Kvanttifysiikassa “ei mikään” on rikasta, hedelmällistä materiaalia. Jopa tyhjyydessä alkeishiukkasia “napsahtelee” olemassaoloon ja siitä pois tyhjiövaihteluksi nimitetyssä ilmiössä. Tyhjä avaruus ei siis ole tyhjä – vaan mitä rajuimpien ilmiöiden “temmellyskenttä”.
Tunnustettujen kvanttilakien mukaan millään hiukkasella ei luonnollisessa olotilassaan ole mitään identiteettiä tai tehtävää, vaan se sijaitsee mahdollisen olemisen “manalassa” osana nk. aaltofunktiota. Vasta kun tuota tilaa häiritsee jokin ulkopuolinen tapahtuma, aalto “romahtaa”, ja silloin hiukkanen “kiinteytyy” yhteen kolmesta mahdollisesta olomuodostaan, jotka tunnustettujen käsitysten mukaan ovat: koko, energia ja aika.
Ja jälleen lienee helppo ymmärtää, että koko ja aika ovat vain mittoja, joten ne eivät sovi perussuureiksi.
Kvanttifysiikan uudessa tulkinnassa ja jopa yleisestikin voidaan hyväksyä ja ymmärtää, että aina on olemassa jonkinlainen tila. On myös mahdollista käsittää, että tila tai tilassa on ainaliikettä, koska erilaiset vuorovaikutukset aiheuttavat aina jotakin. Eli vaikeammin ymmärrettävissä on “kuollut tila”, joka sekin, “kuolema” on tila, joka aiheuttaa aina jotakin. jotain
Liike eli energian liike aiheuttaa aina kentän, joten uudessa tulkinnassa perusväittämät ja -olettamukset ovat: tila, liike ja kenttä.
Liike on aina liikettä suhteessa johonkin toiseen, ja koska me olemme havainnoitsijoita (osallistujia), eli meihin verrataan, on meidän vertailujärjestelmämme nopeus 0.
Me olemme “valon lapsia”, eli kyetäksemme havainnoimaan tai luodaksemme tajunnallemme kuvan meitä ympäröivästä todellisuudesta, joudumme käyttämään välittäjiä, kuten valo ja painovoima. Nämä välittäjät – fotonit ja gravitonit – liikkuvat valon eli sähkömagneettisen kentän nopeudella, joten me havainnoimme ja meidän tajuntamme “todellisuuden” nopeus 0 = c, eli me suhteutamme automaattisesti valon nopeuteen.
Siis me elämme ja olemme, “jos elämme ja olemme”, tai ainakin meidän tajuntamme eli vertailujärjestelmämme todellisuus elää tai on nopeudessa c.
Luonto eli maailmankaikkeus tunnustaa kolminaisuuden periaatetta ja on muodostunut energioiden kvanttien kolmesta mahdollisesta olomuodosta.
Näillä kvanteilla on ikäänkuin inhimillinen ominaisuus – vapaa tahto, ne osaavat ja voivat vapaasti valita esiintymisasunsa, jotka kaikki ovat tilassa tapahtuvaa energian liikettä eli voidaan puhua liikeenergiatilasta, jolloin on pelkästään päättelemällä kaikki yhtynyt yhtenäiskentäksi, joten on olemassa vain yksi energiatila ja hämmästyttävä seuraus: “yksi elämä” ja yksi Jumala.
LÄhde: Kalevi Kosonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti