Mies makasi maassa taivas silmissään. Taivas tähtineen oli tuttu, paitsi että se tänä yönä oli neliulotteinen. Tämä ominaisuus antoi avaruudelle aivan uudenlaista syvyyttä. Mies makasi maassa ja katsoi ulottuvuuksien läpi.
Yksi neljästä ulottuvuudesta oli nimeltään RAUHA.
Se ulottui maahan saakka, putosi painavana mattona ylhäältä alas ja kietoi sisälleen kaiken mihin kosketti. Se osa RAUHASTA mikä nousi maasta ylöspäin, otti muodon puiden latvoista ja piirtyi kirkkaina kärkinä taivaan lakeen, sulautui tähtiin.
Se osa RAUHASTA mikä laskeutui ylhäältä alaspäin, löysi hahmon pilvistä ja levittäytyi vaihtelevina kuvioina ilmojen ylle. Se osa RAUHASTA mikä ulottui mieheen, verhosi hänet pehmeään vaippaansa läpikotaisin, niin että hänen oli hyvä olla. Maan päällä RAUHA ja ihmisillä HYVÄ TAHTO miesmuistiin, mies muisti.
Se ulottui maahan saakka, putosi painavana mattona ylhäältä alas ja kietoi sisälleen kaiken mihin kosketti. Se osa RAUHASTA mikä nousi maasta ylöspäin, otti muodon puiden latvoista ja piirtyi kirkkaina kärkinä taivaan lakeen, sulautui tähtiin.
Se osa RAUHASTA mikä laskeutui ylhäältä alaspäin, löysi hahmon pilvistä ja levittäytyi vaihtelevina kuvioina ilmojen ylle. Se osa RAUHASTA mikä ulottui mieheen, verhosi hänet pehmeään vaippaansa läpikotaisin, niin että hänen oli hyvä olla. Maan päällä RAUHA ja ihmisillä HYVÄ TAHTO miesmuistiin, mies muisti.
Toinen Ulottuvuus oli KALLIO.
Se nousi korkeana seinämänä aivan vierestä ja oli läpinäkyvä. Sitä olisi voinut kutsua myös AJAKSI, sillä sen läpi näkyi alkumereen asti. Sitä mukaa kun ikuisuus löi alkumeren aalloissa rantaan ja nousi ajan askelilla hiekalle, sitä mukaa esi-isät ja esiäidit ilmestyivät esiin, syntyivät ja elivät ja kuolivat, sukupolvet seurasivat toisiaan ja jättivät jäljen KALLIOON.
Mies näki kiveen kaivertuneena myös itsensä, iskeytyneenä koko elämänsä, äkkiseltään huomaamattomana, mutta katsojan silmästä riippuen syvänä viiltona KALLION kyljessä, joka räjähti... Räjähdyksen ääni tavoitti kuulevat korvat.
Se nousi korkeana seinämänä aivan vierestä ja oli läpinäkyvä. Sitä olisi voinut kutsua myös AJAKSI, sillä sen läpi näkyi alkumereen asti. Sitä mukaa kun ikuisuus löi alkumeren aalloissa rantaan ja nousi ajan askelilla hiekalle, sitä mukaa esi-isät ja esiäidit ilmestyivät esiin, syntyivät ja elivät ja kuolivat, sukupolvet seurasivat toisiaan ja jättivät jäljen KALLIOON.
Mies näki kiveen kaivertuneena myös itsensä, iskeytyneenä koko elämänsä, äkkiseltään huomaamattomana, mutta katsojan silmästä riippuen syvänä viiltona KALLION kyljessä, joka räjähti... Räjähdyksen ääni tavoitti kuulevat korvat.
Kolmas Ulottuvuu oli KÄSI. Mies haeskeli kättään maasta ja löysi sen tiiviin etsiskelyn jälkeen yönkosteasta nurmikosta. KÄSI oli täynnä tuoreita kosketuksia, kylläinen ja tarkoituksensa täyttänyt.
Sormenpäissä sykki elämä, joka piirsi ikoneita maan sammaleista ja veden ruo´oista ja ilmojen läpi kiitävistä linnuista ja valosta joka tuli kun joku sitä kutsui. Ja yht´äkkiä käsi oli osa toista kättä, joka ulottui maasta taivaaseen ja päinvastoin ja piti kaikkia ulottuvuuksia järjestyksessä, sormet sormien lomassa.
Sormenpäissä sykki elämä, joka piirsi ikoneita maan sammaleista ja veden ruo´oista ja ilmojen läpi kiitävistä linnuista ja valosta joka tuli kun joku sitä kutsui. Ja yht´äkkiä käsi oli osa toista kättä, joka ulottui maasta taivaaseen ja päinvastoin ja piti kaikkia ulottuvuuksia järjestyksessä, sormet sormien lomassa.
Neljäs Ulottuvuus ... Mies ei ehtinyt nähdä, sillä taivas sammui. Ennen sammumistaan taivas oli neliulotteinen.
Lähde: sisar vesi, veli tuuli Liisa Marjatta Järvinen 2009 sivut 143 -144 kappale 26.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti