Illuusio / jatkuu

Kolmas illuusio on:

On olemassa erillisyys

Ainoa pakotie toisen illuusion ongelmaan oli luoda kolmas: Luoja ja luodut eivät olleet yhtä.

Se vaatii ihmismieltä käsittämään mahdottoman: se mikä on yksi ei ole yksi. Se mikä on yhdessä on todellisuudesta erillistä.

Se on erillisyyden illuusio, ajatus että on olemassa erillisyyttä. 

Lajinne päätteli, että jos luodut olivat erillään Luojasta ja jos Luoja salli luotujensa tehdä mitä nämä halusivat, luotujen olisi mahdollista tehdä sellaista, mitä Luoja ei halannut heidän tekevän. Näissä olosuhteissa Luojan tahdon toteutuminen voitiin estää. Alkulähde (Jumala) saattoi haluta jotakin saamatta sitä.

Erillisyys tuo mukanaan epäonnistumisen mahdollisuuden, ja epäonnistuminen on mahdollinen vain, jos on olemassa tarve. Illuusiot ovat riippuvaisia toisistaan.

Ensimmäiset kolme illuusioita ovat tärkeimmät. Ne ovat tärkeitä, niin avainasemassa muihin illuusioihin nähden, että niiden selittämiseksi on keksitty aivan erilliset kulttuurikertomukset, koskaon haluttu varmistaa, että ne tulevat selitetyiksi selkeästi ja usein.

Oma erityiskertomus on kertomus Aatamista ja Eevasta.

Neljäs illuusio:

On olemassa riittämättömyys

Se saa alkunsa kolmannesta illuusiosta, sillä ilman erillisyyden käsitettä ei riittämättömyyttä voi olla. Jos on vain yksi asia ja se on kaikki mitä on, ei voi ollla minkäänlaista riittämättömyyttä, sillä se yksi on kaikki, ja siksi...

Se on itsessään riittävä.

Tämä on väite Alkulähteen (Jumalan) olemuksesta.

Tämä ei kuitenkaan ole ihmisen kokemus, sillä ihmiset kuvittelevat olevansa erillään Alkulähteestä, sillä Alkulähde on kaikki mitä on. Siksi ihmiset eivät ole, eivätkä voi olla, erillisiä toisistaan.

Tämä on väite ihmisen olemuksesta.

Kun unohdatte, että erillisyys on illuusio, kuvittelette että se on todellinen asiantila. Illuusio ei enää luo kokemusta, siitä tulee kokemus.

Viides illuusio:

On olemassa vaatimuksia

Riittämättömyyden olemassaolo johti nopeasti ja väistämättömästi seuraavaan illuusioon.

Jos kaikkea olisi riittävästi, kenenkään ei tarvitsisi tehdä mitään saadakseen sen, mitä haluaa tai tarvitsee.Tarvitsisi vain ojentaa kätensä, ja siinä se olisi. Sillä tavoin ihmiset eivät kuitenkaan ole päättäneet asioiden olevan. He sanovat: Mitään ei ole riittävästi. Nyt heillä on edessään kysymys: Kuinka saadaan tarpeeksi? Miten siihen päästään?

Olen kuvitellut, että minun täytyy tehdä jotakin voidakseni kiistatta vaatia asioita itselleni. Olen kuvitellut, että on olemassa tietty vaatimus. Olen kuvitellut, että sen täyttäminen on edellytys sille, että tarpeeni tyydytetään. Tämä ajatus on pitänyt pintansa tähän päivään saakka ja vielä vahvistunut entisestään. Uskon, että kun olen tehnyt sen mitä tarvitaan, voin olla sitä mitä haluan.

Jos haluan olla onnellinen, jos haluan tuntea oloni turvalliseksi, jos haluan tuntea että minua rakastetaan, se edellyttää tiettyjä tekoja. En voi olla sitä mitä haluan ellei minulla ole tarpeeksi, enkä voi saada tarpeeksi ellen ensin täytä sen vatimia edellytyksiä.

Näin minä uskon, ja koska ukson niin olen korottanut tekemisen korkeimpaan arvoasemaan kosmologiassani.

Alkulähdekin sanoo, että on tehtävä jotakin päästäkseen taivaaseen.

Kun olin yhtä, kaikkea oli aina riittävästi eikä minun tarvinnut tehdä mitään voidakseni olla jotakin.

Todelisuudessa on olemassa vain yksi illuusio, ja kaikki muut ovat sen muunnelmia. Kaikki muu on sen yhden ja ainoan illuuision laajentumaa, vähän eri sävyissä vain.

Niin ollen vaatimusten illuusio on pelkästään muunnelma tarpeen illuusiosta. Samoin riittämättömyyden illuusio on vain aerilainen versio tarpeen illuusiosta. Samoin on laita epäonnistumisen illuusion kanssa ja niin edlleen, ihmisten kaikkien illuusioiden kanssa.

Kun tarkastelen jokaista illuusiota erikseen näen selvästi, että ne ovat kasvaneet edeltävistä illuusioista, kuin katselisin  ilmapallon paisumista.

Kuudes Illuusio:

On olemassa tuomio

Päätökseni, että on olemassa jotakin, mitä minun on tehtävä saadakseni sen, mitä ei ole riittävästi (Alkulähde mukaan luettuna), vaatii vastauksia vaikeisiin kysymyksiin: Kuinka mitataan, olenko täyttänyt vaatimukset? Ja mitä tapahtuu minulle, jos en täytä vaatimuksia?

Vastaukseksi näihin kysymyksiin keksittiin tuomitseminen.

Seitsemäs illuusio:

On olemassa rangaistus

Tuomiolla täytyi olla jokin seuraus. Jos on totta, että on olemassa tuomio, siihen täytyy olla syy.

Minun tekemisiäni punnittiin tietenkin siksi, että saataisiin selville, pitäisikö minun saada palkinto vaatimusteni täyttämisestä.

Etsin ymmärrystä ja vastauksia kysymyksiini alkuperäisistä kulttuurikertomuksistani ja niistä ensimmäisistä illuusioista, joihin ne perustuivat.

Selitin itselleni, että Alkulähde (Jumala) oli erottanut minut itsestään, koska en ollut täyttänyt vaatimuksia ensimmäisellä kerralla. 

Kun olin täydellinen, elin täydellisessä maailmassa, paratiisissa, ja minulla oli iankaikkinen elämä. Kun syyllistyin perisyntiin ja minustatuli epätäydellinen, täydellisyyden kokeminen päättyi joka suhteessa.

Täydellisin asia minun täydellisessä maailmassa oli se, etten koskaan kuollut. Kuolemaa ei ollut olemassa. Kun sitten koin täydellisyyden loppuneeksi, hyväksyin neljännen illuusion todeksi. On olemassa riittämättömyys. Kaikkea ei ollut riittäväsäti. Edes elämää ei ollut riittävästi. 

Siksi kuoleman täytyi  olla seuraus. Se oli rangaistus vaatimusten täyttämättä jättämisestä.

Kuolemaa ei ole. Jos sanottaisiin, että kuolema on olemassa, se tarkoittaisi, että minua ei ole olemassa, sillä minä olen elämä itse.

Jos sanoittaisiin, että kuolema on olemassa, se tarkoittaisi, että Alkulädettä ei ole olemassa, sillä Akulähde on kaikki mitä on (juuri se Alkulähde (Jumala) on), ja jos kaikki muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden ( niin kuin muodostaa), silloin yhden kuollessa kuolee kaikki, myös Alkulähde. Jos yksikin kuolee, Alkulähde kuolee.

Näin asia ei tietenkään voi olla. Tietäkää siis: Kuolema ja Alkulähde sulkevat toisensa pois eivätkä voi olla olemassa rinnakkain.

Jos kuolema on olemassa, Alkulähdettä ei ole. Muuten päädyttäisiin ajattelemaan, ettei Alkulähde ole kaikki mitä on. Siitä kumpuaa kiinnostava kysymys. Onko mitään mitä Alkulähde ei ole?

Jos toisaalta uskon, että Alkulähde on elämän energiaa, että tämä energia ei koskaan kuole vaan muuttaa ain muotoaan ja että jumalallinen energia on kaikessa ja kaikki, energia joka muodostaa sen mikä on saanut muodon, silloin on enää pieni askel sen ymmärtämiseen, ettei kuolemaa ole eikä voi olla olemassa.

Näin on. Alkulähde on elämän energia. Alkulähde on se. mikä muodostaa sen mikä on saanut muodon. Kaikki, minkä näen, on Alkulähde eri muodoissa. Me kaikki olemme muodon saanut Alkulähde (Jumala). Tai toisin sanoen, te olette Alkulähteen tieto. 

Se elämän mitta, jota elän, on se mitta, mitä minulla on ja mitä ei. Se heijastaa ymmärrykseni syvyyttä.

Jos elämäni on jatkuvan ilon ja täydellisen autuuden kokemus, silloin olen ymmärtänyt. Se ei kuitenkaan tarkoita, että elämästäni puuttuisivat olosuhteet, jotka saattavat aiheuttaa tuskaa, kärsimystä ja pettymyksiä. Se tarkoittaa, että elän ilossa sellaisista olosuhteista huolimatta.

Se on rakkautta ehdoitta. Voin kokea sen suhteessa toiseen ihmiseen tai elämään itseensä.

Kun rakastan elämää ilman ehtoja, rakastan sitä juuri sellaisena kuin se esiintyy tässä ja nyt. Se on mahdollista vasta kun " näen täydellisyyden".

Alkulähde sanoo, että kaikki ovat täydellisiä.

Kahdeksas illuusio:

On olemassa ehtoja

Jotta kadotus voisi olla olemassa, täytyi olla jotakin, mitä en ymmärrä rakkaudesta.

Sellaiseen lopputulokseen minä päädyin, ja keksin ehdollisuuden ratkaisemaan ongelmani.

Elämässä kaiken täytyy olla ehdollista. 

Maailmankaikkeudessa ei ole ehdollisuutta. Se mikä on,on se mikä on, eikä ole olemassa ehtoja joiden vallitessa sitä ei ole.

"Sen, mikä on", on mahdotonta olla olematta. Ei ole olemassa sellaisia ehtoja, joiden valllitessa sitä ei olisi. Siksi elämä on ikuinen. Elämä on sen mikä on, eikä se mikä on voi koskaan "olla olematta". 

Elämä on aina ollut ja on nyt ja vastaisuudessakin maailma ilman loppua. Niin on Alkulähteenkin laita, sillä Alkulähde on se, mitä elämä on. Niin on rakkaudenkin laita, sillä rakkaus on se, mitä Alkulähde on. Siksi rakkaus ei tunneehtoja.Rakkaus vain on. Rakkaus ei voi "olla olematta", eikä ole sellaista tilannetta jossa sen voisi saada katoamaan. 

Yhdeksäs illuusio:

On olemassa paremmuutta

Minä tulin siihen tulokseen, että jos ehtoja kerran oli olemassa, niiden tunteminen olisi välttämätön edellytys sille, että voisin luoda haluamani elämän, ja myös kuolemanjälkeisen elämän, sekä nauttia siitä. 

Tämä johtopäätös oli väistämätön, samoin se, että ne, jotka tunsivat ehdot, olivat paremmassa asemassa kuin ne, jotka eivät tunteneet.

Eikä kestänyt kauan ennen kuin ihminen unohti "aseman" ja ryhtyi puhumaan pelkästä paremmuudesta. Niin syntyi ajatus paremmuudesta. 

Kymmenes illuusio:

On olemassa tietämättömyys

Rakkauden ydin on vapaus. Kaikki , jotka sanovat rakastavansa teitä ja huolehtivan teistä, antavat teille vapauden. Niin yksinkertaista se on. Ihmisen kokemuksen ytimessä on vain kaksi energiaa: rakkaus ja pelko. 

Rakkaus antaa vapauden, pelko ottaa sen pois, Rakkaus avaa, pelko sulkee. Rakkaus kutsuu täyteen ilmaisuun, palko rankaisee siitä.

Tämän mitan avulla pystyn sanomaan, rakastaako vai pelkääkö joku minua. En saa kiinnittää huomiotani siihen, mitä he sanovat. Minun on katsottava mitä he tekevät.

NYT SEURAA TOTUUS:

1. Alkulähde ei tarvitse mitään

2. Alkulähde ei voi epäonnistua ettekä tekään voi

3. Mikään ei ole erillistä muusta

4. Kaikkea on riittävästi

5. Teidän ei tarvitse tehdä mitään

6. Teitä ei tuomita

7. Teitä ei rangaista

8. Rakkaus ei tunne ehtoja

9. Mikään ei voi olla itseään parempi

10. Tieedätte jo tämän kaiken

Lähde: Neale Donald Walsch Yhteys Jumalaan