Sydämen ja Sielun Tie

Me vietämme tällä paneetalla kokonaisen elämän, joten kuinka kukaan voisi välttyä mielipahalta? Aika ajoin käy väistämättä niin, etteivät asiat suju.

Pettymyksiltä on mahdoton välttyä, siksi niihin pitää suhtautua oikein. Toisenlainen asenne voi johtaa kokonaan toisenlaiseen elämänlaatuun.

Kohtaa  vaikeudet ja kärsimykset rauhallisin mielin.

Kertomus:

Pieni köyhä tyttö asui eräässä pikkukaupungissa. Hän oli menettänyt isänsä ja eli kaksin äitinsä kanssa. He saivat niukan elantonsa käsitöiden myynnistä. 

Tyttö koki alenmuutta, koska hänellä ei ollut koskaan kauniita vaatteita eikä helyjä.

Kun hän oli kahdeksantoista vuotias, äiti teki jouluna jotakin ennen näkemätöntä: antoi hänelle kukkaron, jossa oli rahaa, ja kehotti häntä ostamaan itselleen lahjan.

Sellainen yllätys ylitti tytön hurjimmatkin unelmat, mutta hänen rohkeutensa uhkasi pettää. Kulkiessaan kauppoja kohti kukkaro tiukasti kädessään hän vältteli toisia ihmisiä ja asteli pitkin seinän viertä.

Matkallaan hän näki ihmisiä, joilla asiat olivat paremmin kuin hänellä, ja hän surkutteli itseään: enhän minä voi kävellä täällä pystypäin, minähän olen koko kaupungin nukkavieruin tyttö. Sitten hän näki nuorukaisen, johon oli kovasti ihastunut, ja mietti alakuloisena, kenen kanssa tämä olisi menossa illalla tanssiaisiin.

Seinänvierustoja pitkin kulkien ja toisia ihmisiä vältellen hän tuli lopulta kaupan luo. Hänen katseensa mauliutui johonkin heti kun hän oli pujahtanut liikkeen ovesta sisään: kokonaiseen riviin aivan ihastuttavia hiuskoristeita.

Hänen seisoessaan ihastuksesta tyrmistyneenä kauppa-apulainen sanoi hänelle: "Onpa sinulla ihanat viljanvaaleat hiukset! Kokeilepas vaaleanvihreää kukkaa, niin sinusta tulee tosi kaunis!" Tyttö katsoi hintalappua. Melkein kaikki rahat olisivat menneet kukkakoristeeseen, joten hän sanoi: "Ei minulla ole varaa siihen, ei kannata kaupata sitä." Mutta myyjätär oli jo kiinnittänyt koristeen tytön hiuksiin.

Kauppa-apulainen toi peilin ja piteli sitä ylhäällä. Nähdessään kuvansa tyttö ällistyi. Hän ei ollut koskaan nähnyt itseään sellaisena: kasvot hehkuivat terveyttä ja kauneutta. Tuntui kuin kukka olisi muuttanut hänet   
E N K E L I K S I!    

Hetkeääkään epäröimättä hän kaivoi kukkarosta kukan hinnan ja osti sen. Hän oli niin kiihdyksissä että häntä huimasi, kun hän otti vastarahat, kääntyi ja ryntäsi ulos. Ovella hän törmäsi vanhaan mieheen, joka oli juuri tulossa liikkeeseen. Hän arveli, että kuuli miehen huutavan hänelle jotakin, mutta meni menojaan niin että jalat tuskin koskettivat maata.

Ennen kuin edes tajusikaan, hän oli juossut kaupungin pääkadulle. Hän huomasi kaikkien luovan hämmästyneitä katseita hänen suuntaansa ja kuuli jonkun sanovan: 

" En tiennytkään, että tässä kaupungissa on noin kaunis tyttö. Kenen tytär tuo oikein on?"  Hän huomasi taas salaa ihailemansa pojan, ja hänen hämmästykseen poika pyysi häntä pysähtymään kysyen: "Soisitko minulle sen ilon, että tulisit parikseni joulutanssiaisiin?"

Tyttö oli haljeta riemusta! Hän päätti kerrankin olla tuhlaavainen ja mennä ostamaan vielä jotakin vaihtorahoilla. Niin hän riensi voitonriemuisena takaisin kauppaan. 

Kun hän astui ovesta sisään, vanha mies sanoi hänelle hymyillen: "Arvasinhan että sinä palaat! Kun törmäsit minuun, niin sinun kukkasi putosi. Minä jäin odottamaan, että tulet hakemaan sen."

Tarina loppuu tähän. Kaunis hiussolki ei ollut korvannut kaikkia tytön elämässään kokemia pettymyksiä eikä ollut ratkaiseva tekijä - vaan hänen kohentunut 

ITSETUNTONSA.

Mistä itsetunto tulee?

Se tulee käytännöllisestä ja vakaasta sisäisestä tyyneydestä, mutkattomasta ja kiireettömästä asenteesta.

Lähde: Yu Dan Kiinan viisauden sydän