Jokaisessa meissä kristus voi syntyä, syvällä sydämissämme. Kristus on
universaalia energiaa, jonka vastaanottaminen saattaa meidät
kristustietoisuuteen kahdennentoista chakran avautumisen myötä.
Kristuksen energia on kultaista valoa, joka parantavaa energiaa on.
Auttamalla muita, autamme itseämme - tietoisuutemme nostamisessa.
Perhonen on transformaation eli muodonmuutoksen symboli.
Auttamalla muita, autamme itseämme - tietoisuutemme nostamisessa.
Perhonen on transformaation eli muodonmuutoksen symboli.
**************************************************************************************
Lähde : Ihmeiden oppikurssi Opettajan käsikirja s.72-76
27. MITÄ KUOLEMA ON?
1. Kuolema on se keskeinen uni, josta kaikki harhat ovat lähtöisin. Eikö olekin hulluutta kuvitella elämän olevan syntymistä, vanhenemista, elinvoiman menettämistä ja lopussa kuolemista? Olemme esittäneet tämän kysymyksen jo aikaisemmin, mutta nyt meidän on pohdittava sitä huolellisemmin. Ainoa järkkymätön ja muuttumaton uskomus maailmassa on se, että kaikki on syntynyt vain kuollakseen. Sitä pidetään "luonnon kiertokulkuna", jota ei voida asettaa kyseenalaiseksi, vaan joka on hyväksyttävä elämän "luonnollisena" lakina. Sitä, missä on toistuvia jaksoja, mikä on muuttuvaa ja epävarmaa, mikä on epäluotettavaa ja epävakaata, mikä on voimistuvaa ja heikkenee kulkiessaan tietyllä tavalla tiettyä rataansa - kaikkea sitä pidetään Jumalan Tahtona. Eikä kukaan kysy voisiko hyväntahtoinen Luoja tahtoa sellaista.
2. Jos maailmankaikkeus -sellaisena kuin Jumala sen loi- havaitaan edellä selostetulla tavalla, olisi mahdotonta pitää Häntä rakastavana. Sillä sitä, joka päättää että kaikki katoaa, päätyy tomuksi, pettymykseksi ja epätoivoksi, voi vain pelätä. Hänen käsissään on sinun vähäinen elämäsi vain langan varassa, ja hän on valmis katkaisemaan tuon langan katumatta tai siitä välittämättä ehkä jo tänään! Ja vaikka hän vielä lykkäisikin sitä, loppu on kuitenkin varma. Joka rakastaa sellaista Jumalaa, ei tiedä mitä rakkaus on, sillä hän on kieltänyt elämän olevan todellista. Kuolema on muuttunut elämän vertauskuvaksi. Hänen maailmansa on silloin taistelutanner, jolla ristiriidat hallitsevat ja vastakohdat käyvät loputonta sotaansa. Missä kuolema on, siellä rauha on mahdottomuus.
3. Kuolema on Jumalan pelon vertauskuva. Tässä vertauskuvassa Hänen Rakkautensa on pyyhitty pois tietoisuudesta niin kuin kilpi, joka kohotetaan auringon eteen. Tällaisen vertauskuvan julmuus riittää osoittamaan, että sitä ei voi olla olemassa yhtä aikaa Jumalan kanssa. Siihen kuuluu kuva, jossa Jumalan poika lasketaan "haudan lepoon" tuhon syliin, jossa madot odottavat toivottaakseen hänet tervetulleeksi ja viipyäkseen pienen hetken hänen tuhoutumisensa ääressä. Mutta myös madot on yhtä varmasti tuomittu tuhon omaksi. Ja tällä tavalla kaikki olennot elävät kuoleman takia. Vahvempi syö heikomman - se on luonnon "elämän laki". Jumala on mielenvikainen ja pelko yksin todellista.
4. Omituinen uskomus, jonka mukaan kuolevissa olennoissa olisi osa, joka saattaisi jatkaa elämäänsä erillään siitä osasta, joka kuolee, ei kuitenkaan todista rakastavasta Jumalasta eikä synnytä uutta perustaa luottamukselle. Jos kuolema on todellista minkään suhteen, ei elämää ole. Kuolema kieltää elämän. Mutta jos todellisuus on elämässä, kuolema kielletään. Tämän asian suhteen eivät mitkään kompromissit ole mahdollisia. Jumala on joko pelon jumala tai Rakkauden Jumala. Maailma yrittää tuhatta kompromissia ja tulee tarjoamaan vielä niitä tuhat lisää. Jumalan opettaja ei voi hyväksyä niistä yhtäkään, sillä Jumala ei voi hyväksyä niistä yhtäkään. Hän ei tehnyt kuolemaa, sillä hän ei tehnyt pelkoa. Molemmat ovat yhtä merkityksettömiä Hänelle.
5. Kuoleman "todellisuus" on juurtunut lujasti uskomukseen, että Jumalan poika on keho. Jos Jumala olisi luonut kehot, kuolema olisi todellakin todellinen. Mutta silloin Jumala ei olisi rakastava. Missään muussa kohdassa todellista maailmaa ja harhojen maailmaa koskevan havainnoinnin vastakohtaisuus ei olekaan selkeämmin näkyvissä. Kuolema olisi todellakin Jumalan kuolema, jos Hän olisi Rakkaus. Silloin Hänen omien luotujensa olisi pelättävä Häntä. Hän ei olisi Isä, vaan tuhoaja. Hän ei olisi Luoja, vaan kostaja. Kauhistuttavia Hänen Ajatuksensa ja pelottava Hänen kuvansa. Hänen luotuihinsa katsominen merkitsisi kuolemaa.
6. "Ja viimeisenä voitetaan kuolema." Tietenkin, ilman kuoleman aatetta maailmakaan ei olisi olemasssa. Sen myötä kaikki unet päättyisivät. Se on pelastuksen lopullinen päämäärä, kaikkien harhojen loppu. Ja kuolemassa syntyvät kaikki harhat. Mikä voisi saada alkunsa kuolemasta ja olla silti elämää? Ja toisaalta: mikä voisi syntyä Jumalasta ja pystyä kuolemaan. Maailman synnyttämät ristiriidat, kompromissit ja rituaalit sen yrittäessä turhaan takertua kuolemaan ja samanaikaisesti pitää rakkautta todellisena ovat mieletöntä magiaa, vailla tehoa ja tarkoitusta. "Jumala on, ja Hänessä kaikkien luotujen on oltava ikuisia. Etkö huomaa, että Hänellä olisi muuten vastakohta ja pelko olisi yhtä todellista kuin rakkaus?
7. Jumalan opettaja, ainoa tehtäväsi voitaisiin määritellä seuraavasti: älä hyväksy yhtään kompromissia, jossa kuolema on osallisena. Älä usko julmuuteen, äläkä anna hyökkäyksen peittää totuutta itseltäsi. Se mikä näyttää kuolevan, on vain havaittu väärin ja yhdistetty harhaan. Sinun tehtäväsi on nyt sallia, että harhat tuodaan totuuden luokse. Pysy lujana vain tämän asian suhteen: että et annan minkään muuttuvan muodon "todellisuuden" pettää itseäsi. Totuus ei horju eikä huoju eikä vajoa kuolemaan tai liukene olemattomiin. Entä mitä on kuoleman loppu? Ei mikään muu kuin tämä: tajuamista, että Jumalan poika on syytön nyt ja ikuisesti. Ei sen enempää. Mutta älä anna itsesi unohtaa ettei se ole vähempääkään.
28. MITÄ YLÖSNOUSEMUS ON?
1. Hyvin yksikertaisesti ylösnousemus on kuoleman voittamista eli ylittämistä. Se on jälleenherääminen eli jälleensyntymä, mielenmuutos maailman merkityksen suhteen. Se on Pyhän Hengen tulkinnan hyväksymistä maailman tarkoituksen suhteen, Sovituksen, hyväksymistä itselleen. Se on kurjuuden unien loppu ja iloinen tietoisuus Pyhän Hengen lopullisesta unesta. Se on Jumalan lahjojen tunnistamista. Se on uni, jossa keho toimii täydellisesti, uni, jossa keholla ei ole muuta tehtävää kuin kommunikointi. Se on läksy, johon oppiminen päättyy, sillä silloin se on täytetty ja ylitetty. Se kutsuu Jumalaa ottamaan viimeisen Askeleensa. Se on kaikista muista päämääristä, kaikista muista tavoitteista ja kaikista muista huolista luopumista. Se on ainoa asia, jota Poika haluaa Isältään.
2. Ylösnousemus on kuoleman kieltämistä, sillä se vakuuttaa, että elämä on. Sen kautta koko maailman ajatustapa muuttuu päinvastaiseksi. Silloin elämä tunnistetaan pelastukseksi ja kaikenlainen kipu ja kurjuus nähdään helvettinä. Rakkautta ei enää pelätä, vaan se toivotetaan riemuiten tervetulleeksi. Epäjumalat ovat kadonneet, ja Jumalan muistaminen loistaa esteettä yli maailman. Kristuksen kasvot nähdään jokaisessa elävässä olennossa eikä mitään pidetä enää pimeydessä, anteeksiannon valosta erossa. Maan päällä ei ole enää surua. Taivaan ilo on peittänyt sen.
3. Siihen oppimäärä päättyy. Siitä lähtien ei enää tarvita ohjeita. Näkökyky on täysin oikaistu ja kaikki erehdykset on tehty tekemättömäksi. Hyökkääminen on merkityksetöntä, ja rauha on tullut. Oppimäärän tavoite on saavutettu. Ajatukset kääntyvät Taivaaseen ja pois helvetistä. Kaikki kaipaukset on tyydytetty, sillä mikä olisi jäänyt epätäydelliseksi ja vastausta vaille? Viimeinen harha leviää yli maailman, antaa kaiken anteeksi ja korvaa kaikki hyökkäykset. Koko päinvastaiseksi kääntämisen tehtävä on suoritettu loppuun. Jäljellä ei ole mitään, joka sotisi Jumalan Sanaa vastaan. Totuutta ei enää vastusteta. Silloin totuus voi vihdoin tulla. Miten nopeasti se tuleekaan, kun sitä pyydetään saapumaan ja kattamaan tämänkaltaisen maailman.
4. Kaikki elävät sydämet sykkivät tyyninä ja syvän odotuksen vallassa, sillä silloin käsillä on ikuisesti kestävien asioiden aika. Kuolemaa ei ole. Jumalan poika on vapaa. Ja hänen vapaudessaan on pelon loppu. Maan päälle ei jää enää yhtään kätkettyä paikkaa suojaamaan sairaita harhoja, pelon unia tai maailmankaikkeutta koskevia harhahavaintoja. Kaikki asiat nähdään valkeudessa, ja siinä niiden tarkoitus muuttuu toiseksi ja ne ymmärretään. Ja me, Jumalan lapset, nousemme tomusta ja katsomme täydellistä synnittömyyttämme. Taivaan laulu kaikuu kautta maailman, kun se kohotetaan ylös ja tuodaan totuuden luokse.
5. Silloin ei ole olemassa eroavaisuuksia. Erot ovat kadonneet ja Rakkaus katsoo Itseään. Mitä muuta näkyä vielä tarvittaisiin? Mitä sellaista olisi jäljellä, mitä näkökyky voisi saada aikaan? Olemme nähneet Kristuksen kasvot, Hänen synnittömyytensä, Hänen Rakkautensa kaikkien muotojen takana, kaikkien tarkoitusten tuolla puolen. Olemme pyhiä, sillä Hänen pyhyytensä on todellakin vapauttanut meidät! Hyväksymme Hänen pyhyytensä omaksemme. Muuta tahtoa koskeva harha on kadonnut, sillä tarkoituksen ykseys on löydetty.
6. Nämä asiat odottavat meitä kaikkia, mutta me emme ole valmiita toivottamaan niitä riemuiten tervetulleiksi. Niin kauan kuin yksikään mieli on pahojen unien vallassa, helvetin ajatus on todellinen. Jumalan opettajien päämääränä on herättää nukkuvien mielet ja nähdä niissä Kristuksen kasvojen näyn valtaavan sen, missä he ovat nähneet unta. Murhanhimoiset ajatukset korvataan siunauksella. Tuomitsemisesta luovutaan ja annetaan se Hänelle, jonka tehtävänä tuomitseminen on. Ja Hänen lopullisena tuomionaan Jumalan pyhälle Pojalle palautetaan häntä koskeva totuus. Hänet on lunastettu, koska hän on kuullut Jumalan Sanan ja ymmärtänyt sen merkityksen. Hän on vapaa, koska hän salli Jumalan Äänen julistaa totuutta. Ja kaikki olennot, joita hän aikaisemmin etsi naulitakseen ne ristille, kokevat ylösnousemuksen hänen kanssaan, hänen rinnallaan, kun hän valmistautuu yhdessä heidän kanssaan kohtaamaan Jumalaansa.
27. MITÄ KUOLEMA ON?
1. Kuolema on se keskeinen uni, josta kaikki harhat ovat lähtöisin. Eikö olekin hulluutta kuvitella elämän olevan syntymistä, vanhenemista, elinvoiman menettämistä ja lopussa kuolemista? Olemme esittäneet tämän kysymyksen jo aikaisemmin, mutta nyt meidän on pohdittava sitä huolellisemmin. Ainoa järkkymätön ja muuttumaton uskomus maailmassa on se, että kaikki on syntynyt vain kuollakseen. Sitä pidetään "luonnon kiertokulkuna", jota ei voida asettaa kyseenalaiseksi, vaan joka on hyväksyttävä elämän "luonnollisena" lakina. Sitä, missä on toistuvia jaksoja, mikä on muuttuvaa ja epävarmaa, mikä on epäluotettavaa ja epävakaata, mikä on voimistuvaa ja heikkenee kulkiessaan tietyllä tavalla tiettyä rataansa - kaikkea sitä pidetään Jumalan Tahtona. Eikä kukaan kysy voisiko hyväntahtoinen Luoja tahtoa sellaista.
2. Jos maailmankaikkeus -sellaisena kuin Jumala sen loi- havaitaan edellä selostetulla tavalla, olisi mahdotonta pitää Häntä rakastavana. Sillä sitä, joka päättää että kaikki katoaa, päätyy tomuksi, pettymykseksi ja epätoivoksi, voi vain pelätä. Hänen käsissään on sinun vähäinen elämäsi vain langan varassa, ja hän on valmis katkaisemaan tuon langan katumatta tai siitä välittämättä ehkä jo tänään! Ja vaikka hän vielä lykkäisikin sitä, loppu on kuitenkin varma. Joka rakastaa sellaista Jumalaa, ei tiedä mitä rakkaus on, sillä hän on kieltänyt elämän olevan todellista. Kuolema on muuttunut elämän vertauskuvaksi. Hänen maailmansa on silloin taistelutanner, jolla ristiriidat hallitsevat ja vastakohdat käyvät loputonta sotaansa. Missä kuolema on, siellä rauha on mahdottomuus.
3. Kuolema on Jumalan pelon vertauskuva. Tässä vertauskuvassa Hänen Rakkautensa on pyyhitty pois tietoisuudesta niin kuin kilpi, joka kohotetaan auringon eteen. Tällaisen vertauskuvan julmuus riittää osoittamaan, että sitä ei voi olla olemassa yhtä aikaa Jumalan kanssa. Siihen kuuluu kuva, jossa Jumalan poika lasketaan "haudan lepoon" tuhon syliin, jossa madot odottavat toivottaakseen hänet tervetulleeksi ja viipyäkseen pienen hetken hänen tuhoutumisensa ääressä. Mutta myös madot on yhtä varmasti tuomittu tuhon omaksi. Ja tällä tavalla kaikki olennot elävät kuoleman takia. Vahvempi syö heikomman - se on luonnon "elämän laki". Jumala on mielenvikainen ja pelko yksin todellista.
4. Omituinen uskomus, jonka mukaan kuolevissa olennoissa olisi osa, joka saattaisi jatkaa elämäänsä erillään siitä osasta, joka kuolee, ei kuitenkaan todista rakastavasta Jumalasta eikä synnytä uutta perustaa luottamukselle. Jos kuolema on todellista minkään suhteen, ei elämää ole. Kuolema kieltää elämän. Mutta jos todellisuus on elämässä, kuolema kielletään. Tämän asian suhteen eivät mitkään kompromissit ole mahdollisia. Jumala on joko pelon jumala tai Rakkauden Jumala. Maailma yrittää tuhatta kompromissia ja tulee tarjoamaan vielä niitä tuhat lisää. Jumalan opettaja ei voi hyväksyä niistä yhtäkään, sillä Jumala ei voi hyväksyä niistä yhtäkään. Hän ei tehnyt kuolemaa, sillä hän ei tehnyt pelkoa. Molemmat ovat yhtä merkityksettömiä Hänelle.
5. Kuoleman "todellisuus" on juurtunut lujasti uskomukseen, että Jumalan poika on keho. Jos Jumala olisi luonut kehot, kuolema olisi todellakin todellinen. Mutta silloin Jumala ei olisi rakastava. Missään muussa kohdassa todellista maailmaa ja harhojen maailmaa koskevan havainnoinnin vastakohtaisuus ei olekaan selkeämmin näkyvissä. Kuolema olisi todellakin Jumalan kuolema, jos Hän olisi Rakkaus. Silloin Hänen omien luotujensa olisi pelättävä Häntä. Hän ei olisi Isä, vaan tuhoaja. Hän ei olisi Luoja, vaan kostaja. Kauhistuttavia Hänen Ajatuksensa ja pelottava Hänen kuvansa. Hänen luotuihinsa katsominen merkitsisi kuolemaa.
6. "Ja viimeisenä voitetaan kuolema." Tietenkin, ilman kuoleman aatetta maailmakaan ei olisi olemasssa. Sen myötä kaikki unet päättyisivät. Se on pelastuksen lopullinen päämäärä, kaikkien harhojen loppu. Ja kuolemassa syntyvät kaikki harhat. Mikä voisi saada alkunsa kuolemasta ja olla silti elämää? Ja toisaalta: mikä voisi syntyä Jumalasta ja pystyä kuolemaan. Maailman synnyttämät ristiriidat, kompromissit ja rituaalit sen yrittäessä turhaan takertua kuolemaan ja samanaikaisesti pitää rakkautta todellisena ovat mieletöntä magiaa, vailla tehoa ja tarkoitusta. "Jumala on, ja Hänessä kaikkien luotujen on oltava ikuisia. Etkö huomaa, että Hänellä olisi muuten vastakohta ja pelko olisi yhtä todellista kuin rakkaus?
7. Jumalan opettaja, ainoa tehtäväsi voitaisiin määritellä seuraavasti: älä hyväksy yhtään kompromissia, jossa kuolema on osallisena. Älä usko julmuuteen, äläkä anna hyökkäyksen peittää totuutta itseltäsi. Se mikä näyttää kuolevan, on vain havaittu väärin ja yhdistetty harhaan. Sinun tehtäväsi on nyt sallia, että harhat tuodaan totuuden luokse. Pysy lujana vain tämän asian suhteen: että et annan minkään muuttuvan muodon "todellisuuden" pettää itseäsi. Totuus ei horju eikä huoju eikä vajoa kuolemaan tai liukene olemattomiin. Entä mitä on kuoleman loppu? Ei mikään muu kuin tämä: tajuamista, että Jumalan poika on syytön nyt ja ikuisesti. Ei sen enempää. Mutta älä anna itsesi unohtaa ettei se ole vähempääkään.
28. MITÄ YLÖSNOUSEMUS ON?
1. Hyvin yksikertaisesti ylösnousemus on kuoleman voittamista eli ylittämistä. Se on jälleenherääminen eli jälleensyntymä, mielenmuutos maailman merkityksen suhteen. Se on Pyhän Hengen tulkinnan hyväksymistä maailman tarkoituksen suhteen, Sovituksen, hyväksymistä itselleen. Se on kurjuuden unien loppu ja iloinen tietoisuus Pyhän Hengen lopullisesta unesta. Se on Jumalan lahjojen tunnistamista. Se on uni, jossa keho toimii täydellisesti, uni, jossa keholla ei ole muuta tehtävää kuin kommunikointi. Se on läksy, johon oppiminen päättyy, sillä silloin se on täytetty ja ylitetty. Se kutsuu Jumalaa ottamaan viimeisen Askeleensa. Se on kaikista muista päämääristä, kaikista muista tavoitteista ja kaikista muista huolista luopumista. Se on ainoa asia, jota Poika haluaa Isältään.
2. Ylösnousemus on kuoleman kieltämistä, sillä se vakuuttaa, että elämä on. Sen kautta koko maailman ajatustapa muuttuu päinvastaiseksi. Silloin elämä tunnistetaan pelastukseksi ja kaikenlainen kipu ja kurjuus nähdään helvettinä. Rakkautta ei enää pelätä, vaan se toivotetaan riemuiten tervetulleeksi. Epäjumalat ovat kadonneet, ja Jumalan muistaminen loistaa esteettä yli maailman. Kristuksen kasvot nähdään jokaisessa elävässä olennossa eikä mitään pidetä enää pimeydessä, anteeksiannon valosta erossa. Maan päällä ei ole enää surua. Taivaan ilo on peittänyt sen.
3. Siihen oppimäärä päättyy. Siitä lähtien ei enää tarvita ohjeita. Näkökyky on täysin oikaistu ja kaikki erehdykset on tehty tekemättömäksi. Hyökkääminen on merkityksetöntä, ja rauha on tullut. Oppimäärän tavoite on saavutettu. Ajatukset kääntyvät Taivaaseen ja pois helvetistä. Kaikki kaipaukset on tyydytetty, sillä mikä olisi jäänyt epätäydelliseksi ja vastausta vaille? Viimeinen harha leviää yli maailman, antaa kaiken anteeksi ja korvaa kaikki hyökkäykset. Koko päinvastaiseksi kääntämisen tehtävä on suoritettu loppuun. Jäljellä ei ole mitään, joka sotisi Jumalan Sanaa vastaan. Totuutta ei enää vastusteta. Silloin totuus voi vihdoin tulla. Miten nopeasti se tuleekaan, kun sitä pyydetään saapumaan ja kattamaan tämänkaltaisen maailman.
4. Kaikki elävät sydämet sykkivät tyyninä ja syvän odotuksen vallassa, sillä silloin käsillä on ikuisesti kestävien asioiden aika. Kuolemaa ei ole. Jumalan poika on vapaa. Ja hänen vapaudessaan on pelon loppu. Maan päälle ei jää enää yhtään kätkettyä paikkaa suojaamaan sairaita harhoja, pelon unia tai maailmankaikkeutta koskevia harhahavaintoja. Kaikki asiat nähdään valkeudessa, ja siinä niiden tarkoitus muuttuu toiseksi ja ne ymmärretään. Ja me, Jumalan lapset, nousemme tomusta ja katsomme täydellistä synnittömyyttämme. Taivaan laulu kaikuu kautta maailman, kun se kohotetaan ylös ja tuodaan totuuden luokse.
5. Silloin ei ole olemassa eroavaisuuksia. Erot ovat kadonneet ja Rakkaus katsoo Itseään. Mitä muuta näkyä vielä tarvittaisiin? Mitä sellaista olisi jäljellä, mitä näkökyky voisi saada aikaan? Olemme nähneet Kristuksen kasvot, Hänen synnittömyytensä, Hänen Rakkautensa kaikkien muotojen takana, kaikkien tarkoitusten tuolla puolen. Olemme pyhiä, sillä Hänen pyhyytensä on todellakin vapauttanut meidät! Hyväksymme Hänen pyhyytensä omaksemme. Muuta tahtoa koskeva harha on kadonnut, sillä tarkoituksen ykseys on löydetty.
6. Nämä asiat odottavat meitä kaikkia, mutta me emme ole valmiita toivottamaan niitä riemuiten tervetulleiksi. Niin kauan kuin yksikään mieli on pahojen unien vallassa, helvetin ajatus on todellinen. Jumalan opettajien päämääränä on herättää nukkuvien mielet ja nähdä niissä Kristuksen kasvojen näyn valtaavan sen, missä he ovat nähneet unta. Murhanhimoiset ajatukset korvataan siunauksella. Tuomitsemisesta luovutaan ja annetaan se Hänelle, jonka tehtävänä tuomitseminen on. Ja Hänen lopullisena tuomionaan Jumalan pyhälle Pojalle palautetaan häntä koskeva totuus. Hänet on lunastettu, koska hän on kuullut Jumalan Sanan ja ymmärtänyt sen merkityksen. Hän on vapaa, koska hän salli Jumalan Äänen julistaa totuutta. Ja kaikki olennot, joita hän aikaisemmin etsi naulitakseen ne ristille, kokevat ylösnousemuksen hänen kanssaan, hänen rinnallaan, kun hän valmistautuu yhdessä heidän kanssaan kohtaamaan Jumalaansa.
Lähde: Ihmeiden oppikurssi Opettajan käsikirja s.72-76
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti