Kanavoinut Brenda Hoffman ( www.lifetapestrycreations.com)
10.10.2011
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Rakkaat Ystävät,
Teette siirtymää paljon nopeampaa tahtia kuin odotimme. Mutta olette sopeutuneet jokaiseen uuteen muutokseen, joten ette ymmärrä, miten nopeasti olette muuttuneet.
Kenties et osallistu protesteihin, joita ponnahtelee esiin ympäri maailmaa. Kenties olet pysynyt elämässä, mikä sinulla oli, ennen kuin aloitit tämän ihmeellisen siirtymän. Sisäiset muutoksesi ovat pakottaneet ja kannustaneet sinua siirtymään nopeasti rooliisi.
Kenties jotkut ihmiset jotka olivat tärkeitä sinulle, eivät ole sitä enää. Ei siksi, että he ovat erilaisia, vaan koska sinä olet. Et enää halua huolehtia heistä tai olla heidän temppujensa uhri. Olet ottanut oman sisäisen voimasi.
Vain ne jotka eivät usko olevansa riittävän vahvoja ollakseen sekä ainutlaatuinen yksilö että arvostettu yhteiskunnan jäsen, hyväksyvät uhrina olemisen tai huolehtimisen. Kumpikin rooli laittaa teidät henkilökohtaiseen vankilaan.
Hyväksyitte hallitustenne uhrina olemisen ja odotitte huolenpitoa vastineeksi. Hyväksyitte työnantajienne uhrina olemisen ja odotitte rahallista palkkiota sen tekemisestä. Hyväksyitte lastenne uhrina olemisen ja odotitte rakkautta ja välittämistä vastineeksi. Tai olitte huolehtija ja odotitte huollettavienne palkitsevan teidät niin, kuin piditte itse sopivana.
Joskus sellaiset toiveet, uskomukset ja uhraukset toimivat - joskus eivät. Mutta mitään niistä ei saanut aikaan sisäinen olemuksenne. Kaikki loi yhteiskuntanne sopimaan tiettyyn tarpeeseen. Vain sukupolvi sitten useimmat odottivat työskentelevänsä yhdessä yrityksessä koko työelämänsä ajan ja saavansa avokätisen eläkkeen siitä. Alle 100 vuotta sitten luotiin ne useimmat edut, joita nyt odotatte hallituksiltanne. Käsitettä "teini-ikäinen" ei ymmärretty kaksi tai kolme sukupolvea sitten.
Kun rakenteenne muuttuivat, niin tapahtui myös uhrautumisellenne ja odotuksillenne. Kaikki oli tarkoituksenmukaista vanhassa pelon ajassa. Mutta ette enää elä vanhassa ajassa. Ja niin odotuksenne muuttuvat.
Ette tee pitkiä päiviä siinä toivossa, että saatte eläkkeen työelämänne loputtua. Ette enää usko sellaisia eläkkeitä olevankaan. Ette enää tunne tarvetta huolehtia lapsistanne oman elämänne kustannuksella vain siksi, etteivät he ole halukkaita huolehtimaan itse itsestään. Ette tunne tarvetta tukea hallitusta, mikä ei välitä teistä.
Tällä tavalla te muututte. Ette herää yhtenä päivänä protestikyltti kädessänne. Mutta hitaasti heräätte mielessänne henkilökohtaiseen voimaanne ja tarpeisiinne. Kumpikin niistä välttää uhrina olemista ja huolehtimista.
Mikä on heräämisenne tulos? Löydätte itsenne elämästä, mikä on iloista ja hauskaa. Sen pituinen se. Mutta siirtymisenne pelosta, uhrina olemisesta ja huolehtimisesta oman voimanne ottamiseen on hämmästyttävää katsella.
Te ette välttämättä ymmärrä edistymistänne - mutta me ymmärrämme. Verratkaa siirtymäänne lukemisen oppimiseen. Ensin opettelitte aakkoset. Laitoitte noita kirjaimia yhteen muodostaaksenne sanoja. Sitten laitoitte sanoja yhteen luodaksenne tarinan. Ja kun osaisitte Muumikirjat, siirryitte vaikeampiin kirjoihin, kunnes mukavasti luitte yliopistotason aineistoa. Ette koskaan panneet merkille askelia, joita vaadittiin yliopistomateriaalin lukemiseen - odotitte vain osaavanne sen, kun menitte yliopistoon. Sama on totta nyt. Ette ole täysin tietoinen edistymisestänne.
Olemme kertoneet teille, että teidän on nyt päätettävä, haluatteko jatkaa siirtymäänne. Ette enää voi suuttua hallituksellenne ja olla tyytyväinen, että aikuiset lapsenne tarvitsevat huolenpitoa. Ne ovat samalla tavalla.
Jotkut teistä toivovat, että siirtymänne muuttaa vain tiettyjä osia elämästänne. Se ei ole mahdollista. Kun tiedostatte huolehtimis- tai uhriroolinne - yritysmaailmassa tai perheessä - ette enää hyväksy kumpaakaan. Siis ellei pelko tuon elämänne osan menettämisestä ole tärkeämpi kuin oman sisäisen voimanne ottaminen.
Tästä puhuimme viime viikolla. On aika päättää, haluatteko pysyä jumissa kasviskeittokattilan pohjalla vai pyöriä ympäriinsä löytääksenne uuden maailmanne.
Ette voi muuttaa elämänne yhtä osaa ja odottaa muiden osien jatkavan entisellään. Tämä on mitä suurin henkilökohtainen vallankumous. Ette voi olla uutta aikaa vain elämänne yhdessä osassa, aivan samalla tavalla kuin joko olette raskaana tai ette ole. Hyväksytte sisäisen voimanne tai sitten ette. Se on teidän päätöksenne.
Vaikka saatatte ollakin huolissanne toisista, se on nyt eri tasolla. Sen sijaan että tunnette tarvetta huolehtia tai olla heidän tekojensa uhri, ihmettelette, miksi he jatkavat valitsemaansa elämää - uhrina ja huolehtijana. Sama pätee myös työmaailmaanne, hallituksiinne ja kaikkiin rakenteisiin.
Olette siirtyneet aakkosten opettelusta yliopistomateriaalin ymmärtämiseen. Ja olette tehneet sen kuukausien aikana. Ilmiömäistä.
Jotkut teistä pelkäävät päästää irti tarpeesta olla uhri tai huolenpitäjä. Se on ok. Pyöritte kasviskeittokattilassa, jos kyseenalaistatte motiivinne ja tarpeenne. Ne jotka tiukasti uskovat, ettei heidän tarvitse päästää irti huolehtimisesta tai uhrina olemisesta kaikilla elämänsä alueilla, ovat juuttumassa kattilan pohjaan.
Te liikutte. Te teette siirtymää. Te pyöritte. Juhlikaa upeita uusia ajatuksianne ja suuntianne. Te olette siirtymässä iloiseen elämäänne.
Teette siirtymää paljon nopeampaa tahtia kuin odotimme. Mutta olette sopeutuneet jokaiseen uuteen muutokseen, joten ette ymmärrä, miten nopeasti olette muuttuneet.
Kenties et osallistu protesteihin, joita ponnahtelee esiin ympäri maailmaa. Kenties olet pysynyt elämässä, mikä sinulla oli, ennen kuin aloitit tämän ihmeellisen siirtymän. Sisäiset muutoksesi ovat pakottaneet ja kannustaneet sinua siirtymään nopeasti rooliisi.
Kenties jotkut ihmiset jotka olivat tärkeitä sinulle, eivät ole sitä enää. Ei siksi, että he ovat erilaisia, vaan koska sinä olet. Et enää halua huolehtia heistä tai olla heidän temppujensa uhri. Olet ottanut oman sisäisen voimasi.
Vain ne jotka eivät usko olevansa riittävän vahvoja ollakseen sekä ainutlaatuinen yksilö että arvostettu yhteiskunnan jäsen, hyväksyvät uhrina olemisen tai huolehtimisen. Kumpikin rooli laittaa teidät henkilökohtaiseen vankilaan.
Hyväksyitte hallitustenne uhrina olemisen ja odotitte huolenpitoa vastineeksi. Hyväksyitte työnantajienne uhrina olemisen ja odotitte rahallista palkkiota sen tekemisestä. Hyväksyitte lastenne uhrina olemisen ja odotitte rakkautta ja välittämistä vastineeksi. Tai olitte huolehtija ja odotitte huollettavienne palkitsevan teidät niin, kuin piditte itse sopivana.
Joskus sellaiset toiveet, uskomukset ja uhraukset toimivat - joskus eivät. Mutta mitään niistä ei saanut aikaan sisäinen olemuksenne. Kaikki loi yhteiskuntanne sopimaan tiettyyn tarpeeseen. Vain sukupolvi sitten useimmat odottivat työskentelevänsä yhdessä yrityksessä koko työelämänsä ajan ja saavansa avokätisen eläkkeen siitä. Alle 100 vuotta sitten luotiin ne useimmat edut, joita nyt odotatte hallituksiltanne. Käsitettä "teini-ikäinen" ei ymmärretty kaksi tai kolme sukupolvea sitten.
Kun rakenteenne muuttuivat, niin tapahtui myös uhrautumisellenne ja odotuksillenne. Kaikki oli tarkoituksenmukaista vanhassa pelon ajassa. Mutta ette enää elä vanhassa ajassa. Ja niin odotuksenne muuttuvat.
Ette tee pitkiä päiviä siinä toivossa, että saatte eläkkeen työelämänne loputtua. Ette enää usko sellaisia eläkkeitä olevankaan. Ette enää tunne tarvetta huolehtia lapsistanne oman elämänne kustannuksella vain siksi, etteivät he ole halukkaita huolehtimaan itse itsestään. Ette tunne tarvetta tukea hallitusta, mikä ei välitä teistä.
Tällä tavalla te muututte. Ette herää yhtenä päivänä protestikyltti kädessänne. Mutta hitaasti heräätte mielessänne henkilökohtaiseen voimaanne ja tarpeisiinne. Kumpikin niistä välttää uhrina olemista ja huolehtimista.
Mikä on heräämisenne tulos? Löydätte itsenne elämästä, mikä on iloista ja hauskaa. Sen pituinen se. Mutta siirtymisenne pelosta, uhrina olemisesta ja huolehtimisesta oman voimanne ottamiseen on hämmästyttävää katsella.
Te ette välttämättä ymmärrä edistymistänne - mutta me ymmärrämme. Verratkaa siirtymäänne lukemisen oppimiseen. Ensin opettelitte aakkoset. Laitoitte noita kirjaimia yhteen muodostaaksenne sanoja. Sitten laitoitte sanoja yhteen luodaksenne tarinan. Ja kun osaisitte Muumikirjat, siirryitte vaikeampiin kirjoihin, kunnes mukavasti luitte yliopistotason aineistoa. Ette koskaan panneet merkille askelia, joita vaadittiin yliopistomateriaalin lukemiseen - odotitte vain osaavanne sen, kun menitte yliopistoon. Sama on totta nyt. Ette ole täysin tietoinen edistymisestänne.
Olemme kertoneet teille, että teidän on nyt päätettävä, haluatteko jatkaa siirtymäänne. Ette enää voi suuttua hallituksellenne ja olla tyytyväinen, että aikuiset lapsenne tarvitsevat huolenpitoa. Ne ovat samalla tavalla.
Jotkut teistä toivovat, että siirtymänne muuttaa vain tiettyjä osia elämästänne. Se ei ole mahdollista. Kun tiedostatte huolehtimis- tai uhriroolinne - yritysmaailmassa tai perheessä - ette enää hyväksy kumpaakaan. Siis ellei pelko tuon elämänne osan menettämisestä ole tärkeämpi kuin oman sisäisen voimanne ottaminen.
Tästä puhuimme viime viikolla. On aika päättää, haluatteko pysyä jumissa kasviskeittokattilan pohjalla vai pyöriä ympäriinsä löytääksenne uuden maailmanne.
Ette voi muuttaa elämänne yhtä osaa ja odottaa muiden osien jatkavan entisellään. Tämä on mitä suurin henkilökohtainen vallankumous. Ette voi olla uutta aikaa vain elämänne yhdessä osassa, aivan samalla tavalla kuin joko olette raskaana tai ette ole. Hyväksytte sisäisen voimanne tai sitten ette. Se on teidän päätöksenne.
Vaikka saatatte ollakin huolissanne toisista, se on nyt eri tasolla. Sen sijaan että tunnette tarvetta huolehtia tai olla heidän tekojensa uhri, ihmettelette, miksi he jatkavat valitsemaansa elämää - uhrina ja huolehtijana. Sama pätee myös työmaailmaanne, hallituksiinne ja kaikkiin rakenteisiin.
Olette siirtyneet aakkosten opettelusta yliopistomateriaalin ymmärtämiseen. Ja olette tehneet sen kuukausien aikana. Ilmiömäistä.
Jotkut teistä pelkäävät päästää irti tarpeesta olla uhri tai huolenpitäjä. Se on ok. Pyöritte kasviskeittokattilassa, jos kyseenalaistatte motiivinne ja tarpeenne. Ne jotka tiukasti uskovat, ettei heidän tarvitse päästää irti huolehtimisesta tai uhrina olemisesta kaikilla elämänsä alueilla, ovat juuttumassa kattilan pohjaan.
Te liikutte. Te teette siirtymää. Te pyöritte. Juhlikaa upeita uusia ajatuksianne ja suuntianne. Te olette siirtymässä iloiseen elämäänne.
Niin olkoon.
Aamen.
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti