Illuusioiden ymmärtäminen illuusioiksi

Kuinka voin ymmärtää illuusion illuusioksi, kun se näyttää niin kovin todelliselta? Ja kuinka se voi näyttää niin todelliselta, jos se tosiaan on illuusio?

Pyrin sisimpääni toteamaan, onko löytämäni totuus sopusoinnussa sydämeni totuuden kanssa. Jos on, en sano toisille: "Tämä blogi on totta." Sanon: " Tämä blogi on minulle totta". 

Ja jos kysytte minulta sisäisen totuuden löytämisen seurauksena omaksumistani elämäntavoista, sanon, ettei minun tapani ole parempi vaan ainoastaan toisenlainen. Se on vain toinen tapa katsoa asioita. Se selkeyttää käsitystäni maailmasta, se auttaa minut syvempään yhteyteen oman sisäisen totuuteni kanssa. 

Ymmärrän, että elän illuusiota ja ettei siinä ole mitään todellista. Silti illuusio osoittaa sen mikä on todellista ja tekee sen kokemisen mahdolliseksi.

Illuusio näyttää niin kovin todelliselta, koska niin monet eivät pidä sitä illuusiona.

Tarkastelen kaikkea sen mukaan mitä jo uskon ymmärtäväni. En tunne muunlaisia menettelytapoja. 

Katson illuusiota sen sisäpuolelta. Illuusio ei ole sellainen asia, joka vain on kestettävä, se on jotakin, minkä olen tietoisesti valinnut. 

Minun ei tarvitse elää illuusiossa ellen päätä niin tehdä.

Maailma jossa elän on sellainen kuin on siksi, että niin minä olen sen halunnut olevan.

Kun en enää halua maailman pysyvän sellaisena, muutan sen.

Mikään minun maailmassani ei ole todellista. Mikään, minkä näen, ei ole todelllista. Jokainen tekoni on itseni määrittämistä. Jokainen ajatukseni kantaa itsessään luomisen energiaa. Jokainen sanani on julistus siitä, mikä on totta minulle. Minun on katsottava, mitä teen tänään. Näinkö tahdon määrittää itseni? Minun on katsottava, mitä ajattelen tänään. Tämänkö tahdon luoda? Minun on katsottava, mitä sanon tänään. Tämänkö haluan olevan näin? Jokainen elämäni hetki on pyhä luomisen hetki. Jokainen hetki on uusi alku. Jokaisessa hetkessä synnyn uudelleen. Tämä on matkani mestarin tasolle. Matka vie minut itse rakentamastani painajaisesta siihen ihmeen ihanaan haavekuvaan, joka elämäni on tarkoitus olla. Se johdattaa minut luojani luo.

Ei ole olemassa erillisyyttä. Me olemme kaikki yhtä. Kun oivallan, että on olemassa vain yksi asia, yksi ainoa asia, yksi todellisuus, yksi ainoa todellisuus, yksi olento, yksi ainoa olento, silloin käsitän, että jollakin tasolla tämä ainoa olento väistämättä saa tahtonsa läpi. 

Toisin sanoen, ei ole olemassa epäonnistumista. Kun saavutan tämän selkeyden tason, näen myös selvästi, että epäonnistumisen puuttuessa tältä ainoalta olennolta ei puutu mitään. Siksi ei ole olemassa tarpeita. 

Erillisyys on illuusio. 

Jatkan matkaani. Maailma tarvitsee sanomaani pelastuakseen. Se sanoma on eletty elämäni. Maailmani muuttuu kun päätän muuttaa sen. Haluan tuoda maailmaan rauhaa. Tulla Alkulähteen rauhan välineeksi.

Kylvän rakkautta sinne,  missä on vihaa,

anteeksiantoa sinne, missä on tapahtunut vahinkoa,

uskoa sinne, missä on epäilyksiä,

toivoa sinne, missä on epätoivoa,

valoa sinne, missä on pimeyttä,

iloa sinne, missä on surua.

Pyrin pikemminkin lohduttamaan kuin hakemaan lohtua,

ymmärtämään pikemminkin kuin etsimään ymmärrystä,

rakastamaan pikemminkin kuin etsimään rakkautta.

Sillä minä olen rakkaus ja olen aina ollut. Muuta ei ole ollut eikä ole nyt eikä tulevaisuudessa.

Olen etsinyt totuutta, jonka mukaan voisin elää elämääni.

Lähde: Neale Donald Walschi  Yhteys Jumalaan / Communion with GOD.