Tervehdys. Kuvitelkaa paikka, joka on jotenkin tuttu, jotenkin ei - paikka joka on erilainen joissain suhteessa, muttei toisissa. Olette nyt uudella maapallolla transformaation jälkeen. Transformaatio on saatettu loppuun maan kiertäessä useita kertoja aurinkotähden ympäri. Aikaa ei mitata kuukausina tai vuodenaikoina, kun kuu ei enää kierrä maata eikä maa ole enää kallistunut akselillaan. Jokainen päivä seuraa edellistä rauhallisena päivien ja öiden kulkuna.
Paljon luonnosta näyttää samalta, osa on paljon muuttunut. Vuoria ja valtameriä on edelleen. Valtameret määrittelevät outoja saaria ja mantereita. Osa maata on noussut, osa laskenut. Muutamissa paikoissa on hiekkarantoja, useimmissa paikoissa hiekkarannat ovat vasta tekeillä, kun vesi läiskyttää paljastuneita kallioita ja rantaviivoja vasten.
Maalla purot ja joet tuovat vettä järviin ja meriin. Ilma on puhdasta ja taivas sininen kera pilvenlaikkujen. Kaikkialla on rikas kasvisto. Ei ole enää erämaita, sillä kaikki maa on korjattu taas kerran tuottavaksi. Sadetta tulee tarvittaessa puiden, pensaiden ja ruohon kasvamiseksi. Kukkia on ripoteltuna maisemaan.
Juuri siinä paikassa missä seisotte, näette puiden kantavan hedelmää ja pähkinöitä. Näette marjaisia pensaita ja kaikenlaisia vihanneksia. Useimmat vihannekset ja hedelmät ovat tuttuja. Useimmat puut ovat riveissä ja niitä ulottuu niin pitkälle, kun voitte nähdä. Pienempiä kasveja on ympäri runsasta luonnon hedelmätarhaa. Etäämmällä voitte nähdä korkean vuoren. Katsotte, kun jänikset ja hirvet laiduntavat ruoholla sivuuttaen kasvatetut lajikkeet. Taivas on täynnä monenlaisia lintuja. Susi ilmestyy esiin, mutta se ei jahtaa jänistä eikä hirveä.
Teille valkenee, että olette varsinaisessa paratiisissa. Olette yksin ja melko rento sen suhteen. Haluatte omenan ja käännytte katsomaan omenapuuta muutaman askeleen päässä. Ensimmäinen puraisunne on ihana, juuri oikea sekoitus kirpeyttä ja aromia. Ajattelette seuraavaksi vadelmia ja huomaatte, ettei pensas ole kaukana. Omenan tapaan marjat maistuvat juuri sellaisilta, kuin muistitte. Olette astuneet uudella maapallolla paikkaan, johon osaatte yhdistyä.
Kuulette ääniä ja kuljette pienen puukyltin ohi "Appleton". Lyhyen matkan päässä on leikkikenttä täynnä nauravia lapsia. Aikuiset istuvat varjossa tarkkaillen lasten leikkiä. Siellä on tuttuja leikkipaikkoja, kuten liukumäki ja keinu. Lapset on puettu kirkkaanvärisiin, tyypillisiin länsimaisiin vaatteisiin. Vierailette paikassa, joka on omasta taustastanne tuttu. Jos haluaisitte käydä uudella maapallolla paikassa, mikä vastaa eri taustaa, se voisi olla hyvin erilainen.
Lähestytte yhtä aikuista. Tunnistaen teidät uuden maapallon kanssaihmiseksi nainen nousee ottamaan vastaan halauksenne. Saatuanne ohjeet vaellatte kohti läheistä kylää. Menette ohi taloista, joissa on avoimen ystävällinen tyyli, mikä puhuu leudosta ilmastosta. Teistä ei tunnu kuumalta eikä kylmältä. Aurinko loistaa kirkkaasti, mutta sen lämpö näyttää lempeämmältä, kuin muistitte. Ensimmäisessä ohittamassanne talossa on avara kuisti. Kaksi ihmistä keskustelee. He pitävät tauon heiluttaakseen, kun menette ohi.
Varjo saa teidät katsomaan ylöspäin ja virtaviivainen kulkuneuvo ohittaa yläpuolelta. Se pitää pientä ääntä. Voitte nähdä ikkunoita, joista ihmiset katsovat ulos.
Kävellessänne pidemmälle nurmikkoista tietä tulette kylän torille, jossa on leipomo, vihanneskojuja, pesula ja vaate- ja ruokakauppa. Jokainen kauppa on kirkkaasti valaistu sisältä. Huomaatte, ettei ole pankkia, huoltoasemaa, kirkkoa tai virastotaloa. Ihmiset kulkevat ohi polkupyörillä ja ihmisiä varten on pieniä kulkuneuvoja, jotka muistuttavat golfkärryjä. Ne liukuvat äänettömästi maanpinnan yläpuolella.
Nyt lähestytte ihmisryhmää. Miehiä ja naisia istuu pöydän ympärillä suuren puun alla. He kutsuvat liittymään seuraansa. Otatte ainoan tyhjän paikan. Ikään kuin he olisivat odottaneet teitä.
Antakaa mielikuvituksen lentää, kun tämän kuvan loppuosa paljastuu. Kenties keskustelette suuremmasta kuvasta toisten kanssa tai puhutte paikallisista tapahtumista. Toivon välittäneeni tällä viestillä sen rauhallisuuden tunteen, mikä vallitsee tässä uuden maapallon tuokiokuvassa. Olette nyt kevyemmässä tiheydessä.
Kiitos Adrial. Tunnen lämpöä, kun kuvittelen itseni kuvaukseesi ja kohoan siihen kevyempään tiheyteen, josta puhut.
Adrialia kanavoinut Mark Kimmel ( www.cosmicparadigm.com)
1.8.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti