Saan sen mitä luon

ja minä luon koko ajan. Alkulähde ei arvostele luomuksiani, hän antaa vain vallan luoda lisää - aina vain lisää. Jos en pidä luomastani, teen uuden valinnan. Alkulähteen tehtävä on antaa minulle aina mahdollisuus siihen.  

Olen aina saanut sen mitä olen esiin kutsunut. Minun elämäni on aina seurausta ajatuksistani - myös se ilmeisen luova ajatus että saan kovin harvoin haluamani. 

Määräaikaista työsuhdetta ei jatkettu. Näin aluksi itseni tilanteen uhrina. Tosiasiallisesti olin päättänyt, etten enää halannut jatkaa työssäni. Toivoin, ettei työsuhdetta jatkettaisiin. Lakkasin nousemasta aamuisin innostuneena ja rupesin nousemaan pelko sydämessä. En enää ollut onnellinen työssäni. Aloin peräti kuvitella että tekisin jotakin muuta.

Elämäni etenee omien aikomuksieni mukaan. 

Mitään uutta ei elämääni voi tulla jos en luovu vanhasta. 

Voin saada aivan kaiken jos päätän niin. Se on minun jo ennen kuin pyydän. 

pohdintaani

TYÖTTÖMYYDESTÄ

 
Kirjoittanut Eckhart Tolle (spiritlibrary.com)
19.10.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
 
Kysymys:
Miten me jotka olemme työttömiä ja etsimme työtä, pysymme yhteydessä Lähteeseen ja omaan jumaluuden tunteeseemme samalla, kun käsittelemme työnetsinnän todellisuutta, draamaa ja tuskaa?
 
Se on haastavaa. Haasteet ovat hyviä, potentiaalisesti - ne voivat herättää teidät tai vetää teidät enemmän reagointiin, tiedostamattomuuteen ja kärsimykseen. Jokainen haaste joka tulee elämäänne, voi mennä tähän tai tuohon suuntaan. Haaste on potentiaalisesti erittäin hyödyllinen. Haaste merkitsee rajoitusta muodossa tai toisessa. Olen tietysti kiitollinen haasteista, joita tulee elämääni. En olisi muuten tässä ja monet teistä käsittävät, että ilman elämänne haasteita tekään ette olisi nyt tässä.
 
Tämä on jotain sellaista, mistä minullakin on vähän henkilökohtaista kokemusta. Tai kenties aika lailla, koska suuren osan aikuiselämästäni en ole käynyt töissä. Suuren osan olen elänyt suhteellisen vähällä, aika monta vuotta kolmissakymmenissä köyhyysrahan alapuolella. Tuolloin luin lehdestä, mitä pidettiin yksinäisen ihmisen köyhyysrajana ja ajattelin: "Olen paljon sen alapuolella!" Mutta en käsittänyt olevani "köyhä". Käsitin, että oli asioita, joiden ostamiseen minulla ei ollut vaaraa. Pystyin ostamaan tomaattikastiketta, mutten spagettikastiketta. Tomaattikastike oli halvempaa, paljon halvempaa. Tämä jäi minuun moneksi vuodeksi. Vielä nelisen vuotta sitten hankin edelleen tomaattikastiketta spagettikastikkeen sijasta, koska se on halvempaa.
 
On käytännön asioita, jotka täytyy käsitellä ja joihin täytyy sopeutua. Täytyy ryhtyä tiettyihin toimiin sopeutuakseen uuteen tilanteeseen. Kaikki tämä on käytännön ulottuvuudessa. Sitten on ajattelu-ulottuvuus. Siellä voi syntyä kärsimystä, ei käytännön ulottuvuudessa. Spagetin syömisessä ohuen tomaattikastikkeen kanssa ei ole mitään kärsimystä - tämä on vain yksi pikkuesimerkki, joka edustaa monia asioita - siihen verrattuna, että söisi sitä kivan ja erityisen pastakastikkeen kanssa. Mutta jos yhtäkkiä nousee sellaisia ajatuksia kuin "tähän on tultu" tai "minun on syötävä tätä vetistä kastiketta, halvinta ruokaa mitä on" tai "olen epäonnistunut" tai "luultavasti en löydä uutta työpaikkaa, koska miljoonat ihmiset etsivät nyt työtä ja se on turhaa" tai "minun on syötävä samaa huomenna", siitä syntyy kärsimystä.
 
Kärsimystä tulee myös heikentyneestä omanarvontunteesta. Missä se on? Tietysti omassa päässä. "Olen hyödytön" tai "olen liian vanha eikä kukaan enää ota minua töihin" tai "minun olisi pitänyt hankkia parempi koulutus" jne. - tällaiset ajatukset heikentävät omanarvontuntoa. Tämä johtuu siitä, että oma arvonne johdettiin aiemmin toiminnastanne tässä maailmassa - mikä on hyvin normaalia. Mutta se ei oikeastaan johtunut toiminnastanne, vaan siitä, mitä mieli kertoi toiminnastanne maailmassa. Johditte omanarvontuntonne tietyistä ajatuksista päässänne ja saitte kenties palautetta toisilta, jotka myös kertoivat teidän olevan hyödyllinen - olitte osa kaikkea sitä vuorovaikutusta, mitä ihmisillä on ollessaan töissä. Teillä oli pomo. Pomo saattoi kertoa, että pärjäätte hyvin, saatte ylennyksen, asiakkaat rakastavat teitä jne. - ja olette rakentaneet omanarvontuntinne omista ajatuksistanne ja toisten ajatuksista.
 
Nyt kun omanarvontuntonne on vähentynyt, teillä on tilaisuus mennä syvempään paikkaan, missä omanarvontunto ei liity mitenkään tekemisiinne tässä maailmassa. Se ei mitenkään liity siihen, mitä joku kertoo teistä. Se ei mitenkään liity ajattelurakenteeseen. Voitte käyttää tätä haastetta nähdäksenne, voitteko löytää jotain - syvemmän paikan sisältänne - missä on jotain paljon suurempaa kuin mikään, mitä voidaan johtaa ajattelustanne.
 
Silloin kun työpaikka menee, omakuva voi vahingoittua. Ja silloin syntyy kärsimystä. Omakuva on tehty ajattelusta. Vahingoittunut omakuva voi johtaa lisäkärsimykseen ja se vain jatkuu ja jatkuu - ja se voi vetää teidät syvemmälle. Ja kenties teille jopa sanotaan "kyllä, olet oikeassa". Tai sitten ette enää johda pohjimmiltaan ajattelustanne tunnetta siitä, kuka olette. Menette olemisen, läsnäolon elävyyteen. Ja käsitätte, että se kuka todellisuudessa olette, on paljon elinvoimaisempi kuin mikään, mitä voitte ajatella.
 
Ajatukset päässä - ajatukset, jotka kertovat jotain siitä, kuka on ja minkä arvoinen on - ovat perimmiltään kuvitelmaa. Se on kuvitelmaa, silloin kun ajatukset ovat hyviä ja silloin kun ne ovat negatiivisia. Kuvitteellisuus voidaan kenties helpommin tunnistaa, kun ajatuksista tulee negatiivisia ja ne aiheuttavat kärsimystä. Kärsimys voi herättää.
 
Käyttäkää tätä heikentyneen omanarvontunnon ja omakuvan tilaisuutta ja astukaa sen tuolle puolen. Sitten kenties löydätte työtä, mutta omanarvontuntonne ei enää riipu siitä, mitä teette täällä tai ette tee tai mitä saavutatte tai ette saavuta. Muututte ja voitte ottaa sen mukaan seuraavaan työhönne. Ette enää roiku kiinni mielikuvissa. Yllätytte, miten hyvin pärjäätte seuraavassa työssänne, kun mielikuvissa ei enää roikuta kiinni.
 
Menestys minkä todennäköisemmin kohtaatte tuossa tietoisuustilassa, ei enää aiheuta täyttymyksen tunnetta, koska täyttymys on jo löydetty suoraan läsnä olevasta hetkestä, sen syvyyksistä, kuka olette. Ette enää katso ulkoisiin tilanteisiin saadaksenne tyydytystä. Kun näin ei enää tapahdu, ulkoisista tilanteista tulee hyvin tyydyttäviä. Näin voitte käyttää tätä haastetta osana heräämistänne.
 
Käytännön asioissa ei ole kärsimystä. Jonkin aikaa olin jopa koditon ja vain ajelehdin. Onneksi olin jo astunut ulos samaistumisesta rahaan. Jos olisin ollut vielä jumissa tuossa ajatuslaatikossa, se olisi ollut suuren kärsimyksen aikaa, koska mieleni olisi kertonut minulle tiettyjä asioita itsestäni, mitkä olisin uskonut täysin: "olen epäonnistunut", "olen heittänyt hukkaan kaikki tilaisuudet, joita elämä on antanut minulle", "olin jatko-opiskelijana upeassa yliopistossa", "olisin voinut tehdä suuria asioita", "olen heittänyt sen kaiken hukkaan", "miksi näin tapahtui minulle", "olen hyödytön", "kukaan ei ota minua töihin" - se on kärsimystä.
 
Onneksi olin jo astunut ulos tuosta, joten ei ollut mitään kärsimystä - vain tämänhetkinen tilanne. Siinä oli itse asiassa kauneutta ja elävyyttä. Omanarvontunto ei ollut enää riippuvainen siitä, mitä tein tässä maailmassa.
 
Jokaista haastetta - tällaista haastetta tai fyysistä haastetta jne. - voidaan käyttää tulena, joka polttaa tiedostamattomuutta.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.