Ohjeet 129-130]

Okkultismissa voi edistyä jopa devachanissa, jos mieli ja sielu ovat sen parissa elämän aikana; mutta se on ainoastaan ikään kuin uni, ja tieto häipyy, kuten muisto unesta heikkenee, ellei sitä pidä elossa tietoisen opiskelun avulla. [Opetukset, 45]

Psyykkinen näkö ei kuitenkaan ole toivottavaa, koska psyyke on maallinen ja paha. Sitä mukaa kuin tiede edistyy, päästään yhä enemmän perille psyykkisyydestä ja ymmärretään sitä. Psyykkisyydessä ei ole mitään henkistä. Tiede on oikeassa omalla tasollaan, omasta näkökulmastaan. Energian häviämättömyyden laki merkitsee, että liikunto aiheuttaa psyykkisen liikunnon. Psyykkisen toiminnan ollessa vain liikuntoa astraalitasolla, aineen tasolla, psykologi on oikeassa, kun hän ei näe siinä mitään enempää kuin ainetta. Eläimillä ei ole henkeä, mutta niillä on psyykkinen näkö ja ne ovat herkkiä psyykkisille olosuhteille. Huomatkaa, kuinka ne vaikuttavat niiden terveyteen ja ruumiilliseen tilaan. [Opetukset, 46-47]

Kun C.W. [Constance Wachtmeister] sanoi, että hänestä tuntui, että hän näkisi kolmella tasolla, H.P.B. [H. P. Blavatsky] vastasi, että jokainen taso on seitsemäinen, astraalitaso, kuten muutkin. Esimerkkinä fyysiseltä tasolta hän mainitsi pöydän näkemisen näköaistin avulla. Se nähdään vielä silmät suljettuinakin sen verkkokalvolle tekemän vaikutuksen johdosta; kuva siitä säilyy aivoissa; se voidaan muistaa muistin avulla; se voidaan nähdä unessa; tai atomien koostumana tai alkuosiin hajotettuna; kaikki nämä ovat fyysisellä tasolla. Sitten voimme alkaa uudelleen astraalitasolla ja saada uuden seitsenjaotuksen. Tätä vihjettä olisi seurattava ja kehitettävä.

Opiskelijat voivat puhua tästä toisille esoteristeille, koska siinä ei ollut mitään salaista. Salassa olisi pidettävä se, millä tavoin tällaiset opetukset pannaan käytäntöön, vastaavuudet. Sen vuoksi olisi vaarallista puhua tästä totuudesta julkisesti, koska se aiheuttaisi todennäköisesti materialismia; aina olisi muistettava, että aineen toisella puolella on henki. [Opetukset, 47]

Astraalinen tietoisuus. – Toisen tason ensimmäisen alatason johdosta H.P.B. huomautti meille, että kaikki sillä nähty on käännettävä päinvastaiseksi tulkittaessa sitä, esim. luvut näkyvät takaperin. Astraalinen objektiivinen vastaa maallista objektiivista.

Toinen alataso vastaa maallisen tason toista alatasoa, mutta kohteet ovat äärimmäisen hienoja, astralisoitunutta astraalia. Tämä taso on tavalliselle meediolle raja, jonka yli hän ei voi mennä. Jotta ei-mediumistinen henkilö voisi saavuttaa sen, hänen on oltava unessa tai transsissa tai ilokaasun vaikutuksen alaisena. Tavallisessa houreessa ihmiset tulevat tälle tasolle.

Kolmas, prâninen alataso on luonteeltaan intensiivisen eloisa. Äärimmäinen hourailu vie potilaan tälle tasolle. Juoppohulluudesta kärsivä tulee tälle tasolle ja tämän yläpuolella olevalle alatasolle. Mielisairaat ovat usein tietoisia tällä tasolla, jolla he näkevät kauheita näkyjä. Se yhtyy –

Neljänteen alatasoon, astraalitasojen maailmaan, joka on kâmallinen ja kauhea. Täältä tulevat viekoittelevat kuvat; kuvat kâma-lokan juopoista, jotka yllyttävät muita juomaan; kuvat kaikista paheista, kun ihmisiä houkutellaan rikosten tekoon. Heikot jäljittelevät näitä kuvia apinamaisella tavalla ja niin lankeavat niiden vaikutuksille. Se on myös pahe-epidemioiden ja onnettomuusaaltojen, kaikenlaatuisten ryhminä tulevien onnettomuuksien syynä. Äärimmäinen juoppohulluus on tällä tasolla.

