Pääsiäisviikon viikonpäivien nimet

Pääsiäisviikkoa vietettiin Suomessa vanhoina aikoina rauhan ja levon juhlana. Silloin ei saanut tehdä työtä eikä missään tapauksessa ollut lupa metelöidä, ettei hyvät haltijat lähtisi talosta. 

Kristilliseen pääsiäisperinteeseen sekoittui siis monia pakanallisia uskomuksia, joista meidän aikaamme ovat 'säästyneet' pääsiäisnoidat, -trullit ja -kokot. 

Palmusunnuntai eli virposunnuntai  (viikko ennen pääsiäissunnuntaita)

Lisäksi jokainen pääsiäisviikon viikonpäivä sai oman nimensä, 

kuten 

malkamaanantai, 

tikkutiistai, 

kellokeskiviikko, 

kiirastorstai, 

pitkäperjantai, 

lankalauantai eli hiljainen lauantai 

sukkasunnuntai eli pääsiäissunnuntai ja 

pääsiäismaanantai. 

Suurimmalla osalla päiviä oli jokin erityinen merkitys. Nykyään näistä nimistä käytössä on enää kiirastorstai ja pitkäperjantai.

Pääsiäistä edeltävän viikon päivät ovat perinteen mukaan palmusunnuntai, malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai ja lankalauantai.
 

Sunnuntaina virvottiin, maanantaina koottiin tanhualta malkapuita, tiistain vuoltiin sytyketikkuja pääsiäistulille, keskiviikkona ripustettiin kellot lehmien kaulaan, torstaina ajettiin paha "kiira" kartanolta metsään, perjantaina istuttiin pirtissä ja vältettiin vierailuja, lauantaina värjättiin talven aikana kehrätyt langat. 

Pääsiäisaamusta sitten jo ruvettiin varsinaiseen pyhänpitoon ja nuoret tytöt vallankin pesivät kasvonsa purovedellä, jolloin pysyi kauniina koko vuoden.

- Turun Sanomat 30.3.1991

Sukka-sunnuntaki, malko-maanantaki, tikku-tiistaki, kello-keskiviikko, kiiro- eli kiristuorstaki, pitkä-perjantaki, lanka-lauvantaki ja viimeksi pälkkä-pääsiäinen. 

Mitä eri merkitystä itsekullaki päivällä lienee muinoin ollut, en tiedä, mutta kellokeskiviikkona otettiin eläinten kellot talvitalteestaan esille, ja kiirotuorstakina niitä pyhitettiin aina tulevan kesän tarpeeksi.

- A. T., Kiuruvesi, Suometar 12/1856