WE ARE ONE

WE ARE ONE
WE ARE ONE / copyright©SeijaTuulikki (omat kuvat)
ELÄMÄNI MAAN PÄÄLLÄ MUODOSTAA HELMINAUHAN. OLEN JOKA KEHOLLISTUMISESSANI MUODOSTANUT HELMEN, JA KEHOLLISTUMA KEHOLLISTUMAN JÄLKEEN HELMENI NÄYTTÄVÄT ERILAISILTA. TÄSSÄ KEHOLLISTUMASSA MINULLE TARJOTAAN APUA, JONKA KAUTTA SAAN TÄSTÄ HELMESTÄ KAUNIIN, SÄIHKYVÄN, PYÖREÄN HELMEN, JOKA HEIJASTAA KAIKKEA KAUNISTA YMPÄRILLÄÄN OLEVAA. SEURAAN SISÄISTÄ ÄÄNTÄNI JA HERÄTÄN AIKAISEMMIN HANKKIMANI VALMIUDET KÄYTETTÄVIKSI TÄSSÄ HETKESSÄ.

VAIN MINÄ OLEN VASTUUSSA SIITÄ, MITÄ ELÄMÄSTÄNI TULEE.


LUKIJANI, OLENNAINEN OSA KOKONAISUUTTA

LUKIJANI, oleellinen osa kokonaisuutta :)

maanantai 17. lokakuuta 2011

Ilmentäminen uudessa maailmassa



Kirjoittanut Aluna Joy (www.alunajoy.com)
13.9.2011
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vuosikymmeniä olemme heränneet vaiheittain, energia-aalloissa jotka "ärsyttävät" meidät unestamme. Muistamme, milloin saavutimme ratkaisevia ahaa-elämyksiä, kun elämä muuttui eikä palaisi koskaan enää entiselleen. Kasvamme monien näiden hetkien kautta. Olemme myös huomanneet, että näitä aaltoja tulee nopeammin, lisääntyvällä tahdilla.

Syntymästämme saakka olemme tehneet töitä herätäksemme. On ollut itsensä oivaltamisen aikaa ja kokonaisen aikakauden kumuloituminen, joka on täynnä monia menneitä elämiä. Tulimme tietoiseksi universaaleista totuuksista ja kollektiivin maailmanlaajuisista massaharhakuvista. Aloimme ymmärtää, keitä oikeasti olemme - ei vain ihmisenä, vaan jumalaisena sieluna ja henkenä.


1980-luvun puolivälissä meidät upotettiin nopeutuneeseen energiaan, mikä teki mahdolliseksi oppia hypernopeudella. 
 
Ihmisiltä jotka syntyivät 1980-luvulla tai myöhemmin, puuttuu elämän tunneoppitunnit ja historialliset aikajanat. 
 
Tämä on luonut haasteen löytää koti tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Näin tietoisuuteemme tulivat indigolapset. 
 
Monilla indigolla jotka syntyivät paljon aiemmin, 1940-1970-luvulla, oli pidempi aika valmistautua ja oppia, mutta heitä ei tunnistettu indigoiksi, koska maailma ei ollut riittävän hereillä tunnistamaan heitä.

Vuodesta 2008 saakka olemme havainneet, että koemme lisääntyvää kiinnostuksen puutetta aineelliseen maailmaan ja lisääntyvää halua samanmielisten yhteisöön. Aloimme tuntea lisääntyvää painetta luoda jotain uutta, mutta emme tiedä, mitä se on. 
 
Maailma alkaa tuntua "tutulta jutulta". Toisinaan tunnemme elämämme olevan kuin elokuvasta "Päiväni murmelina". Ydin joka on pysynyt meille tärkeänä, on samanmielinen perheyhteisö. Syvä yhteys sieluperheeseen on ainoa asia, joka kiinnostaa meitä enää. Kyseenalaistamme kaiken, mitä meille on opetettu ja mitä olemme kokeneet. Todellisuus muuttuu aivan silmiemme edessä.

Tunnemme myös suurta vapaudentarvetta. Haluamme päästä vapaaksi - minkäänlaisten fyysisten, mentaalisten tai tunteellisten rajoitusten kahlehtimatta. Tämä on aiheuttanut suurta siirtymistä tuntemattomaan määränpäähän - fyysisesti, tunteellisesti ja henkisesti. Meillä on ollut rohkeutta katkaista siteet tuntemaamme, tietämättä minne laskeudumme seuraavaksi. Tämä on massauudelleenkalibrointia. Olemme oppineet luottamaan sydämeemme enemmän kuin meluavaan ja kontrolloivaan mieleemme. Valitsemme rakkauden pelon sijasta. Askel askeleelta, jokaisella rakkaudesta tekemällämme valinnalla, muunnamme kollektiivisen tiedostamattomuuden "epäpätevää" energiaa. Se alkaa nälkiintyä ennen loppumistaan.


Maaliskuun päiväntasauksessa 2011 asiat alkoivat todella kuumentua, kun aloimme siirtyä jumalaiseen neutraalisuuteen ja syvälliseen silminnäkijätilaan. Päätimme jäädä tähän maailmaan palvelemaan, muttemme ole enää tästä maailmasta. Tämä jättää meidät vähän ymmälle. Emme tiedä, mitä tehdä seuraavaksi, koska olemme lähes täysin irti kaikista asioita, jotka ovat ankkuroineet meidät tänne. Tämän irrallisuuden vuoksi ryhdymme jumalaiseen etsintään. 
 
Haluamme löytää paikan ankkuroituaksemme, koska ydinluonteemme on tehdä niin. Voimme tuntea jotain siintävän meille lähitulevaisuudessa, muttemme voi nähdä, ymmärtää tai selvittää sitä. Mutta se on selkeää - syvällä ytimessämme alamme tuntea uuden maailman syntyvän. 
 
Kun kuljimme vuoden 2011 kesäkuun päivänseisauksen ja pimennyskujan läpi, asiat tekivät taas valtavan loikan tähän uuden maailman energiaan. Nyt ei ole paluuta takaisin. Uusi määränpää saapuu.

Tänä aikana tämä jumalainen neutraalisuus pitää meidät leijumassa muuttuvan maailman yläpuolella lyhyen siirtymäajan. Olemme kuin reittikone ilman laskeutumiskiitorataa. Olemme odotuskannalla. Kun maailma on saapunut turvaan muutoskohdan tuolle puolen, pystymme toteuttamaan kuvittelemamme vaihtoehdot. Uusi maailma alkaa ilmentyä nopeasti ja siitä tulee sitä, millaiseksi teemme sen.


Sillä välin kärsimättömyytemme lietsomana jatkamme sydämen kaivamista kysyen: "Mitä haluamme?", koska olemme tottuneet ilmentämään tietyllä tavalla. 
 
Päivästä murmelina on tulossa väsynyttä ja vanhaa uusintaa ja uuvumme odotteluun. Niinpä yritämme puskea murtautuaksemme läpi esteistä, joita tunnemme. Voisiko tämä turhauttava "Päiväni murmelina" -tunne merkitä, että alamme elää uuden maailman ensivaiheissa? Voisiko tämä merkitä, että ilmentämistä säätelevät luonnonlait ovat vaihtaneet uuteen ulottuvuuteen?

P.S. Muistutus: Tähtivanhimmat ovat sanoneet vuosia, että kaikki luonnonlait jotka sitovat ulottuvuutemme yhteen, muuttuisivat aikakausien vaihdoksessa. He ovat myös kertoneet uudestaan ja uudestaan, ettei se ole sellaista, mitä luulemme, ja uusi maailma tulee suurten yllätysten kera.


Olemme erottaneet totuuden tunnustelemalla keskustamme. Mutta tämä keskus on jo muuttunut uuteen tulevaisuuteen. Tämän vuoksi meistä on vaikeaa olla yhtä selkeä kuin ennen - ainakin tällä hetkellä. Se saa meidät tuntemaan vähän sitoutumisfobiaa ja epävarmuutta lähes jokaisella elämämme alueella. Meistä on vaikeaa sitoutua edes pieniin päätöksiin elämässä ilman kalvavaa tunnetta, ettei jokin ole oikein. Etsimäämme vanhaa ja tuttua sydänselkeyttä ei ole enää. Vaikuttaa siltä, että keskuksemme on liikkunut muualle. Aivan kuten maailma muuttuu jalkojemme alla, sydämemme on myös muuttunut. Sydämemme, ytimemme, kotipesämme, suuntautumispisteemme jne. on siirtynyt syvemmälle, puhtaammalle ja kehittyneemmälle tasolle. Tässä tasossa ei ole kyse yksilöstä, vaan koko kollektiivista - ykseydestä. Jokaiselle elävälle olennolle on päivitetty uusi sydän. Tunnemme, että tämä on uuden maailman uusien luonnonlakien yksi piirre.


Olemme syvällisessä ja vankassa valmistautumistilassa. Siirrymme lineaarisessa ajassa ilmentämisestä ympyrämäisessä ajassa ilmentämiseen. Tämä vaikuttaa tapaamme elää ja luoda. Opettelemme luomaan ympyrämäisesti, monista suunnista, uudessa sydänkeskuksessa. Siinä on paljon opittavaa.


Ympyrämäisessä ajassa ilmentämään oppiminen saa aikaan tilapäisen ongelman. Meillä on tällä hetkellä monia eri mahdollisuuksia avoimena ilmentää. Meillä on ns. monta rautaa tulessa. Jokaisella vaihtoehdolla näyttää olevan yhtä paljon painoa. Niinpä yritämme selvittää, minkä valitsemme, katsomalla kutakin ideaa tai vaihtoehtoa yksittäisenä vaihtoehtona. Kukin vaihtoehto mitä mietimme, ei välttämättä tunnu väärältä, muttei se tunnu oikealtakaan, emmekä tiedä miksi. Niinpä menemme seuraavaan vaihtoehtoon, teemme saman prosessin ja löydämme saman tuloksen.


Vasta kun astumme taaksepäin ja katsomme suurempaa kuvaa ja näemme kaikki vaihtoehdot yhdessä, sydämemme sanoo "Kyllä! Siinä se on! Tehdään se!" Nopeasti tämän paljastuksen jälkeen kohtaamme sen ongelman, että kaikki nämä tilaisuudet ovat hyvin erilaisia ja niiden luominen yhtenä näyttää fyysisesti mahdottomalta, kun ne näyttävät menevät moneen eri suuntaan. Tämä on alkuvaiheemme ympyrämäisessä ja moniulotteisessa ilmentämisessä. Tämä vie "monitehtäväisyyden" täysin uuteen ja korkeampaan taajuuteen. Tämä on meille vihje siitä, että luominen ja ilmentäminen moniulotteisesti on mahdollista hyvin pian. Nyt meidän täytyy vain oppia löytämään uusi sydänkeskuksemme uudessa maailmassa.


Meitä synkronisoidaan näinä päivinä uuden jumalaisen ajoituksen kanssa. Alamme jo tuntea, mitä ilmentäminen tässä uudessa maailmassa voisi olla. Ilmentäminen on paljon nopeampaa, mitä voimme ajatella. Luomme pelkästään intuitiolla eli sydämellämme. Nopea tahti tuntuu kuin kvanttihypyltä tietoisessa luomisessa. Tästä jumalaisesta ajoitussynkronisoinnista on vihjeitä. Tunnemme jo ailahtelevamme niiden asioiden välillä, joiden ilmentämistä harkitsemme elämäämme. Meillä on selkeyden hetki siitä, mitä haluamme tehdä, ja sitten seuraavassa hetkessä tuo halu on poissa. Kyse ei ole siitä, että selkeys oli väärässä alun alkaen. Kyse on vain siitä, että meiltä meni liian kauan toimia sen mukaan, ja universumi vain siirtyi seuraavaan vaihtoehtoon. Tämä uusi luomistila liikkuu nopeammin, kuin pystymme luomaan tällä hetkellä. Näin tarvitaan jumalaista ajoitussynkronisointia. Kun yhdistymme uuteen sydänkeskukseen, huomaamme, että ilmentäminen pääsee vauhtiin omaperäisellä ja moniulotteisella tavalla ja pysymme universumin tahdissa.


Emme tiedä, mitä edessämme on. Emme myöskään tiedä tämän transformaation ja aikakausien vaihtumisen valmistumispäivää tai -hetkeä. Kukaan profeetta, kanava, mystikko tai älykkö ei tiedä vastausta tähän kysymykseen. 
 
Kuten Jeshua sanoo: "Pitäkää lamppunne palamassa." Toisin sanoen, pysy avoimena kaikille mahdollisuuksille. Pysy valmiina hyppäämään, sitten kun kaikki mahdollisuudet yhdistyvät uuteen sydänkeskukseesi ja sinulle avautuu ovi laskeutuaksesi lopulta tuolla reittikoneella. Olemme nyt samassa veneessä - aivan kuten pitäisikin, kun meidän on tarkoitus hypätä yhtenä.
ILMENTÄMINEN UUDESSA MAAILMASSA

1 kommentti:

Kiki kirjoitti...

Juuri tältä minusta tuntuu nykyään, on melkoisen haasteellista olla tälläisessä tilassa.