Kanavoinut/kirjoittanut Suzan Caroll (www.multidimensions.com)
Uutiskirjeestä 12.10.2011
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
EL MORYA: JOHDANTO
Monet Maan mestareistamme tuntevat uuden maapallon vedon, sillä olette tosiaankin siirtymässä todellisuustaajuuteen, mikä ei tartu niin mataliin taajuusmalleihin kuin kolmas ulottuvuus.
Monet Maan mestareistamme tuntevat uuden maapallon vedon, sillä olette tosiaankin siirtymässä todellisuustaajuuteen, mikä ei tartu niin mataliin taajuusmalleihin kuin kolmas ulottuvuus.
Viidennen ulottuvuuden korkeammat tasot luovat jatkuvia, ympyrämäisiä ja äärettömiä energiamalleja, jotka laajentuvat ja muuntuvat.
Toisaalta, kolmannen ja neljännen ulottuvuuden matalammat taajuudet luovat energiamalleja useampien ja useampien keskeytysten kera, kun energia kulkee alas taajuusasteikkoa.
Näitä keskeytyksiä tapahtuu, koska ihmisen aika-ajatusmuodot luovat harhakuvan tilasta valoilmentymien välillä. Todellisuudessa aika ja tila ovat yhtä ja ne hahmotetaan kahtena eri ulottuvuutena vain kolmannen/neljännen ulottuvuuden tietoisuuden kautta. Vain moniulotteisen itsenne havaintotavalla voitte havaita nämä keskeytykset portaaleiksi. Syy tähän epäjohdonmukaisuuteen on, että kolmannen ulottuvuuden tietoisuutenne etsii itsenne ulkopuolelta, 3D-matriisista, löytääkseen todellisuuden. Toisaalta, herännyt, moniulotteinen tietoisuutenne etsii todellisuutta itsenne sisältä, joka on ykseydessä.
Nämä portaalit ovat ulottuvuuksien välisiä käytäviä, joiden kautta laajentunut tietoisuutenne voi kulkea vapaana kaikista kolmannen ulottuvuuden matriisin energiaesteistä. Tutkitte näitä portaaleja puhtaana tietoisuutena, kun fyysinen maa-astianne nukkuu, meditoi tai on mukana rauhoittavassa ja luovassa toiminnassa. Tällä tavalla sielunne voi kokea ulottuvuuksien välillä kulkiessaan kokonaisia elämiä, mikä vaikuttaa kolmannen ulottuvuuden maa-astiastanne silmänräpäytykseltä.
Sitten kun olette tietoinen siitä, että koette moniulotteisia todellisuuksia, saavutatte kynnyksen ylösnousemusprosessissanne. Tämä kynnys edustaa omistautumistanne ylösnousemusprosessiin, sillä teidän täytyy jatkaa näiden sisäisten portaalien avaamista jokapäiväisen elämänne keskellä. Toisin sanoen, teidän on opittava (mikä on todellisuudessa muistamista), miten eletään kahdessa tai useammassa todellisuudessa kerralla.
Monien todellisuuksien kokeminen alkaa päätodellisuuden ollessa kolmannen ulottuvuuden maapallolla. Sitten vähitellen olette ymmällänne siitä, mikä todellisuus on pääelämäänne ja missä elämässä vierailette. Jos ette tiedä, missä elämässä olette, silloin tietysti toimitte kolmannen ulottuvuuden tietoisuudessanne. Toisaalta, silloin kun olette moniulotteinen, vastaus tuohon kysymykseen on aina: kaikissa niissä. Sitten kun voitte kuvitella, että olette itse asiassa kaikissa todellisuusulottuvuuksissa, joissa vierailette, pääelämäkäsitys alkaa häipyä tietoisuudestanne. Silloin tiedätte, että olette moniulotteinen tietoisuus, joka tutkii monia todellisuuksia ykseyden nyt-hetkessä.
Kuitenkin kolmannen ja neljännen ulottuvuuden alemmissa maailmoissa on erityisen vaikeaa vierailla. Ensinnäkin nämä todellisuudet eivät ehkä ole nautittavia. Lisäksi alemmissa maailmoissa voitte unohtaa, että olette puhdasta tietoisuutta ja voitte jäädä 3D-matriisin ansaan. Onneksi moniulotteisen valon ja ehdottoman rakkauden korkeammat taajuudet joiden kautta maapallo nyt kulkee, ovat astumassa kolmanteen silmäänne ja korkeaan sydämeenne. Näin ollen joka päivä useampia ja useampia teistä herää aidolle, moniulotteiselle itsellenne.
Kun tämä korkeampi energia avaa kolmannen silmänne ja korkean sydämenne, moniulotteinen tietoisuutenne ja ehdoton rakkautenne laajentaa kovasti havaitsemis- ja ilmentämisvoimianne. Moniulotteinen valo auttaa teitä pitämään jonkin muodon ajatuksissanne, minkä täytätte ehdottomalla rakkaudella, elämän molekyylien sitomiseksi tuohon muotorakenteeseen. Teidän ei tarvitse kantaa huolta negatiivisten ja matalamman taajuuden ajatustenne siirtymisestä korkeampiin maailmoihin, sillä ne resonoivat vain kolmannen ja neljännen ulottuvuuden kanssa. Kuitenkin nämä korkeamman ulottuvuuden energiat korostavat ajatuksia, tunteita ja käyttäytymismalleja, joista on päästettävä irti "väläyttääksenne" hiiliastianne valokehoksi.
Onneksi työskentelette yhdessä Gaian kanssa, joka myös muuntaa energioitaan viidenteen ulottuvuuteen ja sen yli. Siksi maadoittaessanne tietoisuutenne maan kehoon, se kalibroi värähtelynne ylösnousevan planeetan värähtelyyn. Lisäksi yhdistyessänne Gaian kanssa viritytte kaikkien muiden savimuodossa olevien ylösnousseiden mestareiden moniulotteisten ajatusten ja tunteiden kasvavaan massaan. Siksi opitte yhtenä olentona hahmottamaan päivittäisen elämän moniulotteisen itsenne korkeammasta perspektiivistä.
Mitä enemmän sallitte mielikuvituksenne nähdä, mitä on savimuotonne havaintotavan ulkopuolelle, sitä enemmän aktivoitte moniulotteisia kykyjänne. Luottakaa siihen, mitä koette, ja päästäkää irti pelokkaan ja kontrolloidun 3D-maailman vanhasta ohjelmoinnista, mikä kertoi teille, että oli hullua, väärin, epätieteellistä tai rienausta havaita korkeampia todellisuuksia. Olette nyt siirtymässä viidenteen ulottuvuuteen ja kaikki säännöt joiden alaisuudessa elitte 3D-elämäänne, kuolevat. Jos keskitytte nyt tutkimaan ja käyttämään laajentuneita kykyjänne sekä pysymään kontaktissa korkeamman ulottuvuuden oppaidenne ja omien ilmaisumuotojenne kanssa, ylösnousemusprosessistanne tulee normaali osa jokapäiväistä elämäänne.
Lopuksi pyydän sinua kuuntelemaan sisäistä ääntä yli kaiken muun ja kuljettamaan kaiken korkean sydämesi kautta. Jos jokin ei tunnu oikealta, älä etene. Jos se tuntuu rakkaudelta, syleile tuota energiaa. Muista, että sinä voit puhua kenelle tahansa meistä korkeammissa todellisuustaajuuksissa. Kutsu vain apuamme ja autamme ja/tai ohjaamme sinua iloisesti. Olethan perheemme jäsen, joka on käymässä todellisuuden matalammassa taajuudessa. Odotamme paluutasi avosydämin. Tietysti tiedämme, että tulet tänne, sillä meidän todellisuudessamme et ole koskaan lähtenyt.
Siunausta kotiinpaluuseesi,
El Morya
ENSIMMÄINEN MERKINTÄ: PÄIVÄKIRJANI UUDEN MAAN LUOMISESTA
Herään aamulla ja sallin ensimmäisen ajatukseni olla: "Luon uutta maapalloa." Ennen kuin nousen sängystäni, katson ympärilleni huoneessa ja näen sen olevan viidennen ulottuvuuden ilmaisumuoto. Tunnen upean valovuoteen ja kurkistan ikkunasta nähdäkseni sinivihreän taivaan, hopeisen välkkeen kera. Täällä ei ole herätyskelloa häiritsemässä minua, joten kuullessani tuon vanhan kolmannen ulottuvuuden melun muistissani, hymyilen sanoen: "Muistan tuollaisen päivän aloittamistavan."
Sitten nousen ja menen kylpyhuoneeseeni. Kun katson peiliin, näen valokehoni kasvot. Kun kumarrun lavuaarin ylle, näen ihanan puron virtaavan tuon huoneen läpi, missä voin kylpeä kristallinkirkkaassa vedessä. Sitten menen kaapilleni ja näen uudenlaisia vaatteita, joita käytän tässä upeassa uudessa maailmassa. Kun menen ns. keittiöön, kerron "replikaattorilleni", mitä haluan aamiaiseksi, ja menen nauttimaan ateriaani ihanalle terassille, josta näkyy viidennen ulottuvuuden maisema.
Kun katselen ihastuttavaa maisemaa, maalaan kuvan siitä mieleeni, jotta voin muistaa sen, kun palaan kolmanteen ulottuvuuteen. Kyllä, palaan vielä takaisin ajoittain. Ensin juoksin sinne koko ajan. Oli asioita, joita minun täytyi viimeistellä, ihmisten auttamista tulemaan tänne ja toisia joille minun oli sanottava näkemiin. Kun näin, miten vaikeaa sopeutumiseni tähän uudenlaiseen elämään oli, lakkasin tuomitsemasta niitä, jotka päättivät pysyä siellä.
Niin monien erillisyyden ja rajoittuneisuuden elämien jälkeen täydellinen ykseys kaiken elämän kanssa ja vapaus kaikista esteistä oli vaikea uskoa ja luottaa siihen. Onnellisesti olen nyt tuon hämmennyksen yli. En osaa sanoa, miten kauan minulta vei tottua tähän paikkaan, koska täällä ei ole aikaa. Kuitenkin nyt tämä on kotini.
Kun olen aterioinut, laitan astiat takaisin "replikaattoriin" palautettavaksi molekyylitilaansa. Minun ei tarvitse ottaa takkia tai kantaa salkkua, koska sää on aina täydellinen ja työ ei ole työtä. Jos haluan kokea jonkin vuodenajan, voin vierailla millä tahansa planeetalla portaalin kautta tai nauttia hologrammikokemuksesta. "Työ" on nyt myös "tarkoitus". Tapaan ryhmän samanmielisiä ihmisiä ja työskentelemme yhtenä jatkaaksemme luomista, vakiinnuttamista ja uuden maailmamme tutkimista.
Tänään olen mietteliäällä tuulella, joten otan ilmabussin toimistolleni. Voisin ottaa myös kuljetusauton, mutta tänään haluan nähdä enemmän tätä ihanaa uutta elämää. Sillä ajatuksella että minun täytyy mennä bussiin, ilmabussi ilmestyy ja astun sisään. Näen monia ystävällisiä kasvoja aina, kun otan tämän kulkemismuodon. Nautimme jakaa kokemuksiamme sopeutumisesta tähän maailmaan. Jotkut heistä käyvät usein matriisimaailmassa, mikä on nimityksemme kolmannen ulottuvuuden maapallon harhasta. On edelleen monia ihmisiä, jotka eivät voi avata mieltään vielä tälle todellisuudelle. Siksi riippumatta siitä, miten kovasti yritämme vakuuttaa heille, he kieltäytyvät uskomasta meidän maailmaamme.
He sanovat meitä hulluiksi ja monet heistä välttelevät tai ovat itse asiassa karkeita, kun yritämme lähestyä heitä. Luulen, että siksi lakkasin käymästä siellä kovin paljon. Lopulta he avaavat mielensä tai he "kuolevat" tuolle maailmalle ja syntyvät tänne. Kuitenkin jos heidän mielensä on edelleen suljettu, he syntyvät tämän maailman yhteen kynnysversioon. Matriisimaailman asukkaat ovat välitilan ihmisiä. Heillä on riittävästi valoa ylläpitääkseen asumuksen täällä, muttei riittävästi kohottaakseen tietoisuutensa tähän todellisuuteen. Heillä täytyy edelleen olla jotain "pahaa" taustalla, jotta he voivat tuntea "hyvää" itsestään.
Olemme huolissamme heistä ja mietimme, näemmekö heitä enää koskaan. Kuitenkin meille kerrotaan, että meillä kaikilla on sieluitse viidennen ulottuvuuden keskivaiheen todellisuudessa. Siksi kukaan ei ole täysin kadonnut meiltä, edes vihollisemme. Siksi meidän täytyy pysyä täällä, kunnes olemme antaneet anteeksi kaiken pimeyden, mitä olemme koskaan kokeneet. Sitten voimme nähdä sielut, jotka ovat aina puhtaita, vaikka he olisivatkin päättäneet ottaa konnan roolin ylösnousemusta edeltäneellä maapallolla.
Ai, tässä on pysäkkini. Puhun teille lisää "myöhemmin" ja omassa nyt-hetkessäni.
TOINEN MERKINTÄ: ELÄMÄNI UUDELLA MAAPALLOLLA
Tulin "kuljetusautolla" kotiin, koska halusin päästä tänne välittömästi, jotta voisin jatkaa tätä päiväkirjaa. Olen kuullut, että voimme kommunikoida ajan ulkopuolella, joten yritän lähettää näitä merkintöjä aikaan juuri ennen ylösnousemustamme. Opettajamme jotka haluavat mieluummin tulla kutsutuksi Ystäviksi, auttavat meitä palauttamaan täyden muistimme. He muistuttavat meille, että voimme auttaa ylösnousemusprosessissa, ennen kuin se edes alkaa eli ennen kuin se alkaa tuolla aikajanalla. Olen päättänyt pitää tätä päiväkirjaa, jotta ne joilla ylösnousemus on edessä, voivat nähdä, miten upeaan todellisuuteen he ovat tulossa.
En ole lainkaan mikään erityisihminen enkä ollut sitä ennen ylösnousemustani. Olin nuori mies parissa kymmenissä, juuri alkamassa löytää itseni. En ollut erityisen henkinen, mutta mieleni oli hyvin avoin tuolle "liikkeelle", mistä olin vähän kuullut. En sanoisi, että olin tehnyt mitään erityispalvelua ihmiskunnalle tai että olin edes yhteydessä henkioppaisiin. Olin vain tavallinen nuori mies, joka yritti löytää itsensä.
Se mitä löysin, oli paljon enemmän, mitä olin voinut koskaan kuvitella. Heräämiseni oli hyvin asteittaista ja päivittäin aloin tunnistaa pieniä muutoksia ajatuksissani ja tavoissani. Tietysti tiedän nyt, että ajatukset ovat tapoja, joten itse asiassa minä muutuin. Kuitenkaan en tuolloin tiennyt sitä. Ajattelin yrittäväni sopeutua maailmaan, joka näytti hajoavan. Olin käynyt collegen, mutta siitä ei ollut minulle paljon hyötyä, koska työpaikkoja ei ollut. Talousmaailma oli hajoamassa täysin ja säätila kontrolloimatonta.
Siitä olin yllättynyt, ettei minua pelottanut. En tiedä, miksi en pelännyt. Itse asiassa, ajattelin olevani kenties vähän hullu tai jonkinlainen luuseri, kun en kantanut huolta siitä, pystyisinkö "vaikuttamaan" maailmaan vai en. Luultavasti olin vähän lapsi miehen kehossa. Minulla kuitenkin oli joitain epätavallisia unia. Näin jatkuvasti unta ihmisten menettämisestä. Näitä ihmisiä oli elämässäni ja sitten he olivat yhtäkkiä poissa. Heräsin aamulla hyvin poissa tolaltani. Usein tekstasin näille ihmisille ja tietysti he vastasivat viestiin ihmetellen, miksi otin yhteyttä niin aikaisin aamulla.
Luulen heidän yllättyneen, koska tavallisesti nukuin pitkään. Tarkoitan, että työni ei ollut tärkeää. Itse asiassa en voi oikein muistaa, mitä se oli. Luulen, että tämä on toinen syy, miksi kirjoitan tätä päiväkirjaa. Unohdan tuon todellisuuden enemmän ja enemmän. Haluan toki tehdä jotain tärkeää nyt. Tarkoitan siis, että tarkoitukseni auttaa tässä uuden maailman luomisessa on ihanan tarkoituksellista, mutta lähdin tavallaan tuosta maailmasta tekemättä oikeastaan mitään sen hyväksi. Kenties tunnen vain syyllisyyttä, kun ylösnousin.
Ystävämme kertovat, että syyllisyys on yksi vaikeimmista tavoista päästää irti, ja voin vahvistaa sen. He sanovat myös, että kaikki aika on harhaa, joten jos tuossa viime todellisuudessa on jotain, minkä haluaisimme tehdä uudestaan, voimme tehdä sen. Haluan tehdä uudestaan sen, etten antanut mitään, kuitenkin sain hyvin paljon tulemalla tänne. Tunnen ehdottoman rakkauden kohoavan sisälläni pelkästään siitä ajatuksesta, miten siunattu olen tultuani tänne. Ystävät kertovat meille, että ylösnousemuksemme on syntymäoikeus ja ettei meidän tarvitse tehdä mitään muuta, paitsi päättää tulla tänne. Luullakseni haluaisin niiden tietävän sen, jotka näkisivät tämän viestin.
Haluaisin kertoa vähän myös prosessistani, jottei se olisi liian pelottava niille, jotka ovat aikajanalla, missä ylösnousemus on vasta alkamassa. Minua pelotti, mutta samaan aikaan ei pelottanut. Tiedän, että tämä kuulostaa ehkä mahdottomalta, mutta monia paradokseja tapahtui loppua kohti vai oliko se alku? Tarkoitan, että tuon todellisuuden loppu, mutta tämän alku. Siksi voin kutsua tuota prosessia "siirtymäksi". Tuolloin se ei tuntunut lopulta tai alulta. Se tuntui siirtymältä yhdestä todellisuuden näkemistavasta toiseen.
Itse asiassa, se oli sen siirtymän "näkemistä", mikä tapahtui ensin minulle. Toiset kuulisivat asioita, tuntisivat asioita tai vain tietäisivät, että jotain hyvin erilaista oli tapahtumassa. Olin aina ollut vähän "sci-fi-friikki", joten siirtymäni alkoi näkemällä "lentäviä lautasia". Tietysti tiedän nyt, ettei se ole oikea termi, koska ne eivät lennä eivätkä ne ole lautasia. Ne kuljettavat ja ne ovat enemmänkin kuin taloja, koska olennot ("ihmiset" ei ehkä ole oikea sana) asuvat niissä, joskus satoja vuosia.
Ne eivät myöskään liiku lentämällä. Sen sijaan ne liikkuvat ajatusohjauksella. Ne ovat yhdellä alueella ja sitten kapteeni tai insinööri tai kuka onkin komentokeskuksessa, yhdistyy alukseen ja ajatelee jotain sijaintipaikkaa. Alus on välittömästi siellä. Kuitenkin nähdessäni niitä 3D-maapallolla ne näyttivät lentävän, mitä ne teeskentelivät maadoittuneiden sielujen vuoksi. Alusten asukkaat jotka ilmestyvät laskeutumisen jälkeen, ajattelevat itsensä muotoon, joka ei ole pelottava heidän havaitsijoilleen. Toisaalta, he voivat määritellä, menisikö ihminen tolaltaan heidän todellisesta ulkonäöstään, ja näyttäisivät sen, jos se on ok havaitsijalle.
Koska olin sci-fi-ihminen, minusta oli makeeta nähdä heidän eri muotojaan, joten he näyttivät niitä minulle. Jos kuitenkin olin jonkun sellaisen vieressä, joka ei halunnut tuota totuutta, hän näki humanoidimuodon. Aluksi se oli minusta hullua, koska näin eri asioita kuin toiset ihmiset. Kenties siksi pystyin tulemaan tänne. En pelännyt. Kenties koska elämäni oli niin hyödytöntä ja tarkoituksetonta, pystyin syleilemään sellaista, mikä näytti mahdottomalta tuolloin. Ystävät kertovat meille, että sielumme on siirtymämme kontrollissa ja luo sen todellisuuden, mikä johtaa meidät ylösnousemukseemme.
Uskon kaiken, mitä Ystävät kertovat meille, koska heidän ehdoton rakkautensa saa minut arvostamaan täysin heidän apuaan, mutta 3D-maapallolla minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että minulla edes on sielu. En ollut uskonnollinen tai poikkeuksellisen fiksu tai edes kovin lukenut. Olin vain kaveri, joka yritti selviytyä hyvin vaikeassa maailmassa. Toisaalta, nyt toki tunnen aidon itseni sisällä ja tiedän, että olen tässä prosessissa ilmaistakseni tuota tietoisuusversiota täysin. Sitten kun voin täysin muistaa aidon itseni ja tulla siksi, muistan, miten siirtyä tästä todellisuudesta elämän korkeamman ulottuvuuden ilmaisuihin.
Luulen, että tämän päiväkirjan pitäminen on tärkeä osa tuota siirtymää, sillä siirtymämme ei lopu ylösnousemukseen. Itse asiassa, siirtymämme alkaa ylösnousemuksestamme. Joka tapauksessa luulen luoneeni tämän todellisuusmuodon (myönnän lopulta, että luon kaiken elämässäni), jotta voi antaa nyt sen, mitä en pystynyt antamaan ennen ylösnousemistani tähän maailmaan. Haluan antaa jokaiselle tätä päiväkirjaa lukevalle sen, ettei sinun tarvitse tehdä mitään tai edes olla mitään erityistä.
Sinä, kuka tahansa oletkin, ansaitset ylösnousta, koska päätit ylösnousta. Muistan vasta nyt kaikki elämäni, joita minulla oli maan päällä, ja kaikki ne monet asiat, joita tein noissa inkarnaatioissa. En täysin ymmärrä, miksi olin vain "tavallinen kaveri" ylösnoustessani, mutta kenties tarkoitus oli kirjoittaa tätä päiväkirjaa ja sanoa se sinun aikajanallasi: ansaitset ylösnousta pelkästään siksi, että sinä olet.
KOLMAS MERKINTÄ: TUNNELI
Toivottavasti ei ole liian pitkää aikaa siitä, kun kuulitte minusta omalla aikajanallanne. En voi mitenkään tietää, koska meillä ei ole aikaa täällä sellaisena, kuin te tunnette sen. Minulla on voimakas vaikutelma, että matkastani luetaan. En osaa selittää, miten tiedän asioita täällä, koska minä vain tajuan tietäväni. Ystävät sanovat, että tärkeintä on luottaa itseemme. Täällä ei ole vihollisia, joiden vuoksi olla varuillaan eikä meillä ole "pomoja", jotka käskevät, mitä tehdä. Teemme sitä, mitä olemme. En ennen tiennyt, mitä se merkitsi, enkä vieläkään osaa selittää sitä, mutta tiedän sen.
Muistan, miten maailmamme lopussa vai oliko se tämän uuden alussa, me kaikki menimme unenkaltaiseen tilaan. Aika näytti vähitellen pysähtyvän ja loppua kohti kaikilla rutiineilla, velvollisuuksilla ja vastuilla näytti olevan vain vähän merkitystä. Meistä kaikista tuntui, että olimme ikään kuin puoliksi hereillä ja puoliksi unessa. Kuljeskelimme tehden jotain pientä, esim. syötimme kehoamme, ja sitten torkahdimme taas toiseen "uneen". Vasta tavattuamme tässä maailmaa tajusimme, että teimme kaikki sitä samaa.
Oli kuin ikuinen sunnuntai, jolloin velvollisuudet eivät kutsuneet meitä, mutta jokin muu veti meitä syvälle, syvälle sisäämme. Olimme ikään kuin syvän tunnelin partaalla, mutta tämä tunneli oli täynnä lämmintä hehkua ja tervetulleeksi toivottavaa olemusta. Ei ollut mitään velvollisuutta astua tähän tunneliin, mutta houkutus oli vastustamaton. Ensin astuimme siihen arasti, kuin kissanpentu liikkumassa maitolautasta kohti. Kuitenkin mentyämme vähän matkaa tunneliin heräsimme koskaan tietämättä, että olimme nukahtaneet.
Lopuksi päätin, että seuraavan kerran pysyisin hereillä koko ajan tunnelissa ollessani. Tunneli näytti kuitenkin äärettömältä ja pystyin ottamaan vain tietyn määrän valoa, mikä kirkastui ja kirkastui, kun menin syvemmälle sisäiseen tunneliin. En ollut koskaan ennen meditoinut, joten en voinut ymmärtää silloin, että tuo sisäinen tunneli edusti matka tietoisuuteni ytimeen. Itse asiassa, en edes tiennyt tarkkaan, mitä tietoisuus merkitsi. Juttu oli niin, ettei minulla oikeastaan ollut vaihtoehtoa - into astua tuohon tunneliin oli niin ylivoimainen, etten voinut vastustaa sitä.
Ystävät ovat kertoneet meille, että monet ihmiset eivät luopuneet päivittäisistä rutiineistaan eivätkä astuneet tunneliin ja jotkut heistä eivät edes nähneet sitä. Oli monia, jotka eivät voineet uskoa riittävästi omiin havaintoihinsa luottaakseen itseensä. Sen sijaan he näkivät tunnelin jonkinlaisena hallusinaationa, mitä täytyi vastustaa.
Monet kokivat nämä sisäiset valotunnelit, mutta ne jotka olivat liian peloissaan ajatellakseen laatikon ulkopuolella, olivat varmoja, että siellä oli myrkkykaasua tai jotain. Oli melkoista pöhinää suuren haitan mahdollisuuksista. Toisaalta, ne jotka astuivat tunneliin, eivät voineet uskoa mitään haittaa koituvan, koska tunneli tuntui niin lämpimältä, turvalliselta, varmalta ja no, rakastavalta. Koska nämä rakkaudentäyteiset tunnelit olivat oman mielikuvituksemme tai tietoisuutemme sisällä, kuten myöhemmin opin, saimme epätavallisen kokemuksen itsemme todellisesta rakastamisesta.
Parasta tässä rakkaudessa oli, että se oli ehdotonta. Meidän ei tarvinnut tehdä mitään erityistä tai olla kukaan erilainen tai parempi. Luultavasti ensimmäistä kertaa elämässä tunsimme, että olimme täydellisiä juuri sellaisena, kuin olimme. En voi alkuunkaan kertoa teille, miten upeaa se oli minulle. Kuten sanoin aiemmin, olin vain tavallinen kaveri. En ollut tehnyt mitään erityistä enkä tuntenut itseäni mitenkään erityiseksi. Silti tunnelissa tunsin ikään kuin - en tiedä, miten sanoa sen - olisin ollut elossa ensimmäistä kertaa.
Koska minun oli hitaasti sopeuduttava tunneliin, lopulta aina "nukahdin" ja heräsin tunnelin ulkopuolella, mutta joka kerta pystyin olemaan tunnelissa pidempään ja menemään syvemmälle ja syvemmälle siihen. Kun menin pidemmälle tähän sisäiseen valotunneliin, aistimukset alkoivat muuttua. Ensin ne olivat pehmeitä ja lempeitä kuin aamun tuulenvire. Kuitenkin astuessani tunnelin syvempiin osiin valosta tuli yhtä kirkasta kuin keskipäivän aurinko kesällä. Silloin muutoksia alkoi tapahtua.
Ensinnäkin, mennessäni taas tunneliin en enää löytänyt itseäni sen alusta, vaan paikasta/kirkkaudesta missä olin ennen "nukahtamistani". Kun astuin tähän kirkkauteen, rakkauden tunteesta tuli niin pakahduttava, että kehoni tuskin kesti sitä. Itse asiassa, keho minkä kanssa menin tunneliin, ei ollut sama keho, jota käytin syvällä tunnelissa. Kyllä, tiedän tämän kuulostavan kummalliselta, mutta kun jatkan tätä matkaa, luette asioita, jotka ovat sitäkin kummallisempia.
Ennen kuin lopetan tämän päiväkirjamerkinnän, kerron teille, mitä tapahtui keholleni, kun olin tuossa valossa. On vaikeaa kuvata sitä, mutta kehoni ikään kuin hävisi valoon ja siitä tuli valoa. Tunnelissa ollessani minulla ei ollut kehoa ikään kuin ollenkaan. Sitten kun "heräsin" vanhaan maailmaani, kehoni hehkui ja tuntui erilaiselta. Ensin pystyin ylläpitämään tämän hehkun ja ainutlaatuisen tunteen muutamia sekunteja, mikä kehittyi minuutteihin, sitten jopa tuntiin.
Pitkään olin jumissa kyvyssäni säilyttää tunnin ajan tuon valokehon ja aloin turhautua. Sitten aloin kuulla ääniä tunnelissa ja nähdä kimaltavia muotoja kulkevan ohitseni. Ensin tämä säikäytti minut ja löysin itseni välittömästi tunnelin ulkopuolelta. Päätin, ettei pelkoni sallinut minun pysyä tuossa valossa, joten keskityin voittamaan tuon vanhan tavan pelätä kaikkea, mikä oli uutta.
Vapauduttuani tuosta vanhasta muutospelosta prosessini eteni eksponentiaalisesti. Ensimmäinen ero oli, että ilman pelkoa lakkasin "nukahtamasta". Aloin oppia, että silloin kun olin kokenut sen, mitä tietoisuuteni pystyi sisältämään, tahtoisin itseni pois tunnelista. Opin tämän taidon vahingossa. Kerran oli pakahtumassa ja tuon vanhan pelkotunteen kynnyksellä huusin vaistomaisesti "Riittää!"
Välittömästi olin ulkona tunnelista ja pystyin muistamaan jokaisen osan kokemustani, koska en ollut "nukahtanut". Olin oppinut hyväksymään sen, mitä en ymmärtänyt, ja odottamaan, kunnes voisin ymmärtää. Tämän uuden asenteen vuoksi, missä olin vapaa pelosta ja itseni tuomitsemisesta, havaitsin voivani hyväksyä suurempaa ja suurempaa valoa. Lisäksi tuntemattomat valo-olennot, jotka olivat sujahtaneet ohitseni aiemmin, pystyivät tuntemaan kasvavan itseluottamukseni ja jäivät edelleen näkökykyni äärilaidalle, kunnes olin valmis puhumaan niille.
Tunnelin sisällä ei ollut aikaa, joten en tiedä, miten kauan minulta vei, ennen kuin löysin rohkeutta puhua niille, mutta ulkopuolista maan aikaa se kesti melko kauan. Yhtäkkiä eräänä päivänä kerroin itselleni, että kun menen tunneliin tällä kertaa, puhuisin noille olennoille. Silloin tapasin Ystävät ensimmäistä kertaa. Ensitapaamisesta lähtien he ovat olleet jatkuvasti kumppaninani. Sanon "he", koska he ovat ryhmätietoisuus. Yleensä he ovat puhtaana tietoisuutena, mutta ottavat auliisti minkä tahansa muodon, mikä tuntuu meistä mukavalta, jotta voimme paremmin kommunikoida heidän kanssaan.
Minusta tuntuu, että minun pitäisi kertoa tässä teille hetki siitä, että elämästäni tunnelissa tuli vähitellen aikaa, jolloin olin hereillä, kun taas elämästäni sen ulkopuolella tuli aikaa, jolloin olin unessa. Kävelin maallisen elämäni läpi ikään kuin nähden unta. Jotenkin tiesin, että minun täytyi jatkaa 3D-peliä ja mennä töihin, maksaa laskuni, tehdä askareitani ja tavata perhettä ja ystäviä. Kuitenkin havaitsin viettäväni eniten aikaa sisäisten ihmisten kanssa, joiden kanssa pystyin jakamaan kokemuksiani tunnelissa, koska hekin olivat löytäneet tuon sisäisen tunnelin ja astuneet siihen.
Keräännyimme myös ryhmiin ja menimme "erilliseen" sisäiseen tunneliimme ja löysimme toisemme tunnelista, jonka olimme aiemmin luulleet olevan vain meidän. Ensin aloitimme samassa huoneessa ja sitten havaitsimme, että voisimme tehdä sitä missä vaan. Meidän täytyi vain päättää tavata tunnelissa. Sitten riippumatta siitä, missä ajassa tai paikassa olimme tunnelin ulkopuolella, varmasti löysimme toisemme "omasta" sisäisestä tunnelistamme.
Tässä kohtaa erillisyys tunnelin, ystävien ja perheen välillä ei ollut samanlaista myöskään ulkoisessa maailmassamme, koska tunnuimme kaikki kuin yhdeltä olennolta, kun tapasimme sisällä. Tällöin minä/me puhuimme olennoille, jotka näyttivät elävän tunnelin sisällä. Toisaalta, yksi ensimmäisistä heidän kertomistaan asioista oli, ettei ole mitään "ulko- tai sisäpuolella", sillä ei ole mitään aikaa tai paikkaa luomassa sellaista erillisyyttä.
Tämä toteamus oli minulle vähän järkytys. Vaikka olinkin kokenut tuon ykseyden, järkeilin, että se oli vain tunnelin sisällä ja tunnelihan ei ollut todellinen, eihän? Taisin olla ollut niin ihastunut "meditaatioihini", etten koskaan ajatellut, että olin todella siirtymässä kokonaan eri todellisuuteen, joka perustui täysin vastakkaiselle perustalle.
Muutos ajattelussa "ajasta ja paikasta" "tähän ja nyt" on suurelta osin syy, miksi olemme uudella maapallolla. Tämä todellisuus vaikuttaa monin tavoin kovasti vanhalta elämältämme. Meillä näyttää olevan erilliset kehot, mutta näemme valon, mikä virtaa niiden välillä ja yhdistää meidät kaikkeen elämään. Lisäksi kehomme muuttuu valokehon ja tuon muodon tiheämmän version välillä. Ystävät ovat kertoneet meille, että tämä tiheämpi versio mikä näyttää vanhalta muodoltamme, paitsi että se on täysin parantunut ja nuorekas, on väliaikainen olotila, kunnes olemme valmiita siirtymään viidennen ulottuvuuden keskivaiheen todellisuuksiin.
Henkilökohtaisesti en ole aivan valmis vielä siihen. Sitä paitsi todella nautin tästä maailmasta. Suunnittelen nyt - mikä voisi aina muuttua - pysyä tässä maailmassa, uudella maapallolla, ja auttaa matriisimaalimassa olevia näkemään, mitä heiltä puuttuu. Minusta tuntuu myös, että minun täytyy ikään kuin saada lisää viisautta, sisäistä voimaa ja tarvitsen vähän lisätyötä itseni Ehdottomassa Rakastamisessa.
Näitä keskeytyksiä tapahtuu, koska ihmisen aika-ajatusmuodot luovat harhakuvan tilasta valoilmentymien välillä. Todellisuudessa aika ja tila ovat yhtä ja ne hahmotetaan kahtena eri ulottuvuutena vain kolmannen/neljännen ulottuvuuden tietoisuuden kautta. Vain moniulotteisen itsenne havaintotavalla voitte havaita nämä keskeytykset portaaleiksi. Syy tähän epäjohdonmukaisuuteen on, että kolmannen ulottuvuuden tietoisuutenne etsii itsenne ulkopuolelta, 3D-matriisista, löytääkseen todellisuuden. Toisaalta, herännyt, moniulotteinen tietoisuutenne etsii todellisuutta itsenne sisältä, joka on ykseydessä.
Nämä portaalit ovat ulottuvuuksien välisiä käytäviä, joiden kautta laajentunut tietoisuutenne voi kulkea vapaana kaikista kolmannen ulottuvuuden matriisin energiaesteistä. Tutkitte näitä portaaleja puhtaana tietoisuutena, kun fyysinen maa-astianne nukkuu, meditoi tai on mukana rauhoittavassa ja luovassa toiminnassa. Tällä tavalla sielunne voi kokea ulottuvuuksien välillä kulkiessaan kokonaisia elämiä, mikä vaikuttaa kolmannen ulottuvuuden maa-astiastanne silmänräpäytykseltä.
Sitten kun olette tietoinen siitä, että koette moniulotteisia todellisuuksia, saavutatte kynnyksen ylösnousemusprosessissanne. Tämä kynnys edustaa omistautumistanne ylösnousemusprosessiin, sillä teidän täytyy jatkaa näiden sisäisten portaalien avaamista jokapäiväisen elämänne keskellä. Toisin sanoen, teidän on opittava (mikä on todellisuudessa muistamista), miten eletään kahdessa tai useammassa todellisuudessa kerralla.
Monien todellisuuksien kokeminen alkaa päätodellisuuden ollessa kolmannen ulottuvuuden maapallolla. Sitten vähitellen olette ymmällänne siitä, mikä todellisuus on pääelämäänne ja missä elämässä vierailette. Jos ette tiedä, missä elämässä olette, silloin tietysti toimitte kolmannen ulottuvuuden tietoisuudessanne. Toisaalta, silloin kun olette moniulotteinen, vastaus tuohon kysymykseen on aina: kaikissa niissä. Sitten kun voitte kuvitella, että olette itse asiassa kaikissa todellisuusulottuvuuksissa, joissa vierailette, pääelämäkäsitys alkaa häipyä tietoisuudestanne. Silloin tiedätte, että olette moniulotteinen tietoisuus, joka tutkii monia todellisuuksia ykseyden nyt-hetkessä.
Kuitenkin kolmannen ja neljännen ulottuvuuden alemmissa maailmoissa on erityisen vaikeaa vierailla. Ensinnäkin nämä todellisuudet eivät ehkä ole nautittavia. Lisäksi alemmissa maailmoissa voitte unohtaa, että olette puhdasta tietoisuutta ja voitte jäädä 3D-matriisin ansaan. Onneksi moniulotteisen valon ja ehdottoman rakkauden korkeammat taajuudet joiden kautta maapallo nyt kulkee, ovat astumassa kolmanteen silmäänne ja korkeaan sydämeenne. Näin ollen joka päivä useampia ja useampia teistä herää aidolle, moniulotteiselle itsellenne.
Kun tämä korkeampi energia avaa kolmannen silmänne ja korkean sydämenne, moniulotteinen tietoisuutenne ja ehdoton rakkautenne laajentaa kovasti havaitsemis- ja ilmentämisvoimianne. Moniulotteinen valo auttaa teitä pitämään jonkin muodon ajatuksissanne, minkä täytätte ehdottomalla rakkaudella, elämän molekyylien sitomiseksi tuohon muotorakenteeseen. Teidän ei tarvitse kantaa huolta negatiivisten ja matalamman taajuuden ajatustenne siirtymisestä korkeampiin maailmoihin, sillä ne resonoivat vain kolmannen ja neljännen ulottuvuuden kanssa. Kuitenkin nämä korkeamman ulottuvuuden energiat korostavat ajatuksia, tunteita ja käyttäytymismalleja, joista on päästettävä irti "väläyttääksenne" hiiliastianne valokehoksi.
Onneksi työskentelette yhdessä Gaian kanssa, joka myös muuntaa energioitaan viidenteen ulottuvuuteen ja sen yli. Siksi maadoittaessanne tietoisuutenne maan kehoon, se kalibroi värähtelynne ylösnousevan planeetan värähtelyyn. Lisäksi yhdistyessänne Gaian kanssa viritytte kaikkien muiden savimuodossa olevien ylösnousseiden mestareiden moniulotteisten ajatusten ja tunteiden kasvavaan massaan. Siksi opitte yhtenä olentona hahmottamaan päivittäisen elämän moniulotteisen itsenne korkeammasta perspektiivistä.
Mitä enemmän sallitte mielikuvituksenne nähdä, mitä on savimuotonne havaintotavan ulkopuolelle, sitä enemmän aktivoitte moniulotteisia kykyjänne. Luottakaa siihen, mitä koette, ja päästäkää irti pelokkaan ja kontrolloidun 3D-maailman vanhasta ohjelmoinnista, mikä kertoi teille, että oli hullua, väärin, epätieteellistä tai rienausta havaita korkeampia todellisuuksia. Olette nyt siirtymässä viidenteen ulottuvuuteen ja kaikki säännöt joiden alaisuudessa elitte 3D-elämäänne, kuolevat. Jos keskitytte nyt tutkimaan ja käyttämään laajentuneita kykyjänne sekä pysymään kontaktissa korkeamman ulottuvuuden oppaidenne ja omien ilmaisumuotojenne kanssa, ylösnousemusprosessistanne tulee normaali osa jokapäiväistä elämäänne.
Lopuksi pyydän sinua kuuntelemaan sisäistä ääntä yli kaiken muun ja kuljettamaan kaiken korkean sydämesi kautta. Jos jokin ei tunnu oikealta, älä etene. Jos se tuntuu rakkaudelta, syleile tuota energiaa. Muista, että sinä voit puhua kenelle tahansa meistä korkeammissa todellisuustaajuuksissa. Kutsu vain apuamme ja autamme ja/tai ohjaamme sinua iloisesti. Olethan perheemme jäsen, joka on käymässä todellisuuden matalammassa taajuudessa. Odotamme paluutasi avosydämin. Tietysti tiedämme, että tulet tänne, sillä meidän todellisuudessamme et ole koskaan lähtenyt.
Siunausta kotiinpaluuseesi,
El Morya
ENSIMMÄINEN MERKINTÄ: PÄIVÄKIRJANI UUDEN MAAN LUOMISESTA
Herään aamulla ja sallin ensimmäisen ajatukseni olla: "Luon uutta maapalloa." Ennen kuin nousen sängystäni, katson ympärilleni huoneessa ja näen sen olevan viidennen ulottuvuuden ilmaisumuoto. Tunnen upean valovuoteen ja kurkistan ikkunasta nähdäkseni sinivihreän taivaan, hopeisen välkkeen kera. Täällä ei ole herätyskelloa häiritsemässä minua, joten kuullessani tuon vanhan kolmannen ulottuvuuden melun muistissani, hymyilen sanoen: "Muistan tuollaisen päivän aloittamistavan."
Sitten nousen ja menen kylpyhuoneeseeni. Kun katson peiliin, näen valokehoni kasvot. Kun kumarrun lavuaarin ylle, näen ihanan puron virtaavan tuon huoneen läpi, missä voin kylpeä kristallinkirkkaassa vedessä. Sitten menen kaapilleni ja näen uudenlaisia vaatteita, joita käytän tässä upeassa uudessa maailmassa. Kun menen ns. keittiöön, kerron "replikaattorilleni", mitä haluan aamiaiseksi, ja menen nauttimaan ateriaani ihanalle terassille, josta näkyy viidennen ulottuvuuden maisema.
Kun katselen ihastuttavaa maisemaa, maalaan kuvan siitä mieleeni, jotta voin muistaa sen, kun palaan kolmanteen ulottuvuuteen. Kyllä, palaan vielä takaisin ajoittain. Ensin juoksin sinne koko ajan. Oli asioita, joita minun täytyi viimeistellä, ihmisten auttamista tulemaan tänne ja toisia joille minun oli sanottava näkemiin. Kun näin, miten vaikeaa sopeutumiseni tähän uudenlaiseen elämään oli, lakkasin tuomitsemasta niitä, jotka päättivät pysyä siellä.
Niin monien erillisyyden ja rajoittuneisuuden elämien jälkeen täydellinen ykseys kaiken elämän kanssa ja vapaus kaikista esteistä oli vaikea uskoa ja luottaa siihen. Onnellisesti olen nyt tuon hämmennyksen yli. En osaa sanoa, miten kauan minulta vei tottua tähän paikkaan, koska täällä ei ole aikaa. Kuitenkin nyt tämä on kotini.
Kun olen aterioinut, laitan astiat takaisin "replikaattoriin" palautettavaksi molekyylitilaansa. Minun ei tarvitse ottaa takkia tai kantaa salkkua, koska sää on aina täydellinen ja työ ei ole työtä. Jos haluan kokea jonkin vuodenajan, voin vierailla millä tahansa planeetalla portaalin kautta tai nauttia hologrammikokemuksesta. "Työ" on nyt myös "tarkoitus". Tapaan ryhmän samanmielisiä ihmisiä ja työskentelemme yhtenä jatkaaksemme luomista, vakiinnuttamista ja uuden maailmamme tutkimista.
Tänään olen mietteliäällä tuulella, joten otan ilmabussin toimistolleni. Voisin ottaa myös kuljetusauton, mutta tänään haluan nähdä enemmän tätä ihanaa uutta elämää. Sillä ajatuksella että minun täytyy mennä bussiin, ilmabussi ilmestyy ja astun sisään. Näen monia ystävällisiä kasvoja aina, kun otan tämän kulkemismuodon. Nautimme jakaa kokemuksiamme sopeutumisesta tähän maailmaan. Jotkut heistä käyvät usein matriisimaailmassa, mikä on nimityksemme kolmannen ulottuvuuden maapallon harhasta. On edelleen monia ihmisiä, jotka eivät voi avata mieltään vielä tälle todellisuudelle. Siksi riippumatta siitä, miten kovasti yritämme vakuuttaa heille, he kieltäytyvät uskomasta meidän maailmaamme.
He sanovat meitä hulluiksi ja monet heistä välttelevät tai ovat itse asiassa karkeita, kun yritämme lähestyä heitä. Luulen, että siksi lakkasin käymästä siellä kovin paljon. Lopulta he avaavat mielensä tai he "kuolevat" tuolle maailmalle ja syntyvät tänne. Kuitenkin jos heidän mielensä on edelleen suljettu, he syntyvät tämän maailman yhteen kynnysversioon. Matriisimaailman asukkaat ovat välitilan ihmisiä. Heillä on riittävästi valoa ylläpitääkseen asumuksen täällä, muttei riittävästi kohottaakseen tietoisuutensa tähän todellisuuteen. Heillä täytyy edelleen olla jotain "pahaa" taustalla, jotta he voivat tuntea "hyvää" itsestään.
Olemme huolissamme heistä ja mietimme, näemmekö heitä enää koskaan. Kuitenkin meille kerrotaan, että meillä kaikilla on sieluitse viidennen ulottuvuuden keskivaiheen todellisuudessa. Siksi kukaan ei ole täysin kadonnut meiltä, edes vihollisemme. Siksi meidän täytyy pysyä täällä, kunnes olemme antaneet anteeksi kaiken pimeyden, mitä olemme koskaan kokeneet. Sitten voimme nähdä sielut, jotka ovat aina puhtaita, vaikka he olisivatkin päättäneet ottaa konnan roolin ylösnousemusta edeltäneellä maapallolla.
Ai, tässä on pysäkkini. Puhun teille lisää "myöhemmin" ja omassa nyt-hetkessäni.
TOINEN MERKINTÄ: ELÄMÄNI UUDELLA MAAPALLOLLA
Tulin "kuljetusautolla" kotiin, koska halusin päästä tänne välittömästi, jotta voisin jatkaa tätä päiväkirjaa. Olen kuullut, että voimme kommunikoida ajan ulkopuolella, joten yritän lähettää näitä merkintöjä aikaan juuri ennen ylösnousemustamme. Opettajamme jotka haluavat mieluummin tulla kutsutuksi Ystäviksi, auttavat meitä palauttamaan täyden muistimme. He muistuttavat meille, että voimme auttaa ylösnousemusprosessissa, ennen kuin se edes alkaa eli ennen kuin se alkaa tuolla aikajanalla. Olen päättänyt pitää tätä päiväkirjaa, jotta ne joilla ylösnousemus on edessä, voivat nähdä, miten upeaan todellisuuteen he ovat tulossa.
En ole lainkaan mikään erityisihminen enkä ollut sitä ennen ylösnousemustani. Olin nuori mies parissa kymmenissä, juuri alkamassa löytää itseni. En ollut erityisen henkinen, mutta mieleni oli hyvin avoin tuolle "liikkeelle", mistä olin vähän kuullut. En sanoisi, että olin tehnyt mitään erityispalvelua ihmiskunnalle tai että olin edes yhteydessä henkioppaisiin. Olin vain tavallinen nuori mies, joka yritti löytää itsensä.
Se mitä löysin, oli paljon enemmän, mitä olin voinut koskaan kuvitella. Heräämiseni oli hyvin asteittaista ja päivittäin aloin tunnistaa pieniä muutoksia ajatuksissani ja tavoissani. Tietysti tiedän nyt, että ajatukset ovat tapoja, joten itse asiassa minä muutuin. Kuitenkaan en tuolloin tiennyt sitä. Ajattelin yrittäväni sopeutua maailmaan, joka näytti hajoavan. Olin käynyt collegen, mutta siitä ei ollut minulle paljon hyötyä, koska työpaikkoja ei ollut. Talousmaailma oli hajoamassa täysin ja säätila kontrolloimatonta.
Siitä olin yllättynyt, ettei minua pelottanut. En tiedä, miksi en pelännyt. Itse asiassa, ajattelin olevani kenties vähän hullu tai jonkinlainen luuseri, kun en kantanut huolta siitä, pystyisinkö "vaikuttamaan" maailmaan vai en. Luultavasti olin vähän lapsi miehen kehossa. Minulla kuitenkin oli joitain epätavallisia unia. Näin jatkuvasti unta ihmisten menettämisestä. Näitä ihmisiä oli elämässäni ja sitten he olivat yhtäkkiä poissa. Heräsin aamulla hyvin poissa tolaltani. Usein tekstasin näille ihmisille ja tietysti he vastasivat viestiin ihmetellen, miksi otin yhteyttä niin aikaisin aamulla.