Viidenteen alatasoon kuuluvat ennalta varoittavat unet, heijastukset alemmasta mentaliteetista, vilaukset menneestä ja tulevasta, se on mentaalisten mutta ei henkisten asioiden taso. Mesmerinen selvänäkijä voi saavuttaa tämän tason ja voi – jos on hyvä – mennä korkeammalle.

Kuudennelta alatasolta tulevat kaikki kauniit taiteen, runouden ja musiikin inspiraatiot; korkeatyyppiset unet, neronleimaukset. Täällä me näemme vilauksia menneistä ruumistuksista ilman, että kykenemme paikallistamaan tai analysoimaan niitä.

Olemme seitsemännellä alatasolla kuoleman hetkellä tai poikkeuksellisissa näyissä. Hukkuva ihminen on täällä, kun hän muistaa menneen elämänsä. Muistot tämän tason tapahtumista on keskitettävä sydämeen, "Buddhan istuimeen"; siellä ne säilyvät. Mutta fyysiset aivot eivät ota vastaan vaikutelmia tältä tasolta. [Opetukset, 61-62]

Astraalinen tietoisuus – nim. kasvien (herkkätuntoisten), muurahaisten, hämähäkkien ja myös joidenkin (intialaisten) yöperhosten, mutta ei mehiläisten. Selkärankaiset eläimet ovat ilman tätä tajuntaa, mutta istukallisilla eläimillä on inhimillisen tietoisuuden kaikki mahdollisuudet, vaikka ne nykyisin tietenkin uinuvat. Idiootit ovat tällä tasolla; tavallinen ilmaisu; "hän on kadottanut järkensä" on okkulttinen totuus. Sillä kun alempi äly lamaantuu pelon tai jonkin muun syyn vuoksi, silloin tietoisuus on astraalitasolla. Mielisairauden tutkiminen valaisee hyvin tätä seikkaa. Tätä voidaan kutsua "hermotasoksi". Sitä ei havaita "hermoaistiemme" välityksellä, mutta tästä fysiologia ei tiedä mitään; esim. selvänäkijä lukee peitetyin silmin, sydänalallaan jne. Tämä aisti on erikoisen kehittynyt kuuroissa ja mykissä. [Opetukset, 65-66]

Esoteerisesti kuu on alemman manaksen symboli; se on myös astraalitason symboli.

Kasvit, jotka ovat hyvää tekeviä auringon säteilyssä, ovat vahingollisia kuun säteilyssä. Myrkkyä sisältävät yrtit ovat voimakkaimmillaan, kun ne on kerätty kuun valossa. [Opetukset. 72]

Astraalivalon elementaalit ovat heijastuksia. Kaikki maan päällä heijastuu niihin. Juuri niistä saadaan joskus valokuvia meedioiden välityksellä. Tietämättään meediot tuottavat niitä kuin hahmoja. Adeptit synnyttävät niitä kriyashaktin avulla tuoden ne alas menetelmällä, jota voidaan verrata valonsäteiden keskittämiseen polttolasin avulla. [Opetukset, 87]

Egon ja astraaliruumiin luonteen ja olemuksen välillä on ero. Astraaliruumis on molekyylinen, kuinka eterisoitunut se sitten onkin; ego on atominen, henkinen. Atomit ovat henkisiä ja aina näkymättömiä tällä tasolla. Molekyylit muodostuvat niiden ympärille, niiden jäädessä molekyylien korkeimmiksi näkymättömiksi prinsiipeiksi. Silmät ovat aisteistamme okkulttisimmat. Sulkekaa ne, niin siirrytte mentaaliselle tasolle. Sulkekaa kaikki aistinne ja olette aivan toisella tasolla. [Opetukset, 94]

Korkeamman egon tajunnanalue ei koskaan heijastu astraalivaloon. Aurinen verho vastaanottaa sekä korkeamman että alemman manaksen vaikutelmat, jotka viime mainitut heijastuvat myös astraalivaloon. Sitä vastoin henkisten asioitten ydin, kaikki se mikä saavuttaa korkeamman egon eli mitä se ei torju, ei koskaan heijastu astraalivaloon, koska viime mainittu on liian alhaisella tasolla. Mutta ihmiselämän aikana tämä ydin painautuu karmallisissa tarkoituksissa auriseen verhoon ja yhdistyy kuoleman ja prinsiippien eron jälkeen universaaliseen mieleen (toisin sanoen niihin "vaikutuksiin", jotka ovat korkeammat kuin jopa devachaninen taso) odottaakseen siellä – karmallisesti – siihen päivään asti, jolloin egon on määrä jälleensyntyä. (Siten on olemassa nämä kolme sarjaa vaikutuksia, joita voimme kutsua kâmallisiksi, devachanisiksi ja manasisiksi.) Olivatpa olennot kuinka korkeita tahansa, heillä on oltava karmalliset palkinnot ja rangaistukset maan päällä. Henkiset vaikutukset ovat enemmän tai vähemmän aivoissa, muuten alempi ego ei olisi vastuullinen. On kuitenkin joitakin aivojen kautta vastaanotettuja vaikutuksia, jotka eivät ole aikaisempia kokemuksiamme. Adeptin tapauksessa aivot harjaantuvat säilyttämään tällaiset vaikutelmat. [Opetukset, 95-96]

Mietiskelyssä alkaja voi horjua eteenpäin ja taaksepäin kahden tason välillä. Kuulette kellon tikityksen tällä tasolla, sitten astraalisella – tikityksen sielun. Kun kellot pysähtyvät täällä, tikitys jatkuu korkeammilla tasoilla, astraalissa, sitten eetterissä, kunnes kellon viimeinen hitunen on mennyt. Asia on sama kuin kuolleen ruumiin tapauksessa. Se lähettää vuodatuksia, kunnes viimeinen molekyyli on hajonnut. [Opetukset, 100]

Tulet väreilevät käpyrauhasen ympärillä; mutta kun kundalini valaisee niitä lyhyen hetken, koko maailmankaikkeus näkyy. Kolmas silmä avautuu jopa syvässä unessa. Tämä on hyvä manakselle, joka hyötyy siitä, vaikka emme itse muista sitä. [Opetukset, 99]

Meillä on unissa monia huonoja samoin kuin hyviäkin kokemuksia. Meidän olisi sen vuoksi harjaannuttava siten, että heräämme heti kun suuntaudumme pahaan. Alempi0 manas nukkuu aistiunissa, ja kâma ohjaa silloin eläimellistä tajuntaa astraalivaloa kohti. Tuollaisen aistiunen suunta on aina kohti eläimellistä. Jos voisimme muistaa syvässä unessa näkemämme unet, voisimme myös muistaa kaikki menneet inkarnaatiomme. [Opetukset, 107]

Seitsemään ikävuoteen asti astraalinen atavistinen itu muodostaa ja muovaa ruumista. Sen jälkeen ruumis muovaa astraaliruumista. Astraaliruumis ja mieli vaikuttavat luonnollisesti toisiinsa. [Opetukset, 115]

Astraaliruumis voi poistua ihmisen tietämättä ja vaeltaa ympäri. Chhâyâ on sama kuin astraaliruumis; sen itu eli elinolemus on pernassa. "Chhâyâ on kiertyneenä pernassa." Tästä muodostuu astraaliruumis; se kehittyy varjomaisena, kiertyvänä kuin savu; ja ottaa vähitellen muodon kun se kasvaa. Mutta se ei heijastu fyysisestä ruumiista atomi atomilta. Tämä molekyylien välinen loppumuoto on kâma-rûpa. Kuolemassa jokainen solu ja molekyyli luopuu olemuksestaan ja siitä muodostuu kâma-rûpan astraaliruumis, mutta tämä ei voi milloinkaan tapahtua elämän aikana.

Tullakseen näkyväksi chhâyâ vetää ympäröivästä ilmakehästä atomit itseensä; linga-sharira ei voisi muodostua tyhjiössä. Totuus astraaliruumiista selittää arabialaiset ja itämaiset kertomukset dñ inneistä ja pulloon kahlehdituista pikkupaholaisista jne.

Spiritualistisissa ilmiöissä samannäköisyyden kuolleisiin ihmisiin aiheuttaa useimmiten mielikuvitus. Sellaisten aaveiden vaatetus muodostuu elävistä atomeista. Kyseessä ei ole todellinen vaatetus eikä sillä ole mitään tekemistä meedion vaatteiden kanssa. "Kaikista materialisoitumisista joudutaan maksamaan." Astraali ylläpitää elämää; se on elämän säilyttäjä ja se kokoaa sitä kaikista ympärillä olevista luontokunnista ja on välittäjä prânisen ja fyysisen elämän valtakuntien välillä. Elämä ei voi siirtyä välittömästi subjektiivisesta objektiiviseen, sillä luonto kulkee asteittain jokaisen piirin läpi.

Sen vuoksi linga-sharira on välittäjä prânan ja fyysisen ruumiimme välillä ja pumppaa siihen elämää. Perna on siis hyvin herkkä elin, mutta fyysinen perna on vain todellisen pernan peite.

Astraaliaine ei ole homogeeninen, eikä astraalivalo ole muuta kuin varjo todellisesta jumalaisesta valosta; se ei kuitenkaan ole molekyylinen. [Opetukset, 117-118]

Astraalinen, vaistonvarainen tietoisuus. – Herkkätuntoisten kasvien, muurahaisten, hämähäkkien ja myös joidenkin (intialaisten yöperhosten, mutta ei mehiläisten tajunta). Muiden eläinten joukosta ei-imettäväiset selkärankaiset ovat ilman tätä tajuntaa, mutta istukallisilla imettäväisillä on kaikki inhimillisen tajunnan mahdollisuudet, vaikka tietysti uinuvina eli piilevinä nykyään. Tällä tasolla on idioottien tajunta. Tavallinen ilmaisu, "hän on kadottanut järkensä" on okkulttinen totuus; sillä kun alempi äly lamaantuu pelon tai jonkin muun syyn vuoksi, silloin tajunta on astraalitasolla. Mielisairauden tutkiminen valaisee hyvin tätä seikkaa. Tätä voidaan kutsua "hermotasoksi". Se havaitaan "hermoaistiemme" välityksellä, mistä fysiologia ei tiedä vielä mitään. Tästä johtuen selvänäkijä voi lukea peitetyin silmin, sormenpäillään, sydänalallaan jne. Tämä tietoisuus on erikoisen kehittynyt kuuroissa ja mykissä. Tällä tasolla kaikki on päinvastaista, heijastunut ylösalaisin. [Opetukset, 160]

Manasinen tietoisuus. – Tälle tasolle kuuluvat ennalta varoittavat unet, heijastukset alemmasta mentaliteetista, vilahdukset menneestä ja tulevasta, se on mentaalisten mutta ei henkisten asioiden taso. (Manasinen tietoisuus, [Opetukset, 162]

Buddhinen tietoisuus. – Tältä tasolta tulevat kaikki kauniit taiteen, runouden ja musiikin inspiraatiot, korkeatyyppiset unet, neronleimaukset. Täällä voimme saada vilauksia menneistä ruumistuksista, vaikka niitä ei ehkä ole mahdollista paikallistaa tai eritellä. (Buddhinen tietoisuus, [Opetukset, 162]

Ruumiin konemainen toiminta – mistä joskus puhutaan tapana – mahdollistaa sen, että meillä on sekä hyviä että pahoja kokemuksia unissa. Tämä on toinen syy, miksi meidän olisi varottava ruumiille tekemiämme vaikutuksia, erikoisesti niitä vaikutuksia, joissa kâma on mukana.

Aistiunissa alempi manas on unessa; kun halu on vaikuttanut aistilliseen taipumukseen, kâman on helpompi vaikuttaa eläimelliseen tietoisuuteen astraalivalon kuvilla, ja siten tuollaisen aistiunen suunta on aina kohti eläimellistä. Meidän olisi sen vuoksi opeteltava heräämään heti, kun aloitamme unen, joka pyrkii aistilliseen suuntaan; ja epäpuhtaiden ajatusten pikainen hylkääminen heräävän tietoisuuden aikana pyrkii vakiinnuttamaan hylkäämistavan, joka toimii automaattisesti unessa. Unissa ja myös istuessamme tyynesti minkälaisessa meditaatiossa tahansa ensimmäiseksi tapahtuu se, että elementaalit alkavat esittää sisäisille silmillemme kaikenlaisia kuvia, ja esitetyn kuvan laatu johtuu aikaisemmista ajatuksista ja myös siitä tilasta, missä olemme sekä mentaalisesti että fyysisesti. Sillä jos meitä häiritään tai kiusataan kuinka tahansa ajatuksissa, kuvat ovat itse asiassa yhä sekavampia, vaikka joskus ne eivät näytä päällisin puolin sekavilta. [Opetukset, 191-192]

Esimerkiksi käpyrauhasen aura värähtelee tietoisuuden toiminnan aikana aivoissa ja näyttää seitsemän värin leikin. Tämän valon seitsemäinen sekoittuminen ja leikki käpyrauhasen ympärillä heijastuu sydämeen tai paremminkin sydämen auraan, joka on negatiivinen tavallisen ihmisen aivoille. Tämä aura sitten värähtelee ja valaisee sydämen seitsemät aivot, samoin kuin käpyrauhasen aura valaisee seitsemää aivokeskusta. Jos sydän voisi vuorostaan tulla positiiviseksi ja vaikuttaa aivoihin, henkinen tietoisuus saavuttaisi alemman tietoisuuden. Henkinen tietoisuus on aktiivinen syvän unen aikana, ja jos sydän voisi vaikuttaa aivoihin niiden "unien" aikana, jotka esiintyvät ns. unettomassa unessa, teidän tajuntanne ei enää rajoittuisi henkilökohtaiseen elämäänne. Jos voisitte muistaa syvässä unessa näkemänne unet, pystyisitte muistamaan kaikki menneet inkarnaationne. Tämä on "sydämen muisti", ja kyky painaa se aivoihin, niin että siitä tulee osa tietoisuutta, johtaa "kolmannen silmän avautumiseen". Syvässä unessa kolmas silmä aukeaa, mutta se ei jää avoimeksi. Kuitenkin jotkut vaikutelmat henkisestä tietoisuudesta saavuttavat kyllä aivot jossain määrin, tehden siten alemman egon vastuulliseksi. Näiden joukossa on joitakin aivojen kautta saatuja vaikutelmia, jotka eivät kuulu aikaisempaan henkilökohtaiseen kokemukseemme. Adeptin tapauksessa aivot ovat harjaantuneet säilyttämään tällaiset vaikutelmat. [Opetukset, 194-195]

Käpyrauhanen vastaa manasta, kunnes se tulee kosketuksiin kundalinin värähtelevän valon kanssa, joka lähtee buddhista, jolloin siitä tulee buddhi-manas. Kun manas on yhtynyt buddhiin tai kun buddhi – ja sen vuoksi myös âtman – on keskittynyt manakseen, se aktivoi kolme ylempää onteloa säteilemään ja työntämään esiin valokehän, jollainen on joskus näkyvissä hyvin pyhän henkilön tapauksessa. Tulet väreilevät käpyrauhasen ympärillä; mutta kun kundalini valaisee niitä lyhyen hetken, koko maailmankaikkeus näkyy. Näin tapahtuu joskus syvässä unessa, kun kolmas silmä avautuu. Tämä avautuminen on hyvä manakselle, joka hyötyy siitä, vaikkei se saavuta [698] alempaa manasta emmekä sen vuoksi voi muistaa. Seitsemäs ontelo on kaiken synteesi, itse pääkallon ontelo âkâshan täyttämänä (katsokaa taulukko V). Tämä vastaa âtmista auraa, pyhää aurista munaa. [Opetukset, 196-197]

Inkarnaation aikana linga-shariran siemen eli elinolemus on, kuten sanottu, pernassa; chhâyâ on kiertyneenä siinä. Ja nyt oppilas välttyköön paljolta sekaannukselta tehden eron eri astraaliruumiiden ja todellisen astraalin välillä. Astraali, ennen kaikkea ihmisen toinen prinsiippi vastaten kosmoksen toista prinsiippiä, on kuupitrien chhâyân ja siihen sulautuneen aurisen olemuksen jälkeläinen. Tämä on lapsen ruumiin muovaaja, edellä mainittu malli. Tällä on fyysistä elintään varten perna ja ruumistuksen aikana sillä on siinä paikkansa. Se antaa perustan kaikille astraaliruumiille, linga-shariralle ja mâyâvi-rûpille, joita on käytetty käyttövälineinä eri prinsiipeille. [Opetukset, 206]

Spiritualistisissa istunnoissa meedion linga-sharira materialisoituu mielikuvituksen aiheuttaessa usein samannäköisyyden kuolleisiin ihmisiin, mutta joskus sen aiheuttaa elementaali, joka heittää linga-shariraan heijastuksen kuolleen kuvasta astraalivalossa saaden siten aikaan yhdennäköisyyden. Sellaisten aaveiden vaatetus muodostuu meedion elävistä osasista. Kyseessä ei ole todellinen vaatetus eikä sillä ole mitään tekemistä meedion vaatteiden kanssa. Kaikista materialisoitumisista on jouduttu maksamaan.

Materialisoidut muodot on toistaiseksi jaettava kahteen luokkaan: a) ne joissa on määrätty muoto, jonka on aikaansaanut sellaisen henkilön alitajunta tai muu ajatus, jolle muoto kuuluu eli kuten edellä esitettiin, ja b) ne joiden muoto tai ulkonäkö tai ilmeneminen johtuu sen henkilön, jolle se kuuluu, ja sen henkilön, joka näkee sen, yhteisestä ajatuksesta, niin että ulkoinen ilmaantuminen johtuu näiden henkilöiden toinen toisilleen suorittamasta ajatus- tai mielikuvitusprosessista. Näissä tapauksissa mielikuvitus ja ajatus tapahtuvat tai vaikuttavat samalla kertaa liian lyhyessä ajassa tullakseen havaituiksi. Totuus astraaliruumiista selittää arabialaiset ja itämaiset kertomukset dñinneistä ja pulloon kahlehdituista pikkupaholaisista jne. Dugpat voivat vaikuttaa muiden ihmisten linga-shariroihin. Kun ihminen käy toisen ihmisen luona astraaliruumiissaan, kyseessä on linga-sharira, joka lähtee, mutta tämä ei voi tapahtua kovin kaukana. Siten myös linga-sharira nähdään henkilöiden lähellä heidän "kaksoisruumiinaan". Ja tätä linga-shariraa käytetään siirtämään esineitä ilman näkyvää kosketusta. Vuotava chhâyâ voi muodostaa linga-shariran ilman että henkilö tietää sen virtaamisesta, ja se voi vaeltaa ympäriinsä, mutta sillä ei ole silloin täyttä tietoisuutta. Sellaista astraaliruumiin heijastamista ei pitäisi yrittää. [Opetukset, 207-208]

ASTRAALITASO JA UNET

Lähde.

Astraaliunet
Lähteet:
H. P. Blavatsky, Esoteeriset ohjeet, 154 sivua, kustantanut Lahden Minerva ry
H. P. Blavatskyn opetukset sisäiselle ryhmälle, 270 sivua, kustantanut Lahden Minerva ry