Luulen heidän yllättyneen, koska tavallisesti nukuin pitkään. Tarkoitan, että työni ei ollut tärkeää. Itse asiassa en voi oikein muistaa, mitä se oli. Luulen, että tämä on toinen syy, miksi kirjoitan tätä päiväkirjaa. Unohdan tuon todellisuuden enemmän ja enemmän. Haluan toki tehdä jotain tärkeää nyt. Tarkoitan siis, että tarkoitukseni auttaa tässä uuden maailman luomisessa on ihanan tarkoituksellista, mutta lähdin tavallaan tuosta maailmasta tekemättä oikeastaan mitään sen hyväksi. Kenties tunnen vain syyllisyyttä, kun ylösnousin.
Ystävämme kertovat, että syyllisyys on yksi vaikeimmista tavoista päästää irti, ja voin vahvistaa sen. He sanovat myös, että kaikki aika on harhaa, joten jos tuossa viime todellisuudessa on jotain, minkä haluaisimme tehdä uudestaan, voimme tehdä sen. Haluan tehdä uudestaan sen, etten antanut mitään, kuitenkin sain hyvin paljon tulemalla tänne. Tunnen ehdottoman rakkauden kohoavan sisälläni pelkästään siitä ajatuksesta, miten siunattu olen tultuani tänne. Ystävät kertovat meille, että ylösnousemuksemme on syntymäoikeus ja ettei meidän tarvitse tehdä mitään muuta, paitsi päättää tulla tänne. Luullakseni haluaisin niiden tietävän sen, jotka näkisivät tämän viestin.
Haluaisin kertoa vähän myös prosessistani, jottei se olisi liian pelottava niille, jotka ovat aikajanalla, missä ylösnousemus on vasta alkamassa. Minua pelotti, mutta samaan aikaan ei pelottanut. Tiedän, että tämä kuulostaa ehkä mahdottomalta, mutta monia paradokseja tapahtui loppua kohti vai oliko se alku? Tarkoitan, että tuon todellisuuden loppu, mutta tämän alku. Siksi voin kutsua tuota prosessia "siirtymäksi". Tuolloin se ei tuntunut lopulta tai alulta. Se tuntui siirtymältä yhdestä todellisuuden näkemistavasta toiseen.
Itse asiassa, se oli sen siirtymän "näkemistä", mikä tapahtui ensin minulle. Toiset kuulisivat asioita, tuntisivat asioita tai vain tietäisivät, että jotain hyvin erilaista oli tapahtumassa. Olin aina ollut vähän "sci-fi-friikki", joten siirtymäni alkoi näkemällä "lentäviä lautasia". Tietysti tiedän nyt, ettei se ole oikea termi, koska ne eivät lennä eivätkä ne ole lautasia. Ne kuljettavat ja ne ovat enemmänkin kuin taloja, koska olennot ("ihmiset" ei ehkä ole oikea sana) asuvat niissä, joskus satoja vuosia.
Ne eivät myöskään liiku lentämällä. Sen sijaan ne liikkuvat ajatusohjauksella. Ne ovat yhdellä alueella ja sitten kapteeni tai insinööri tai kuka onkin komentokeskuksessa, yhdistyy alukseen ja ajatelee jotain sijaintipaikkaa. Alus on välittömästi siellä. Kuitenkin nähdessäni niitä 3D-maapallolla ne näyttivät lentävän, mitä ne teeskentelivät maadoittuneiden sielujen vuoksi. Alusten asukkaat jotka ilmestyvät laskeutumisen jälkeen, ajattelevat itsensä muotoon, joka ei ole pelottava heidän havaitsijoilleen. Toisaalta, he voivat määritellä, menisikö ihminen tolaltaan heidän todellisesta ulkonäöstään, ja näyttäisivät sen, jos se on ok havaitsijalle.
Koska olin sci-fi-ihminen, minusta oli makeeta nähdä heidän eri muotojaan, joten he näyttivät niitä minulle. Jos kuitenkin olin jonkun sellaisen vieressä, joka ei halunnut tuota totuutta, hän näki humanoidimuodon. Aluksi se oli minusta hullua, koska näin eri asioita kuin toiset ihmiset. Kenties siksi pystyin tulemaan tänne. En pelännyt. Kenties koska elämäni oli niin hyödytöntä ja tarkoituksetonta, pystyin syleilemään sellaista, mikä näytti mahdottomalta tuolloin. Ystävät kertovat meille, että sielumme on siirtymämme kontrollissa ja luo sen todellisuuden, mikä johtaa meidät ylösnousemukseemme.
Uskon kaiken, mitä Ystävät kertovat meille, koska heidän ehdoton rakkautensa saa minut arvostamaan täysin heidän apuaan, mutta 3D-maapallolla minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että minulla edes on sielu. En ollut uskonnollinen tai poikkeuksellisen fiksu tai edes kovin lukenut. Olin vain kaveri, joka yritti selviytyä hyvin vaikeassa maailmassa. Toisaalta, nyt toki tunnen aidon itseni sisällä ja tiedän, että olen tässä prosessissa ilmaistakseni tuota tietoisuusversiota täysin. Sitten kun voin täysin muistaa aidon itseni ja tulla siksi, muistan, miten siirtyä tästä todellisuudesta elämän korkeamman ulottuvuuden ilmaisuihin.
Luulen, että tämän päiväkirjan pitäminen on tärkeä osa tuota siirtymää, sillä siirtymämme ei lopu ylösnousemukseen. Itse asiassa, siirtymämme alkaa ylösnousemuksestamme. Joka tapauksessa luulen luoneeni tämän todellisuusmuodon (myönnän lopulta, että luon kaiken elämässäni), jotta voi antaa nyt sen, mitä en pystynyt antamaan ennen ylösnousemistani tähän maailmaan. Haluan antaa jokaiselle tätä päiväkirjaa lukevalle sen, ettei sinun tarvitse tehdä mitään tai edes olla mitään erityistä.
Sinä, kuka tahansa oletkin, ansaitset ylösnousta, koska päätit ylösnousta. Muistan vasta nyt kaikki elämäni, joita minulla oli maan päällä, ja kaikki ne monet asiat, joita tein noissa inkarnaatioissa. En täysin ymmärrä, miksi olin vain "tavallinen kaveri" ylösnoustessani, mutta kenties tarkoitus oli kirjoittaa tätä päiväkirjaa ja sanoa se sinun aikajanallasi: ansaitset ylösnousta pelkästään siksi, että sinä olet.
KOLMAS MERKINTÄ: TUNNELI
Toivottavasti ei ole liian pitkää aikaa siitä, kun kuulitte minusta omalla aikajanallanne. En voi mitenkään tietää, koska meillä ei ole aikaa täällä sellaisena, kuin te tunnette sen. Minulla on voimakas vaikutelma, että matkastani luetaan. En osaa selittää, miten tiedän asioita täällä, koska minä vain tajuan tietäväni. Ystävät sanovat, että tärkeintä on luottaa itseemme. Täällä ei ole vihollisia, joiden vuoksi olla varuillaan eikä meillä ole "pomoja", jotka käskevät, mitä tehdä. Teemme sitä, mitä olemme. En ennen tiennyt, mitä se merkitsi, enkä vieläkään osaa selittää sitä, mutta tiedän sen.
Muistan, miten maailmamme lopussa vai oliko se tämän uuden alussa, me kaikki menimme unenkaltaiseen tilaan. Aika näytti vähitellen pysähtyvän ja loppua kohti kaikilla rutiineilla, velvollisuuksilla ja vastuilla näytti olevan vain vähän merkitystä. Meistä kaikista tuntui, että olimme ikään kuin puoliksi hereillä ja puoliksi unessa. Kuljeskelimme tehden jotain pientä, esim. syötimme kehoamme, ja sitten torkahdimme taas toiseen "uneen". Vasta tavattuamme tässä maailmaa tajusimme, että teimme kaikki sitä samaa.
Oli kuin ikuinen sunnuntai, jolloin velvollisuudet eivät kutsuneet meitä, mutta jokin muu veti meitä syvälle, syvälle sisäämme. Olimme ikään kuin syvän tunnelin partaalla, mutta tämä tunneli oli täynnä lämmintä hehkua ja tervetulleeksi toivottavaa olemusta. Ei ollut mitään velvollisuutta astua tähän tunneliin, mutta houkutus oli vastustamaton. Ensin astuimme siihen arasti, kuin kissanpentu liikkumassa maitolautasta kohti. Kuitenkin mentyämme vähän matkaa tunneliin heräsimme koskaan tietämättä, että olimme nukahtaneet.
Lopuksi päätin, että seuraavan kerran pysyisin hereillä koko ajan tunnelissa ollessani. Tunneli näytti kuitenkin äärettömältä ja pystyin ottamaan vain tietyn määrän valoa, mikä kirkastui ja kirkastui, kun menin syvemmälle sisäiseen tunneliin. En ollut koskaan ennen meditoinut, joten en voinut ymmärtää silloin, että tuo sisäinen tunneli edusti matka tietoisuuteni ytimeen. Itse asiassa, en edes tiennyt tarkkaan, mitä tietoisuus merkitsi. Juttu oli niin, ettei minulla oikeastaan ollut vaihtoehtoa - into astua tuohon tunneliin oli niin ylivoimainen, etten voinut vastustaa sitä.
Ystävät ovat kertoneet meille, että monet ihmiset eivät luopuneet päivittäisistä rutiineistaan eivätkä astuneet tunneliin ja jotkut heistä eivät edes nähneet sitä. Oli monia, jotka eivät voineet uskoa riittävästi omiin havaintoihinsa luottaakseen itseensä. Sen sijaan he näkivät tunnelin jonkinlaisena hallusinaationa, mitä täytyi vastustaa.
Monet kokivat nämä sisäiset valotunnelit, mutta ne jotka olivat liian peloissaan ajatellakseen laatikon ulkopuolella, olivat varmoja, että siellä oli myrkkykaasua tai jotain. Oli melkoista pöhinää suuren haitan mahdollisuuksista. Toisaalta, ne jotka astuivat tunneliin, eivät voineet uskoa mitään haittaa koituvan, koska tunneli tuntui niin lämpimältä, turvalliselta, varmalta ja no, rakastavalta. Koska nämä rakkaudentäyteiset tunnelit olivat oman mielikuvituksemme tai tietoisuutemme sisällä, kuten myöhemmin opin, saimme epätavallisen kokemuksen itsemme todellisesta rakastamisesta.
Parasta tässä rakkaudessa oli, että se oli ehdotonta. Meidän ei tarvinnut tehdä mitään erityistä tai olla kukaan erilainen tai parempi. Luultavasti ensimmäistä kertaa elämässä tunsimme, että olimme täydellisiä juuri sellaisena, kuin olimme. En voi alkuunkaan kertoa teille, miten upeaa se oli minulle. Kuten sanoin aiemmin, olin vain tavallinen kaveri. En ollut tehnyt mitään erityistä enkä tuntenut itseäni mitenkään erityiseksi. Silti tunnelissa tunsin ikään kuin - en tiedä, miten sanoa sen - olisin ollut elossa ensimmäistä kertaa.
Koska minun oli hitaasti sopeuduttava tunneliin, lopulta aina "nukahdin" ja heräsin tunnelin ulkopuolella, mutta joka kerta pystyin olemaan tunnelissa pidempään ja menemään syvemmälle ja syvemmälle siihen. Kun menin pidemmälle tähän sisäiseen valotunneliin, aistimukset alkoivat muuttua. Ensin ne olivat pehmeitä ja lempeitä kuin aamun tuulenvire. Kuitenkin astuessani tunnelin syvempiin osiin valosta tuli yhtä kirkasta kuin keskipäivän aurinko kesällä. Silloin muutoksia alkoi tapahtua.
Ensinnäkin, mennessäni taas tunneliin en enää löytänyt itseäni sen alusta, vaan paikasta/kirkkaudesta missä olin ennen "nukahtamistani". Kun astuin tähän kirkkauteen, rakkauden tunteesta tuli niin pakahduttava, että kehoni tuskin kesti sitä. Itse asiassa, keho minkä kanssa menin tunneliin, ei ollut sama keho, jota käytin syvällä tunnelissa. Kyllä, tiedän tämän kuulostavan kummalliselta, mutta kun jatkan tätä matkaa, luette asioita, jotka ovat sitäkin kummallisempia.
Ennen kuin lopetan tämän päiväkirjamerkinnän, kerron teille, mitä tapahtui keholleni, kun olin tuossa valossa. On vaikeaa kuvata sitä, mutta kehoni ikään kuin hävisi valoon ja siitä tuli valoa. Tunnelissa ollessani minulla ei ollut kehoa ikään kuin ollenkaan. Sitten kun "heräsin" vanhaan maailmaani, kehoni hehkui ja tuntui erilaiselta. Ensin pystyin ylläpitämään tämän hehkun ja ainutlaatuisen tunteen muutamia sekunteja, mikä kehittyi minuutteihin, sitten jopa tuntiin.
Pitkään olin jumissa kyvyssäni säilyttää tunnin ajan tuon valokehon ja aloin turhautua. Sitten aloin kuulla ääniä tunnelissa ja nähdä kimaltavia muotoja kulkevan ohitseni. Ensin tämä säikäytti minut ja löysin itseni välittömästi tunnelin ulkopuolelta. Päätin, ettei pelkoni sallinut minun pysyä tuossa valossa, joten keskityin voittamaan tuon vanhan tavan pelätä kaikkea, mikä oli uutta.
Vapauduttuani tuosta vanhasta muutospelosta prosessini eteni eksponentiaalisesti. Ensimmäinen ero oli, että ilman pelkoa lakkasin "nukahtamasta". Aloin oppia, että silloin kun olin kokenut sen, mitä tietoisuuteni pystyi sisältämään, tahtoisin itseni pois tunnelista. Opin tämän taidon vahingossa. Kerran oli pakahtumassa ja tuon vanhan pelkotunteen kynnyksellä huusin vaistomaisesti "Riittää!"
Välittömästi olin ulkona tunnelista ja pystyin muistamaan jokaisen osan kokemustani, koska en ollut "nukahtanut". Olin oppinut hyväksymään sen, mitä en ymmärtänyt, ja odottamaan, kunnes voisin ymmärtää. Tämän uuden asenteen vuoksi, missä olin vapaa pelosta ja itseni tuomitsemisesta, havaitsin voivani hyväksyä suurempaa ja suurempaa valoa. Lisäksi tuntemattomat valo-olennot, jotka olivat sujahtaneet ohitseni aiemmin, pystyivät tuntemaan kasvavan itseluottamukseni ja jäivät edelleen näkökykyni äärilaidalle, kunnes olin valmis puhumaan niille.
Tunnelin sisällä ei ollut aikaa, joten en tiedä, miten kauan minulta vei, ennen kuin löysin rohkeutta puhua niille, mutta ulkopuolista maan aikaa se kesti melko kauan. Yhtäkkiä eräänä päivänä kerroin itselleni, että kun menen tunneliin tällä kertaa, puhuisin noille olennoille. Silloin tapasin Ystävät ensimmäistä kertaa. Ensitapaamisesta lähtien he ovat olleet jatkuvasti kumppaninani. Sanon "he", koska he ovat ryhmätietoisuus. Yleensä he ovat puhtaana tietoisuutena, mutta ottavat auliisti minkä tahansa muodon, mikä tuntuu meistä mukavalta, jotta voimme paremmin kommunikoida heidän kanssaan.
Minusta tuntuu, että minun pitäisi kertoa tässä teille hetki siitä, että elämästäni tunnelissa tuli vähitellen aikaa, jolloin olin hereillä, kun taas elämästäni sen ulkopuolella tuli aikaa, jolloin olin unessa. Kävelin maallisen elämäni läpi ikään kuin nähden unta. Jotenkin tiesin, että minun täytyi jatkaa 3D-peliä ja mennä töihin, maksaa laskuni, tehdä askareitani ja tavata perhettä ja ystäviä. Kuitenkin havaitsin viettäväni eniten aikaa sisäisten ihmisten kanssa, joiden kanssa pystyin jakamaan kokemuksiani tunnelissa, koska hekin olivat löytäneet tuon sisäisen tunnelin ja astuneet siihen.
Keräännyimme myös ryhmiin ja menimme "erilliseen" sisäiseen tunneliimme ja löysimme toisemme tunnelista, jonka olimme aiemmin luulleet olevan vain meidän. Ensin aloitimme samassa huoneessa ja sitten havaitsimme, että voisimme tehdä sitä missä vaan. Meidän täytyi vain päättää tavata tunnelissa. Sitten riippumatta siitä, missä ajassa tai paikassa olimme tunnelin ulkopuolella, varmasti löysimme toisemme "omasta" sisäisestä tunnelistamme.
Tässä kohtaa erillisyys tunnelin, ystävien ja perheen välillä ei ollut samanlaista myöskään ulkoisessa maailmassamme, koska tunnuimme kaikki kuin yhdeltä olennolta, kun tapasimme sisällä. Tällöin minä/me puhuimme olennoille, jotka näyttivät elävän tunnelin sisällä. Toisaalta, yksi ensimmäisistä heidän kertomistaan asioista oli, ettei ole mitään "ulko- tai sisäpuolella", sillä ei ole mitään aikaa tai paikkaa luomassa sellaista erillisyyttä.
Tämä toteamus oli minulle vähän järkytys. Vaikka olinkin kokenut tuon ykseyden, järkeilin, että se oli vain tunnelin sisällä ja tunnelihan ei ollut todellinen, eihän? Taisin olla ollut niin ihastunut "meditaatioihini", etten koskaan ajatellut, että olin todella siirtymässä kokonaan eri todellisuuteen, joka perustui täysin vastakkaiselle perustalle.
Muutos ajattelussa "ajasta ja paikasta" "tähän ja nyt" on suurelta osin syy, miksi olemme uudella maapallolla. Tämä todellisuus vaikuttaa monin tavoin kovasti vanhalta elämältämme. Meillä näyttää olevan erilliset kehot, mutta näemme valon, mikä virtaa niiden välillä ja yhdistää meidät kaikkeen elämään. Lisäksi kehomme muuttuu valokehon ja tuon muodon tiheämmän version välillä. Ystävät ovat kertoneet meille, että tämä tiheämpi versio mikä näyttää vanhalta muodoltamme, paitsi että se on täysin parantunut ja nuorekas, on väliaikainen olotila, kunnes olemme valmiita siirtymään viidennen ulottuvuuden keskivaiheen todellisuuksiin.
Henkilökohtaisesti en ole aivan valmis vielä siihen. Sitä paitsi todella nautin tästä maailmasta. Suunnittelen nyt - mikä voisi aina muuttua - pysyä tässä maailmassa, uudella maapallolla, ja auttaa matriisimaalimassa olevia näkemään, mitä heiltä puuttuu. Minusta tuntuu myös, että minun täytyy ikään kuin saada lisää viisautta, sisäistä voimaa ja tarvitsen vähän lisätyötä itseni Ehdottomassa Rakastamisessa.
Ystävät kertovat meille, että ehdottoman rakkauden koko voiman, mikä on kaiken luomisen lähde, käsittää vasta, silloin kun rakastamme itseämme ehdottomasti. Toisin sanoen, voimme lähettää ulospäin vain niin paljon ehdotonta rakkautta, kun voimme ottaa vastaan itse.
Voi kyllä, tämä tuo esiin koko jutun moniulotteisesta itsestämme ja siitä, miten meillä on myriadeja ilmaisumuotojamme ympäri multiversumia. Mutta minun täytyy ymmärtää sitä paljon enemmän, ennen kuin voin jakaa sen kanssanne, keitä ikinä olettekin.
Voi kyllä, tämä tuo esiin koko jutun moniulotteisesta itsestämme ja siitä, miten meillä on myriadeja ilmaisumuotojamme ympäri multiversumia. Mutta minun täytyy ymmärtää sitä paljon enemmän, ennen kuin voin jakaa sen kanssanne, keitä ikinä olettekin.
Lopetan nyt, mutta lähetän Teille Ehdotonta Rakkauttani.
NELJÄS MERKINTÄ: ARCTURUSLAINEN KÄYTÄVÄ
Halusin aloittaa tämän merkinnän kertomalla lisää matkastamme tässä tunnelissa. Kun rentouduimme kaikki enemmän tunnelissa, aloimme kuulla, mitä ohikiitävät olennot ympärillämme sanoivat. Se oli hyvin mielenkiintoista, sillä kertoessamme kuulemastamme, havaitsimme, että meillä kaikilla oli hyvin henkilökohtainen versio tuosta aiheesta. Siksi vaikka me kaikki - ja ryhmämme kasvaa joka päivä - luulimme, että kuulimme saman viestin, jokaiselle meistä puhuttiin henkilökohtaisesti.
Miten näin voi olla, ihmettelimme? Vastauksena kuulimme kaikki saman vastauksen, mikä oli: "Moniulotteinen tietoisuutenne toimii täysin meidän käytävässämme." Heti ajattelimme kaikki: "Kuka on "meidän"?" ja "Mikä käytävä?" Silloin kuulimme ensimmäistä kertaa Arcturuslaisesta käytävästä. Tämän tunnelin läpi kaikki olennot kulkevat siirtyessään elämän korkeamman ulottuvuuden ilmaisuun. He kulkevat tämän tunnelin läpi myös siirtyessään matalampaan ulottuvuuteen, kuten syntyessä kolmannen ulottuvuuden maapallolle.
Tällä tavalla tapasimme ensimmäiset Ystävämme. Kun tapasimme Arcturuslaiset, transformaatiomme alkoi. Kun olimme käytävän ulkopuolella "normaalissa" 3D-elämässämme, kamppailimme sen epäilyksen kanssa, olivatko kokemuksemme todellisia. Siksi vaihdoimme sähköpostiosoitteita ja aloimme kommunikoida säännöllisesti, että "Kyllä, tätä tapahtuu" ja "Ei, emme ole hulluja emmekä keksi tätä." En voi kertoa, miten tärkeitä nämä säännölliset viestit olivat. Meille oli erittäin tärkeää tietää, että toiset jakoivat kokemuksemme emmekä olleet yksin.
Itse asiassa, yksinäisyyden käsite lähti enemmän ja enemmän ajatuksistamme ja tunteistamme. Meillä oli niin upea tukiryhmä, että meillä oli aina joku, jolle puhua silloin, kun epäilimme prosessiamme. Kun siirryimme syvemmälle käytävään meditaatioissamme, muuntumisprosessistamme (Arcturuslaisten käyttämä sana muutoksesta) tuli hyvin haastava. Sanon "meditoinneissamme", koska meillä kaikilla oli edelleen fyysinen keho, fyysinen elämä, perhe, ystävät, työ, vastuut ja kaikki nuo 3D-elämän piirteet. Kuitenkin tunsimme lisääntyvästi vetoa vierailla käytävässä ja välitimme aina vain vähemmän 3D-todellisuudestamme.
Opimme Arcturuslaisilta ja muilta Ystäviltä, jotka kommunikoivat kanssamme, että olimme ylösnousemassa korkeampaan todellisuusulottuvuuteen. Monilla meistä, myös itselläni, oli suuria vaikeuksia tuon käsityksen kanssa. En ollut koskaan kuullut sanaa "ylösnousta", paitsi rappuja tai jotain pitkin nousemisesta. Myös sanalla "ulottuvuudet" oli hyvin 3D-merkitys. Koska olin aina sci-fi-friikki, nautin ajatuksesta, että oli toisia maailmoja ja erilaisia elämänmuotoja, mutta luulin sen olevan - no, fiktiota.
Tässä kohtaa fiktiosta tuli faktaa ja kaikista elämän faktoista joita olen pitänyt hyvin rakkaina, tuli täysin vanhentuneita. Muutos ajattelussani aiheutti suurta ahdistusta, kunnes lopulta uskalsin käytävässä kysyä Arcturuslaisilta ongelmastani. Siteeraan heitä, koska en koskaan unohda, mitä he sanoivat:
"Rakas ylösnouseva ystävämme, haluamme kertoa sinulle, että koko maailma on muuttumassa, koska sinä muutut - ei toisinpäin.
NELJÄS MERKINTÄ: ARCTURUSLAINEN KÄYTÄVÄ
Halusin aloittaa tämän merkinnän kertomalla lisää matkastamme tässä tunnelissa. Kun rentouduimme kaikki enemmän tunnelissa, aloimme kuulla, mitä ohikiitävät olennot ympärillämme sanoivat. Se oli hyvin mielenkiintoista, sillä kertoessamme kuulemastamme, havaitsimme, että meillä kaikilla oli hyvin henkilökohtainen versio tuosta aiheesta. Siksi vaikka me kaikki - ja ryhmämme kasvaa joka päivä - luulimme, että kuulimme saman viestin, jokaiselle meistä puhuttiin henkilökohtaisesti.
Miten näin voi olla, ihmettelimme? Vastauksena kuulimme kaikki saman vastauksen, mikä oli: "Moniulotteinen tietoisuutenne toimii täysin meidän käytävässämme." Heti ajattelimme kaikki: "Kuka on "meidän"?" ja "Mikä käytävä?" Silloin kuulimme ensimmäistä kertaa Arcturuslaisesta käytävästä. Tämän tunnelin läpi kaikki olennot kulkevat siirtyessään elämän korkeamman ulottuvuuden ilmaisuun. He kulkevat tämän tunnelin läpi myös siirtyessään matalampaan ulottuvuuteen, kuten syntyessä kolmannen ulottuvuuden maapallolle.
Tällä tavalla tapasimme ensimmäiset Ystävämme. Kun tapasimme Arcturuslaiset, transformaatiomme alkoi. Kun olimme käytävän ulkopuolella "normaalissa" 3D-elämässämme, kamppailimme sen epäilyksen kanssa, olivatko kokemuksemme todellisia. Siksi vaihdoimme sähköpostiosoitteita ja aloimme kommunikoida säännöllisesti, että "Kyllä, tätä tapahtuu" ja "Ei, emme ole hulluja emmekä keksi tätä." En voi kertoa, miten tärkeitä nämä säännölliset viestit olivat. Meille oli erittäin tärkeää tietää, että toiset jakoivat kokemuksemme emmekä olleet yksin.
Itse asiassa, yksinäisyyden käsite lähti enemmän ja enemmän ajatuksistamme ja tunteistamme. Meillä oli niin upea tukiryhmä, että meillä oli aina joku, jolle puhua silloin, kun epäilimme prosessiamme. Kun siirryimme syvemmälle käytävään meditaatioissamme, muuntumisprosessistamme (Arcturuslaisten käyttämä sana muutoksesta) tuli hyvin haastava. Sanon "meditoinneissamme", koska meillä kaikilla oli edelleen fyysinen keho, fyysinen elämä, perhe, ystävät, työ, vastuut ja kaikki nuo 3D-elämän piirteet. Kuitenkin tunsimme lisääntyvästi vetoa vierailla käytävässä ja välitimme aina vain vähemmän 3D-todellisuudestamme.
Opimme Arcturuslaisilta ja muilta Ystäviltä, jotka kommunikoivat kanssamme, että olimme ylösnousemassa korkeampaan todellisuusulottuvuuteen. Monilla meistä, myös itselläni, oli suuria vaikeuksia tuon käsityksen kanssa. En ollut koskaan kuullut sanaa "ylösnousta", paitsi rappuja tai jotain pitkin nousemisesta. Myös sanalla "ulottuvuudet" oli hyvin 3D-merkitys. Koska olin aina sci-fi-friikki, nautin ajatuksesta, että oli toisia maailmoja ja erilaisia elämänmuotoja, mutta luulin sen olevan - no, fiktiota.
Tässä kohtaa fiktiosta tuli faktaa ja kaikista elämän faktoista joita olen pitänyt hyvin rakkaina, tuli täysin vanhentuneita. Muutos ajattelussani aiheutti suurta ahdistusta, kunnes lopulta uskalsin käytävässä kysyä Arcturuslaisilta ongelmastani. Siteeraan heitä, koska en koskaan unohda, mitä he sanoivat:
"Rakas ylösnouseva ystävämme, haluamme kertoa sinulle, että koko maailma on muuttumassa, koska sinä muutut - ei toisinpäin.
Sinä olet todellisuutesi luoja ja koska olet päättänyt palata käytäväämme uudestaan ja uudestaan, sinusta tulee suuren ja moniulotteisen itsesi korkeamman taajuuden versio.
Laajentuneella havainnolla itsestäsi pystyt hahmottamaan maapallon korkeamman ulottuvuuden version. Tämä ulottuvuus on aina ollut. Et vielä vain ole ollut kalibroitunut hahmottamaan sitä."
Tämä lyhyt toteamus muodostaa suuren osan kaikista oppitunneista, joita opimme nyt uudella maapallolla. Kun laajennamme taajuuttamme, pystymme kokemaan suoraan todellisuuksia, jotka olivat kerran vain "sci-fiä". Siksi minun on kerrottava teille, etten ole ylösnousemukseni lopussa - vaan olen sen alussa.
Ja niin olet Sinäkin!!
Tämä lyhyt toteamus muodostaa suuren osan kaikista oppitunneista, joita opimme nyt uudella maapallolla. Kun laajennamme taajuuttamme, pystymme kokemaan suoraan todellisuuksia, jotka olivat kerran vain "sci-fiä". Siksi minun on kerrottava teille, etten ole ylösnousemukseni lopussa - vaan olen sen alussa.
Ja niin olet Sinäkin!!
Matka jatkuu osassa 2: www.youtube.com/user/suzannelie
Looking Through the Third Eye
Activating the Pineal Gland Part II
Skrollaa alaspäin YouTube-sivua löytääksesi "Activating the Pineal Gland Part I"
Moniulotteisia uutisia
UUDEN MAAPALLON LUOMINEN, OSA 1
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Sielun kahdeksas salaisuus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti